Olit ensimmäinen.
Kun kerroin sen.
Kipuni todellisen.
Uskoit.
Kuinka raastaa.
Kirvelee ihoa.
Tekee tuhoa.
Masentaa.
En halua pahaa.
En valittaa.
Olla vain ihminen.
Ihminen joka rakastaa.
Jokaista päiväänsä.
Jokaista unetonta yötänsä.
Sinä uskoit.
Ja autoit.
Tohtori.
Ihminen kun ei ole kone.
Rakkauskin satuttaan.
Mut senkin voisit parantaa.
Sillä ystävällisellä hymyllä.
Lämmöllä.
Sillä minähän olen läsnä tässä.
Kun kerroin sen.
Kipuni todellisen.
Uskoit.
Kuinka raastaa.
Kirvelee ihoa.
Tekee tuhoa.
Masentaa.
En halua pahaa.
En valittaa.
Olla vain ihminen.
Ihminen joka rakastaa.
Jokaista päiväänsä.
Jokaista unetonta yötänsä.
Sinä uskoit.
Ja autoit.
Tohtori.
Ihminen kun ei ole kone.
Rakkauskin satuttaan.
Mut senkin voisit parantaa.
Sillä ystävällisellä hymyllä.
Lämmöllä.
Sillä minähän olen läsnä tässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Katsoin, en tiennyt sinusta mitään.
Kerroit, silloin halusit kuolla tunteillesi.
Kyselit, lähdit seikkailulle
vuorille henkisyyden.
Kuinka kipeää se tekeekään
kuolla itselleen,
kun siihen lähtee sitä ei voi enää
keskeyttääkään.
Ei alkua, ei loppua.
On vain rakkaus,
se parantaa kokonaan.
Olen läsnä tässä,
hymyilen.
Nautin vuorikiipeilystä kanssasi.
Minut valtaa suunnaton lämpö.
Kyyneleetkin tietävät arvon sen.
Jatkan matkaa.
Kiipeilen vuorenhuipulle.
Auringonlaskun lähteelle.
Uskoisitko sen.
Kun kerron.
Olen onnellinen.
Lämpösi sulattaa jäänkin.
Uskon kokemuksestani sinua.
Tämä lämpö on suurempaa,
ei minua.
Kuinka kiipeillessä olenkaan
vahvasti elossa.
Olen vain hyvin pieni,
välillä katoan itseltänikin,
ehkä en olekaan.....
Lämpöä onnellisutta,
rakkautta on.
Kun kohtaamme.....