Onko kenelläkään muulla yhtä voimatonta ja tuskaista tilannetta kuin itselläni? Meillä on nelivuotias poika ja puoli vuotias vauva. Vauva ei oikeastaan tilanteeseen ole vaikuttanut millään tavalla, isoveli on ollut jo vuoden ihan mahdoton tapaus. Tuntuu että olen kokeillut kaikki mahdolliset keinot hänen kanssaan. On jäähyt, lelut jemmaan, on palkitsemiskartat, on kiellot, ehdot, ei iltasatua illat, jäähylle ulos muutamaksi minuutiksi, tukistaminen, vähän napsuja, tiukasti kädestä ohjaamista, huutaminen, rauhallisesti puhuminen, selittäminen, selittämättä omaan huoneeseen, anteeksipyytämisen opettelu jne jne. Lista on loputon, mutta mikään ei auta. Miehen kanssa ollaan hyvin samoilla linjoilla joten kasvatuksellisia näköeroja ei ole vaan vanhemmat ovat aina samaa mieltä.
Useimmiten riiviö kohtaukset tapahtuu kotona, silloin kun meillä on vieraita. Myös kaupassa tällaista tapahtuu tai kun ollaan jollain muulla kylässä. Poika ei usko mitään, huutaa, juoksee, hyppii sängyillä ja sohvillä, hyppii muiden päälle (usein toisen lapsen selän päälle), syö kahvipöydässä kaikkea ja paljon (vaikka ei ole mikään ylipainoinen tapaus), voi sanoa täysin vieraalle ihmiselle että ole hiljaa tai olet pässi tai tyhmä.
Olen yrittänyt huomioida häntä paljon, heti vauvan syntymästä astikin. Olen yrittänyt olla huomioimatta älyttömimpiä asioita. En kehtaa kaupassa huutaa vaan yleensä annan hänen raivota hetken ja sitten keksin jotain huomioitavaa muualla. Vierailutilanteet ovat pahimpia kun ei voi koko ajan olla kieltämässä ja antaa lapsen viedä tilannetta.
Mitä teen? Olen ihan väsynyt tilanteeseen. En jaksa huutaa, mutta en jaksa kuunnellakaan. Selittäminen auttaa noin minuutin jonka jälkeen meno jatkuu. Poika ei ole eläessään saanut kaikkea mitä haluaa, ei tosiaankaan. Olemme yrittäneet kasvattaa hänet niin että arvostaisi leluja tai kivoja juttuja. Toki välillä on parempia päiviä, mutta nämä tietyt tilanteen 2-3 kertaa viikossa vievät minut raiteilta. Kertokaa onko teillä samanlaista ja mitä voin tehdä asialle?
Useimmiten riiviö kohtaukset tapahtuu kotona, silloin kun meillä on vieraita. Myös kaupassa tällaista tapahtuu tai kun ollaan jollain muulla kylässä. Poika ei usko mitään, huutaa, juoksee, hyppii sängyillä ja sohvillä, hyppii muiden päälle (usein toisen lapsen selän päälle), syö kahvipöydässä kaikkea ja paljon (vaikka ei ole mikään ylipainoinen tapaus), voi sanoa täysin vieraalle ihmiselle että ole hiljaa tai olet pässi tai tyhmä.
Olen yrittänyt huomioida häntä paljon, heti vauvan syntymästä astikin. Olen yrittänyt olla huomioimatta älyttömimpiä asioita. En kehtaa kaupassa huutaa vaan yleensä annan hänen raivota hetken ja sitten keksin jotain huomioitavaa muualla. Vierailutilanteet ovat pahimpia kun ei voi koko ajan olla kieltämässä ja antaa lapsen viedä tilannetta.
