Olen 4-vuotiaan pojan yksihuoltaja äiti ja olen vuodesta 2008 alkaen ollut lastensuojelupiirin asiakas.Olen ole siinä kyyläkään omien mokailujen takia vaan nykyään jo ex-mieheni väkivaltaisen käytöksen vuoksi.
Olen vuodesta 2008 vuoteen 2010 joutunut tekemään hyvin paljon epämielyttäviä ja jopa ihmisoikeuksia rikkoavia asioita ihan vaan siksi että muuten minulta lähtee lapsi pois.
Lyhyesti, jouduin turvakotiin, koska muuten lapseni olisi laitettu laitokseen (tuolloin 2-vuotias), jouduin ottamaan lähestymiskeillon, koska muuten laspi huostaan, jouduin ottamaan avioeron, koska muuten olisin ollut epätasapainoinen ja motteellinen ihminen.Kaiken tämän teín sosiaalityöntekijämme käskystä ja vaatimuksesta, jopa uhkailusta menettää poikani, jos en toimi kuten käsketään.Ei se mitään, tehty mitä tehty ja nielty se mitä nielty.Mut joitain asioita en tajua vieläkään.
Meidän asiakkuus ei kun vaan pitkittyy, koska tädeillä on kiire ja tärkeämpääkin työtä kuin me.SItten kuitenkin aina välillä meidät muistetaan.Palautellaan mieliin puolen vuoden takaisia käyntei toimistolla ja sovitaan taas jotain, joka on jo sovittu kauan sitten.Kuten poikani tapaaminen, jonka he ovat jo neljästi peruneet vuoden aikana. Sit käydään aina läpi tämä ex-miehini mollaaminen ja sovitaan siitäkin jotain. Koskaan ex-mielleni ei itselleen soiteta tahtoja vaan ne pyydetään minun toimittamaan eteenpäin, vaikka heidän mielestään kyse on vaarallisesta ihmisestä.Ironiaa näkyvissä!Ja jos en suostu olen huono äiti ja erittäin epäpätevä ihminen poikani suojeliaksi.Sit kun asia on hoidettu niin sekään ei kelpaa vaan ihmetellään kuinka uskalisin vaarantaa itseni ja mennä kysymään moista poikani isältä ihan tuosta vaan, kun sinne olisi pitänyt ottaa, siis puhelinyhteyteen vähintää kuusi poliisia mukaan.Jep jep.
Vaikka poikani isä on hoitanut puhtaat huumeseulat sossuun ja hoidattanut itseään siis ihan oikeassa hoitosuhteessa ja hänessä on näkyvissä selkeitä parannuksia entiseen ja elämän tasoittumista niin meillä asiakkuus jatkuu.Eikä meistä kumpikaan tiedä enää miksi ja jos asiaa kysyy vastaus on epämääräinen ryöppy epämääräisiä lauseita.
siis kuinka toimia kun sossu on itse nyt se henkisenväkivallankäyttäjä ja ei saa edes lastensuojeluselvityustä kirjattua vaikka eihän tässä ole kulunut kuin 2 vuotta sen alkamisesta. Meille luvattiin viime kerralla et se on viimeinen kerta kun nähdää puolen vuoden päästä ja sit se aika tuli, mut se päätös peruttiin koska ne ei taas voineet olla varmoja pojan isästä ja tietysti se heitettiin minun niskaan ja selvitettäväksi.Minun sanaa ei kumminkaan uskota jos se on positiivinen yhtään ex-mieheni puolesta, jota se rehellisesti nyt on.EN ole tyhnä äiti enkä huono ihminen.Olen aina turavnnut poikani ja taistellut sotani ilaman näitä humpuukki akkoi, jotka vaan häiritsee ja pahasti tukkii mahdollisuuttani esim mnennä kouluun toiselle paikkakunnalle, koska homma jatkuu vieläkin täällä.Ei huvita aloittaa uudella paikkakunnalla samaa uusien ihmisten kanssa alusta.
