niin pirun vaikeeta..

Todellinen patti-tilanne..erittäin vaikea sellainen..Enkä edes tiedä miksi sitä tänne tulin purkamaan, eipä oo kovin montaa ihmistä lähipiirissä kenelle vois tälläisestä puhua..
Olisi tosi kiva jos löytyis kohtalotovereita.. Kritisointia en kaipaa..Olen siis naimisissa oleva kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Bi-seksuaalisuuteni on ollut tiedossa jo 14-vuotiaasta asti, ja myös mieheni tietää asian. Tapahtui käänne, ja iso sellainen..Tapasin erään naisen joka järisytti maailmaani enemmän kuin kukaan koskaan. Aina kun tavataan, niin tiedän että meidän kuuluisi olla yhdessä, tuntuu niin oikealta. Tiedän että tälläiset tunteet on väärin, mutta yrityksistä huolimatta en saa tätä pois mielestäni. En tiedä mitä teen.....
121027
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Meitä kohtalotovereita on pilvi pimein...ja koko ajan "tupsahtelee" lisää...laitan sähköpostiosoite niin voin kirjoitella sinulle kokemuksiani...

Äänestä

Kannattaa varmaan jutella miehesi kanssa ja PIIIIITKÄÄÄÄÄN , että mikä suhteessanne mättää kun olet noinkin vahvasti ihastunut toiseen. En siis tarkoita, että kertoisit ihastumisesta miehellesi (ellet halua), vaan että alat selvittämään nykyistä suhdettasi. Keskity/ panosta siihen, enemmän kuin eilen, jotta saat ongelmat selville ja voit alkaa ratkomaan niitä.
Kolmatta osapuolta ei kannata suhteeseen ottaa mukaan, senhän kaikki tiedämme.

Äänestä
  • Kaikista hassuinta tässä tilanteessa on että mieheni ja minun suhteessa ei mättää mikään. Ja hän on kaikin puolin hyvä isä lapsillemme ja muutenkin hyvä puoliso. En vain tunne häntä kohtaan enää mitään sellaista mitä kuuluisi puolisoaan kohtaan tuntea. Päässäni pyörii vaan kokoajan että minun kuuluisi olla yhdessä sen naisen kanssa, ja että me kuulutaan yhteen. Joka hetki kun en ole hänen kanssaan, mietin ja ikävöin häntä... :(

    Äänestä

  • Opriz kirjoitti:

    Kaikista hassuinta tässä tilanteessa on että mieheni ja minun suhteessa ei mättää mikään. Ja hän on kaikin puolin hyvä isä lapsillemme ja muutenkin hyvä puoliso. En vain tunne häntä kohtaan enää mitään sellaista mitä kuuluisi puolisoaan kohtaan tuntea. Päässäni pyörii vaan kokoajan että minun kuuluisi olla yhdessä sen naisen kanssa, ja että me kuulutaan yhteen. Joka hetki kun en ole hänen kanssaan, mietin ja ikävöin häntä... :(

    Meiliäkin otan hyvin mielelläni vastaan =) [email protected]

    Äänestä

  • Opriz kirjoitti:

    Kaikista hassuinta tässä tilanteessa on että mieheni ja minun suhteessa ei mättää mikään. Ja hän on kaikin puolin hyvä isä lapsillemme ja muutenkin hyvä puoliso. En vain tunne häntä kohtaan enää mitään sellaista mitä kuuluisi puolisoaan kohtaan tuntea. Päässäni pyörii vaan kokoajan että minun kuuluisi olla yhdessä sen naisen kanssa, ja että me kuulutaan yhteen. Joka hetki kun en ole hänen kanssaan, mietin ja ikävöin häntä... :(

    sittekö sä oot naisen kanssa sä iksuat miestäs.koskaa oo tyytyväinen.

    Äänestä

  • Opriz kirjoitti:

    Kaikista hassuinta tässä tilanteessa on että mieheni ja minun suhteessa ei mättää mikään. Ja hän on kaikin puolin hyvä isä lapsillemme ja muutenkin hyvä puoliso. En vain tunne häntä kohtaan enää mitään sellaista mitä kuuluisi puolisoaan kohtaan tuntea. Päässäni pyörii vaan kokoajan että minun kuuluisi olla yhdessä sen naisen kanssa, ja että me kuulutaan yhteen. Joka hetki kun en ole hänen kanssaan, mietin ja ikävöin häntä... :(

    Aivan varmasti miehes hyväksyy sen, että menet sen naisen luo ja olet siellä öitä.
    Kun tulet sieltä taas kotiin, niin olet kuin toinen ihminen. Hyväntuulinen ja mukava. Suhde mieheesi tulee parempaan jamaan kun välillä saat naistakin.
    Miehesi kiihottuu kun tietää sun olleen naisenkin kaas sillai. Seksileikit miehesikin kanssa sujuu paljon paremmin kuin tähän asti. Usko pois, näin se on.

    Äänestä

Meillä on lähes samanlaiset tilanteet hänen kanssaan. en uskalla jostain syystä kertoa tätä hänelle. Ihan kuka tahansa muu, voisin mennä ja pamauttaa päin näköä mitä tunnen. Mutta tämä nainen, on niin oikea.
Ehkä jonain päivänä sitten.
Mistä päin olet? Nimittäin kirjoituksesi on aivan kun olisin sen itse kirjoittanut.

Äänestä

koko teksti sopii naiseen johon minä olen ihastunut. olisi kerrassaan upeaa jos tunne olisi molemminpuolinen. Olkoon naimisissa ja olkoon heillä lapsia..Luulen että olen järistyttänyt hänen maailmaansa monessakin mielessä.