Mitä teen? Olen ihan väsynyt tilanteeseen. En jaksa huutaa, mutta en jaksa kuunnellakaan. Selittäminen auttaa noin minuutin jonka jälkeen meno jatkuu. Poika ei ole eläessään saanut kaikkea mitä haluaa, ei tosiaankaan. Olemme yrittäneet kasvattaa hänet niin että arvostaisi leluja tai kivoja juttuja. Toki välillä on parempia päiviä, mutta nämä tietyt tilanteen 2-3 kertaa viikossa vievät minut raiteilta. Kertokaa onko teillä samanlaista ja mitä voin tehdä asialle?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kun lopetat lapsesi henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn ja alistamisen, hän rauhoittuu. Kannattaa vaikka lainata kirjastosta tai ihan ostaa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä kirjoja.
"En kehtaa kaupassa huutaa vaan yleensä annan hänen raivota hetken ja sitten keksin jotain huomioitavaa muualla."
Olisi hyvä, kun et huutaisi lapsellesi ollenkaan, koska hän oppii vain ja ainoastaan mallista miten muihin ihmisiin suhtaudutaan. Muuten tämä on jo hyvä juttu, ettet huuda, vaan viet huomion muualle.
iselläsi ei taida olla lapsia? henkisestä ja fyysestä pahoinpitelystä nelivuotiaan väsyneen äidin syylistäminen kielii aika vähäisestä järjestä.
Täsmälleen samaa mieltä. Aika pöyristyttävää lukea tuollaisia kommentteja kun toinen kysyy neuvoa
Kuulostaa siltä, että annat itse tilanteen mennä tuohon. Esim. kaupassa kohtaukseen pitää puuttua heti ja jämäkästi, eikä antaa lapsen vetää showtaan. Keskustele ja varoita etukäteen, kun lapsi on hyvällä päällä. Sitten jos siitä huolimatta hän vetää hepulit kaupassa, otat kiljuvan kakaran kantoon ja poistut. Et huuda tai tukista tms, mutta teet selväksi kuka määrää. Ihan turha pelätä ympäristön reaktioita. Poistuessasi kerrot lapselle miksi poistutte kesken kaiken. Sama homma kyläilyillä. Jos lapsesi käyttäytyy niin huonosti, että toiset lapset ovat vaarassa, poistutte saman tein. Ei tuota tarvitse kovin monta kertaa tehdä, että normaaliälyinen muksu tajuaa uudet säännöt. Järjestäkää puolison kanssa kaupassakäynnit aluksi siten, että toinen voi häipyä huutavan muksun kanssa ja toinen hoitaa ostokset loppuun. Tsemppiä!
Noh, jos tätä on jatkunut tosiaan jo yli vuoden ajan niin ei sitä kykene "normaaliälyinen" vanhempi enää olemaan huutamatta. Tunne on todellakin voimaton. Olen useasti vienyt lapsen pois kaupasta ja olemme kyllä lähteneet vierailuiltakin pois. Kotona onkin sitten hankalampaa kun ei oikein mihinkään voi lähteä. Kyllä lapsi hallitsee tilannetta mitä suurimmassa määrin mikäli lähden häntä kantamaan tai keskustelemaan kesken tilanteen. Toisaalta näistä kumpikaan, pois vienti tai huomioimatta oleminen, ei tähän tapaukseen vaikuta mitenkään.
Ehkä kyseessä ei sitten ole normaali tapaus, jos kenelläkään muulla ei ole näin hankalaa lasta. Mielestäni en ole henkisesti alistanut lasta, enkä nyt sanoisi että tukistaminen (ei hiuksista repiminen) tai pieni napautus sormille olisi vielä pahoinpitelyäkään.
Annas olla, jos näen sinut tukistamassa tai napauttamassa mihinkään paikkaan puolustuskyvytöntä lastasi, teen välittömästi poliisille ilmoituksen lapseen kohdistuvasta pahoinpitelystä, ja saat lastensuojelun perääsi!!!!!!!! Miten itse reagoisit, jos sinua isompi tyyppi vetäisi tukasta tai näpäyttäisi?! Eiköhän siinä uhmaa synny siitäkin.
Lapsellasi on NORMAALI kehitysvaihe päällä eli ns. uhmaikä. Katso MLL:n (Mannerheimin lastensuojeluliiton) sivuilta uhmaistä juttuja.
Siis on niin järkyttävää miten nykypäivänä on vielä tuota lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja sen vähättelyä!!!!