Huom! en ole niitä lamaantuneita uhrei, jotka puolustaa miehiään tai ex-miehiään koska eivät tajua tilanteet pahuutta, vaan olen ihminen joka vaati aikoinaa oikeutta hyvään parisuhteeseen juuri sen ihmisen kanssa jonka aikoinani valitsin.Enkä puolusta hänen tekojaan silloin enkä nyt, tuomitsen hänen tekonsa en häntä ja toivoisin sosiaalitoimistonkin tekevän samoin.Ja nyt kun ex-mieheni on tehnyt muutoksen niin antaisivat jo olla ja antaisivat hänellekin rauhan rakentaa elämäänsä hyvin etiäpäinkin. Eikä aina mollattaisi muutostakin ja vähäteltäisiin toista ihmisenä. On jää miten ennen ex-mieheni kohteli minua kuin sossu kohtelee minua nyt.
Miten tämän saa loppumaan.
Olen vuodesta 2008 vuoteen 2010 joutunut tekemään hyvin paljon epämielyttäviä ja jopa ihmisoikeuksia rikkoavia asioita ihan vaan siksi että muuten minulta lähtee lapsi pois.
Lyhyesti, jouduin turvakotiin, koska muuten lapseni olisi laitettu laitokseen (tuolloin 2-vuotias), jouduin ottamaan lähestymiskeillon, koska muuten laspi huostaan, jouduin ottamaan avioeron, koska muuten olisin ollut epätasapainoinen ja motteellinen ihminen.Kaiken tämän teín sosiaalityöntekijämme käskystä ja vaatimuksesta, jopa uhkailusta menettää poikani, jos en toimi kuten käsketään.Ei se mitään, tehty mitä tehty ja nielty se mitä nielty.Mut joitain asioita en tajua vieläkään.
Meidän asiakkuus ei kun vaan pitkittyy, koska tädeillä on kiire ja tärkeämpääkin työtä kuin me.SItten kuitenkin aina välillä meidät muistetaan.Palautellaan mieliin puolen vuoden takaisia käyntei toimistolla ja sovitaan taas jotain, joka on jo sovittu kauan sitten.Kuten poikani tapaaminen, jonka he ovat jo neljästi peruneet vuoden aikana. Sit käydään aina läpi tämä ex-miehini mollaaminen ja sovitaan siitäkin jotain. Koskaan ex-mielleni ei itselleen soiteta tahtoja vaan ne pyydetään minun toimittamaan eteenpäin, vaikka heidän mielestään kyse on vaarallisesta ihmisestä.Ironiaa näkyvissä!Ja jos en suostu olen huono äiti ja erittäin epäpätevä ihminen poikani suojeliaksi.Sit kun asia on hoidettu niin sekään ei kelpaa vaan ihmetellään kuinka uskalisin vaarantaa itseni ja mennä kysymään moista poikani isältä ihan tuosta vaan, kun sinne olisi pitänyt ottaa, siis puhelinyhteyteen vähintää kuusi poliisia mukaan.Jep jep.
Vaikka poikani isä on hoitanut puhtaat huumeseulat sossuun ja hoidattanut itseään siis ihan oikeassa hoitosuhteessa ja hänessä on näkyvissä selkeitä parannuksia entiseen ja elämän tasoittumista niin meillä asiakkuus jatkuu.Eikä meistä kumpikaan tiedä enää miksi ja jos asiaa kysyy vastaus on epämääräinen ryöppy epämääräisiä lauseita.
siis kuinka toimia kun sossu on itse nyt se henkisenväkivallankäyttäjä ja ei saa edes lastensuojeluselvityustä kirjattua vaikka eihän tässä ole kulunut kuin 2 vuotta sen alkamisesta. Meille luvattiin viime kerralla et se on viimeinen kerta kun nähdää puolen vuoden päästä ja sit se aika tuli, mut se päätös peruttiin koska ne ei taas voineet olla varmoja pojan isästä ja tietysti se heitettiin minun niskaan ja selvitettäväksi.Minun sanaa ei kumminkaan uskota jos se on positiivinen yhtään ex-mieheni puolesta, jota se rehellisesti nyt on.EN ole tyhnä äiti enkä huono ihminen.Olen aina turavnnut poikani ja taistellut sotani ilaman näitä humpuukki akkoi, jotka vaan häiritsee ja pahasti tukkii mahdollisuuttani esim mnennä kouluun toiselle paikkakunnalle, koska homma jatkuu vieläkin täällä.Ei huvita aloittaa uudella paikkakunnalla samaa uusien ihmisten kanssa alusta.
