Takana huono kokemus uusperheestä. Tämän hetken fiilikset on ne, että toivon kohtaavani kumppanin, jolla ei lapsia ole. Olenkohan kauhea ihminen, tunnen syyllisyttäkin tästä toiveestani. Pidän kovasti lapsista ja toivoisin niitä itsekin vielä saavani joskus. En kokenut pettymystä uusperheen arkeen tai lapsiin tai mihinkään niin sanottuun normaaliin touhuun arjessa. Pidin kovasti lapsista. Mutta henkisesti tuntemukseni ottivat niin koville, että päätin poistua tilanteesta ennenkuin olisi vaikkapa ollut lisää lapsia tilanteessa. Ulkopuolisuuden tunne, vieras omassa kodissa, exä ja exän suku määrittelemässä elämäämme, menneisyys läsnä koko ajan puheissa, muistoissa. Hetkeksikään ei voinut unohtaa, että tämä kaikki on jo koettu jonkun toisen kanssa ennenkin. Tietoisuus siitä, ettei koskaan, ei siis lähtökohtaisesti koskaan voi olla toiselle se kaikkein tärkein. Tiedän...itsekästä. Mutta silti minun omia tunteitani. Ja minun elämäähän tämä on....
Kumarran teille, jotka pystytte elämään näiden tunteiden kanssa tai ette niitä edes tunne. Onko teillä samantapaisia tunteita...? Miten pystytte elämäään uusperheissä näistä fiiliksistä huolimatta? Vai pystyttekö?
Kumarran teille, jotka pystytte elämään näiden tunteiden kanssa tai ette niitä edes tunne. Onko teillä samantapaisia tunteita...? Miten pystytte elämäään uusperheissä näistä fiiliksistä huolimatta? Vai pystyttekö?
Vastaukset 34
Vanhimmat
on varmati miljoona kertaa hankalampaa lapsettomalle kuin kuin sellaiselle jolla on jo lapsia.
Kun molemmilla on menneisyys, molemmilla on lapsia ja se ex, niin tilanteen kestää vain paremmin.
Molemmat ymmärtävät että lapset tulee aina ensin, ja se ex on jossa mittakaavassa välttämätön paha siihen asti kun viimeinenkin lapsi on täysi-ikäinen. Oma uusperheeni rakentui siinä vaiheessa että molemmat olivat tyytyväisiä lapsilukuunsa ja halusi keskittyä uutee parisuhteeseen ja jo olemassa oleviin lapsiin.
Silti koin aikamoisia haasteita uurperheemme alussa. Toki aika toi helpotuksen, vaikkakin miehen ex edelleen heittää kapuloita rattaisiin.
Silti ymmärrän täysin miten haasteellinen tuo yhtälö sinulle lapsettomana onkaan.
Se voi ahdistaa pirusti.
Koska olet kerran nyt kokenut millaiseksi olet uusperheen elämän kokenut, ja sen ahdistavaksi tuntenut niin sinulle varmasti oikeampi ratkaisu on etsiä kumppani jolla ei lapsia ole, ja jonka kanssa voit keskittyä parisuhteeseen. Tsemppiä !
on varmasti samanlainen tunnee, ettei halua isän tai äidin uusia kavereita elmäänsä sotkemaan. Monet lapset kärsii siitä että vieras ihminen tunkee heidän elämäänsä. Lapsen vaan on joskus pakko ottaa se isän nainen kun ei ole vaihtoehtoa, lapsi pakotetaan. Hän ei voi lähteä kävelemään siitä samoin kuin uusi isän kaveri voi.
Varmasti moni lapsi olisi onnellisempi, kun saisi kavaa ilman vanhempien uusia suhteita ja saisi turvaa ja rakkautta omilta vanehmmilta, eikä ainaista haukkumista ja pois työntämistä vierailta ihmisiltä.
sä saatanan kusipää hoitoon.
Kyllä täytyy ihmisen elämä olla paskaa ettei ole muuta tekemistä kun vittuilla täällä
kasvottomasti.
Sä oot varmaan sellainen raukka joka pasko housuun pelosta jos sua katsoo vähän pidempään.