Lastensuojelulain määritelmä:
"Lapsen kaltoinkohtelu määritellään Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan seuraavasti: Lapsen kaltoinkohtelu käsittää kaikki sellaiset fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn muodot, seksuaalisen hyväksikäytön, laiminlyönnin taikka kaupallisen tai muun riiston, jossa on kyse vastuusta, luottamuksesta tai vallasta ja josta seuraa todellista tai mahdollista vaaraa lapsen terveydelle, kehitykselle tai ihmisarvolle.
Lapseen kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa:
-lapsen ravistelua (esimerkiksi vauvan ravistelu (engl. shaken baby), vauvan paiskominen (engl. shaken impact)
-lapseen kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa (esimerkiksi vauvan/lapsen lyöminen, potkiminen, töniminen, kuristaminen, tukistaminen, polttaminen kuumilla esineillä (esimerkiksi tupakka tai vedellä))
-lapsen kemiallista pahoinpitelyä (esimerkiksi alkoholi, huumeet, lääkkeet)
-fyysinen kurittaminen (ollut kiellettyä vuodesta 1984) (esimerkiksi lyöminen, tukistaminen, läpsiminen tai repiminen)"
Nyt on viimeistään aika nähdä totuus omassa käytöksessäsi ja miten vahingollista se on lapsellesi!
Meillä on samanlainen tapaus.
Turha tuntea syyllisyyttä näiden kukkahattujen jutuista. Saat uskoa että välillä se niskakarvoista kiinni pitäminen on ainoa tapa saada tilaanne laukeamaan.
Meitä normaali äitejä on vielä olemassa, me vaan ei roikuta täällä palstoilla kehumassa itseämme ja toisiamme. :)
miten tuo näpille näpäytys tai tukasta nipistys voi olla väkivaltaa!! Itse sain pentuna luunappeja ja tukkapöllyä ja olen kurissa kasvanut tervejärkinen aikuinen joka osaan näin aikuisena olla hyvillään että typerät temppuni lapsuudessa karsittiin minusta pois. Olin helppo teini vanhemmille ja järki päässä aikuisena.
Oma poikani vuoden iässä puri ihmisiä jatkuvasti. Pureminen loppui kahdessa päivässä kun alettiin napata niskavillasta aavistus siis AAVISTUS!! samalla kun hampaat iskeytyi reiteen tai mihin ne nyt iskikin. Eipä ole sen jälkeen purrut aikuisia eikä lapsia. Lapsi kyllä huomasi että niskavillasta kiinni otto ei tunnu kivalle mutta ei parkunutkaan että ois sattunut helvetisti. Varmasti se on väkivaltaa näiden "uusien direktiivien" mukaan mutta sori vaan näin meillä kitkettiin holtiton pureminen lapsesta. Kaikilla on kivempaa, sisaruksilla vanhemmilla ja hoitopaikan lapsilla ja hoitotädeillä kun pikkuriiviö ei pure ketään. Se toimi ja tuskin jäi traumoja lapseen.
"Lapsi ei pure, ellei hänellä ole paha olla. ".. En nyt ihan alleviivaisi tuota lausetta.. Meillä tytöllä oli myös vuoden ikäisenä "puremiskausi", mutta se oli vain hiukan rajumpaa hyvänä pitoa. Hän tuli suukkottelemaan ja kun oikein innostu tuli hampaat mukaan. Meillä kyllä pureminen jäi ihan puheella pois. Selitin että äidille tulee pipi, kun puree. Toisilla lapsilla hampaiden tulo vaikuttaa siihen, että he alkavat puremaan kaikkea mahdollista.. Vuoden ikäinen kun ei vielä oikein osaa tuota asiaa ymmärtää.. Siis että se voisi toista sattua.
