Millainen on takuu voidevalmistajilla että luistovoide oikeasti toimii sillä kelillä mihin se on suunnattu?
Vienkö purnukan takaisin liikkeeseen jos ei toimi?Näin menetellään yleensä muissa vikaan menneissä yleis-hyödykkeissä,olkoonkin se sitten mikä tahansa.
Vienkö purnukan takaisin liikkeeseen jos ei toimi?Näin menetellään yleensä muissa vikaan menneissä yleis-hyödykkeissä,olkoonkin se sitten mikä tahansa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
voiteista, mutta olen ajatellut että kuinkahan toimivat ne monet sadat hiihtelijät jotka ovat ostaneet niitä uusia kotimaisia suksia joiden vallan väitetään pelittävän voitelematta joka kelissä? Mitä netistä olen lueskellut niin eiväthän ne toimi kuin kapealla kelialueella siinä nollan tietämissä. Muualla sitten mennään tökkivllä tai lipsuvalla suksella hikeä puskien ja kiroillaan kauppiasta ja valmistajaa joka lipevä sutki onnistui
viattomille sukset kalliilla rahalla muiluttamaan. Onkohan niitä mahtaneet vihaiset asiakkaat kärräillä suksia sylikaupalla takaisin kauppoihin kun ei ole luistanut eikä pitänyt ja vaativat rahansa takaisin? Siinä huijatussa suksikaupassa sentään tärvääntyy rahaa haaskiolle huomattavasti enemmä kuin yhdessä tai useammassa salvapurkissa.
Viimekausi oli todella paha. Saivat läpi kuluttajalle nämä kotimaiset pitopohjasukset, mutta kelit olivatkin pakkasella lähes koko hiihtokauden ja pakkasethan tiettävästi ovat myrkkyä luistolle näillä suksilla.
Itsekin kuin innostuin, niin liikkeessä oli jo myyty ennakkoon seuraava 200 kappaleen erä , mikä tuli tehtaalta. itse sain sitten sitä seuraavasta erästä omat. Mutta itse asiaan, suksethan eivät luistaa pakkasella "mihinkään".
suksien pääasiallinen kohderyhmä oli itselle väärä. Pitiväthän ne todellakin pakkasellakin hyvin, mutta tasatyöntöä oli edes turha kuvitella hiihtävän. Toimi hyvin ns. kävelysuksina.
No omat jäi parin kerran jälkeen varastoon, kun vanhasta tottumuksesta lähdin pakkaskelillä niillä 15 km kierrokselle, ja todellakin meinas kuolla reissulle, kun tyhmänä yritti pitää jonkunlaista lenkkivauhtiakin.
Jäi sitten kokeilematta kokonaan suojakelin toimivuus kyseisillä suksilla, mikä lienee niiden ominta aluetta. Mitens on, pääsekö niillä luiston suhteen samalle viivalle suojakeleillä perinteisesti voideltujen kanssa?
Itsellä ns. aktiivihiihtäjän malli kyseisistä suksista.
Ei pääse,liian hätäsesti lanseerattu suksi markkinoille.
En tiedä ketään joka oikeasti tuolla baanoilla niitä olisi kehunut,tähänkin kohtaan sanon Valitettavasti.
Vastuuta ei ota kukaan vaikka tuote on mitä on.
Jos saatte käsiinne kirpputorilta tai jostakin 80-luvun Karhu Multigradet, kokeilkaapa niitä. Pito on nollan tuntumassa olevalla kelillä jokseenkin täydellinen ja luistokin on kohtalainen, jos suksien jäykkyys sattuu olemaan hiihtäjällt sopiva.
Olen kyllä nähnyt viime talven myyntihittisuksienkin pelaavan joillakin hiihtäjillä. Itse asiassa en ole törmännyt huonoihin pitopohjasuksiin vielä kertaakaan, vaikka olen aihetta tarkkaan seurannutkin pari vuotta, enkä ole kuullut niistä pahaa sanaa muualla kuin tällä palstalla.