Pelkkä mielenvikainen yksinäine raukka olet.
Onko se vi.. lua jo spitää lasten puolta? Saako vieras ihminen tosta noin vain mollaa toisten lapsia, ja näitä mollaajista ei saa pahaa puhua ollenkaan... ehei se niin mene....!
tekstisi "KAIKILLA lapsilla varmasti on ...."
Ja jatkat että " isän tai äidin uusia kavereita", mutta sitten tyylisi muuttuukin "Lapsen vaan on pakko ottaa se ISÄN nainen"!!!!...
Sinä et voi tietää KAIKKIA lapsia, etkä KAIKKIA uusprheitä, jotta voisit sanoa noin.
Ja sinusta ongelmat ovat VAIN ja AINOASTAAN uusperheen äidin syytä?
Eli ihan tietoisesti tulit kyllä vittuilemaan ja aukomaan päätäsi tälle palstalle.
Tuo ei ole lapsen puolen pitämistä, vaan silkkaa vihaa ja kaunaa ja kateutta JOLLEKKIN naiselle, joka on nykyään sinun lastesi isän kanssa. Se paistaa läpi tästä kirjoituksestasi ja monista muistakin kirjoituksistasi aiemmin (ai niin, ja seuraavaksi laitat että "eka kerran tänne kommentoin....").
Älä yleistä.Ja miksi puhut aina vaan isän uudesta naisesta?Mihin unohtui äidin uusi mies?
Meillä ainakin lapseni arvostavat minun uutta miestäni ja ovat hyvissä väleissä keskenään.Mutta minä en olekaan yrittänyt koskaan myrkyttää lasten mieltä ketään ihmisiä vastaan,en omaa uutta kumppania enkä isänsä uutta vaimoa.
millaista tekstiä sinulta tulee.
Toivottavasti sinulla tai miehelläsi ei ole lapsia. Oppisivat tosi rumille tavoille sinun seurassasi.
Meillä uusperheessä kyllä ihan samat tunteet äitinä/äitipuolena käyn läpi kuin sinä vaikka itselläsi ei lapsia vielä. Aivan samalla tavalla joudun kuuntelemaan mieheni suvun puolelta miten silloin joskus oli ja mitä kaikkea ne ovat ennen tehneet ja lisäksi ns. anoppi kertoilee minulle kuin hyvin nyt miehen ex-puolisolla menee ja silleen jne jne... ja siinä ja siinä vielä olen tilanteen kestänyt. Voihan se olla että tämäkin uusperhe hajoaa ja vaikka itsellä lapsia seuraava kumppani on sellainen jolla ei lapsia.
Olen mietiskellyt miten tällaiset liitot ehkä toimisi niin siten että lapset antaisivat ns. vieraiden ihmisten rakastaa itseään:) ja nuo anopit voisi pitää mölyt mahassaan ja elää nykyhetkessä. Ja ehkä olisi parasta olla perustamatta tällaisia kommuuneja, pelkää seurustelu riittäisi ja molemmat asuisi lapsineen omissa talouksissaan. Hieman itsellä kaduttaa kun en pitänyt tätä hommelia surusteluasteella.
Anoppi tuskin tarkoittaa mitään pahaa sinulle.Minun ex-anoppini ja minä tulemme hyvin toimeen,olemme viettäneet yhteisiä lomia avioeron jälkeenkin. Ja varmaan ajatuksissaan on minun tekemisistäni exän uudellekin puhunut.Eikä varmaan enää haikaile mahdollisuuksista liiton korjaamiseen!!
Ei kaikki vain valitettavasti häviä.
Tuolla tavalla ajattelevalle ihmiselle,kuin aloittajakin on,olen varmaan kauhistus exänä. Ex-miehen kanssa on lapsi,yhteisiä bisneksiä,jopa kohtuullisen hyvät välit.
Puheluita joka päivä,tapaaminen kerran viikossa.Minä olen jollain tapaa aina läsnä,minulta ei voi välttyä,vaikka asunkin kauempana.
