Minulla on kaksi vuotias leikkaamaton iso uroskoira. Se on jostain 5kk ikäisestä asti pelännyt vieraita ihmisiä, kovia ääniä ym. Silloin kun se tuli minulle se oli aika reipas ja utelias, mutta iän myötä siitä tuli arempi pikkuhiljaa. Ikinä ei ole tapahtunut mitään mistä tuo arkuus olisi voinut saada alkunsa...
Tuossa vuoden iässä pelokkuus oli pahimmillaan, jolloin se säikyi välillä omaa varjoaankin. En ole reagoinut näihin säikkymisiin mitenkään, vaan olen yrittänyt olla mahdollisimman normaalisti. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua, että se on alkanut ihna vähän paremmin sulattaa vieraita ihmisiä ja asioita lähellään. Mutta sitä ei saa vieraiden lähelle edes makkaraa tarjoamalla. Utelias se kyllä on, ja saattaa käydä pikaisesti haistamassa vierasta, kun tämä on selkä sitä päin. Mutta vaikka on yritetty koko viikonlopunkin mökillä olla jonkun vieraan kanssa, niin että koira on saanut tehdä omaa tahtia tuttavuutta, ja on saanut herkkuja vieraalta ohi mennen, niin silti säikkyy tätä niin ettei anna edes hipaista itseään. Koira alkaa tekemään enemmän tuttavuutta vasta kun joku on vaikka ollut meillä viettämässä iltaa 5-10 kertaa. Ja sitten kun koira on tottunut ihmiseen ja antaa tämän koskea, niin on aina innoissaan tämän tavatessaan. Eli tykkää kyllä muistakin ihmisistä kuin vain oman perheen porukasta.
Ikinä koira ei ole osoittanut ihmistä kohtaan minkäänlaista agressiivisuutta. Ja on todella lempeä ja rauhallinen koira. Ikinä ei ole ollut pentumaisen leikkisä, vaan on ollut aikuisen luonteinen jo pentuna. Haluaisin että voisimme kulkea rapussa naapureiden ohi ilman että pitää mennä takaisin ulos, jos joku tulee rapussa vastaan. Tai että koira voisi olla rauhassa, jos meille tulee vieraita. Koirani enolla oli samanlaista 3-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se alkoi pitämään vieraista. Joten onko mahdollista että koirani saa tuota itseluottamusta sitten iän mukana? Olisiko jotain ideoita, mitä voisin tehdä sitä ikää odotellessa?
Tuossa vuoden iässä pelokkuus oli pahimmillaan, jolloin se säikyi välillä omaa varjoaankin. En ole reagoinut näihin säikkymisiin mitenkään, vaan olen yrittänyt olla mahdollisimman normaalisti. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua, että se on alkanut ihna vähän paremmin sulattaa vieraita ihmisiä ja asioita lähellään. Mutta sitä ei saa vieraiden lähelle edes makkaraa tarjoamalla. Utelias se kyllä on, ja saattaa käydä pikaisesti haistamassa vierasta, kun tämä on selkä sitä päin. Mutta vaikka on yritetty koko viikonlopunkin mökillä olla jonkun vieraan kanssa, niin että koira on saanut tehdä omaa tahtia tuttavuutta, ja on saanut herkkuja vieraalta ohi mennen, niin silti säikkyy tätä niin ettei anna edes hipaista itseään. Koira alkaa tekemään enemmän tuttavuutta vasta kun joku on vaikka ollut meillä viettämässä iltaa 5-10 kertaa. Ja sitten kun koira on tottunut ihmiseen ja antaa tämän koskea, niin on aina innoissaan tämän tavatessaan. Eli tykkää kyllä muistakin ihmisistä kuin vain oman perheen porukasta.
Ikinä koira ei ole osoittanut ihmistä kohtaan minkäänlaista agressiivisuutta. Ja on todella lempeä ja rauhallinen koira. Ikinä ei ole ollut pentumaisen leikkisä, vaan on ollut aikuisen luonteinen jo pentuna. Haluaisin että voisimme kulkea rapussa naapureiden ohi ilman että pitää mennä takaisin ulos, jos joku tulee rapussa vastaan. Tai että koira voisi olla rauhassa, jos meille tulee vieraita. Koirani enolla oli samanlaista 3-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se alkoi pitämään vieraista. Joten onko mahdollista että koirani saa tuota itseluottamusta sitten iän mukana? Olisiko jotain ideoita, mitä voisin tehdä sitä ikää odotellessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
voivat pelätä vaikka mitä. Paras on, että omistaja ei lähde pelkoon mukaan ja on mahdoll rauhallinen, looginen ym itse, koirahan haistaa ihmisen pelon, jännitykse, hermoilut ym.
Kaikki koirat eivät niin kovin ihmisistä välitä. Se pitää hyväksyä. Eihän kaikki ihmisetkään ole yhtä sosiaalisia. Minusta teet väärin, jos makkaralla tm yrität koiraa houkutella. Vaikka se silloin satunnaisesti makkaran voimalla tulisi ihmisen luo, se ei kuitenkaan tekisi sitä omasta tahdostaan ja se varauksellisuus olisi yhä olemassa. Pahimmilaan houkuttelu voisi johtaa ihan päinvastaiseen eli, että koira alkaa entistä enemmän pelätä ihmisiä, kun taustalla on väkisinhoukuttelu-kokemuksia, pelon kasvaessa, siitä voisi tulla entistä varautuneempi ihmisä kohtaan. Pelko on suuri stressi koiralle. Stressaantunut koira ei ole yhtä skarppina ja iloisena oppimassa asioita, leikkimäsää ym.
Ikä tuo ilman muuta itseluottamusta koiralle. Minusta parasta olisi, että sinä olet sille ns varma johtaja eli suojelet sitä, et siis väkisin houkuttele, jolloin se alkaa luottamaan sinuun varmasti. Kun se kokee olonsa turvatuksi kanssasi, sen itseluottamus kasvaa ja lopulta se kokee tilanteen ok:ksi eli uskaltaa lähestyä, omasta tahdostaan nimenomaan. Vieraat siis siihen asti, niin että ovat kuin koiraa ei olisikaan. Ja sinun tehtäväsi (omistajan) on olla koirasi tuki ja turva, älä menetä sen luottamusta.