Aika ei kulu, se kuluttaa.
Se on kuin myllynkivi,
uutterassa työssään.
Sen myllyn kivi jauhaa
leuoissaan joka päivä
meistä jokaista.
Tuloskin on outo perin.
Samasta myllystä tulee
kaikkea arvaamatonta.
Yksi tulee viisaampana,
toisille lempeänä,
elämää ymmärtävänä.
Toinen täynnä vihaa,
kaikille pahaa tahtoen,
kiveä kovempana.
Saman myllyn läpi kaikki.
Myllyssäkö onkin vika,
vaiko aineksissa vain?
Se on kuin myllynkivi,
uutterassa työssään.
Sen myllyn kivi jauhaa
leuoissaan joka päivä
meistä jokaista.
Tuloskin on outo perin.
Samasta myllystä tulee
kaikkea arvaamatonta.
Yksi tulee viisaampana,
toisille lempeänä,
elämää ymmärtävänä.
Toinen täynnä vihaa,
kaikille pahaa tahtoen,
kiveä kovempana.
Saman myllyn läpi kaikki.
Myllyssäkö onkin vika,
vaiko aineksissa vain?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajatuksia antava runo, varsinkin lopun kysymys !
Taitaa olla mylläristäkin kiinni, millaisia jauhoja jauhaa vai tekeekö välillä hiutaleita tai ryynejä!
vastauksesta ja ajatuksista! Vaikka runo on vaatimaton, mielestäni asia siinä on todellinen; kuinka eri tavoin elämänkokemukset, samanlaisetkin, vaikuttavat eri ihmisiin, jopa lapsiin.
Tosin, kun sisaruksia on aikuisena haastateltu samoista lapsuuden tapahtumista, hekin ovat saattaneet kokea ne aivan eri tavoin. Eli samat tapahtumatkin voivat olla eri ihmisille eri tapahtumia.