yks nainen katsoi mua toruvasti ja seuraavan kerran vihaisesti ja käski olla kenenkään kanssa puhumatta, paitsi ehkä hänen, itämaisessa uskontoryhmässä, koska olin jollain tavalla olemuksellani hänen mielestään vääränlainen. No sitten tämä pyhimys tarmokkaasti käveli ensimmäiseen mietiskelyrivistön riviin suoraan alttarin eteen. Et tällasta se ihmisten kanssa vähän on:) Kai pitäis ottaa huumorilla. No samanlaista hienostelua ja kirjanoppineisuutta ja suurta pyhyyttä on myös nää henkiset keskustelut. Eihän tällaset korkeatasoiset aiheet ole oikeastaan tavallisten ihmisten juttuja vaan mestarien ja jumalten. Ei heitetä sioille helmiä ja puhutaan mahdollisimman teoreettisesti. Tai tietyllä tyylillä. Kastijako toimii.
henkisyydellä päteminen
harhamaija
2694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
enää uskalla valitettavasti kammoan ryhmää, oon niin heikko, että juttelen mieluummin ihan tavallisessa ilmapiirissä, viime viikonloppuna juhlittiin ja vähän syötiin ja tanssittiin ja ryypättiin ja puhuttiin henkisyydestä ihan ilman mitään pyhimysten jäykkyyttä. Ja sitten on mulla pari tuttua, jotka on kanssa ihan tavallisia ja jotkut heränneitä. Mun pitäis vaan mennä takas sinne yskontoryhmään hymisemään ja voittaa itseni.
Niin, eihän se henkisten harjoitteiden tekeminen (varsinkin kun muita on paikalla), ole sekään muuta, kuin taitavuuden kehittämistä ulkoisissa asioissa. Tuommoisessa porukassa mihin kuka vaan pääsee keskellä jotain suurta kaupunkia, on varmasti vaikka kuinka paljon niin kajahtaneita hörhöjä, etten ikinä kestäisi olla heidän kanssa missään tekemisissäkään. Ei kaikki mene gurujenkaan luokse sisäisen kokemuksen pakottamana, vaan osa menee vaan siksi, ettei niillä ole muutakaan tekemistä, tai ovat ihan pirun sekaisin, ja ihan kaikesta.