Kirjoittaakohan tällä palstalla lähinnä vain voidetehtalijoiden sukulaisia..?
Tai sitten suksitehtailijoiden sukulaisia? Meneppäs vilkaisemaan sieltä Sepon juoksusivuilta hiihto-osiosta, niin eipä noille pitopohjille paljon suitsutusta tule, päinvastoin. Ainoa joka niitä koettaa jotenkin kehua on mies joka on Kirvesniemen kavereita.
Entäpä sinun omat kokemuksesi? Oletko testannut?
Henk.kohtaiset kokemukseni erilaisista pitopohjasuksista ovat olleet varsin myönteisiä. Myönnän kyllä, että niitä Karhun uutuuksia en ole jalassani vielä kokeillut, mutta ehkei kannata levittää toisen käden tietoa.
Toki odottelemme yhä sellaisia pitopohjasuksia, jotka pelaavat tyydyttävästi joka ainoalla kelillä.
Ei ole omia kokemuksia eikä ihan pian tulekkaan, sillä sen verran olivat katkeria kaikkien kommentit noista Karhuista ja Peltosista siellä Sepon sivuilla. Yksi tuttu oli kevät talvella ostanut Fischerin pitopohjasukset. Kehui luistoa ja pitoa, ja ennen kaikkea sitä, että pohjiin ei jää yhtään roskia.
Pitopohjathan löi kuntoilijoiden keskuudessa itsensä läpi viimekaudella ympäri eurooppaa. Mutta kyseessä on nämä rubber-pitophjat. Eli pitoalueella on se pehmeä kumimateriaali. Täysin huoleton ei se toki ole, vaan niihin täytyy hiota paperilla karhennus"kuvio", että pitää, sekä tarvittaessa suihkuttaa esim. silikonia jäätymisen ehkäisemiseksi ongelmakeleillä.
Näillä suksilla saattaa toki jollain keleillä pito-ongelmiakin olla, mutta luiston saa tehtyä kuten perinteisestikin voideltaviin suksiin.
Eikös nämä kotimaiset suksivalmistajat ensi kaudeksi ole muuttanut ainakin johonkin malleihin tätä pitopohjaa siten, että tämä heidän pitopohjakin on vaan voidepesässä ja sukset luistovoidellaan normaalisti. Luistavat varmaan paremmin, mutta kenties pidosta joutuu taas tinkimään, mutta mielestäni näin järkevämpi?
Ei luistovoiteilla ole mitään takuita! Suksen luistossa on sen verran monta tekijää, että voidetehtailija voi aina vierittää vastuun käyttäjälle. Tavallisella käyttäjällä ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin testata itse. Tietoa saa hiihtoseurasta tai huoltokoulutuksista, mutta tieto voi olla sponsorin värittämää, puhumattakaan urheiluliikkeen hiihtoasiantuntijasta.
Onko edes kiistatonta, milloin luistovoide toimii? Luistovoiteen pitäisi lisätä luistoa verrattuna puhtaaseen pohjaan, mutta kuinka pitkään parantuneen luiston pitäisi kestää? Voidaanko edes vaatia, että kallimpi voide luistaisi paremmin kuin halvempi voide? Edes tämä ei taida aina pitää paikkansa. Luistovoitelussa on hyvin paljon (taika)uskonnollisia piirteitä. Tieteellisiä tutkimuksia on vähemmän, koska olosuhteiden vakiointi on erittäin vaikeaa ja siten tulosten varmistettavuus ei ole mahdollista.
Muuttujia on kovin paljon: lämpötila, suksien pohja, painealueet, voiteen levitystaito, kiillotus jne. Myös mahdollinen pitovoidekerros vaikuttaa luistoon.
Voidetehtailijan ja -kauppiaan onneksi myydyn voiteen vaikutus luistoon on hyvin vaikea todeta. Pitäisi kai perustaa oma firma valmistamaan luistovoiteita. Laittaisi palan värjättyä parafiinia hienoon pakkaukseen ja komea hintalappu päälle...
