Ovatko vamskut yksinäisiä?

Yksinäisyyttä on monenlaista...
Mieluiten yksin kuin honossa seurassa...

se osa vammaisista varmasti on yksinäisiä, jotka kuvittelee että se vamma oikeuttaa olemaan huolehtimatta ihmissuhteista omalta osaltaan. Siis ei todellakaan riitä että vammaton kaveri yksinään käy vammaisen luona, ja vammainen vain istua nakottaa kotona, sellainen "kaveruus" loppuu kyllä alle aikayksikön. Kyllä se on vammaisenkin velvollisuus huolehtia kaveruuden säilymisestä itsekin käymällä vammattoman kaverin luona. Tietysti on olemassa neliraajahalvaantuneita, joille tuo kaverisuhteista huolehtiminen omalta osaltaan on suht hankalaa, mutta siis esim. selkäydinvammaiset joilla yläkerta toimii täysin, suosittelisin että tekisivät edellä mainitsemallani tavalla. Ettei tuu turhaa syrjintää, ja kusipään mainetta paitsi itselle, myös muille vammaisille. Niin, tietysti näistä neliraajatyypeistä vois kuvitella, että nekin on aikas yksinäisiä, paitsi että sille ei oikein mahda mitään :(

Kavereita on, mutta helposti sitä jää vain kotiin, koska ei usko löytävänsä elämänsä kumppania ainakaan baareista ja muualta.

Parin harrastuksen parista olen löytänyt juttuseuraa, muttei vielä mitään vakavampaa.

Ei vammaisuus pakota yksinäisyyteen, mutta on se kyllä selkeästi riskitekijä, koska kaikki on pikkaisen hankalampaa kuin jos ei vammaa olisi hankaluutena.