Olen usein lukenut, sekä tarinoita kuunnellut,
ne kaikki kertoo tunteesta, jota muihin ei voi sotkea.
Se tunne kuulemma kutkuttaa, sieluakin virvoittaa,
se saa värit hehkumaan ja ruankin paremmalta maistumaan.
Se jalostaa, se nuorentaa, sen avulla voi paljon paljon paremmin ja
hyvää tykkää sydänkin.
Se laulattaa, se naurattaa ja vielä kuulemma nuorentaa.
Ei sitä pysty estämään, ei kiertämään, ei käskemään,
ei sitä voi padota, ei pakkopaitaan sulloa.
Sen tuntee vaikkei sitä nää, sen kuulee vaikka läpi jään.
Sen voima on aivan vallaton ja varmaa kuulemma sekin on,
et kaiken alleen hukuttaa vaik ketään ei se satutakkaan.
Se tunne on kuulemma hillitön, hulvaton ja täysin suruton,
se myöskin kovasti tanssittaa ja saa hassuja lausumaan,
jotkut laulaan saa onnestaan, toiset runojakin rustaamaan,
tuo outo tunne kirjoittamaan saa vaikka ei oikein osaisikaan.
Ei hylkää se, ei karehdi se, ei kerjää eikä velvoita,
kaiken uskoo todeksi ja lausumaan saa sanan anteeksi.
Ei pahaa saa se sanomaan, ei kuule juoru akkoja, ei kärtyisiä ukkoja.
Sen voima lie luojasta, on äidit sitä tuomassa sekä isät totta vie se vaikka taa meren selän vie.
On sitä paljon nuorissa, mut myöskin koukkuselkä muorissa ja vielä vaikka taatossa,
siinä rollaatori kuskissa.
Jos tiedät tuosta tunteesta, niin etkö voisi kertoa, siittä niille, joiden tarinat on
vielä aivan outoja.
Kun tuskissaan he tappelee ja lähimmäisiäänkin kaltoin he kohtelee.
ne kaikki kertoo tunteesta, jota muihin ei voi sotkea.
Se tunne kuulemma kutkuttaa, sieluakin virvoittaa,
se saa värit hehkumaan ja ruankin paremmalta maistumaan.
Se jalostaa, se nuorentaa, sen avulla voi paljon paljon paremmin ja
hyvää tykkää sydänkin.
Se laulattaa, se naurattaa ja vielä kuulemma nuorentaa.
Ei sitä pysty estämään, ei kiertämään, ei käskemään,
ei sitä voi padota, ei pakkopaitaan sulloa.
Sen tuntee vaikkei sitä nää, sen kuulee vaikka läpi jään.
Sen voima on aivan vallaton ja varmaa kuulemma sekin on,
et kaiken alleen hukuttaa vaik ketään ei se satutakkaan.
Se tunne on kuulemma hillitön, hulvaton ja täysin suruton,
se myöskin kovasti tanssittaa ja saa hassuja lausumaan,
jotkut laulaan saa onnestaan, toiset runojakin rustaamaan,
tuo outo tunne kirjoittamaan saa vaikka ei oikein osaisikaan.
Ei hylkää se, ei karehdi se, ei kerjää eikä velvoita,
kaiken uskoo todeksi ja lausumaan saa sanan anteeksi.
Ei pahaa saa se sanomaan, ei kuule juoru akkoja, ei kärtyisiä ukkoja.
Sen voima lie luojasta, on äidit sitä tuomassa sekä isät totta vie se vaikka taa meren selän vie.
On sitä paljon nuorissa, mut myöskin koukkuselkä muorissa ja vielä vaikka taatossa,
siinä rollaatori kuskissa.
Jos tiedät tuosta tunteesta, niin etkö voisi kertoa, siittä niille, joiden tarinat on
vielä aivan outoja.
Kun tuskissaan he tappelee ja lähimmäisiäänkin kaltoin he kohtelee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tosi hyvä, hyvä siinä mielessä että rakkaus saa pään sekaisin! Tai, siis näin minä runosi sisälsin. Toisaalta loppukaneettisi oli sekin ihan ok! Joten räpellän näin ex-tempore:
Ei tunteen valtaan
jäädä saa
Se ihmis’mielen sekoittaa
katsontakantaa
kaventaa
Mahdollisuudet muut
käsiinsä hajottaa
Mutta, jos tunteen taito puuttuu?
Lie olo mukavaa, elo sujuvaa,
ja, kuitenkin ehkä
Elämisenhalua kuihduttavaa
Mutta, jos tunteen itsestään
ensin esiin osaa
valuttaa?
Tähän taitoa, tahtoa vaaditaan
Ei tunnetta mukaan voi
enää sekoittaa
Vain tahtoa, taitoa toista rakastaa
tähän itsensä sitouttaa
Elämänhalua tämä kasvattaa
tämä toiselle myös uutta
Elämää tarjoaa!
Oli mukava palaute, kovasti kiitos.