Istumme tässä
ja katsomme merelle
joka kimaltelee
sinisenä ja vihreänä
on tulossa kirkas päivä
ruoho on kuivaa
tuuli lämmin, lempeä
emme säntäile varjojen perään
olemme vapaita
kuin ihminen voi olla
ja aurinko nousee
- ikuisesti
ja katsomme merelle
joka kimaltelee
sinisenä ja vihreänä
on tulossa kirkas päivä
ruoho on kuivaa
tuuli lämmin, lempeä
emme säntäile varjojen perään
olemme vapaita
kuin ihminen voi olla
ja aurinko nousee
- ikuisesti
Vastaukset 1
Vanhimmat
........ niin, luin tämän runosi jo tuoreeltaan silloin, mutta jäi kommentoimatta vaikka piti.
Tämä on mielestäni yksi parhaista runoistasi nimimerkillä Runojätkä. Ainut mikä kalskahtaa lukiessani on tuo viimeinen sana - ikuisesti, sen jättäisin runosta pois. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni joten älä ota mitenkään nokkaasi runosörkkimistä, suorasanaisena vaan kirjoittelen välillä näitä "arvostelujani" vaikka oikeasta runoudesta ja niiden säännöistä en mitään ymmärräkään.
Runous ON !
Runoilemisiin!