Aloittajalle sen verran, että kannattaisi varmaan neuvolassa asiasta mainita...? Hän voisi mahdollisesti ohjata teidät esim perheneuvolan puolelle. En tarkoita, että teillä kotioloissa olisi jotain vikaa miksi sinne, vaan saamaan neuvoja ja niksejä tuollaisten tilanteiden laukaisemiseen. Toivottavasti tilanne kääntyy parempaan päin :)
Meidän pojalla on kansa neli vuotias poika. Voi hyvä tavaton miten lapsi voi olla noin mahtodon. Aivan outoa, koska omat lapset eivät olleet tuollaisia. Miten 4v osaa luikattaa aika ihmisiä. Hän haluaisi aina olla meidän kotona. Poika asuu noin 100 m päässä.Hän kun tulee isänsä kansa meille. Niin hän on heti halaamassa, ja sanoo :voi miten minulla on ollut ikävä teidä, minä jään tänne yöksi. Ja kun joskus otamme hänet, (osaa niin hyvin luikutta meidä) niin silloin me vasta liemessä ollaan. Jos meidän on mentävä kauppaan, niin hän hävittää meidät siellä. Hän menee irti karkki osastolle, ja alkaa poksimaan suu täydellä siellä, jopa laittaa taskuihinsa., eikä sitä saa sieltä pois. Muuten kuin henkilö kunnan voimin.
Sitten, kun hänen sedänsä käy heidän, luonaan. Hän pyytää syliin, katsoo silmiin ja puhuttaa koko ajan, ja pienet kätöset kollaavat sedän taskut, aivan älytöntä. Ja avaimia hän varastelee, saa muuten avaimet kyytiä. Toissa päivä hän oli taas täällä. Hän kysyi: missä kaikki takit on naulakosta ? Sitten hän meni vaatekaapille, kävi kaikki taskut siellä läpi. Hän on mennyt joskus koti kokouksiin äitinsä ja setiensä kansa.
On hyvin vaarallinen lapsi, varmasti käy kaikkien taskut läpi. En tiedä miten tuon saa katkaistua, puhe ei auta.Pitäsikö antaa koivuniemen herraa. Mutta sekin on sitten lapsen pahoin pitelyä.
Ei kyllä ennen ollut tällaisia lapsia.
Osaat toimia tietyllä tavalla (omat lapsesi), mutta et mukautua sellaisen lapsen kanssa olemiseen, mihin et ole tottunut.
Mitä nämä kotikokoukset ovat? Onkohan lapsella jotenkin tylsää näissä kokouksissa (?), että eikös hänelle voisi varata jotain puuhaa ja leluja kokousten ajaksi? Myös kauppareissuista voi tehdä sellaisia, että lapsen mielenkiinto pysyy teidän kanssa, että ei tee mieli lähteä omille teilleen. Ihan kuin lapsenlapsellasi olisi vajetta virikkeellisestä elämästä, että hän pakonomaisesti keksii sitten itse virikkeitä itselleen tonkimalla "jänniä" taskuja aarteiden toivossa.
Onko tällä mainitsemallasi sedällä ollut joskus taskussaan "yllätyksiä" lasta varten, josta hän on tehnyt kivan leikin? Lapsi yhdistelee helposti asioita ja luulee, että kaikissa taskuissa on hänelle jotain.
Väkivalta ei ole KOSKAAN ratkaisu mihinkään, vaan vain pahentaa asioita jonhonkin suuntaan.
Arvasin, että nämä säälittävät "kukkahatut", kuten tuolla edellä joku jo sanoi, rupeavat heti parjaamaan. Eivät ne tiedä edes mistä on kyse. Jätä nuo syyllistämiset ja parjaamiset lukematta ihan kokonaa. Tiedän tismalleen mistä kirjoitat. Minulla 4v. ja 2v. pojat. Vanhempi on aina ollut hankala. Tyhmä ei ole, sen ovat todenneet kaikki, mutta vaikea kyllä. Ensin etsin syytä itsestäni. Mitä minä teen väärin? Lopulta rupesin kiinnittämään huomiota siihen, miten erilainen poika on muihin lapsiin verrattuna. Tiesin, että hänen isällään on epäilty Aspergerin oireyhtymää, joten otin varovasti päiväkodissa esille (siellä oli ihmetelty käytöstä myös) voisiko kyseessä olla jotain muuta kuin uhma. Puheenkehityksessä on myös ollut viivästymä, ja poika käy puheterapeutilla. En voi mennä vannomaan onko tässä kyse Aspergeristä, mutta se miten päiväkodissa ja puheterapeutilla suhtauduttiin esittämääni ajatukseen, todisti ettei käytös todellakaan ole ihan tavallista. Molemmat tahot olivat selvästi etsineet ja pohtineet syytä käytökseen, ihan kuin minäkin.
