Anoppini talossa tuli yövyttyä aika usein sillon seurustelun alkuaikoina ja siellä oli kummallisia sattumia. Yksi itselleni tapahtunut juttu pelotti aivan kauheasti.
Olimme menossa nukkumaan, mieheni (silloin vielä poikakaveri) oli sammuttanut valot ja minä käväsin vielä vessassa. Tulin takaisin ja laitoin oven kiinni. Seisoin pari metriä sängystä ja olin just menossa sänkyyn kun jotakin pehmeän karvaista pukkas paljaita jalkojani vasten. Säikähin, hyppäsin äkkiä sänkyyn ja rupesin meuhkaamaan että perhanan katti ko säikäytti mut ja kirosinki että sydänhän tässä hyppäs kurkkuun. Mun mies rupes inttään ettei täälä sisällä mitään kissaa oo. Mä taas et oli se et kyllä mä nyt tiiän miltä kissa tuntuu jalkoja vasten ko aina on kissoja ollu meilläki. Se meni sit laittaan valot päälle et sais vietyä pois sen kamarista, mutta ei löytyny kissaa! Voi että sitä kauhun tunnetta ko mä älysin ettei oo kissaa kamarissa
ja että äsken ihan selvästi oli mun jalkoja vasten sellanen puskenu! Ja me tutkittiin koko kamari läpi! Ja ne anopin kolme kissaa oli kaikki ulkona just sillon.
Tästä tietenkin sitte puhuttiin seuraavana päivänä ja minulle selvisi että on siinä pihapiirissä tapahtunut muitakin kummallisia asioita, niin ulkona kuin talon sisälläkin. Eli jonkinsortin "kummitustalo" sen täytyy olla.
Olimme menossa nukkumaan, mieheni (silloin vielä poikakaveri) oli sammuttanut valot ja minä käväsin vielä vessassa. Tulin takaisin ja laitoin oven kiinni. Seisoin pari metriä sängystä ja olin just menossa sänkyyn kun jotakin pehmeän karvaista pukkas paljaita jalkojani vasten. Säikähin, hyppäsin äkkiä sänkyyn ja rupesin meuhkaamaan että perhanan katti ko säikäytti mut ja kirosinki että sydänhän tässä hyppäs kurkkuun. Mun mies rupes inttään ettei täälä sisällä mitään kissaa oo. Mä taas et oli se et kyllä mä nyt tiiän miltä kissa tuntuu jalkoja vasten ko aina on kissoja ollu meilläki. Se meni sit laittaan valot päälle et sais vietyä pois sen kamarista, mutta ei löytyny kissaa! Voi että sitä kauhun tunnetta ko mä älysin ettei oo kissaa kamarissa
ja että äsken ihan selvästi oli mun jalkoja vasten sellanen puskenu! Ja me tutkittiin koko kamari läpi! Ja ne anopin kolme kissaa oli kaikki ulkona just sillon.
Tästä tietenkin sitte puhuttiin seuraavana päivänä ja minulle selvisi että on siinä pihapiirissä tapahtunut muitakin kummallisia asioita, niin ulkona kuin talon sisälläkin. Eli jonkinsortin "kummitustalo" sen täytyy olla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luin kerran - kauan sitten - jostain lehdestä jutun, jossa toimittaja oli vieraillu kummitustalossa. Mitään muuta siellä ei tapahtunut kuin että illalla nukkumaan mennessä he kuunteli pimeässä - se alkoi vasta valojen sammuttua - kissan kehräystä ihan rentoutuneena siihen asti kunnes muistivat ettei talossa olekaan kissaa.
Mitä anopin talon historiassa on tapahtunut, kai jokin vinkki löytyy miksi siellä kummittelee?
Ei siellä ole tarvinnut sattua kuin kissan pois meni, sillä eläin ei tiedä että se on kuollut. Kissan henki saattaa lähteä tai sitten ei, älä säiky sillä siitä ei ole harmia, omasta kokemuksesta voin tämän kertoa.
Itselläni oli erityisen rakas kissa joka hypätessään sohvalle oli vähän kömpelö, se tuli usein jalkopäästä ja käveli sohvan reunaa tuntuvin askelin lopulta viereeni, nuoaskeleet tunsin usein kun makasin sohvalla silmät kiinni, käännyin monesti silittämään kissaa muttei se ollutkaan siinä, tämä tapahtui useita kertoja.
Tämä rakas kissani ei elänyt enää kauan näiden tapahtumien jälkeen, en tiedä kuka kissa se oli mutta kissani kuoltua sama tapahtui moneen kertaan, tuntee sen kävelyn sohvalla muttei ketään näy.
Saman kokenut, mulla ihana veikeä kissani kuoli tapaturmaisesti ja niin kauan kun asuin samassa asunnossa, tunsin nukkumaan mennessäni, kuinka sängylle viereeni hypättiin ja reunaa pitkin kuljettiin ihan niin kuin kisulini oli aina tehnyt. Sänky painui ihan selvästi ja joka kerta avasin silmät, katsoin, eikä näkynyt mitään, mutta tuntui se tassuttelu. Fiilis oli ihana että kissa vielä tuli tervehtimään... Kun muutin pois, ei ole enää ollut samanlaisia aistimuksia uusissa kodeissa.
itselläni on selitys jäkimmäiseen. Surutyö. Evieron myötä muutin kerrostaloasuntoon ja vanha rakas lemmikkikoira piti lopettaa. Tietenkin koin syyllisyyttä ja ikävää. Monesti yöllä ja iltaisin olin kuulevinani olohuoneesta tuttua koiran kynsien rapinaa. Asuin vielä ennen muuttoa pari kuukautta entisessä talossa. Monesti kun läheinen kuolee, on aistimuksia, että vainaja on siinä lähistöllä. Sama koskee eläinystäviä. Ihan normaalia surutyöhön kuuluvaa se vain on.
Siis meillä on 5 kissaa,joten en säikähdä jos kuulen mouruamista tai jotain sen vastaista.Pidän oveani aina kiinni koska minulla on gerbiilejä ja en halua että kissat syövät niitä yön aikana.Meillä oli ennen vain 2 kissaa,mutta ne kuolivat.(siitä on jo aikaa)Jotenkin yöllä tuntuu kuin jokin puskisi minua hennosti ja tassuttelisi peitollani.Siis,tiedän ettei se voi olla meidän kissat koska pidän oveani kiinni.
Joskus kuulostaa kuin kissa astelisi kirjoituspöydälläni.Kun vilkaisen nopeasti niin huomaan että useimmat paperit ovat lattialla mutta mitään ei näy.