Oletko lukenut Jeffrey Eugenidesin kirjaa Middlesex?
Jos et, lue ihmeessä! Kirja kertoo Calliopesta, "tytöstä", joka paljastuu hermafrodiitiksi ja alkaa elää miehenä. Mielenkiintoinen kirja sukupuolesta kulttuurissa, mutta loistava tarina muutenkin. Juoni seuraa Calliopen isovanhempien pakomatkaa Kreikasta Yhdysvaltoihin ja kuvaa amerikkalaista elämänmenoa kolmen sukupolven ajalta.
Herkullisia henkilöitä ja juonenkäänteitä riittää.
Se mainostekstistä. Kirjan jo lukeneille kysymys: ymmärsikö kukaan, minkä takia Calliopen veljeä kutsuttiin Chapter Eleveniksi? Minä en ymmärtänyt, ja jäi vaivaamaan...
Jossakin kirja-aiheisella keskustelupalstalla joku kertoi, että "ihmettelin nimeä, kunnes lopussa... " ja sitten se varsinainen syy oli editoitu pois, jotta juoni ei paljastuisi! Minä en kyllä löytänyt lopustakaan mitään selitystä nimelle, mutta luulisi nyt, ettei kirjailija vain lukijoita kiusatakseen anna sivuhenkilölle nimeksi "Yhdestoista luku". Mitä minä tyhmä tässä nyt en ymmärrä?
Jos et, lue ihmeessä! Kirja kertoo Calliopesta, "tytöstä", joka paljastuu hermafrodiitiksi ja alkaa elää miehenä. Mielenkiintoinen kirja sukupuolesta kulttuurissa, mutta loistava tarina muutenkin. Juoni seuraa Calliopen isovanhempien pakomatkaa Kreikasta Yhdysvaltoihin ja kuvaa amerikkalaista elämänmenoa kolmen sukupolven ajalta.
Herkullisia henkilöitä ja juonenkäänteitä riittää.
Se mainostekstistä. Kirjan jo lukeneille kysymys: ymmärsikö kukaan, minkä takia Calliopen veljeä kutsuttiin Chapter Eleveniksi? Minä en ymmärtänyt, ja jäi vaivaamaan...
Jossakin kirja-aiheisella keskustelupalstalla joku kertoi, että "ihmettelin nimeä, kunnes lopussa... " ja sitten se varsinainen syy oli editoitu pois, jotta juoni ei paljastuisi! Minä en kyllä löytänyt lopustakaan mitään selitystä nimelle, mutta luulisi nyt, ettei kirjailija vain lukijoita kiusatakseen anna sivuhenkilölle nimeksi "Yhdestoista luku". Mitä minä tyhmä tässä nyt en ymmärrä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaa mieltä olen,loistava kirja. Jonkinasteisella epäluulolla aloin lukemaan, mutta Middlesexhän oli todella hyvä.
Järjettömän määrän taustatyötähän se häiskä on tainnut joutua tekemään. (En vaivautunut ottamaan selvää kirjailijan taustoista,ja kuvittelin jostain syystä aika pitkälle että se oli omaelämäkerrallinen romaani.. Jossain vaiheessa asia kyllä valkeni.)
Mutta erikoisen laajan henkilövalikoiman ja juonen lisäksi Eugenideksella on mun mielestä mielenkiintoinen tyyli kirjoittaa. Kiinnitetty huomiota niin pikkuasioihin kuin todella isoihinkin. Kuvailu nimenomaan mielenkiintoista, tuntui kauheen.. tuoreelta (paremman adjektiivin puutteessa).
Hmm. Mulla on jokin hämärä mielikuva siitä,että sen Chapter Elevenin nimestä olisi sanottu jotain,mutta en muista ollenkaan. Pitäisi kai yrittää plärätä kirjaa uudestaan läpi.
Yritän ihan varovasti, juonta paljastamatta kirjoittaa:
Internetti oli taas viisas neuvonantaja. Chapter Eleven viittaa amerikkalaiseen konkurssilainsäädäntöön. En tiedä miten, mutta jotenkin. Mutta eipä sitä moni amerikkalainenkaan ollut osannut siihen yhdistää, niin että ehkä suomalainen saa anteeksi, ettei tajua...
Mietin myös, mihin Jimmey Zizmo hävisi kirjasta. Olin ihan varma, että Mr. Go San Fransiscolaisessa "viihderavintolassa" paljastuisi Zizmoksi ja vaikuttaisi vielä kerran juonen kulkuun, mutta sitten mitään ei tapahtunutkaan.