Huom! en ole niitä lamaantuneita uhrei, jotka puolustaa miehiään tai ex-miehiään koska eivät tajua tilanteet pahuutta, vaan olen ihminen joka vaati aikoinaa oikeutta hyvään parisuhteeseen juuri sen ihmisen kanssa jonka aikoinani valitsin.Enkä puolusta hänen tekojaan silloin enkä nyt, tuomitsen hänen tekonsa en häntä ja toivoisin sosiaalitoimistonkin tekevän samoin.Ja nyt kun ex-mieheni on tehnyt muutoksen niin antaisivat jo olla ja antaisivat hänellekin rauhan rakentaa elämäänsä hyvin etiäpäinkin. Eikä aina mollattaisi muutostakin ja vähäteltäisiin toista ihmisenä. On jää miten ennen ex-mieheni kohteli minua kuin sossu kohtelee minua nyt.
Miten tämän saa loppumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
henkistä väkivaltaa, narsistiukosta pääsine roon mutta tovi piti näitä humpuukiakkoja kestaa, loppui kun menin jokaikiseen palaveriin asianajajan kanssa.
Onko ex-miehesi valmis alkamaan käynnit esim perheneuvolassa? Sellainen oisi ainakin alkuun jo -08 ollut varmaan paljon rakentavampi tapa parantaa tilannetta. Kun olet järkevä, oisit itse osannut tehdä tilannekatsauksia ja päätöksiä sen mukaan eteneekö asiat niin, että sinun ja lapsen on turvallisinta olla; esim erota, jos väkivallankäyttö jatkuu tai jos suhteenne oisi muuttunut luottavaisemmaksi, niin sitten jatkaa tai esim muuttaa vain eri koteihin (kaikki aviopuolisot eivät suinkaan asu samassa huushollissa, vaikka jatkavat yhteiseloa) tms.
Tuo toisen puolesta päättäminen ei ole oikein! Jos joidenkin perheissä on tilanteet ajautuneet liian pitkälle, se ei tarkoita, että sinun perhe on sellainen "tappoperhe"!! On ihan eri asia ottaa itse ero ja pyytää siihen tukea kuin erota muiden käskystä! Oletko käynyt väkivaltaryhmissä? Yleensä siellä ohjataan paljon lämpöisemmin uhreja ja ohjaalilla on tietoa väkivallasta, mitä nyt koet viranomaisten taholta. Ryhmässä käymisestä ei tarvitse tilittää kenellekään.
Sitten vanha mutta järkevä neuvo: Ota yhteys asianajajaan! -Kai sinulla nyt pitäisi olla oikeus tavata puolisoa jos vaikka olet eronnutkin, jos et pelkää häntä...-TAAS näkyy tuo vanhanaikainen ennakkoluulo nousevan pintaan sossuilla!? Eivät kunnioita perhettä ainutkertaisena yksikkönä, vaan maalailevat kuvaa sosiopaatti-isästä. Tsemppiä - ja koeta saada itse oma käsitys exästä...esim laki-ihmisen neuvoin.
Me kävimme perheneuvolassa jo ihan poikamme puolesta.Halusimme hänen saavan apua ymmärtämään meillä tapahtuneita asioita ja avioeroa, mutta siinä kävin niin, että perheneuvolan lastenpsykologi oli selän takana puheissa lastensuojelun puolelle omasta näkemyksestään poikamme isästä, jota hän ei ollut vielä edes kerennyt tavata.Oli papereiden perusteella luonut kuvan ja käytti ammattiaan hyväksi sanomaan tiukan arvion tilanteesta.Hän aiheutti tällä jonkin sorttisen paniikkitilan sossussa ja sit myöhemmin kun tapasi isän ja pojan kahdestaan totesi että homma toimii, mut ei ota vastuuta sanoistaan sossuun, koska se ei ole enää hänen asiansa.
päätin sen suhteen perheneuvolaan nopeasti ja etsin nyt jotain sellaista apua pojalleni, joka tee sitä työtään itsensä pönkittämisen vuoksi vaan lapseni takia ja koittaa ensin keskittyä häneen.Sit kun on aika kertoo totuuden päin näköä vanhemmille siis molemmille avoimesti ja sit mainitsee lastensuojeluun jos tarve sitä vaatii.