Poika menee riehuessaan tavallaan 'lukkoon', eikä kuule mitään ympärillään tapahtuvaa. Mikään normaali ohjeistus ei mene perille. Pojan silmissä on sellainen stressaantuneen ja vauhkoontuneen villieläimen katse. Olen joskus pojan rauhoituttua jutellut asiasta. Lapsi on selvästi itsekin ahdistunut niistä tilanteista, ja on kysynyt minulta, miksi hän menee sellaiseksi. Aivan kuin minä tietäisin!!!
Tiedoksi niille, jotka hyssyttävät ja vouhkaavat kasvatusoppaista: kaikkiin asioihin ei vastaus ole niin yksinkertainen. Käytöksen takana voi ollakin jotain muuta kuin huono äiti.
Ja alkuperäiselle kirjoittajalle vinkkaisin, että kannattaa kysyä perheneuvolasta apua. Minulle pojan puheterapeutti sanoi, että myöhemmin poika voisi käväistä perheneuvolan psykologilla niin miettisimme sitten onko sosiaalisten taitojen heikkouden takana jotain muutakin kuin puheen viivästymä.
Itse syyllistät, parjaat ja väheksyt niitä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä.
Ei ole hankalia lapsia, vain erilaisia, joihin vanhemmat eivät osaa suhtautua ymmärtämättömyyttään ja taitamattomuuttaan. Jo syntymään ja vauva-aikaan voi liittyä lasta traumatisoivia juttuja, jotka näkyvät ja tulevat ilmi lapsen kasvaessa. Nämä traumat muuttavat aivojen kemiaa, joita sitten yritetään luokitella erilaisilla lääketieteellisillä nimikkeillä.
Ei ole syyllistämistä todeta tosiasioita siitä, että vanhemmissa tai muussa kasvuympäristössä on syy lasten pahaan oloon. Ikäväähän se on, että joillakin lapsilla on vanhempia, jotka eivät kykene tukemaan juuri tietyn persoonan omaavan lapsen kasvua ja kehitystä, koska ovat itse vielä keskenkasvuisia ja kehittymättömiä. Aikuisilla on onneksi mahdollisuuksia ryhtyä kehitämään omia asenteitaan ja toimintatapojaan, mutta ensin on myönnettävä tosiasiat omassa ajattelussaan ja toimissaan.
Yllä olevalle kehoittaisin ensin hankkimaan oikeita kokemuksia elämästä ja noista ihmisistä ja lapsista, joita kuvittelee ymmärtävänsä. Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Jos olisivat, kaikki maailman tyrannit ja sekopäät olisivat selitettävissä huonoilla lapsuuden kokemuksilla. Ja uskottava on, ettei näin ole. Jos yhtään on nähnyt elämää sen kaikissa väreissä, on pakko myöntää, ettei totuus ole mustavalkoinen. Eikä noin yksioikoinen.
Elämänkokemusta ja tietotaitoa on.
Kaikki maailman sekopäät ja tyrannit ovatkin kehittyneet lapsuuden kokemuksien perusteella. Hassua, ettei joku sitä asiaa tiedä!
Lapsessa ei ole vikaa, vaan kasvuympäristössä, jos lapsi oireilee pahaa oloa.
Usko pois, eivät ole. Tyranneja ja sekopäitä syntyy myös nuhteettomista kodeista, 'hyvien äiten' kasvattamina. Hassua, ettei joku tätä tiedä, ja väittää asiasta jotain tietävänsä. Näitä juttujahan on tutkittu iät ajat, eikä koskaan ole kukaan (paitsi joku maanikko, joka on oman filosofiansa sokaisema) voinut leimata kaikkia sekopäitä kasvatuksen tuloksiksi. Olet kulta rakas vetänyt sieltä kukkahatustasi tuon päätelmän.
