henkisyydellä päteminen

enää uskalla valitettavasti kammoan ryhmää, oon niin heikko, että juttelen mieluummin ihan tavallisessa ilmapiirissä, viime viikonloppuna juhlittiin ja vähän syötiin ja tanssittiin ja ryypättiin ja puhuttiin henkisyydestä ihan ilman mitään pyhimysten jäykkyyttä. Ja sitten on mulla pari tuttua, jotka on kanssa ihan tavallisia ja jotkut heränneitä. Mun pitäis vaan mennä takas sinne yskontoryhmään hymisemään ja voittaa itseni.

Niin, eihän se henkisten harjoitteiden tekeminen (varsinkin kun muita on paikalla), ole sekään muuta, kuin taitavuuden kehittämistä ulkoisissa asioissa. Tuommoisessa porukassa mihin kuka vaan pääsee keskellä jotain suurta kaupunkia, on varmasti vaikka kuinka paljon niin kajahtaneita hörhöjä, etten ikinä kestäisi olla heidän kanssa missään tekemisissäkään. Ei kaikki mene gurujenkaan luokse sisäisen kokemuksen pakottamana, vaan osa menee vaan siksi, ettei niillä ole muutakaan tekemistä, tai ovat ihan pirun sekaisin, ja ihan kaikesta.