Tuntuu että omaishoitajat kaipaavat mitalin tai kovaa kehumista tai enemmän rahaa. Ainakin Vantaalla on tultu siihen tulokseen.
Minä en kaipaa mitään muuta kuin tarpeeksi vapaata, raha ei ole niin tärkeää.
Sitten taas jaksaa kun välillä hengähtää.
Minä en kaipaa mitään muuta kuin tarpeeksi vapaata, raha ei ole niin tärkeää.
Sitten taas jaksaa kun välillä hengähtää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sillä mitalilla tehtäis, kehuminenkin lämmittää vain hetken.
Rahalla voi ostaa sitä vapaata, jos saa hoitajan kotiin tai hoidettavan johonkin hyvää paikkaan.
Itsestään pitää välittää ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, muuten uupuu varmasti.
Kyllä meitä kehutaankin, sehän ei maksa mitään. Mitalilla en tee mitään, vaikka saavathan jotkut pitkäaikaisesta työstä ansiomerkin, olen ollut hoitaja niin kauan että sekin olisi heti odotettavissa. Vapaan järjestäminen kohtuulliseen hintaan riittäisi.
Joko niin että tuki on tarpeeksi iso että on varaa maksaa, tai sitten sen verran halpa hoitomaksu että ei talous joudu lujille. Ja mikä tärkeintä, vapaita pitäisi olla tarpeeksi ja säännöllisesti.
Saisin vapaata Vapuksi.
Minut on kutsuttu kylään, tekisi niin mieli mennä, mutta ei saa mistään hoitopaikkaa eikä hoitajaa.
Että hoitopaikka järjestyy.
Ei sitä äkkinäinen ymmärrä kuinka sitovaa työtä tämä on. Aivan kuin lasten pienenä ollessa, koko ajan oltava kuulolla.
Alkaa tuntua siltä että osaltani on hoitaminen loppusuoralla.
En saa pitää vapaitani, joka paikassa on täyttä, kuinka sitten kun suuret ikäluokat alkavat täyttää hoitopaikkoja?
Ei tätä jaksa vuositolkulla, vaikka läheisen takia olisi haluja jatkaa, saisi yhteiskunta tulla vastaan edes vapaiden osalta.
Tsau, ensimmäistä kertaa kirjoitan täällä. Olen omaishoitaja toiminut pian 20 vuotta omalle autistiselle nyt jo nuorelle miehelle...En minä kaipaa kehumista, mutta kaipaan sitä että, tämä kuntoutusasiat edes toimisivat ilman tätä siiheen liittyvää pysyvää byrokratiaa kaikki aina ihmeen hidasta..vaikka tiedot pt-tiedot nykyisin Atk:lle...Asumme täällä Helsingissä. Täällä kaikki on hidasta ja suurin ongelma se että, lääkärit aina vaihtuvat....sellaista hoitotiimiä pysyvää vaikea saada pysymään...samana...sen koen itse raskaana...Aina kohdattava uusi ihminen..ja aloitettava kaikki kertomaan alusta...näitä katkoja kun terapioihin tulee...kenen etu?
Kiitos tästä Sosiaali-ja terveysministeriön harjoittaman säästöpoliitikan.....
tsau:Friidu
Kaikki edut mitä voisi saada on tehty hankaliksi.
Niistä ei informoida tarpeeksi, tai ei ollenkaan.
Lisäksi kauhea paperisota, moni väsynyt hoitaja ei yksinkertaisesti jaksa tehdä samoja asioita aina uudelleen, varsinkin kun on selvää että olosuhteet eivät tule muuttumaan.
Jos muuttuisivat niin voisihan niistä ilmoittaa. Paperisota ja virkailijoiden työaika maksaa myös, mutta se ei näytä saavan asioita yhtään paremmalle tolalle.
Meillä käydään joka vuosi katsomassa miestä josko olisi tapahtunut ihmeparaneminen, vaikka on tiedossa että hänen elämänsä luisuu koko ajan huonompaan suuntaan.
Aurinkoista kevättä ja jaksamista
Saan joka viikko Perjantaista Sunnuntaihin vapaata. Kymmenen vuotta olen hoitanut, neljä vuotta olen saanut omaishoidontukea, ja samoihin aikoihin aloin pitää vapaita kerran viikossa vuorokauden.
Olin ihan lopussa ja masentunut, kyllä vapailla on ihmeitä tekevä vaikutus.
Millään rahalla ei voi korvata sitä jos ei pääse välillä rentoutumaan ilman huolehtimista. Rahalla saa tietenkin hoitoa, mutta omaishoidontuesta käteen jäävä summa on niin pieni että sillä ei ketään palkata yksityisesti.
Ihme kun olen vielä elossa, on ollut niin paljon tuskaa ja kärsimystä, jouduimme saattamaan lapsemme pitkän taistelun jälkeen hautaan, syöpä otti viimein yliotteen.
Tämä on pahinta mitä äidille voisi sattua, en vieläkään tahdo uskoa asiaa todeksi.