Onneksi exän uusin oli sen verran itsevarma ja fiksu nainen,että ymmärsi ettei mitään kilpailua tai muutakaan kränää tarvitse meidän välillä olla.Lapsestakin tykkäsi aidosti.
Sääli että exä toistaa kaavaansa ja sössi heidän suhteensa pahasti :(
Miksi hitossa sun pitää olla Ex:n joka päivä yhteydessä ?
Ei ne lasten asiat vaadi kyllä päivittäistä yhteydenpitoa se on varma.
Jos mun puolison ex tänne soittelsi joka päivä niin pitäisin sitä
kyllä häirintänä. Kyse ei ole heikosta tai vahvasta itsetunnosta, vaan
kotirauhasta.
et lukenut.Ei ole kyse pelkästään lapsesta.
Kyse on siitä,että ex tarvitsee minua taloudellisesti ja toisinpäin.
Sinä varmaan jättäisit ennemmin syömättä kuin koskisit miehesi yhteiseen pöytään tuomia ruokia,jos ne on tienattu ex-rouvan kanssa yhdessä??
kyllä.
Minä en ottaisi almuja ex:ltä.
Eikö sua yhtään hävetä ?
Mieshän maksaa lapsistaan varmaan elareita ja sillä ei
kyllä ole velvotteita pitää sua ruossa.
Sun lisäselvitys ällöttää entistäkin enemmän.
Nyt en kyllä ymmärrä...oletteko te työkavereita vai mitä tuo "Kyse on siitä,että ex tarvitsee minua taloudellisesti ja toisinpäin. " tarkoittaa ?
tarkoittaa yhteistä firmaa=yhteinen rahantulolähde,josta jaetaan kummallekin. Toisella meistä on yksi erityistaito,toisella toinen,ja kumpaakin tarvitaan.
Nimimerkille "rgkb":
Minä en ota almuja exältä,vaan teemme töitä.Hän kyllä maksaa elatusmaksut,mutta kumpikin ruokkii itsensä.Olen pahoillani jos ajatus ällöttää,mutta näin on.Onneksi ja toivottavasti et tulekaan kuulumaan tähän ei aina niin mukavaan mutta välttämättömään pieneen piiriin :D
ymmärsin mä sitten oikein.
Varmasti varsin haasteellinen tilanne ainakin heti eron jälkeen, ja
jos uusi puoliso olisi mustis niin ehkä hänellekin.
Mutta ihailtavaa että se teillä toimii.
Mielestäni toimivan uusperheen ensimmäinen edellytys on,että myöntää että sillä kumppanilla on oma historiansa ja kestää myös sen.
Minun avomies liioittelematta pitää yhteyttä exäänsä lastensa asioiden tiimoilta ainakin kerran viikossa ja mikäs siinä.
Kun ollaan avomiehen vanhemmilla saattaa puhe joskus liipata hänen exäänsäkin,koska ovat väleissä miehen exän kanssa.Mitäs siitä,ei pidä olla niin herkkänahkainen.
Ja lisäksi minäkin olen ihan väleissä exänsä kanssa,välillä saatetaan mekin soitella jostakin asiasta ihan niin kuin tutuille soitetaan,joille on jotakin asiaa.
ja appiukot ym suku ovat poikansa exän kanssa paljon tekemisissä, eihän hänestä erota. Ja kun kauna ovat tunteneet, niin tottakai pojan exä on tärkeä ihminen heille ja hänestä puhutaan ja kaivataan. Hän se on joka aloitti uuden hostorian suvussa menemällä heidän pojan kanssa naimisiin. Ei niistä tarvi lupua, sillä uudi on aina uusi, eikä koskaan pääse siihen asti kuin exä. Monesti se ensimmäinen on aina paras.
raukalla leikkaa kii...kun mies otti paremman ja miehen sukukin on tyytyväinen kun pääsi moisesta paskasta eroon.
kauna
hostorian
lupua
uudi
Kukaan ei luovu parhaasta, ei kukaan. Mutta paska heitetään pihalle.
meidänlapsia isän luo silloin kun siellä olisi ollut naisia. Sanoin etteimeidänlapset tarvi elämäänsä isän naisia koskaan. Mies ymmärsi itsekin, ettei hänen naiset ole hyvää seuraa lapsillemme, ja piti heidät erossa.