Hassua, kun odottaa yllättäviä käänteitä ja sitten ne ovatkin todella yllättäviä. Odotin Zizmon "kolmatta tulemista" ehkä siksi, että kertoja puhui pariinkin otteeseen Tsehovin teoriasta: jos näytelmän alussa seinällä on ase, jonkun pitää käyttäää sitä näytelmän aikana...
Kirjasta tuli vähän mieleen John Irvingin teokset - valtavasti mielenkiintoisia ja lämmöllä kuvattuja henkilöitä, erikoinen juoni ja upea kerrontatyyli. Eugenideen kerrontaa oli oikeastaan vielä mukavampi lukea kuin Irvingin.
No,tieto tuokin.Kiitoksia vain,seuraavan kerran kun kirjan lukee niin pitää muistaa..
Niin, kävi tosiaan monta kertaa niin että luuli "tietävänsä" miten yllättyy seuraavaksi,mutta erehtyy tietenkin.
Hmm. Mulle ei tullut tosta Irving mieleen,kylläkään, mutta nyt kun mainitsit niin tosiaan... Irving kirjoittaa ehkä vähän maanläheisimmin kuin Eugenides. Eugenideksella on jotenkin viehättävän runollinen tyyli.
Apua,kun tyyppejä oli niin monta etten muista enää kuka oli kuka.. Yllättävän hyvin kuitenkin lukiessa pysyi mukana.
- sanfranciscolaiset
- tulivat mieleen
olin itsekin miettinyt ihan porukoissa sitä "Chapter Elevenin" arvoitusta. Nyt kun mainitsit, niin se tosiaan viittaa henkilökohtaiseen konkurssiin täällä Jenkkilässä (to declare chapter eleven), en tosin myöskään tiedä mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, luulen että se liittyy kyseiseen lainkohtaan tms.
mistä siis löysit kyseisen tiedon? olisin kiinnostunut tsekkaamaan saitin itsekin.
Middlesex oli tosiaan miellyttävä lukukokemus. Kuka sen on kääntänyt suomeksi? Oletko lukenut Eugenidesin edellistä teosta "Virgin Suicides"? Siitähän on tehty elokuvakin.
Muina kirjasuosituksina esittäisin Jhumpa Llahirin "Interpreter of maladies" sekä uudemman "Namesake". Tutustumisen arvoinen uusi kyky.
Hei, huomasin nyt vasta että olit vastannut aiempaan viestiini! Vaikuttaa siis siltä että meillä on jokseenkin yhteneväinen maku kirjallisuuden suhteen. Jos tiedät muita hyviä kirjoja niin laitapa viestiä! olen erityisen kiinnostunut uusista suomalaisista teoksista, täällä Ameriikassa kun niistä ei juurikaan puhuta ;P
Löysin noita konkurssiviittauksia monilta eri saiteilta aika epämääräisinä. Taisin laittaa Googleen vaan hakusanoiksi "middlesex" ja "chapter eleven" ja pengoin, mitä löytyi. Parhaiten tieto taisi löytyä erilaisilta keskustelupalstoilta - lukijat kyselivät hämmästyneinä ja joku tiesi kertoa ja selittää.
Että ei nyt mikään hirveän luotettava selitys, mutta paras löytämäni, ja ihan looginen.
Kiitos kirjasuosituksista - meillä tosiaan taitaa olla yhtä hyvä kirjamaku!! =) Virgin suicidesia en ole vielä lukenut, elokuvan olen kyllä nähnyt. Asun itsekin USA:ssa, joten en ole kauhean hyvin perillä Suomen kirjauutuuksista... Minusta suomalainen kirjallisuus ei ole vähään aikaan tarjonnut mitään lähellekään näiden vertaista, valitettavasti. Kjell Westö on ihan hyvä.
Tuli kiire edellisen viestin lähettämisessä, jatkuu...
Niin siitä Kjell Westöstä, eivät ne mitään uutuuksia ole. Tykkäsin kirjoista Leijat Helsingin yllä ja Isän nimeen. Uusin (?), Lang, ei ole mitenkään erikoinen.
Viime "joulun uutuuksista" olen lukenut vain Johanna Sinisalon Sankarit ja Leena Landerin Käskyn.
Sankarit on ihan mielenkiintoinen, jos tuntee Kalevalan tarinoita. Sinisalo on siirtänyt Kalevalan henkilöt ja tapahtumat nykypäivään ihan riemastuttavalla tavalla. Joissakin kohdin vähän väkinäisen tuntuisesti, mutta useimmiten tosi hauskasti. Erilainen kirja myös kerronnaltaan, mutta ei nyt mikään suurteos...