Pääsin vähintäänkin yhtä hyvään tulokseen siklattu/kuvioitu kuin kivihiottu/voideltu..tämän talven haasteena on siklaamalla painealueiden uudelleen käsittely ja muotoilu.
Viime talven kesken jääneet testaukset oli lupaavia.Kun aloitin tämän homman muutama vuosi sitten niin sieltä alkupään tekemisistä ei ole kuin muisto...tällä "muistolla" ei ole mitään yhtäläisyyttä tämän päivän pohjan käsittelyyn.
Puikot yms. alkuhömpötykset on historiaa..laitteina on sikli(t)..kuviointilaitteet>useita..erilaiset harjat..ja "nastolan vaaka"!
Painealueiden muotoilu kuulostaa haastavalta ongelmalta. Eri keleillä on optimissaan pituudeltaan ja sijainniltaan sekä kuvioinniltaan erilaiset painealueet. Ja kun hiihtäjän paino ja/tai voima nousee, niin tilanne muuttuu taas. Tämä saattaa johtaa erikoistumiseen, kun haetaan parasta mahdollista luistoa eri keleillä. Mutta niinhän se on nytkin huipulla, jossa ei tarvitse tehdä kompromisseja. Kuntoilijalla tilanne on toinen, kun halutaan luistavat (ja pitävät) sukset kaikille keleille ja mahdollisimman helposti. Tutkimuksia on jatkettava, ettei mennä ojasta allikkoon. Onko verkostoa suksitehtaiden ja korkeakoulujen suuntaan?
Eikö painealueiden uudelleen muotoilu onnistuisi paremmin laittamalla suksipari tietystä kohdasta jännitykseen jonkin kapulan tai tötterön avulla? Toki se vie paljon enemmän aikaa, jopa kuukausia.
Jos sen tekee siklaamalla, pohjan paksuus on erilainen eri kohdissa ja myös olas varmaan katoaa joissakin kohdissa pohjaa kokonaan?
alueen muuttaminen siklaamalla on minimaalista pohjan ohuuden vuoksi paitsi jos suksessa on painepiikki sitä toki voi loiventaa siklaamalla , saunotus tai lämpökaappi ehkä vaihtoehto ,oikean suksen valinta kaupasta paras konsti ,mutta kuka osaa valita toimivan suksen ilman testaamista niitä on vähän jos ollenkaan .
Ettei vaan ole nyt kyseessä ne loppuhömpötykset?
Kyllähän nämä suksivalmistajat on pitkään tehny kehitystyötä näiden kilpasuksien ominaisuuksien kanssa. ja tämän päivän tietotaidolla mennään maksimiluistoilla.
Kyllä sitä pitäisi lähteä etsimään luistoa ihan uudenlaisilla materiaaleilla, jos ihan aidosti lähettäisiin luistoa kehittämään, mutta nyt mennään tämän päivän tietotaidolla. Mutta ei toki tuomita, jos haluaa tuunata suksensa, niin ihan vappaasti.
Varmasti immeiset osaavat jo aika objektiivisesti tällä palstalla suhtautua tähän juttuun näiden asioiden tiimoilta.
Mistä sen tietää, mitä huiput käyttävät, se on kai salaisuus, mutta kuntoilijalle ja kuntokilpailijallekin luistovoitelu on huono vaihtoehto luiston parantamiseksi. Ostetaan ylihinnoiteltuja parafiineja, joilla on hienoja nimiä. Tuhrataan jopa tuntikausia suksia voidellen, mikä aika on pois kuntoilusta. Taitamattomuuttaan poltetaan pohja kuhmuroille... Ja lopputuloksena luisto paranee vain marginaalisesti jos sitäkään. Lisäksi kuntoilua ajatellen ei ole merkitystä, onko se luisto ihan huippua vai ei, vaikka toki luistavat sukset ovat yleensä mukavammat kuin huonosti luistavat. Joka tapauksessa suksen rakenne on merkittävämpi asia luiston kannalta kuin voide.