Tässä edeltävässä tädissä oli se vika, että hän ensin tuomitsi sitten tutustui ja sitten peruu puheensa, muttei tee edelleenkään asialle mitään!!!!
Ja mitä siihen tulee, että miksi ei vuonna 2008 jo kaikkea tehty?Yksi syy siihen on se, että ex-mieheni jaksoi vähän murmuttaa asioiden eteen (luulisin, et ylepys tai ei kyky nähdä meidän yhetistä parasta esti toimimasta, kunnes masennuksen voitettuaan selvisi asioista voittajan)Olen todella ylpeä ex-miehestäni sen suhteen että hän jaskoi epäuskoista huolimatta taistella harmaan kiven läpi lapsensa elämään. Koska kukaan ei voinut tätä hänen puolestaan tehdä, eikä kukaan voi koskaan kenenkään puolesta muutosta tehdä, niin hän todellakin teki sen itse ja oma alotteisesti.
On harmi, että tätä sossu ei näe.Olen todella epätoivoinen asioiden suhteen jo ja alkaa tässä oma henkinenromahdus olla lähellä.Uuvuttavaa....Onko niitä lakimiehiä ilmaisia, vai joutuuko tässä viel niiden takia vararikkoonkin?Ei sil se kannattaa, jos vaan ne poistuu ainiaaksi
ei uskalla luovuttaa muuta kauas pois ja toivo parasta.
sossuilta lastensuojelu tarpeen selvitystä. kun se valmistuu siellä on oltava perustelut miksi lastensuojelu tarvetta on, ja jos pystyt kumoamaan ne perustelut, niin laitat sen hallinto-oikeuteen.
hallinto-oikeus on oikea sosiaalivirkailijoiden suosima laitos.allekirjoittavat sosiaaliviranomaisten pyynnön kiireellisestä sijoituksesta kuulematta toista osapuolta (siis vanhempia) lainkaan!säveltävät papereista sellaisen joka tosiaan loukkaa ihmisoikeuksia..mulla luottotiedot kunnossa mutta kun tilapäisen taloudellisen kriisin takia oli viime syksynä 1vuokrarästi pystyssä(jonka hoidin sitten veronpalautuksista)niin "äidillä on vakavia puutteita elämän hallinnassa".masennus kirjataan mielenterveysongelmaksi.Jos lähdet kerran kuussa baariin ja lapset ovat vaikka isällänsä tai mummolassa,kirjataan että "vanhemmalla myös päihteiden käyttöä".tätä listaa vois jatkaa loputtomiin.3vuotta niiden kanssa pelleillyt ja vääntänyt.7-8 vuotta aikovat vielä kuulemma olla elämässämme.mieheni sanoi että jos hän olisi intti-aikoinaan tiennyt,minkälaista maata joutuisi puolustamaan,hän ei koskaan olis armeijaan mennyt.mulla lapset huostassa semmosella ihmisellä ketä päättää (ei tietenkään yksin vaan lautakunnan kanssa)lasten huostaanotoista ja kuuluu johki kaupungin valtuustoon ja lehdessä kuvia ja otsikoita "unelmana suurperhe!"..enpä ajatellu tässä maassa niille enää neljättä lasta pyöräyttää.täytyy olla sairas päästään jos pystyy repimään lapsia jaloista jotka itkee ja huutaa äidissä kiinni "äiti me ei haluta lähtee,me halutaan olla kotona!".en ole kans ite koskaan ollu päihtyneenä lasteni aikana,lapset lähti kans väkivaltaisen ex-mieheni johdosta.jota katselin vajaa 4kk mutta liian pitkä aika sekin..
eikä varmaan teitä paljon lohduta, jos joku täällä kirjoittaa, että samassa tilanteessa olevia perheitä on Suomessa tuhansia.
Ymmärrän täysin miehesi tuntemukset, että tässä maassa ei ole enää mitään puolustettavaa. Itse olen niin pettynyt kanssa isänmaahan nimeltä Suomi. Minut on lapsesta asti kasvatettu aika isänmaalliseksi, olin aina ihaillut tätä maata ja ollut suorastaan ylpeäkin joissain tilanteissa suomalaisuudesta, mutta en ole enää. Kymmeniä vuosia olen ollut työelämässä mukana, suht hyvistä ansioista maksettu ihan kohtuuliset verotkin, siis itse olen hoitanut velvollisuuteni tätä yhteiskuntaa kohtaan. Mutta sen kerran jos yksi lapsistani tarvitsisi apua, niin hänet huostaanotetaan ja mukiloidaan sijaishuollossa henkisesti ja fyysisesti sellaiseen kuntoon, että niitä vammoja hänestä paikkaillaan vielä tänäkin päivänä, niin miksi ihmeessä tässä maassa olisi minullakaan enää mitään puolustettavaa tai ihailun tai ylpeilyn aiheita. Omia rötöksiään peittävät poliitikot eivät ole kiinnostuneita muuta kuin omasta maineestaan, asemastaan ja rahanahneudestaan, kaikkein vähiten sossun repimistä itkevistä lapsista.
Voin kuvitella, mille läpimätä sossu on saanut asianne hallinto-oikeuden silmissä näyttämään. Onko teillä ollut asianajajaa missään vaiheessa ja oletteko hakeneet purkua? Pitäisi anoa etukäteen suullistä käsittelyä oikeudelta, että tulee kuulluksi. Jos teillä on todistajia, niin heidätkin pitää ilmoittaa etukäteen oikeuteen. Asianajaja auttaa kyllä noissa asioissa ja purkua kannattaa hakea, oli sossu siitä mitä mieltä tahansa.
Tiesittekö muuten, että uuden lain mukaan myös vanhemmilla pitää olla asiakassuunnitelma? Kun sossu kerran vääristeli asioitanne, niin hänellä pitäisi olla kirjallinen suunnitelma siitä, miten perhettä autetaan niin, että lasten kotiuttaminen on mahdollista. Siinäpä onkin eukolla pähkinää purtavaksi, koska ongelmat eivät olleet sitä luokkaa, että ne olisivat huostaanottoa oikeuttaneet, niin aika vaikea hänen on paperille rustata suunnitelmaa siitäkään, miten olemattomista ongelmista selvittäisiin. Mutta teidän pitää käyttäytyä sossua kohtaan tietysti niin, että ette ole vääristelyistä tietääksenne, vaan vaaditte suunnitelman tekoa joka tapauksessa, koska siihen teillä on lain mukainen oikeus.
Säästäkää kuitit kaikista mahdollisista maksetuista laskuista, joilla osoitatte pitkällä aika välillä, että "elämänhallinnassa ei ole ongelmia", valehteli sossu mitä tahansa. Samoin jotkut ovat suositelleet perättömissä päihde-epäilyissä, että yksityiseltä lääkäriasemalta voi pyytää testisarjan, jolla voi todistaa päihteettömyyttä 18 edeltävän kuukauden ajalta. Se sisältää veren CDT:n, maksakokeen ja pienen verenkuvan. Testi maksaa ehkä noin 75 euroa. Nämä vain jotain vinkkejä, joilla voi todistaa sossun väitteet valheiksi. Jos sossu ei suostu tapaamiseen ja suunnitelman tekoon, niin vaatikaa sitä sähköpostilla tai kirjallisesti. Molemmat ovat oikeustoimikelpoisia dokumentteja siinä tapauksessa, että sossu ei suostu pyyntöihinne vastaamaan ja suunnitelmaa laatimaan. Siinä tapauksessa heistä voi valittaa heidän esimiehelleen ja sen jälkeen eduskunnan oikeusasiamiehelle tai ex-Valvirakin voisi tulla kyseeseen. Nykyinen nimi löytyy googlettamalla.