Säälittävää tuo tietämättömyytesi vielä nykypäivänä.. Kannattaa tutkailla näin aluksi vaikka wikipedian kirjoituksia tyranneista ja heidän lapsuudestaan, niin ehkä saat päivitettyä tietojasi tähän päivään.
Tuo nuhteettomuus kodeissa kuulostaa jo sairaalta kasvuympäristöltä. Henkisten ongelmien taustalla ei ole aina äiti, vaan muutkin kasvuympäristön tekijät voivat vaikuttaa niihin.
Juttujesi mukaan et selvästikkään ole kovin paljon sivistänyt itseäsi, mutta jostainhan on hyvä aloittaa..
Miten selität esim. autismin ja skitsofrenian kasvuympäristöllä? Aspergerin oireyhtymäähän pidät vain tekosyynä huonolle äitiydelle ja Asperger on lievä autismin muoto. Tämä on hyvin mielenkiintoinen keskustelu. En voi ymmärtää miten voit vääntää asiat niin väärisyneiksi, että kaikki lapsen käytöshäiriöt on selitettävissä kasvuympäristöllä ja huonolla vanhemmuudella. Vai joko yhtäkkiä keksitkin, ettet ole koskaan näin väittänytkään?
Ensiksikin, missään kirjoituksissani ei ole mainintaa "huono" äiti tai "huono" vanhemmuus. Asioista ymmärtämättömiä ja kehittymättömiä vanhempia kyllä on.
Lasten käytöshäiriöiden ja tunne-elämän ongelmien taustalla ovat useinkin kasvuolosuhteet. Sairaudet eivät aiheuta häiriökäytöstä, vaan tietynlainen käytös kuuluu taudin kuvaan ns. normaalina käytöksenä. Valitettavan usein vanhemmat pahentavat lapsen pahaa oloa kohtelemalla väkivaltaisesti lasta, joka ei voi käytökselleen mitään, koska aivot ohjaavat automaattisesti tiettyyn toimintaan.
Olen läheisesti tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on autismia ja skitsofreniaa. Tiedän näiden ihmisten elämänkokemukset aina lapsuutta myöden. Jokainen on joutunut lapsuudessaan kokemaan väkivaltaa, alistamista ja muuta ahdistavaa.
Eiköhän nyt kuitenkin olisi ymmärrettävä, että ketään lasta ei saa pahoinpidellä ja alistaa. Mitä esim. autistisiin lapsiin kohdistettu väkivalta muka auttaa mihinkään..
He ovat ainoita ihmisiä jotka ovat sen ansainneet. Tosin heidän kohdallaan se menee täysin hukkaan koska he elävät omassa ihmemaailmassaan. Hupaisia hemmoja tosin kun heitä ei ota niin vakavasti.
Miten sitten selität minun poikani, jonka lapsuuden tiedän äitinä paremmin kuin kukaan muu, eikä hän ole joutunut kokemaan minkäänlaista väkivaltaa, ei fyysistä eikä henkistä? Tunnistin lapseni tunnetilat tämän vauva-aikana jo pienenpienistä ilmeen värähdyksistä ennen minkäänlaista ääntä itkusta tai naurusta. Ja mistä hitosta tiedät, että väkivalta on noiden mainitsemiesi tapausten kohdalla johtanut autistisuuteen, eikä autistisuuden oireet ole johtaneet vanhempien väsymiseen ja väkivaltaan? Esität olettamusta olettamuksen perään. Suosittelen, että käytät välillä ihan maalaisjärkeäkin, etkä pelkkää kirjaoppia.
Toisinaan pystyn ohittamaan tuollaiset kukkahatut aika hyvin, mutta kyllä tällä kertaa turhautti pahemman kerran. Juuri tuo, ettei kykene irrottautumaan siitä käsittämättömästä kuplastaan ja miettimään mahdollisuuttaa, että ehkä ovatkin väärässä. Minäkin kuuluin nuorena tuohon kukkahattujen kaartiin, mutta luojan kiitos tuli ikää ja itsekriittisyyttä sen verran, että oli pakko kyseenalaistaa omaa kiihkomielisyyttään.