Meilläkään kukaan ei ole niistä naisista käynyt emmekä halua heitä kotiimme.
En voisi kuvitellakkaan että lapsemme olisi olleet tekemisissä täysin vieraan ihmisen kanssa. Huonoja vaikutteita emme lapsillemme halunneet, ja mies on pitänyt kaikki naisensa poisssa meiltä ja lasten läheltä.
Meillä ei ole käyttöä heille, enkä toisaalta olisi koskaan uskaltanutkaan jättää heitä vieraan ihmisen kanssa, vaikkakin isä olisi ollut paikalla.
Meille sopi hyvin että jos isä haluu lapsiaan nähdä, tulee hän meille, mutta lapsemme ei saa olla isänsä naisten kanssa tekemisissä. Jos minä olisin joutunut luopumaan lapsistani kokonaan, olisi se ollut surun paikka, eikä lapsetkaan olisi sitä halunneet, siksi päätöksen tekeminen ei ollut vaikea. Joko uudet naiset tai äiti, ja minut tottakai he valitsivat.
Meille sopi tämä niin hyvin että olemme tosi onnellisia olleet, ja onni jatkuu edelleen.
eikö sun lapset ole jo niin isoja että ovat omillaan.....
ja vielä jaksat jauhaa tuota samaa skeidaa.
Tiedättekö että tän lukihäiriöisen kirjoituksia löytyy täältä jo vuodesta 2005
on vain niin vahvasti sitä mieltä, että isillä ei saisi olla uutta (seksi)elämää eron jälkeen. Nuo "lapsen parhaaksi" ja "vieras ihminen" höpinät on vain keksitty tukemaan tätä kantaa. "Mollaamista" hän näkee kaikissa tarinoissa, joissa vähänkin on koettu ongelmallisiksi jotkin tilanteet lasten kanssa. Tai jos millään tavalla on mainittu lapset - ja uusperheissä kun tuppaa niitä lapsia aina olemaan. Antakaa Lissun olla, jos nuo höpötykset helpottaa hänen oloaan? Ehkä hän purkaa pahaa oloaan niin paljon täällä, että jättää lapsensa ja lastenlapsensa rauhaan mäkätykseltä. Eikä niitä juttuja tarvitisisi edes kommentoida, voihan ne sivuuttaa olankohautuksella...
miksi vastata moiselle idiootille.
palstalla. Sanoo suoraan miten asiat on. Jotkut vaan eivät kestä kuulla totuutta, ja siksi lissuttelevat. Kaikki mitkä ei ole hyviä mielipiteitä, saavat lissu mitalin, siis ne jotka puhuvat asiaa eikä asian vierestä,eivätkä kaunistele tosiasioita.
Lissu kirjoittaa samaa skeidaa vuodesta toiseen, sillä on lukihäiriö ja mielenvikaisuus.
Se on pelkkä raukka joka TODELLA ei ansaitse yhtään vastausta.
monellekeino ohittaa itselleen kipeät aiat. Kun ei tohdi niistä keskustella, pitää lissutella, ja sillon tuntee itsensäkin fiksuksi vai?
Me ei kun säälitä sua.
monellekeino
aiat
Joopa.En näe kyllä mitään asiaa siinä,että äiti aivopesee lapsensa hylkäämään isänsä omien mielipiteidensä ja katkeruuksiensa takia.Isä-lapsi suhdetta pitäisi yrittää ylläpitää,ei tuhota omien mielihalujen ja asennevammojen takia.
Samoja tunteita on ja hyvin nihkeästi kestän. Inhottavin aika vuodesta on kesän lomaviikot lapsen kanssa.
