Kysymys saamelaisille

MIkä määritellään rasismiksi?

Itse olen kohdannut elämässäni enemmänkin naljailua, jonka voi ottaa vastaan huumorilla tai sitten vetää hernehiä koko nenän täyteen. Itse olen päätynyt huumorilla suhtautumiseen, mutta minulla on tuttavia, jotka samoista jutuista olisivat voineet suuttua hyvinkin paljon. En ole varmaan tarpeeksi ČSV-henkinen, että jaksaisin riemastua asioista.

Elin lapsuuteni PPP:n ja Kallialan nunnuka-vitsien "kulta-aikana", milloin häpesin omaa taustaani. Äitinikin, lannan riu'un, sukujuhliin pukeuduimme isäni ja sisarusteni kanssa lapinpukuihin, mistä sain kuulla naljailua. Vääräsäärilappalainen, poronpurija, nokinaama jne... Sen verran naljailut lapsena kolahtivat minuun, että elämässäni tuli vaihe, etten suostunut pukeutumaan suomalaisiin sukujuhliin lapinpukua. Vasta peruskoulun jälkeen "identiteettini" vahvistui sen verran, että puin ihan ylpeyttä tuntien suomalaisserkkujeni juhliin gáktini (=lapinpuku). Omiin valmistujaisjuhliini puin puvun ja olin helpottunut, kun kavereiden tuskastellessa mekko-ostosten kanssa, minulla oli vaatteet valmiina.

Onhan tuota aikuisenakin saanut kuulla olevansa lappalainen. Entisen poikaystäväni kaverit taivastelivat exälleni, että mistä kolosto hän oli minunlaiseni poronpurijan kaivanut ja eikö lappalaisnaisilla ole vit***in vinossa. Muutaman kerran baarissa ollessani, pöytäseurueessani on ollut joitain joille saamelaisuuteni on tullut uutena tietona, olen saanut kuulla, että ilmankos viina maistuukin kun lappalainen olen. Mutta nuo tapaukset ovat niin harvinaisia, että niille vain hymähtää kun osuu kohdalle. Tai sitten vain heitän pökköä pesään ja lyön leikiksi koko "lappalaisuuden".

Lapsuudessa sain kuulla naureskelua nunnuka-vitseistä. No ne oli ja meni. Välillähän niitä saa kuulla, mutten ota niitä vakavissani. Nykyään tuntuu, että suurimmat naljailut saan kuulla muilta saamelaisilta. Kuten varmaan tekstistäni on tullut esille, olen saamelainen, mutta äitini ei ole. Löytyy saamelaisia, joiden mielestä en siis minäkään ole mikään saamelainen, kun äitini ei ole. Olenpa ollut kerran illanvietossa, jossa eräs lähes ikäiseni oleva, omien sanojensa mukaan täyssaamelainen, julisti, että ne saamelaismiehet, jotka ovat naineet lantalaisnaisen, ovatkin sellaisia lusmuja, etteivät edes saamelaisnaista olisi saaneet. Tämä henkilö ei edes omasta mielestään sanonut mitään "väärää", vaikka seurueessa oli useampikin "puoliverinen".

Olen puhunut saamea lapsuudestani lähtien, mutta on saamelaisia, jotka puhuvat saamea isälleni, mutteivät minulle, koska enhän minä saamea voi osata, kun äidinkieleni on suomi. Huvittavinta tässä on se, että muutamat noista samoista ovat alkaneet nyt myöhemmin minulle naljailemaan kuinka olen riukuuntunut ja ylpistynyt, kun en saamea puhu.
* huokaus * Eli jos puhun saamea, puhun sitä väärin ja jos en puhu, olen ylpistynyt ja yritän olla lantalainen...

Isäni puolen sukujuhlissa olen kummajainen ilman pukua. Yksiin suvun hautajaisiin osallistuin teini-ikäisenä "lantalaisvaatteissa" ja minua ei meinattu tuntea. Jotka lopulta tunnistivat minut, totesivat, että noinko sinäkin olet riukuuntunut... Mutta olenpa ollut sukujuhlissa, jossa minulle tultiin sanomaan, että huomaa kyllä, että olet riu'un tyttö, kun ei ole ollut ketään opettamassa miten silkki laitetaan jne.
--- Eli jos pukeudun gáktiin, pukeudun väärin ja jos en pukeudu, olen riukuuntunut...

Tämmösiä kokemuksia minulta. Eli lappalaisvitsejä kuulen kyllä, mutta otan ne vitseinä, en rasismina. Enemmän syrjintää koen saamelaisten keskuudessa, kuin suomalaisten.