Hei!
Onko täällä kenelläkään kokemusta siitä, miten tulisi toimia kun lapsi 9v asuu äidillään joka estää tapaamisia tapahtumasta käräjäoikeuden päätöksessä sovitulla tavalla. Lapsen äiti on äärimmäisen hankala ja riitaisa mutta ei siitä sen enempää. Tapaamisia on nyt yli vuoden ajan hoidettu siten, että lapsi soittaa isälleen harva se päivä, että nyt voisi tulla tunniksi. Mies hakee lapsen lähes poikkeuksetta. Lapsen äiti väittää (huutaa ja tekstaa, ei kykene keskustelemaan), että tällaiset tunnin tapaamiset ovat lapsen "oma tahto" vaikka täällä lapsi on selkeästi aina sanonut, että nyt äiti antoi aikaa 25 minuuttia, nyt tunnin, vielä on minuutti aikaa jne.
Ongelma on nyt se, että nyt tuli rouvan asianajajalta oikein asiallinen viesti, jossa toteaa että "lapsen äitii toivoo, että lapsen isä alkaisi tavata lasta kuten tapaamissopimuksessa on sovittu" eli tuon joka toinen viikonloppu jne. Siis mitä ihmettä?? Kun asia aivan taatusti on niin, että äiti ei lasta päästä ja on omalla asiattomalla karjumisellaan lapsen haku- ja vientitilanteissa kyllä varmasti edesauttanut sitä että lapsi "ei halua" lähteä isälleen kun perjantai tulee.
Absurdimmaksi tilanteen tekee vielä se, että samana päivänä kun tuo asianajajan viesti tuli että isän pitäisi tavata lasta säännönmukaisesti, olisi ollut tapaaminen. Tuon tapaamisen äiti pakotti keskeyttämään siten, että soitteli jatkuvasti miehelle ja ko. lapsen kännykkään. Puhelut sisälsivät huutoa ja uhkailua sosiaaliviranomaisilla kun lapsi ei HETI tule kotiin sieltä (mikähän olisi syyte, kun menossa oli paperiin kirjattu tapaaminen?) ja jotakin huutoa persereiästä ja siitä, miten munalla lapsia tehdään yms, en kaikkea kuullut. Nämä puhelut sitten saivat aikaan sen, että lapsi katsoi parhaaksi pyytää saada mennä takaisin kotiin. Oma mielipiteeni tästä on, että lapsi näki oman etunsa olevan äidin määräyksen mukainen. Tapaamisten kanssa on ollut aina tällaista, aina seuraa huutoa ja törkyviestejä.
Vientitilanne olikin sitten aivan kamala; lapsen äiti oli parkkipaikalla odottamassa ja alkoi huutaa ja haukkua lapsen kuullen tottakai. Haukkui miehen ja minut oikein kunnolla. Lapsi oli jo ulko-ovella menossa kun äitinsä vielä huusi auton vieressä. Emme sanoneet miehen kanssa mitään, niinkuin emme ikinä. Mutta voi pyhä jysäys!! Palautimme lapsen jopa tunnin etuajassa! Ja sitten oikein kirjallisesti pyytää asianajajan kautta että "meidän päästä" alkaisivat tapaamiset toimia! Illan ajan sitten tulikin sos.viranomaisilla uhkailuviestejä ja puheluita, joihin ei tietenkään vastattu.
Tiedän, että olen tavallaan sivullinen (olen miehen puoliso) ja erostakin on jo kohta puolenkymmentä vuotta enkä minä eroa edes aiheuttanut. Mutta minunkin arkielämään asia tavallaan koskee. Koskaan ei tiedä onko lapsi tulossa vai menossa.
Pitäisikö sinne pihalle mennä aina odottamaan kun paperilla oleva tapaamisaika alkaa? Mies on ollut lukemattomia kertoja hakemassa turhaan. Joskus oveen on ollut liimattu lapsen tekemä lappu "En tule" ja usein on lapsen äiti huutanut että lapsi ei sinne saatana tule ja usein on oltu kokonaan muissa maisemissa, järjestetty siis vaihtoehtoista ohjelmaa.