"Lapsessa ei ole vikaa, vaan kasvuympäristössä, jos lapsi oireilee pahaa oloa".
Mun lapsella on epilepsialääkkeiden aloituksen myötä puhjenneet erittäin hankalat käytöshäiriöt. Voin vakuuttaa sulle, etten ole käytökselläni aiheuttanut lapselleni epilepsiaa, mutta voin myös vannoa, että katsoisit itsekin mieluummin huutavaa, rimpuilevaa ja pätkivää lasta, kuin lasta joka mahdollisesti kouristaa tai oksentaa ja on tajuton. Hyvää kevättä.
Näitä kieroonkin kasvatettuja lapsia (enkä tarkoita nyt ap:n lasta vaan näitä sinun kauniisti mainitsemiasi sekopäitä ja tyranneja) pitää jonkun hoitaa, joten jos ei ole esittää mitään hyviä ideoita heidän hillitsemisekseen niin väittäisin, että ei sitä elämänkokemusta ja tietotaitoa ole mitenkään erityisen paljon. Ammattisanasto ainakin on vähän hakusessa.
Varmaan kannattaisi miettiä mistä poikasi on niin vihainen.Kyllä tämä käytös kiukusta kertoo. Uskon että poikasi tarvitsee nyt apuanne että itsekkin ymmärtäisi mistä paha olo ja kiukun purkaminen tavalla joka ei ollenkaan auta johtuu. Kun ne lapset eivät useinkaan tätä pysty kertomaan eikä ilman vanhempien apua ymmärtämään. Ei ole tietenkään aina helppoa vanhemman ymmärtää mistä tunteet ovat lähtöisin, mutta usein auttaa aloitta puhumalla lapsen kanssa siitä että näkee että niin hirveän kiukkunen ja yhdessä miettiä. Tavallisesti, kun lapsi tuntee että vanhempi ymmärtää että hänellä paha olo ja haluaa auttaa, eikä vaan pyri estämään lapsen ainoaa mahdollisuutta tätä hankalaa tunnetta ilmaista,silloin jo lapsi alkaa rauhoittua.
Tuosta on nyt kuukausi aikaa. Tilanteita on nyt vähemmän kuin silloin. Varmasti osa syynä tullut kevät ja että poika pääsee ulos päästämään höyryjään. Kaupassa käynti tilanteet edelleen välillä mahdottomia. En tiedä mistä pojalla voisi olla paha olla. Olen kyllä tiukka äiti siinä mielessä, että jos jokin asia on sovittu tai sanottu siitä yleensä pidetään kiinni eikä nössöillä. Kotonani tehtiin näin ja jämäkkyys on mielestäni hyvä piirre ihmisessä.
Lopetin tämän keskustelun seuraamisen kun eräs kirjoittaja syyllisti minua väkivallasta. Hän ei tiedä mitä väkivalta on. Olen valitettavasti seurannut tuttavaperhettä jossa on väkivaltaa ja se on kamalaa. Niillä lapsilla on huomattavasti isompia/erilaisia ongelmia kuin omalla pojallani. Varmasti tämä onkin kehitysvaihe, sen tiedän. Mutta alunperin kysyinkin neuvoa ja vinkkejä muilta joilla on samanlainen tilanne. Miten vanhemmat käyttäytyvät tilanteissa, kun tuntuu että itse olen kaiken mahd. tehnyt. Olen keskustellut tilanteesta neuvolassa ja myös puhelimessa psykologin kanssa. Hän ei suhtautunut tilanteeseen vielä vakavasti, sillä kuvailemani jutut olivat normaalien rajoissa. Saimme kuitenkin option mennä käymään hänen luonaan jos haluamme. Tuota tässä nyt mietin, mutta kun välillä on niin paljon parempaakin aikaa.
