Miten olette

tunteneet jo 12 vuotta. Hän oli yhden työkaverini aviomies.
Yhdessä olemme olleet nyt nelisen vuotta.
Ja minä en todella ollut syy eroon, erosivat seitsemän vuotta sitten.
Tapasimme paikallisessa ravintolassa sattumalta ja vietimme illan ydessä, siitä se lähti.

Me emme tunteneet toisiamme, mutta meillä oli yksi yhteinen ystävä joka tutustutti meidät toisiimme juhlissaan.

Tapasimme netin avulla.

Me tapasimme toisemme koulussa. Ja naimisissa ollaan oltu 2vuotta. :)

eturivissä. ;)

Olemme olleet perheystäviä jo reilut kymmenen vuotta. Minä erosin neljä vuotta sitten ja hänen erostaan taitaa olla nyt kolme vuotta. Hän on lasteni hyvä ystävä ja erojemme jälkeen jatkoimme ystävyyttämme entiseen tapaan. Kunnes vuosi sitten kevätauringon paistaessa huomasimme että meidän välillä taitaa olla jotain enemmänkin kuin pelkkää ystävyyttä. Tämän hoksaamiseen tarvittiin ehkä paikallisen baaritiski, tuskin sitä meidän keittiönpöydän ääressä, lasten touhutessa ympärillämme, olisimme hoksanneet.

treffien kautta. olin just suunnitellut muuttoa kotikonnuille mutta syytä ei ollut joten kattelin noita miehiä netistä. siellä oli sitten kuva miehestä lapsensa kanssa ja se sytytti. Olis ollut toinenkin iskä siellä mutta tää oli paree. :) uskossa, ei juo ja lapsi asui isänsä kanssa joten silloin jo tiesi että noin osuvaa ilmotusta saa kauan hakea. Lapsettomuudesta kärsivänä sitä jotenkin ajatteli että joku jippo tässä nyt on komee nuori yh-mies joka vielä uskossa. uskovaisia kun ei juuri treffeissä edes löydä. ja kaikki nuoret miehet on aika sitoutumiskammosia nykyään. isompi jippo löytyi sitten raskaustestistä:D

Tapasimme kaupassa.
Oikeasti minä en silloin oikein häntä huomannut, mutta mieheni oli huomannut minut, ja tuli hakemaan tanssimaan kun satuimme samaan paikkaan heti "ensikohtaamisemme" jälkeen.
Ja siitä se alkoi.
Itse olin ollut ollut "eronneena" jo kymmenisen vuotta ja hän oli eronnut aika äskettäin, kun aloitimme tapailemaan toisiamme.
Yhteistä eloa ja elämää takana nyt yli 10 vuotta. Kyllä me lopun elämäämme elämme yhdessä, kunnes aika joskus sitten toisesta jättää.

sattumalta se oli kohtalo kun kuljetti meitä. Itse olin vapaa nainen, mutta mies oli naimisissa. Hänellä oli kolme alle koluikäistä joista yksi vauva ja neljäsluokkalaiset kaksoset.
Itse olin tyttöporukassa viettämssä tavallista lauantai iltaa ja mies oli poikaporukassa viettääs jonkun polttareita.

Mutta PUMPSIS vaan mies rakastui minuun ja ei kestäny kauaa kun hän jo PUMPSIS vaan asui mun luona. Kertoi kyllä ekana iltana kun olimme mun kämpällä, et on naimisissa ja liuta lapsia. Mutta itsekin sanoi että se on vaan hidaste mutta ei este. Hän vaan rakastui minuun, itse kokeilin estellä, mutta oli niin itsepäinen että jätti vaimonsa ja lapset. No lopun tiedätte varmaan, vaimo katkeroitui ja kiukuttelee koko ajan. Mutta ei ollut mun vika että mies vaihtoi parempaan.
Kersat käy joka toinen viikonloppu täällä se kyllä ahdistaa mutta ei sille miehelle voi sanoo et ei ottas lapsiaan meille. Kohtalo vaan yhisti meidät, ja uskon että näin oli tarkoitettu, huono liitto päättyi ja parempi alkoi.

yht aikaa. Sitten mentiin molemat tahoillamme naimisiin ja hankittiin lapsia. Sitten vaan rakastuttiin sattumalta uudelleen ja tässä ollaan. Miehellä 5 lasta mulla 4 ja yhteisä 5, joten hulinaa riittää. Omat lapset ovat huomattavasti rauhallisempia kuin miehen, he saavat talon sekaisin hetkessä. Mies sanoikin että harmi ettei silloin kouluaikana huomattu että me kuulumme yhteen, että piti valita väärä nainen.