Kuitenkin lapsen äiti edellyttää, että mies istuu kotona niinä aikoina, kun tapaamisen pitäisi olla. Näinä viikonloppuina lapsi ei koskaan kuitenkaan edes naamaansa näytä edes sitä tuntia. Vähän aikaa sitten kun olimme tapaamisviikonloppuna lyhyellä reissulla, lapsen äiti selvitti oitis missä olemme (kun mies ei vastannut heti puhelimeen kun arvasi asian, siellä se olisi vain kysynyt että missä ollaan) ja soitteli kymmeniä kertoja ja laittoi törkyviestejä siitä, miten lapsen kuuluisi olla isällään mutta isä ei halua lasta ottaa. Kun yli vuoden kokemuksesta tiedetään, että eihän se lapsi olisi kuitenkaan tullut!! Voin sanoa, että on tämä hirveää pyöritystä! Jos tuolloin olisimme olleet kotona tiedän, että lapsi olisi loistanut poissaolollaan!
Mielestäni tähän asti tuo miehen ja lapsen suora puhelinyhteys on toiminut hyvin; lapsi kuitenkin pääsee pari kertaa viikossa sen tunnin ajan käymään. Vaiva ei ole suuri, sillä välimatkaa on 2km. Koenkin, että tämä tekstariuhkailut kuten "edestäs löydät jätkä kaikki toteutumattomat tapaamiset" ja "yksinhuoltajuus tulee nyt kun olet lapsesi hylännyt" on enteilyä taas kohta alkavasta yksinhuoltajuushaasteesta. Samainen asia saatiin käräjillä päätökseen vasta viime kesänä ja lopputulos oli yhteishuoltajuus. Uskon, että lapsen äiti hakee tässä vain konfliktia käyttääkseen lasta taas välikappaleena. Lapsen äiti selvästi pyrkii katkaisemaan lapsen välit isäänsä. Säännölliset tapaamiset loppuivat nimittäin kuin veitsellä leikaten käräjäoikeuden päätökseen, silloin lapsi ei kuulemma "halunnut" tavata enää isäänsä.
Uskoakseni pelkät toteutumattomat tapaamiset eivät liene peruste yksinhuoltajuudelle?
Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne.
Onko täällä kenelläkään kokemusta siitä, miten tulisi toimia kun lapsi 9v asuu äidillään joka estää tapaamisia tapahtumasta käräjäoikeuden päätöksessä sovitulla tavalla. Lapsen äiti on äärimmäisen hankala ja riitaisa mutta ei siitä sen enempää. Tapaamisia on nyt yli vuoden ajan hoidettu siten, että lapsi soittaa isälleen harva se päivä, että nyt voisi tulla tunniksi. Mies hakee lapsen lähes poikkeuksetta. Lapsen äiti väittää (huutaa ja tekstaa, ei kykene keskustelemaan), että tällaiset tunnin tapaamiset ovat lapsen "oma tahto" vaikka täällä lapsi on selkeästi aina sanonut, että nyt äiti antoi aikaa 25 minuuttia, nyt tunnin, vielä on minuutti aikaa jne.
Ongelma on nyt se, että nyt tuli rouvan asianajajalta oikein asiallinen viesti, jossa toteaa että "lapsen äitii toivoo, että lapsen isä alkaisi tavata lasta kuten tapaamissopimuksessa on sovittu" eli tuon joka toinen viikonloppu jne. Siis mitä ihmettä?? Kun asia aivan taatusti on niin, että äiti ei lasta päästä ja on omalla asiattomalla karjumisellaan lapsen haku- ja vientitilanteissa kyllä varmasti edesauttanut sitä että lapsi "ei halua" lähteä isälleen kun perjantai tulee.
Absurdimmaksi tilanteen tekee vielä se, että samana päivänä kun tuo asianajajan viesti tuli että isän pitäisi tavata lasta säännönmukaisesti, olisi ollut tapaaminen. Tuon tapaamisen äiti pakotti keskeyttämään siten, että soitteli jatkuvasti miehelle ja ko. lapsen kännykkään. Puhelut sisälsivät huutoa ja uhkailua sosiaaliviranomaisilla kun lapsi ei HETI tule kotiin sieltä (mikähän olisi syyte, kun menossa oli paperiin kirjattu tapaaminen?) ja jotakin huutoa persereiästä ja siitä, miten munalla lapsia tehdään yms, en kaikkea kuullut. Nämä puhelut sitten saivat aikaan sen, että lapsi katsoi parhaaksi pyytää saada mennä takaisin kotiin. Oma mielipiteeni tästä on, että lapsi näki oman etunsa olevan äidin määräyksen mukainen. Tapaamisten kanssa on ollut aina tällaista, aina seuraa huutoa ja törkyviestejä.