Välillä vain äiti väsyy, kun enimmäkseenhän me äidit näiden lastemme kanssa olemme!
Tuolla tuo yksi jeesustelija syyttää jo kaikkia yhtään poikkeavasti tai voimakkaammalla uhmalla käyttäytyvien lasten vanhempia väkivaltaisiksi ja ties miksi. Älä välitä noista pelleistä. Pidät pääsi vaan. Jos on kyseessä pelkkä vaihe, se menee sillä ohi. Jos ei mene ohi, lähdette käymään siellä psykologilla. Hyvä, että tilanne on helpottunut! Jaksamista!
esikoisen kanssa jossain vaiheessa päiväkirjaa ja alkoi löytyä syy-yhteyksiä joita en muuten olisi tullut ajatelleeksikaan. Siitä oli myös hyvä seurata kuinka usein ja pitkiä huonot jaksot oli ja oliko niihin aikoihin sattunut jotain muutakin poikkeavaa. Parasta oli kun huomasi pitkiä hyviä jaksoja joita ei väsyneenä ehkä olisi muuten huomannut.
Kuka kukkahatuista kertoisi miten pitäisi toimia, esim tilanteessa, jossa on paljon (vaikka 4v) lapsia.
- Yksi lapsista tönii ensin muita, kiellät häntä ja selität hänelle, ettei niin sovi tehdä
- menee hetki ja sama toistuu (töniminen, kieltäminen, selittäminen)
- sama toistuu jälleen. rimpuileva ja huutava lapsi laitetaan hetkeksi (jäähylle) sivuun leikeistä.
- kun lapsi pääsee jäähyltä hän menee ja lyö kaveria
- ja taas kielletään, keskustellaan ja jäähyillään
- kun pääsee jäähyltä heittää kaveria kivellä, jolloin toisen lapsen nenästä rupeaa vuotamaan verta.
- Kun yrität puhua lapselle, hän ei kuuntele, potkii, huuta sylkee ja rimpuilee.
- ei suostu jäähylle ja huutaa, potkii, riehuu lisää...
- lapsi on vaaraksi muille lapsille, mutta ei suostu tulemaan pois muiden lapsien luota.
- MITEN TOIMISITTE TÄSTÄ ETEENPÄIN??????????????
näitä tapauksia on tullut vastaan useita, eri yhteyksissä...
Vie lapsi pois ja rauhoittumisen jälkeen ainakin yrität keskustella tapahtuneesta.
Asia on hyvin hankala koska minä en aiakaan kahden erityislapsen äitinä suosittele minkäänlaista väkivaltaa. Erityislapsi joka on ihan normaali älyinen ei monesti ymmärrä kuin selkeitä lyhyitä lauseita ja ohjeita. Ns. normaali lapsi ei käyttäydy noin se on selvää. Uhmaikä ei kestä loputtomiin vaan monet autisminkirjon häiriöt alkavat nimeomaan näkyvä 4 vuotiaana joillain jo aiemmin. Asperger oireyhtymäkin on oikein tuettuna täysin hallittavissa ja lapsesta voi kasvaa oikein menestyvä aikuinen mutta huom. oikein tuettuna. Jos tukistat ja alistat lasta niin lapselle tulee ahdistuksia ja muita psyykkisiä ongelmia viimeistään murkkuikäisenä. Huutaminen on myös kamalaa mitä ei saisi tehdä. Itse huudan vähän ja harvoin mutta huudan kuitenkin ja en halua sitä tehdä koska se ei ole oikein. Huutamisella ei lapselle kuria saa. Varsinkin äidin huutaminen on lapselle usein vaan semmoista joka aiheuttaa entistä kapinallisempaa käytöstä. isän huutaminen voi pelottaa ja olla näin psyykkiselle kehitykselle erittäin haitallista!
Itse en mene kauppaan lasteni kanssa ellei ole ihan pakko ja kaikki tilanteet joissa käytöshäiriöt tulivat esiin pahasti niin välttelin kokonaan. Nyt kun tukitoimin tilanne on parantunut voi jo moneen paikkaan mennä ilman ongelmia.