Käsky taas oli mielenkiintoinen pieni kertomus kolmen henkilön kohtaamisesta Suomen sisällissodan aikaan. Antaa paljon ajateltavaa ja on kaunista tekstiä luettavaksi. Landerin kirjat ovat muutenkin hyviä.
Amerikkalaisista voisin suositella vielä Philip Rothin The Human Stain:ia. Rothin muita kirjoja en ole ehtinyt vielä lukea, ja jos tulevaisuudessa luen, yritän varmaan etsiä suomennokset käsiini - kieli oli aika monimutkaista.
Missä päin USA:a asut? Itse asun Nykissä. Onpa sattumia kerrassaan...
Tykkäsin Westön "Leija Helsingin Yllä"stä ja mulla on lukujonossa "Isän nimeen". Yritän pitää yllä suomalaisen kirjallisuuden lukemista, täytyy kesällä yrittää hamstrata kirjoja kun menen pitkästä aikaa Suomeen!
Me asustellaan Dallasin lähellä, täällä on kuumaa ja avaraa...
Tuntuupa menevän tosiaan aikalailla yksiin meidän jutut. Kerro vaan jatkossakin, kun löydät hyvää luettavaa. Mä tosin päätin vihdoinkin lukea Sormusten Herran, joten palaan kirjalistaani vasta piiiitkän ajan päästä... Siihen asti Frodo ja kumppanit saavat viihdyttää mua.
Moi,
mitäs sinä/te Dallasissa? Mä opiskelin aikani täällä itärannikolla ja jäin sit pysyvästi...
Oon just lukemassa Rushdien Saatanallisia säkeitä, ajattelin vihdoin katsoa että mistä koko mökä johtui. Toistaiseksi oon tykännyt kyllä, kerronta on tosi soljuvaa ja monipolvista, vaikka välillä joutuukin ottamaan vähän takapakkia että tajuaa missä mennään. Oletko lukenut Rushdieta? Jos, niin mitä pidät?
Me tultiin tänne miehen töiden takia pariksi vuodeksi. Saa nähdä, kuinka pitkäksi "pari vuotta" venähtää...
Mä en ole lukenut Saatanallisia säkeitä, mutta yhden Rushdien kirjan kylläkin, sen nimi oli suomeksi Maa hänen jalkojensa alla. Pidin kyllä kovasti, vaikka olikin tosiaan aika uuvuttavaa luettavaa. Kerronta polveili ja teksti vilisi viittauksia sinne tänne: kirjan kaikki puolet ymmärtääkseen oisi varmaan pitänyt tuntea paljon paremmin kreikkalaista ja intialaista jumaltarustoa, rock-historiaa, ismejä...
En ole sitten tuon jälkeen tohtinut tarttua Rushdieen, enkä ole siis vielä selvittänyt, mistä Saatanallisia säkeitä -mökä sai alkunsa. Tarkoitus on ollut. Rushdie vaikuttaa kyllä valtavan älykkäältä ja rohkealta kirjailijalta, ja älykkäät ja rohkeathan ovat vaarallisia. Tosin musta tuntuu, että puolelta lukijakunnasta menisi viuhuen yli ymmärryksen kaikki "vaarallinen materiaali"! Kerropa, kun saat luettua.
Moi,
nyt oon Saatanallisissa säkeissä jo ihan loppumetreillä, ja olen kyllä kovasti tykännyt. Aina välillä supervärikäs kieli ja viittaukset menevät yli hilseen, mutta jos siitä ei välitä ja lukee vaan, niin kyllä siitä paljon irtoaakin. Ehdottomasti niitä kirjoja, joista olisi ihana keskustella muiden kanssa! Vaikka en tietenkään ole sitä mieltä että mikään kirjoitettu sana ansaitsisi kuolemantuomiota niin näen kyllä mikä kirjassa on saanut kiihkomuslimit näkemään punaista... Moni on muuten suositellut mulle Rushdien "Midnight's Children" nimistä teosta Saatanallisia "helpompana" lukukokemuksena ja aionkin lukaista sen joskus tulevaisuudessa.
Itse tulin USAan kouluun kuusi vuotta sitten ja kun päädyin naimisiin brasilialaisen miehen kanssa, niin tänne sitten jäin. En usko koskaan palaavani Suomeen asumaan, luultavasti pysymme täällä, neutraalilla maaperällä ;)