Vientitilanne olikin sitten aivan kamala; lapsen äiti oli parkkipaikalla odottamassa ja alkoi huutaa ja haukkua lapsen kuullen tottakai. Haukkui miehen ja minut oikein kunnolla. Lapsi oli jo ulko-ovella menossa kun äitinsä vielä huusi auton vieressä. Emme sanoneet miehen kanssa mitään, niinkuin emme ikinä. Mutta voi pyhä jysäys!! Palautimme lapsen jopa tunnin etuajassa! Ja sitten oikein kirjallisesti pyytää asianajajan kautta että "meidän päästä" alkaisivat tapaamiset toimia! Illan ajan sitten tulikin sos.viranomaisilla uhkailuviestejä ja puheluita, joihin ei tietenkään vastattu.
Tiedän, että olen tavallaan sivullinen (olen miehen puoliso) ja erostakin on jo kohta puolenkymmentä vuotta enkä minä eroa edes aiheuttanut. Mutta minunkin arkielämään asia tavallaan koskee. Koskaan ei tiedä onko lapsi tulossa vai menossa.
Pitäisikö sinne pihalle mennä aina odottamaan kun paperilla oleva tapaamisaika alkaa? Mies on ollut lukemattomia kertoja hakemassa turhaan. Joskus oveen on ollut liimattu lapsen tekemä lappu "En tule" ja usein on lapsen äiti huutanut että lapsi ei sinne saatana tule ja usein on oltu kokonaan muissa maisemissa, järjestetty siis vaihtoehtoista ohjelmaa.
Kuitenkin lapsen äiti edellyttää, että mies istuu kotona niinä aikoina, kun tapaamisen pitäisi olla. Näinä viikonloppuina lapsi ei koskaan kuitenkaan edes naamaansa näytä edes sitä tuntia. Vähän aikaa sitten kun olimme tapaamisviikonloppuna lyhyellä reissulla, lapsen äiti selvitti oitis missä olemme (kun mies ei vastannut heti puhelimeen kun arvasi asian, siellä se olisi vain kysynyt että missä ollaan) ja soitteli kymmeniä kertoja ja laittoi törkyviestejä siitä, miten lapsen kuuluisi olla isällään mutta isä ei halua lasta ottaa. Kun yli vuoden kokemuksesta tiedetään, että eihän se lapsi olisi kuitenkaan tullut!! Voin sanoa, että on tämä hirveää pyöritystä! Jos tuolloin olisimme olleet kotona tiedän, että lapsi olisi loistanut poissaolollaan!
Mielestäni tähän asti tuo miehen ja lapsen suora puhelinyhteys on toiminut hyvin; lapsi kuitenkin pääsee pari kertaa viikossa sen tunnin ajan käymään. Vaiva ei ole suuri, sillä välimatkaa on 2km. Koenkin, että tämä tekstariuhkailut kuten "edestäs löydät jätkä kaikki toteutumattomat tapaamiset" ja "yksinhuoltajuus tulee nyt kun olet lapsesi hylännyt" on enteilyä taas kohta alkavasta yksinhuoltajuushaasteesta. Samainen asia saatiin käräjillä päätökseen vasta viime kesänä ja lopputulos oli yhteishuoltajuus. Uskon, että lapsen äiti hakee tässä vain konfliktia käyttääkseen lasta taas välikappaleena. Lapsen äiti selvästi pyrkii katkaisemaan lapsen välit isäänsä. Säännölliset tapaamiset loppuivat nimittäin kuin veitsellä leikaten käräjäoikeuden päätökseen, silloin lapsi ei kuulemma "halunnut" tavata enää isäänsä.
Uskoakseni pelkät toteutumattomat tapaamiset eivät liene peruste yksinhuoltajuudelle?
Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Äänittäkää ne äidin huutopuhelut, jotta on todistetta äidin epäloogisesta käyttäytymisestä. Hän vedättää teitä, eli puhuu toista ja tekee toista. Tarvitsette todisteet äidin jo puhumaan huoltajuusoikeudenkäyntiin. Oman oikeusavustajan hankkimiseen on nyt korkea aika jos ei vielä ole.
Isän tulee pitää lapsensa viikonlopun kuten on sovittu, eikä hänen tarvitse vastata äidin puheluihinkaan. Tapmmisten aika kuuluu lapselle ja isälle, eikä äiti saa tapaamisiin puuttua millään lailla. Rauhoittakaa lasta, onhan hän jo 9 v. ja ymmärtää. Kertokaa rauhallisesti, että nyt on isän luona koko viikonlopun koska niin on sovittu.
Sovi lapsen kanssa että isä hakee perjantaina kello x ja menette hakemaan. Sanotte lapselle että hän voi laittaa kännyn hiljaiselle ja suljette omat kännyt. SItten vietätte mukavaa viikonloppua yhdessä. Yksinhuoltoa äiti ei saa noilla perusteilla.
Kurjalta kuulostaa. Tiedän tarkalleen, miltä tuntuu, kun ei voi suunnitella mitään menojaan tai yhteisiä menoja lapsen kanssa etukäteen. Kun ei siis koskaan tiedä, onko lapsi tulossa vai ei...
Meillä lapsi on jo sen verran isompi, että virallisestikin saa jo itse ottaa kantaa siihen, missä kulloinkn on. Mutta minä etä-äitinä kuitenkin toivoisin tapaamisia vähintäänkin niin usein, kuin on sovittu. Mutta ei... herra isä tuntuu pistelevän kapuloita rattaisiin minkä kerkeää.
Syö voimavaroja sellainen.
Mikäli sellaista jo ette ole tehneet, niin kannattaisi tässä vaiheessa ehkä vaikka sähköpostilla yrittää lapsen äidin kanssa sopia tarkat ajat, jolloin lapsi tulee luoksenne viikonlopuksi. Ja pitäkää kirjaa siitä, mitä on tapahtunut milloinkin. Jos äiti jotakin oikeusjuttua valmistelee, niin onpahan sitten ainakin konkreettista materiaalia olemassa.
ne hommat valitettavasti menee,,oikeestaan ei auta mikään äiti voi tehdä mitä vaan...Hänellä on siihen lailliset oikeudet ja ennnekaikkea lastensuojelun hyväksyntä,,ihan sama miten vaikeuttaa tapaamisia ei tule saamaan ikinä mitään.persialaiselta torilta koko touhu mutta minkäs teet,yksi konsti ois tietenkin että ottas akalta nirrin pois niin ei tarvitsesi kuin muutama vuosi linnassa lusia niin hommat loppusi siihen mutta onko sekään järkevää vai riiteleekö loppuikänsä.
Niin..Lasta nyt käytetään pahasti välikätenä.Mutta miksi näitä ikäviä tapauksia saa aina lukea täältä..Miksi erotaan niin helposti ja tehdään lapsesta sooloilija kummankin vanhemman välillä.Kumpaakin rakastaa,ehkä ei niin paljon uusikkoa.Vaikeita asioita ja taitoa vaatii asettua lapsen asemaan.ME VANHEMMAT: Ajattelen myös tota exää mikä elämäntilanne tai miksi eronnut.Asiat ei mustavalkoisia...
Jatkan vielä senverran että ,ajattelen tuota äitiä... Lasten asema tänäpäivänä on hirveä!! Jokaisen vanhemman pitäisi laittaa käsi sydämmelle ja miettiä omalla kohdallaan miten eron jälkeen toimitaan.Olenko aikuinen Myös ERON jälkeen.Ajattelenko lasta.Asia ei kuulu oikeastaan nyt tähän mutta tapaus ulvila.Vaikka äiti olisikin syytön,miksi ei vienyt lapsia pois tilanteesta oli se mikä tahansa.Jollain tapaa lasten elämä on totaalisesti pilattu.Iltasanomat.Hätäkeskuskukseen tullut puhelu oli järkyttävää kuunneltavaa.Lapsen huutoa ja itkua!!Ollaan vanhempia ja muistetaan lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaa..ja ei tuomitse vajavaisuuksista.Ehkä sitten kun kasvaa tarpeeksi isoksi..
