Ollaan miehen kanssa nyt yritetty raskautua 6 vuotta, viime vuonna olin sitten naistentauti-puolella ja tuomio oli PCO ja pudota painoa, lopeta tupakka jne. Sain terolutit (ennenkin syönyt, ei auta kuin menkkoihin) ja metformiiniä. Clomeja ei antanut PCO:n takia (??).
Nyt maanantaina kävin vähän keveämpänä ja tupakkaa vähentäneenä ultraamassa taasen, ja PCO:sta ei enää jälkeäkään? Eli kaikki näytti 'todella hyvältä. Sain clomifen-reseptin ja aloitan ne ensi viikolla.
Nyt onkin sitten vaara että nousee toiveet taas liian korkealle, kun tuolla vehkeissä oli tilanne niin hyvä ja Clomitkin nyt plakkarissa. Kokoajan yritän itseäni toppuutella että ei saa odottaa liikoja mutta mutta..!
Kuinkahan sitä saisi ittensä hillityksi ettei pudotus ole sitten taas niin korkealta jos tämäkään ei onnistu? :/ On tää niin tätä...
Nyt maanantaina kävin vähän keveämpänä ja tupakkaa vähentäneenä ultraamassa taasen, ja PCO:sta ei enää jälkeäkään? Eli kaikki näytti 'todella hyvältä. Sain clomifen-reseptin ja aloitan ne ensi viikolla.
Nyt onkin sitten vaara että nousee toiveet taas liian korkealle, kun tuolla vehkeissä oli tilanne niin hyvä ja Clomitkin nyt plakkarissa. Kokoajan yritän itseäni toppuutella että ei saa odottaa liikoja mutta mutta..!
Kuinkahan sitä saisi ittensä hillityksi ettei pudotus ole sitten taas niin korkealta jos tämäkään ei onnistu? :/ On tää niin tätä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttu tunne. Itsellä yksi lapsi monien icsi koeputkihoitojen jälkeen joten tuo tunne on tullut tutuksi. Aina uuteen hoitoon yritykseen toiveikkaisn mielin. Joskin onneksi olen suht negatiivinen ihminen ja "tottunut" huonoihin uutisiin niin ehkä sen avulla kestin kaikki pettymykset mitä koimme paljon. Lopulta toivo oli jo melekin mennytkin...ja silloin tämä ihmeemme sai alkunsa. En osaa mitään neuvoa sanoa sinulle, ole onnellinen että tilanne näyttää nyt hyvältä mutta koita touhuta ja harrastaa kaikkea muuta nyt niin ajatukset ei ihan kokoajan laukkaa vauvassa. Kauan te olettekin yrittäneet ilman hoitoja tms. Me menimme hoitoihin vuoden yrityksen jälkeen. Mutta kyllä sitä ihminen niin hölmö on...aina raskaus ja jokin ihme mielessä. Meillä hedelmöittyminen ollut koeputkihoidoissakin todella huonoa mutta silti nyt kun menkat ovat myöhässä sitä miettii...että mitä jos? vaikka hyvin tietää etten voi raskaana olla.
kuinka vanha olet?? paljonko sulla on painoa?jos siis saa kysyä.. kyllähän tupakointi heikentää lapsensaantia TOISILLA... toisilla taas ei vähennä mikään.koittakaa nyt ainakin puoli vuotta,kyllä mahkut on tietty hyvät jios paikat on parantuneet.. voimia ja pietään peukkuja :)
Tunteille ei voi mitään, pahempi vaihtoehto on jättää yrittämättä tunteidensa pelossa!
Meiillä ei yhtään lasta ja yritetty on kolme vuotta (0 plussaa). Eilen oli ensimmäinen IVF yritys, mutta yhtään kypsää munasolua ei saatu... ja vaikka kuinka olin jo varautunut pahimpaan, niin silti se isku tuli ja lujaa! Eilisestä selvisin varmaan punktiosta johtuneen kovan lääkityksen ansiosta, mutta tänä aamuna tuli romahdus. Jalat petti alta ja itkin ihan hysteerisesti. Onneksi nyt loppu viikon sairaslomaa, niin eiköhän se elämä taas pian ala voittaa... Ja periksihän ei anneta! Niin kauan yritetään ku toivoa vähänkin annetaan!
Voimia teille kaikille yrityksessä, kyllä sitä valoa jossain siellä tunnelin päässä näkyy (vaikka olis kuinka pitkä ja mutkainen tunneli...)!