Puren hammasta ja olen hiljaa. Puoliso tietää missä mennään. On nöyryytetty olo. Nimenomaan siksi kun tietää ettei voi koskaan olla kenellekään se tärkein, kun puolisolla on jo toinen kohde. Itse on vaan hyvä kakkonen. Tai kolmonen. Silti hyvin rakastettu sellainen, mutten ikinä tärkein niinkuin puoliso on mulle. Ei siihenkää voi tietysti täysin antautua kun lapsi on tiellä. Aina on vähän sellainen olo ettei lapsen takia voi ajatella jäävänsä ikiajoiksi vaikka naimisissaolo vuosia on useampi jo alla. Rakastuin kerta niin rakastan ja muuten kun lapsi ei ole on meidän suhde aivan mahtava. En vain pääse yli siitä lapsesta.
Että joo, kestän. Nihkeästi. Kun on pakko.
Mutta jos tämä avioliitto päättyy joskus eroon mitä en kuitenkaan tahdo koska rakastan puolisoani, en enää ikinä, ikinä, ikinä koskaan aio alkaa suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsi. Mä haluan samaa kuin sinä; olla puolisolleni se tärkein ja aloittaa tyhjältä pöydältä uuden ydinperheen. En tätä uusperhe sontaa!
Tästäkin tulee varmasti haukut, mutta älä silti arvostele jos et ole ollut itse mun tilassani.
En kyllä ymmärrä miksi aikuinen nainen ottaa lasten olemassaolon kilpailutilanteena.
Se miten isä lapsiaan rakastaa poikkeaa täysin siitä miten se rakastaa sua. Se rakastaa lapsiaan suojelevasti sinua intohimoisesti. Se mitä hän antaa lapsille ei ole sinulta pois. Paitsi jos olet niin itsekäs että vaadit miehen palvovan sinua koko ajan.
Minullakin on tietynlaisia suuria toiveita siitä, miten asioiden "pitää" olla ja "kuuluu" olla, mitä "täytyy" sanoa tai jättää sanomatta. Tiedostan että saatan joskus olla ehdotonkin, ja siksi toisinaan loukkaannut asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettu.
Minulla on yksi lapsi, nykyiselläni kaksi. Itse olen tehnyt hyvin selväksi, että kumppanini saa osallistua kasvatuksen, lapsen harrastuksiin tai mihin tahansa. Hän saa kysellä minun ja exäni puheista, jos olemme lapsesta jotakin sopineet tms. Minulla ja exälläni ei ole omia asioita, jotka ei nykyiselle kuuluisi. Exällänikään ei ole syytä pitää nykyistäni erossa lapsen elämästä. Hän itse ehdotti kumppaniani varahakijaksi tarhaan ym. Exällänikin on uusi suhde, ja minä ainakin ymmärrän, että lapsen kodissa olevilla aikuisilla on perheenjäsenen rooli lapsen elämässä. Ihan kaikilla, myös siinä toisessa osoitteessa. Kyse ei ole vain oikeuksista, vaan myös velvollisuudesta pitää hyvää huolta, kaikki yhdessä. Rakastaa.
Joskus koen, että homma ei toimi yhtä hyvin kumppanini lasten suhteen. Se sattuu, kovasti. En saa tulla harrastuksiin tai hakemaan tarhasta mukaan "näyttämään naamaani", koska exä sanoo niin. Ja jos annan miehelle kritiikkiä siitä, että minulle ei olekaan taaskaan kerrottu, että lapsen lähtevät päivää aiemmin äitinsä luokse kun oli sovittu, saan kuulla että "Minä en koskaan puuttuisi sinun ja exäsi sopimuksiin lapsestanne" jne. Mielestäni perheemme elämään vaikuttaa tällaisen asiat kuitenkin niin paljon, että eikö minulla olisi edes oikeus tietää. Jos muistutan siitä, että sovitut tapaamisoikeuspäivät eivät tule täyteen, olenkin jo täysin asiaton ja puutun asioihin, jotka ei minulle kuulu. Koen olevani ulkopuolinen, vaikka hyvin kelpaan pesemään pyykkiä, tarkastamaan läksyjä, laittamaan ruokaa, selvittämään riitoja, lohduttamaan ja tsemppaamaan jne...