JA KATSOKAA LASTENNE SILMIIN.SIELTÄ KUVASTAA.RAKASTAN SINUA ÄITI JA ISÄ
Kiitos ajatuksistanne. Olen tullut siihen tulokseen, että miehen kannattaa toimia nyt johdonmukaisesti tässä. Kun on kirjallinen pyyntö esitetty niin pitää sitten mennä hakemaan kun on aika, ja odottaa autossa esim. 5-10 minuuttia ja jos lapsi ei tule niin ei tule.
Huudoille ja haukkumisille ei kannattane antaa nyt minkäänlaista painoarvoa. Lapsen äidillä on nyt selvästi paha olla (en tiedä hänen yksityiselämänsä tapahtumista) ja hänen tulisi hankkia apua. Sitä varten on lääkärit.
Oiskohan tässä nyt kysymys liian innokkaasta äitipuolesta joka parhaansa yrittää miellyttääkseen poikaa.Näitä uskomattomia tapauksia on nähty ja kuultu.Ompa erittäin huolestunut nykynen.Jos se oletkin sinä joka tässä kismaa.
No jos olet nyt noin huolestunut nykyisen lapsesta niin voisitko keskustella ex kanssa.Miksi olet noin kiinnostunut hyvä kysymys. Uusikot ovat monesti niin ärsyttäviä!! Ne ei tajua et ne puuttuu asioihin jotka ei kuulu heille pätkääkään.Entä mielistely,kuvottavaa.Tupaudutaan lapsen elämään liiaksi. Pientä lahjontaa sopivana hetkenä.Huom. Lapsi ei ole tyhmä.
Ihmetytäät te uusikot kuinka huolissanne ollette lasten hyvinvoinnista,mutta isä on hiljaa.
Minä valitettavasti olen joutunut sellaisen kanssa tekemisiin ja olemme aivan samanlaisessa tilanteessa.
Lasten äiti väittää ihan muuta viranomaisille, ympäristölle ja lapsille, kuitenkin häiriköi tapaamisia kaikin tavoin. Huutaa hakiessa, on myös hakannut lasten isää, jolloin repi kultaisen kaulaketjun poikki ja paidan riekaleiksi samalla, soittelee ja huutaa lapsille puhelimessa, kuten että "menkää kaikki yhteen huoneeseen ja odottakaa siellä, niin apua tulee", vaikka Senna-tyttö yritti puhelimessa sanoa äidille, että ei meillä äiti ole mitään hätää täällä. Lasten äiti on myös soitellut huutaakseen ja haukkuakseen ja lähettänyt törkeitä tekstiviestejä, kunnes laitoimme puhelimet salaisiksi, jonka jälkeen hän siirtyi kirjeisiin joista asianajaja sanoi, että "tuomari näkee näistä heti, ettei näiden kirjoittaja ole ihan terve". Sitten lasten (3) on ilmoittanut, ettei elatusmaksuja ole maksettu, vaikka tietysti ne on. Kuin myös hän ainakin kerran vuodessa pyytää tarkistamaan lastenvalvojalla, että voisiko kenties saada enemmän taas rahaa.
En minäkään olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että on olemassa noin monella tapaa raadollisen häijyjä lasten äitejä, jotka ajattelevat vain itseään. Joillakin ei pitäisi olla missään nimessä lapsia lainkaan.
Mieheni on sanonut, ettemme kai pääse rauhaan siitä ennenkuin aika jättää moisesta ihmisestä.
Nyt olemme saaneet olla rauhassa, kun mieheni ei yritä edes tavata lapsiaan. Kallis hinta rauhasta.
Huh!
kuinka vanhakko puuttuu lasten kautta lasten isän uuteen elämään.
lasten isän päivittäisen ikävän lapsiaan kohtaan.
Tiedoksesi vain!
Kun vanhakko se vain pitää lapsia pelinappuloina.
Onko vanhakko kateellinen/mustasukkainen lasten isän ja uusikon elämästä?
että niiden kanssa on minkäänlainen keskustelu mahdotonta!
Me tapasimme 4 vuotta sitten, kun he olivat asuneet erikseen 4 kk.
Vanhakko sekoilee edelleen.
edes yritetä tavata lapsia.
Niin, uskon että yksi tapa saada rauha olisi tosiaan olla yrittämättäkään tavata lasta. Silloinhan lapsen äiti saa mitä haluaa eli välit katki ja kulkisi ympäri kyliä haukkumassa lapsen isää että "Katsokaa nyt, katsokaa kun sika on hylännyt lapsensa kun ei halua edes tavata!" Tuolloin olisi syytä kyllä äidin lähipiirillä jo hälytyskellot soida, että missähän on vika kun lapsi ei "halua" tavata vaikka isässä ei ole mitään vikaa. Ei siis ole isällä epäsosiaalista käytöstä, alkoholia tai epäsäänöllistä vuorokausirytmiä tai mitään muutakaan epämääräistä ja tämä on yleisessä tiedossa tässä tapauksessa.
Olen jostakin lukenut että tuo on tietyissä tapauksissa ihan kaavamainen taktiikka yrittää väsyttää etävanhempi pois lapsen elämästä. Meillä miehen tapaus on kai ihan klassinen; Ensin lähivanhempi on saanut lapsen sanomaan että ei "halua" tavata etävanhempaa ja etävanhempi aikansa käy turhaan hakemassa jonka jälkeen tapaamiset taantuvat satunnaisiksi. Sitten lähivanhempi voikin syyttää etävanhempaa siitä kun ei hae lasta tapaamisille ja taas jälleen käynnistää yksinhuoltajuuskäräjät. Kätevää!
Kyllä se vain kannattaa toimia paperin mukaan niin siten tuolta huoltajuuskäräjöinniltä voi (kenties) välttyä. Ja voin todeta, että en ole mikään "yli-innokas uusikko puuttumassa kenenkään asioihin", enhän lasta juuri edes näe, vaan kyllä se on niin päin että alkaahan se uusikkoakin joskus korpeamaan kun välillä ilta- ja jopa yökaudet miehen puhelin piippaa törkyviestiä ja asioiden kääntämistä. Eikä mies niihin tietenkään edes vastaa. Tietääkseni ex-vaimolla ei ole minkään valtakunnan oikeutta puhutella vuosien takaista ex-miestään sillä tavalla, vaikka nyt se yksi yhteinen lapsi onkin värkätty. Ja numeroa ei voi muuttaa kun miehellä on työsuhdepuhelin.
Haku- ja palautustilanteissa /- 15 minuutin heitot sovitusta ajasta ovat sallittuja.
uusikko vihaa edelleen miehensä exää, jonka on nähnyt ohimennen kaksi kertaa 6v ja 5kk seurustelun aikana. Avioparin erosta on jo 11v ja 2kk. Viha ilmenee lähinnä lapsille ja exän sukulaisille puhuttuina asioina.
Kirjeitä, puheluita, lasten manipulointia... Kun lapset eivät enää halua tavata isäänsä tuon eukon takia, tapaamishaluttomuus kääntyy lähihuoltajan syyksi! ja sitten siitä käydään käräjiä ja lapset ovat taas kaiken keskipisteessä!
Koko yh-elämä ollut yhden hullun ja täysin ulkopuolisen narsistiakan kanssa luovimista, perkele.
Moneen kertaan vuosien aikana miettinyt, saakohan siitä akasta saman kuin ihmisestä!
Lapset joutuvat kantamaan raskaimman taakan, kun vanhemmat tai toinen vanhempi ajattelee vain omia halujaan.
Meillä lasten äiti ei tahdo sitä eikä tätä, ei hyväksy niin eikä näin.
Lapsista näkee silloin joskus kun tapaaminen onnistuu (äiti ei sitä estä), että he ovat onnesta mykkyrässä, tehdään yhdessä mukavia asioita ja ennenkaikkea meillä on rauhallista, kukaan ei huuda (lasten äiti on kova karjumaan jatkuvasti).
Lasten äidistä kukaan ei mainitse sanallakaan koko tapaamisen aikana (kukaan ei halua pilata tunnelmaa).
Isän on ikävä lapsiaan, mutta äiti manipuloi lapsia ja sukulaisia. Nyt ovat jo sukulaisetkin huomanneet mikä se lasten äiti on (äiti on soitellut heille ja haukkunut heitä).
Voi voi!
kun sinä ilmeisesti olisit antanut lapset isälleen tapaamisiin.
kun sinä olet hyväksynyt lasten isän uuden naisen ja olet ollut puuttumatta mitenkään siihen mitä lasten isä ja hänen uusi vaimonsa nykyään tekee.
kun sinä olet ollut kaikin puolin muutenkin lasten isän päätöskykyyn luottava.
kun sinä olet kaikin tavoin vain tukenut lasten ja lasten isän tapaamisia.
kun sinä et ole koskaan tapaamisen jälkeen laittanut lapsiasi kyselytenttiin utelemalla mitä teitte ja puhuitte siellä.
Olisivatpa kaikki lasten äidit (lähivanhemmat) noin hyviä ihmisiä!
siinä mielessä että hän antoi naisen pilata omat ja lasten välit. Olisihan se nyt kaikkien etu että tapaamiset sujuisivat. Äitikin saisi välillä vapaata lapsistaan, lapset omaksuisivat isän tapoja ja minä äiti saisin tukea kasvatusprojektissa lasten isältä. Nyt ainoat tukihenkilöni ovat lasten kouluissa.
Olen tukenut isän ja lasten tapaamisia kaikin tavoin, en ole puuttunut lasten isän ja nykyisen naisen tekemisiin millään tavoin, olen luottanut - en enää, isän! kykyyn olla lastensa kanssa, olen kysellyt lapsilta puheista isän luona, koska lapset halusivat puhua, koska heillä oli paha olla isän naisystävän puheiden takia.
Olen hyvä äiti ja lähi, en kiistä sitä asiaa lainkaan.
Jos kerran olet luottanut lasten isän kykyyn olla lasten kanssa?
Mikä on muuttunut? Onko lasten isä alkanut käyttämään alkoholia enemmän, alkanut käymään baareissa, alkanut käyttämään huumeita tms. ???
Tottahan toki lapset haluavat miellyttää äitiään ja haluavat puhua kun heiltä kyselee. Lapset eivät osaa olla vastaamatta, kun aikuinen utelee. Kypsä tasapainoinen aikuinen ei kysele.
Monta kertaa valitettavasti on niinkin, ettei se uusi naisystävä olisi pilannut lasten ja lasten isän välejä, vaan kun lasten äiti ei hyväksy ex'än uutta suhdetta ja hankaloittaa itse osaltaan tapaamisia ja pelottelee lapsiaan uudella ihmisellä joko tarkoituksella tai ymmärtämättömyyttään tai itsekkyyttään ja suppeakatseisuuttaan.
Isä on muuttunut, ei kukaan muu. Isän käytös lapsia kohtaan ei kannusta lapsia menemään tapaamisiin.
Olen kurkkuani myöden täynnä kliseetä, että syy muuttuneeseen tilanteeseen olisi aina ex-vaimon mustasukkaisuus tai suvaitsemattomuus entisen miehensä uutta kumppania kohtaan ja siitä johtuu kaikki ongelmat. Meillä isä muuttui uuden naisen myötä, eikä muutos ollut hyvä. Ei siihen muuta tarvittu. En enää luota häneen lasten asioiden hoitamisessa tai kasvattajana. Kesti kauan ennen kuin uskalsin myöntää asian edes itselleni. Meidän tapauksessamme lasten ja isän välit pilasi isä itse, mutta välillisesti siihen osallistui myös uusi seurustelukumppani. Puhun meidän perheestämme, en yleisesti.
Kypsä ja tasapainoinen aikuinen kyllä kysyy mikä lapsia vaivaa jos hän selvästi näkee että lapsilla on paha olla. Jos ei kysyisi, hän piilottaisi ongelman ja jättäisi lapset painimaan vaikeiden asioiden kanssa yksin.
Kuulostaa niin tutulta tämä tarina, mutta meillä se menee tavallaan toisinpäin, eli lapsi asuu minun ja mieheni luona, äiti toisella paikkakunnalla. Äiti ei noudata oikeuden päätöstä, yhteishuoltajuuden periaatteita eikä tapaa lasta, eikä silti suostu antamaan isälle yksinhuoltajuutta.
Lainaan teksiäsi:
"Pitäisikö sinne pihalle mennä aina odottamaan kun paperilla oleva tapaamisaika alkaa? Mies on ollut lukemattomia kertoja hakemassa turhaan."
Kyllä, ja otatte ulkopuolisen ihmisen mukaan, mikäli äiti ei lasta anna mukaan, ilmoitatte siitä mahdollisimman nopeasti lastenvalvojalle. Äiti ei voi estää tapaamisia tai hän syyllistyy oikeuden päätöksen noudattamatta jättämiseen eikä toimi lapsen edun mukaisesti. Edellyttää myös sitä, että isä noudattaa tapaamissopimuksen aikoja, eli on kiltisti joka kerta siellä hakemassa lasta.
Kirjaatte kaikki tuon kaltaiset tapahtumat ylös, teillä on myös todistaja mukana, säilytätte kaikki törkyviestit, menette lastensuojeluviranomaisten luokse kertomaan asiat, sillä tuossa käy ajan mittaan niin että isä saa lapsen yksinhuoltajuuden kun äiti tarpeeksi kauan käyttäytyy vastoin oikeuden päätöstä ja lisäksi vielä herjaa lapsen isää todistettavilla dokumenteilla.
Meillä äiti tapasi lasta suhteellisen säännöllisesti, mutta kun oikeus päätti yhteishuoltajuudesta, jota äiti ei edes hakenut, ja tapaamissopimuksesta jossa äiti hakee ja tuo lapsen, niin äitiys loppui siihen. Moneen vuoteen ei lastansa tavannut ja tuskin edes soitti tälle. Sitten me kirjattiin kaikki kahden vuoden tapahtumat paperille, aina kun äidin piti hakea lapsi, meillä oli ulkopuolinen ihminen todistamassa ettei äiti hae lasta, törkyviestit säilytettiin ja kun aika koitti, kerroimme äidille, että isä hakee yksinhuoltajuutta, niin kas, äidistä alkoi kehkeytymään jälleen lapsestaan huolehtiva äiti.:)
Isä olkoon lapsen kanssa yhteyksissä niin usein kun lapsi haluaa, mutta kun tulee tapaamisviikonloppu, olisi lapsen kannalta helpottavaa että hänen ja isän kännykästä "loppuisi akku" kun he starttaavat pihasta. Haku- ja vientitilanteisiin suosittelisin pari kertaa juristin mukaan ottamista sinun tilallesi, että saatte lakituvan kestävän todistajan lähiä vastaan. Lapselle ette saa puhua mitään äidistä, korkeintaan ymmärtäväisesti ja tyynnytellä lasta. KAIKKI äidin lähtettämät herjaustekstiviestit pitää tallentaa! Isän tulee laittaa vakioviesti kännykän tiedostoon, jonka lähettää kerran viikonlopussa lähille, mikäli tämä riehuu tekstiviestein. Puheluihin vastataan samoin ainoastaan tekstiviestein. Ei muunlaista kommunikointia.
Kun äiti tiedustelee lapsen olinpaikkaa tai vointia, isä lähettää aina saman viestin äidille; Esim. Hei. Olit huolissasi Jennan voinnista. Tyttö voi hyvin ja tulee kotiin sunnuntaina kello 18.00. Hyvää vkl:a, terveisin Xxxxx. Eikä muuta. Kännykän voi laittaa tapaamisviikonloppuina äänettömälle.
Mikäli neuvoni eivät auta, siirtäkää tapaus lähi asianajajalle.
Kaikki lapsen kirjoittamat viestit ovissa ja muunlainen sairas meininki, jota äiti harrastaa on vietävä todisteiden kera sosiaaliviranomaisille. Mikään ei estä isää olemasta yhteyksissä mm. opettajaan, koulukuraatoriin ja koulupsykologiin. Äidin käytös sairastuttaa lapsen ja jos isä ei siihen puutu, hän on yhtä syyllinen tytön mielenterveysongelmiin kuin äitikin. Minä veisin asian perheneuvolan hoidettavaksi ja hakisin lapsen lähihuoltajuutta, äidille rajatut ja valvotut tapaamiset. Teidän pitää vain todistaa äidin käytös. Kuvatkaa salaa ja näyttäkää se sosiaaliviranomaisille kertomatta kuitenkaan kuka kuvamateriaalissa esiintyy. Eiköhän ala tapahtua. Ette te voi vain odottaa että pommi räjähtää.