vuoroviikot vai joka toinen vkonloppu? Välimatkaa 50 kilsaa ja lapsi 3vee.
mikä se nyt sitte on oikea ratkaisu?
kysyn minä
12406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On olemassa muitakin malleja kuin vuoroviikko ja vuoroviikonloppu ...
Onko lapsi päivähoidossa? Kaksi hoitopaikkaa on liian rankkaa lapselle ja näin ollen jos haluaa laajempia tapaamisia niin joko toisella vanhemmalla on oma hoitaja/on itse kotona silloin kun lapsi on hänellä. Jos vanhemmalla on aikaa/resursseja kuskata voi ajatella että muutamina arkipäivinä tuo 50 km päiväkotiin voisi onnistuakin.
Helpointa tietysti olisi muuttaa lähemmäksi. Miksi vanhemmat ovat muuttaneet noin kauaksi?
Olen kuljettanut lasta pienen aikaa 50km:n matkan päivähoitoon ja matka on lapselle ehdottomasti liian rasittava. Joku muu ratkaisu olisi löydyttävä.
Riippuu kumpaan aikuiseen lapsi on tottunut, mihin hoitopaikkaan jne. Luultavasti joka toinen viikonloppu olisi parempi. Voihan tuota muksua sitten exstrana tavata lomilla ja muuten.
TÄTÄKÖ ON NYKYISIN LASTEN ELÄMÄ!! JO KOLMIVUOTIAANA!!!!
Ei hemmetti sentään... onko vanhemmilla enää järkee päässä???? Miettikää nyt 3 vuotaana lapsi joutuu heittopussiksi ja asumaan siellä täällä, kun vanhemmat nyt vaan niin päättää!!!!
Kyllä tähän pitäisi jo lastensuojelun puuttua, ettei lasta voi heittää kun sipulisäkkiä asunnosta toiseen!!!
Meillä ei ikimaailmassa lapsia ole laitettu moiseen tilanteseen ja kysytä rauhallisesti että "MIKÄ ON OIKEE RATKAISU, HEITTÄÄ LAPSI KERRAN VIIKOSSA 100 KILOMETKRIN PÄÄHÄN JA SEURAAVALLA TAKASIN!???
Meillä lapset asuivat minun luonani ja isä haki silloin kuin niin sovittiin ja lapset itse halusi. Koskaan ei pakotettu mihinkään. Mentiin ihan lasten ehdoilla. Nyt ovat aikuisia ja niin tasapainoisia ihmisiä, aivan kuin ei eroperheestä olisikaan.
Niin, meillä taas vanhemmat ovat päättäneet laittaa lapsen tarpeet etusijalla. Asutaan riittävän lähellä, lapsi saa asua meidän kummankin kanssa, vanhemmat sopivat missä lapsi on milloinkin jne. Lapsi on tyytyväinen ja saa elää normaalia lapsen elämää
Olisi hyvä ensin tietää, millaiset ovat vanhempien välit? Jos edes suht hyvät, niin laajennetut tapaamiset toimivat todella hyvin. Itsellä on 3v lapsi, ja välimatkaa ex-mieheen 40km, ja tapaamiset menevät siten, että jokatoinen v-loppu kaksi lyhyempää arkitapaamista(ei sii arkena yötapaamisia, kun on noin pienilapsi). Toimii meillä todella hyvin. Pienten lasten kohdalla on ensiarvoisen tarkeaa, ettei lapsi erkanesi kummastakaan vanhemmasta, siksi suosittelen tiiviita tapaamisia, vaikka sitten lyhyt aikaisia. Joka toinen v-loppu on mielestäni liian pitkäväli. Tai sopikaa, että käytte yhdessä lapsen kanssa viettämässä aikaa vaikka parina päivänä arkena. Vaihtoehtoja on, kaikki riippuu siitä, millaiset ovat teidän keskinäiset välit.
Vuoroviikkosysteemi on kans ihan ok, riippuu paljolti siitä, muiten kiintynyt lapsi on molempiin vanhempiin..ja yleensä tämä edellyttäisi asumista samalla paikkakunnalla. Vuoroviikkotapaamisen suositusiän alaraja on 3v. Mutta kaikki tapaamis sopimukset ovat niin tapauskohtaisia..joillekkin toimii toinen, kun taas jollekkin ei ollekkaan..
Jos laittaisin lapsen parhaan etusijalle, olisin sosiaalipummi joka elää yhteiskunnan rahoilla ja valitetaan miksen mene töihin. no kun täällä ei ole minulle työtä kun en satu asumaan etelä-Suomessa. Ja kun muutan paikkaan missä on työtä, että saan elätettyä perheeni ja ruokittua lapseni, olen paska äiti kun välimatka kasvaa lapsen ja isän välillä. Siksipä en kysele muiden mielipiteitä, vaan teen niinkuin itse ajattelen parhaaksi. ajan kans asiat selvenee ja löytyy hyvä käytäntö juuri omalle lapselle.
Sun täytyy laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Aika hirvittävää on se, että teet todella itsekkään ratkaisun, kun erotat lapsen isästään. Miksi yleensä teit lapsen..itsellekkö??
mutta kun sillä hyvällä tahdolla ja asioiden tärkeysjärjestyksellä ei elä!!!
Muistakaa ihmiset kun täällä arvostelette toisia että:
kun lapsia "tehdään", niin tuskin moni ajattelee silloin että kohtapa eroan ja vien lapseni pois isältä/äidiltä vittuillessaan.
kun erotaan, on usein mahdotonta jatkaa elämää exän ja nyxän kanssa sulassa sovussa ja olla kuin yhtä suurta perhettä.
elämä muuttuu ja sen mukana on itse muututtava.
joskus on pakko tehdä vaikeita ratkaisuja toimeentulon turvaamiseksi.
suurin osa koittaa tehdä päätöksensä parhaansa mukaan niin että jokainen olisi onnellinen.
Toisten tekoja ja päätöksiä on niin helppo arvostella, mutta koitettaisiin joskus edes täällä tukea vaikeiden asioiden edessä.
lauseesi:
"Toisten tekoja ja päätöksiä on niin helppo arvostella, mutta koitettaisiin joskus edes täällä tukea vaikeiden asioiden edessä. "
pitää kohdistaa niihin uuusiin suhteisiin, jotka julmin sanoin arvostelee ja haukkuu miehen ex vaimoa ja ex lapsia, tietämättä yhtään mistään mitään mitään. Suurin osa vieläpä lapseton ihminen katkerana haukkuuu.
3 v lapsi kesälomalla 2 vkoa ilman lähivanhempaa on itsekästä ajattelua etävanhemmalta. Eihän lapsi siihen kuole, mutta turvattomuudentunne, jota ei voi kukaan korvata, kun se lähivanhempi ei ole siellä, lisääntyy. Se heijastuu sitten aikuisuuteen ja parisuhteeseen. KYllä biologia on tarkoittanut, että ei 3 v lapsi lähde pariks viikkoo pois lähivanhemmalta, vaikka kuinka kivoja muita hoitajia olisikin tarjolla. Johdonmukaista toi ei ole. Käräjät eivät ymmärrä vielä, kun etävanhemman oikeudet menee ohi. Nimi. Itsellä kokemusta.