Ymmärrän että joku haluaa hoitaa asiat sinun lapsen/minun lapset linjalla, eikä puututa mihinkään. Itse en halua toimia niin omaankaan lapseni kohdalla. Haaveena on myös yhteinen lapsi, ja jos sellaisen saamme, se on yhteinen sisko tai veli molempien lapsille. Eikö tässä pitäisi olla yhtä perhettä?
Toisaalta vastapainona on fiksu ja huumorintajuinen mies, joka saa minut nauramaan ja nauttimaan elämästä. Mies joka haaveilee samanlaisista elämän pienistä suurista hetkistä, ja joka silmiin katsoessaan katsoo suoraan sieluun. Ihana ja lämmin ihminen, jolla on omatkin itkunsa. Mies joka tukee minua jos joku muu minua loukkaa ja joka kaipaa minua kun olen kaukana. Mies jota ilman en halua elää.
En tiedä pitäisikö vain kasvattaa katkeruutta kiltisti ja hiljaa. Harmittaa todella paljon erilainen suhteutumisemme tähän asiaan. Emme ole päässeet vielä samalle sivulle, ja asia on kuitenkin minulle valtavan tärkeä.
Miehen lapset ovat minulle tärkeitä, ja haluaisin olla heitä rakastamassa aina. Heidän äitinsä on valitettavasti tasapainoton ihminen. Toivomme että hän saa asiansa kuntoon ja lasten on joskus hyvä olla äitinsäkin luona. Nyt voimme vain tarjota mahdollisimman turvallisen yhden kodin. Toiseen kotiin emme voi vaikuttaa. Enkä tietysti minä voi vaikuttaa muuhun kuin lasten arkeen meidän kanssamme. Kodin ulkopuolella minua ei ole.:(
Minä lähdin vuosia sitten suhteesta jossa miehellä oli lapsi, kiusaa tekevä exä ja minä olin se ensimmäinen suhde näiden eron jälkeen. Suhde oli aivan kamalan rasittava, se että tutustuu uuteen ihmiseen siis mieheen ja siihen kylkiäisenä tulee vielä lapsi niin sekin on jo todella paljoa vaativa suhde lapsettoman puolelta.
Lapselliset eivät sitä tilannetta tajua kun koittavat vaan selittää että lapseni on kiltti, ihana ym ym, mutta lapsettomalle se on todella suuri elämänmuutos, kyse ei ole toisen lapsen ihanuudesta tai "kamaluudesta" vaan siitä itse tilanteesta jonne toisen pitää yht´äkkiä elää perhe-elämää jossa toisen lapset mukana.
Minä olen kiertänyt kaukaa ne miehet jolla lapsia, sen suhteen jälkeen, enkä ole katunut päivääkään. Huomasin, etten kykene elämään suhteessa jossa toisella on jo lapsi/a, ja kuten ap kirjoitti, sen tahtoo jokainen kokea rakastavansa miehen kanssa niin että se homma on molemmille uutta ja todella rakasta.
Tämän minun mielipiteeni tuomitsee kaikki lapsia omaavat ja olenkin saanut pahat haukut päälleni tästä mielipiteestäni, etten huoli lapsia omaavaa miestä enää. Kaikki aina ottavat tämän itseensä ja kysyvät että miksi vihaan lapsia.. en vihaa lapsia, vaan en ole valmis/tahdo hypätä valmiiseen perhe-elämään jossa minä olisin ulkopuolinen sekä se, että tahdon itse totutella siihen oman lapsen kautta, en toisen.
Onhan se hyvä,jos tiedostaa itse tilanteen eikä haekaan sitten suhdetta joka ei toimisi.Varmasti vaan saattaa jo jossain iässä olla hiukan hankaluuksia löytää ihanaa miestä,jolla ei olisi lapsia olemassa.Tai sitten mies on saanut viilettää vapaana vuosikymmenet eikä ole niin halukas sitoutumaan ja alkamaan isäksi.
Myönnän, että on TODELLA hankalaa 35 ikäisenä löytää mies jolla ei olisi lapsia, mutta se on edelleen oma kriteerini mahdollisen puolison valintaan. Ja minä olenkin suunnannut katseeni nuorempiin miehiin, ja näitä onkin jo enemmän ;)