Äänestä

jotakinhan suhteessasi mättää miehesi kanssa, jos rakastaisit täydestä sydämestä miestäsi, niin eihän sillon mikään voisi hetkauttaa sitä. Kyllähän nuo tunteet ajan kanssa saisi hälvenemään. Pistähän nyt vaan puntarille mikä on sinulle tärkeintä olla vakaassa tän hetkisessä suhteessa, vaiko syöksyä suin päin tyhjän päälle. Et kertonut mitään tarkemmin, että mitä tunnet miestäsi kohtaan ja millainen teidän suhde on, etkä siitä naisestakaan sen koommin, että tässä jää ihan arvailujen varaan.

Äänestä
  • Just kolmekymppiset naiset kipuilee ton kanssa... Onkohan se osa kolmenkympin kriisiä..? :)
    Asiat lyöty lukkoon eli menty naimisiin, tehty lapsia. Sitten alkaakin katsoa elämää taaksepäin ja miettii, että mitä on saanu aikaan, mitkä oli kakskymppisen unelmat ja tavotteet. Sit ehkä säikähtää nykystä tilannettaan, elämä liian vakaata, mies ei oo enää exciting, vaikkakin turvallinen jne ja sitten jostain tupsahtaa elämään jännittävä nainen - vastakohta kaikkeen arkiseen - ja sitten löytää itsensä ajattelemasta sitä. Mä en IKINÄ ennen ole ajatellut naisia! Ja mistä hiivatista sekin tuli siihen, just ku on muutaki mietittävää ja haastetta?!

    Onneks koko juttu varmaan yksipuolinen, vaikka alussa tuntu toiselta. Se ei ainakaa tee mitään alotetta, ei edes frendipohjalta.

    No, täytyy unohtaa ja alottaa joku uusi harrastus.

    Äänestä

  • Nelli Vee kirjoitti:

    Just kolmekymppiset naiset kipuilee ton kanssa... Onkohan se osa kolmenkympin kriisiä..? :)
    Asiat lyöty lukkoon eli menty naimisiin, tehty lapsia. Sitten alkaakin katsoa elämää taaksepäin ja miettii, että mitä on saanu aikaan, mitkä oli kakskymppisen unelmat ja tavotteet. Sit ehkä säikähtää nykystä tilannettaan, elämä liian vakaata, mies ei oo enää exciting, vaikkakin turvallinen jne ja sitten jostain tupsahtaa elämään jännittävä nainen - vastakohta kaikkeen arkiseen - ja sitten löytää itsensä ajattelemasta sitä. Mä en IKINÄ ennen ole ajatellut naisia! Ja mistä hiivatista sekin tuli siihen, just ku on muutaki mietittävää ja haastetta?!

    Onneks koko juttu varmaan yksipuolinen, vaikka alussa tuntu toiselta. Se ei ainakaa tee mitään alotetta, ei edes frendipohjalta.

    No, täytyy unohtaa ja alottaa joku uusi harrastus.

    Olettaisin, että Homo. Lesbo. Bi. Trans yhteisön keskusteluista saattaisi löytyä vastauksia ongelmiin, tai vaihtoehtoisesti paineita omiin ongelmiin.

    Ilmeisesti kysymyksessä on virus, joka on muuttunut epidemiasta pandemiaksi.

    http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rgrp&grpid=24

    *************

    Äänestä

  • Nelli Vee kirjoitti:

    Just kolmekymppiset naiset kipuilee ton kanssa... Onkohan se osa kolmenkympin kriisiä..? :)
    Asiat lyöty lukkoon eli menty naimisiin, tehty lapsia. Sitten alkaakin katsoa elämää taaksepäin ja miettii, että mitä on saanu aikaan, mitkä oli kakskymppisen unelmat ja tavotteet. Sit ehkä säikähtää nykystä tilannettaan, elämä liian vakaata, mies ei oo enää exciting, vaikkakin turvallinen jne ja sitten jostain tupsahtaa elämään jännittävä nainen - vastakohta kaikkeen arkiseen - ja sitten löytää itsensä ajattelemasta sitä. Mä en IKINÄ ennen ole ajatellut naisia! Ja mistä hiivatista sekin tuli siihen, just ku on muutaki mietittävää ja haastetta?!

    Onneks koko juttu varmaan yksipuolinen, vaikka alussa tuntu toiselta. Se ei ainakaa tee mitään alotetta, ei edes frendipohjalta.

    No, täytyy unohtaa ja alottaa joku uusi harrastus.

    Olisit saanut nauttia naisesi kanssa mielettömästi seksiä, eikä olisi tarvinnu tehdä kakaroita. Olisitte saanut elää vain toisillenne!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Opriz kirjoitti:

Todellinen patti-tilanne..erittäin vaikea sellainen..Enkä edes tiedä miksi sitä tänne tulin purkamaan, eipä oo kovin montaa ihmistä lähipiirissä kenelle vois tälläisestä puhua..
Olisi tosi kiva jos löytyis kohtalotovereita.. Kritisointia en kaipaa..Olen siis naimisissa oleva kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Bi-seksuaalisuuteni on ollut tiedossa jo 14-vuotiaasta asti, ja myös mieheni tietää asian. Tapahtui käänne, ja iso sellainen..Tapasin erään naisen joka järisytti maailmaani enemmän kuin kukaan koskaan. Aina kun tavataan, niin tiedän että meidän kuuluisi olla yhdessä, tuntuu niin oikealta. Tiedän että tälläiset tunteet on väärin, mutta yrityksistä huolimatta en saa tätä pois mielestäni. En tiedä mitä teen.....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu