Tapasimme jossain ja aloitamme juttelun, joka pienen
haparoinnin jälkeen sujui kuin tanssi.
Oli ihanaa löytää ihminen jonka kanssa voin jutella mistä vain.
Viihdyin seurassasi, sinä kuuntelit ja ymmärsit minua.
Halusit tietää mitä ajattelen asioista, olit kiinnostunut minusta
ja halusit oppia tuntemaan minut.
Sait minut luottamaan sinuun. Keskustelut syvenivät ja
kerroin sinulle asioita itsestäni, elämästäni,
tunteistani, toiveistani... kaikesta. Luottamuksella.
Kunnes tapahtui jotakin. Huomasin etten tuntenut sinua lainkaan.
Mihin katosi se ihana ihminen jota pidin ystävänä,
johon luotin ja uskoin. Miksi teit tämän minulle?
Miksi rikoit sen kauniin ja hyvän mitä meillä oli?
Tajuatko kuinka julma tekosi oli?
Et tajunnut kuinka hieno asia luottaminen on.
Et osannut arvostaa sitä että avauduin sinulle.
Minuun sattuu, sielua kirvelee. Selviänkö tästä?
Uskallanko enää koskaan luottaa keneenkään?
Joudun uudelleen opettelemaan luottamaan,
koska sinusta jäi muistoksi arvet,
jotka vaikuttavat jokaiseen uuteen ihmissuhteeseen.
Minä selviän tästä, hitaasti mutta varmasti!
haparoinnin jälkeen sujui kuin tanssi.
Oli ihanaa löytää ihminen jonka kanssa voin jutella mistä vain.
Viihdyin seurassasi, sinä kuuntelit ja ymmärsit minua.
Halusit tietää mitä ajattelen asioista, olit kiinnostunut minusta
ja halusit oppia tuntemaan minut.
Sait minut luottamaan sinuun. Keskustelut syvenivät ja
kerroin sinulle asioita itsestäni, elämästäni,
tunteistani, toiveistani... kaikesta. Luottamuksella.
Kunnes tapahtui jotakin. Huomasin etten tuntenut sinua lainkaan.
Mihin katosi se ihana ihminen jota pidin ystävänä,
johon luotin ja uskoin. Miksi teit tämän minulle?
Miksi rikoit sen kauniin ja hyvän mitä meillä oli?
Tajuatko kuinka julma tekosi oli?
Et tajunnut kuinka hieno asia luottaminen on.
Et osannut arvostaa sitä että avauduin sinulle.
Minuun sattuu, sielua kirvelee. Selviänkö tästä?
Uskallanko enää koskaan luottaa keneenkään?
Joudun uudelleen opettelemaan luottamaan,
koska sinusta jäi muistoksi arvet,
jotka vaikuttavat jokaiseen uuteen ihmissuhteeseen.
Minä selviän tästä, hitaasti mutta varmasti!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miten tuttu tarina...
Ehkä toisiin sattuu luottamuksen pettäminen enempi kuin toisiin.
Vuosikausia itse kyräilin ja epäilin jokaisen ihmissuhteen kohdalla.Kiukuttelin itselleni omaa epäluuloisuuttani.Väsyin ihmisiin.Vetäydyin yksinäisyyteen.
Kunnes tapahtui jotain,joka sai silmäni aukeamaan ja palan luottamusta takaisin.Nyt sitä hitaasti rakennan.Joskus siitä murenee palasia ja joskus saan siihen lisättyä himpun.Kuitenkin sitä on aina muren jäljellä ja sen varassa uskon ihmisyyteen.
Usko ja rohkeus ovat avainsanoja,joitten avulla räpiköin täällä maailmassa.Meillä on vain yksi elämä ja itse ohjaamme sen suunnan vaikka päätösvalta on välillä jossain muualla.
*halii* ja tsemppiä Siiri:)
tuttua.. just nuin siinä yleensä käy.. :(
minä uskalsin ja pääsiäisenä rakastuin:)kolhuista toipuu.. mutta aikaa se vie:)
Nostas Siili harjakset töröttään ja pistät menojalan vipattaan. Noita sattuu, mutta sinähän et sitä virhettä tehnyt, joten jatka eteenpäin.
oo mikään siili.. ku se on siiriliini..
jermu-lermu..
Aikaa on kulunut ja eteenpäin menty jo hyvän matkaa.
Harjakset, en ole mikään karju! *järkyttynyt* Tekis mieli... ;p
Tiedätkös että saatoit antaa jonkuin impulssin, joka oli hänestä hyvin, hyvin kamalaa.
Et osoittautunutkaan hänen luottamuksensa arvoiseksi. Ei sille mahda mitään ettei kaikki sovi keskenään yhteen.
Hän huomasi sinussa jonkin piirteen jota ei voinut hyväksy, ei voinut vaikka olisi halunnut. Kun suhteet kehittyvät nopeassa temmossa, tällaista pääsee tapahtumaan. Luottamusta jaetaan, ennen kuin ehditään tutustua edes pintapuolisesti.
se ettei sovita yhteen ei todellakaan ole syy pettää luottamusta, eikä se että toisessa on piirre mitä ei voi hyväksyä.
En ole enää mikään teinityttö, elämä on opettanut kaikenlaista. Kuten sen että vaikka itse olisi kuinka luotettava ja
tuntee toisen hyvin, saattaa silti tulla petetyksi.
Jospa olit liian innokas ja aloit ärsyttää vastapuolta. Ehkä hän ei kehdannut sitä sinulle sanoa, ehkä jokin kävin niin hermoon että oli päästävä pian ja kauas;D
taidan sittenkin olla aika hyväuskoinen.. :)
Onko toiseen uskominen ja luottaminen paha asia? Pitäisikö aina olla varuillaan ja epäillä kaikkea? Ei taida onnistua luonnonlapsilta...
näyttää olevan paha asia uskoa ja luottaa toiseen.. ja näköjään pitäis joka ikinen kerta olla varuillaan ja epäillä kaikkea.. sen tajusin vasta, kun luin kirjoituksesi ajatuksen kanssa..
Et voisi enempää olla väärässä.
siiri kyllä se oikija tulee eteen ja voi mahoton kun vähinten ovotat ja tiijjä vaikka se tulee tänään kaupasa tai kivoskilla :)
pijä silimät auki ja nauti elämästä
Eikä tuo haittoo vaik ei tuliskaa,
sil nythä Siiri ei siihe kummika luottas
jote paremp ku pittää silmät vuo kii.
Nii mut kuis sie itte,
ook sie kattont ittelles jo kesä hommoo?
Vetelä sil ja tiel taas sulloo
ihan semmonen sama niin tuota minulle mitä semmonen kenenkin semmonen sukupualijasijat on ja ei minun sukupualijasijat sinulle kuulu
Siustaha se siiri saiskii hyvvään miehen
jos et sie sitäkesä hommookaa ota ni oesit ainassii kotosalla kaiken aekoo jo passaisit siinä siiriä ja pukkaisittii.