En ymmärrä tuota pitopohjavillitystä ollenkaan,jokainen voi ostaa rode multigrade purkin eikä maksa
kuin noin 5e ,sillä pärjää talven kelit ,nolla ja vesikeliä lukuunottamatta.Nollakellä esim rode0 ja liisteriksi
rode rossa siinä se on harrastajan pakki.
En mene kiistämään asiaa. Me jermut kyllä osaamme voidella, vaikka pari kertaa talvessa tulee kyllä vähän mokattua pitovoitelussa - varsinkin nollakelillä. Nykyajan uusilla hiihtäjillä on kuitenkin peukalo keskellä kämmentä, eikä välttämättä aikaa tai haluja opetella sinänsä yksinkertaista voiteluprosessia.
Lisäksi kaikilla keleillä voiteluvapaa perinteisen suksi on sellainen ikuinen haave ja tavoite. Sen myötä ihminen olisi kesyttänyt lumen.
Ovat nipussa varsinkin sanoisinko uusiohiihtäjillä..juuri he haksahtavat sen sadan euron verran ostamaan luistoja ja tulevat sitten kysymään mitä pitäisi tehdä;
Tietysti kauppias hykertelee tässäkin tapauksessa..ketjun edellisissä kirjoituksissa tuli ilmi luistovoitelun tolkuton ja turha prosessi jolla ei saada mitään aikaiseksi..pahimmassa tapauksessa poltetaan pohja siihen kuntoon että ei edes työstöprosessi auta mitään ja niitä on ollut valitettavan paljon tässä muutaman kauden mitä olen (siklaus) hommaa tehnyt;
Suksen oikea rakenne käyttäjälleen ja luistopinnan työstö/kuviointi on OLEELLISIN osa tämän päivän hiihdossa ja minun mielestäni siihen ei tarvitse mitään yliampuvia parafiinilitkuja..uskokoon ken haluaa!
kyllähän se siklauksellakin menee ja kuvioinneilla,Itse kyllä käytän luistoalueella ,jotakin perusparkkua viime talven hitti oli maplussan vihreä -10-30,ei sille mitkään fluorit pärjänny,jopa kilpailussa piti fluorien päälle laittaa vihreää,että sai huippoluiston,tyhmää pakkaskeleillä se fluorin käyttö.
suksen rakenne on tärkein luiston kannalta ja valitettavasti eräs ulkolainen merkki on siinä tällä hetkellä paras.On testattu niin monet kerrat.Miksikähän suomalaiset ei osaa niin hyvin,oisko,että suomalaisille myydään huonommat tekomateriaalit kuin Fischerillä on,esim fisukan pohja on jotenkin paljon pehmeämmän
oloinen kuin muissa,siitä lähtee lastu helposti.
suksivalmistajen touhu kun tehdään suksia tietyille keleille ja hiihtäjän painolle muka sopivaksi niin silti useimmiten oikeat painealueet ovat hakusessa ja rakenne väärä
Tämähän olisikin helppoa, jos tiedettäisiin oikeat (=optimaaliset, parhaat mahdolliset) painealueet ja rakenteet. Vahvasti epäilen, että ei tiedetä. Paljon on kokemusta, mutta edelleenkään ei taida onnistua tykkiparin kopiointi. Tekniikka kehittyy ja apuvälineitä suksen jäykkyyden mittaamiseen on olemassa. Mittaaminenkin on oma taiteenlajinsa, koska siteen ruuvaaminen muuttaa suksen jäykkyyttä. Entä sitten suksen mittaaminen lämpimässä 22 ja käyttö kylmässä -17? Myös pohjan hionta, siklaus ja voitelu muuttavat suksea, mutta meneeköhän aina parempaan suuntaan? Muuttujia on paljon, huippusuksen löytäminen on vaikeaa, mutta perustiedoilla pääsee jo pitkälle, jos on mistä valita. Kaupassa on helppo sumuttaa ostajaa mittauksilla, mutta vaihtotakuu lisää luottamusta.