Laskettuaikani on kesäkuun alussa ja olen ollut koko raskausaikani yksin. Valitsin miehen sijasta lapsen. En kadu päätöstäni. Seurustelimme mieheni kanssa 3vuotta ja kun kerroin miehelleni, että olen raskaana, asia ei häntä kiinnostanut pätkän vertaa. Olimme puhuneet aikaisemmin siitä, kuinka ihanaa olisi, jos saisimme lapsen, yms. Viina vei miehen mennessään ja minä muutin pois yhteisestä kodistamme. Nyt emme pidä mitään yhteyttä ex-mieheni kanssa..
Olen ruvennut kaipaamaan toisen ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä. Haluaisin niin kovasti löytää vierelleni ihanan rakkaan, jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Mutta onko sellaisia miehiä olemassa, jotka voisivat hyväksyä toisen miehen lapsen? Mistä tälläisiä miehiä löytää?
En missään nimessä kadu päätöstäni pitää lapsi! Ja jos en koskaan miestä löydäkkään, niin ei haittaa. Minulla on oma rakas lapseni =)
Ajatuksia purki: Nainen20
Olen ruvennut kaipaamaan toisen ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä. Haluaisin niin kovasti löytää vierelleni ihanan rakkaan, jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Mutta onko sellaisia miehiä olemassa, jotka voisivat hyväksyä toisen miehen lapsen? Mistä tälläisiä miehiä löytää?
En missään nimessä kadu päätöstäni pitää lapsi! Ja jos en koskaan miestä löydäkkään, niin ei haittaa. Minulla on oma rakas lapseni =)
Ajatuksia purki: Nainen20
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä miehen löytymisestä murehdi, olen 4 lapsen yh ja mies löyty tai mies löysi minut. ei lasten olemassa olo miehiä jotka ovat tosissaan hätkäytä.Yhdessä emme kumminkaan vielä asu johtuu siittä etten ole valmis sellaiseen , mutta yhteinen lapsi on tilauksessa, sen uskallan tehdä koska tiedän tulevani sen kanssa toimeen vaikka mikä tulisi yhteis asumisesta en ole niinkään varma
Taitaa olla vähän outo mies... Ei kukaan huoli yhtistä. Onko miehen ymmärryksessä vikaa, eli yksinkertainen? Vai onko hän sairaalloisen kiinnostunut lapsista? Tiedän sellaisen tapauksen, että vastaavanlainen yhtis "sai" miehen, nyt mies on vankilassa, arvatkaa miksi?
vaan taas... juu!! terve!!
poikaystäväni jätti muutamaa päivää ennen ku sain selville et odotan hänelle lasta.aborttiin en suostu ja hän sen tietää.hän jätti mut ku se ei kuulemma tunne mua kohtaan mitään ym. huonoja selityksiä.musta tuntuu et sillä on toinen nainen mut sille mä en voi mitään.siispä minä jäin yksin,tai siis onhan minussa toisen ihmisen alku..=) välillä toivoisi että voisi jakaa tämän ihanuuden/kurjuuden toisen ihmisen kanssa..hän olisi yhtä onnellinen kuin minäkin.minäkin olen miettinyt löytyykö sellaista miestä joka hyväksyisi toisen miehen lapsen ja pystyisi elämään silti rinnallani.raskauteni on vielä hyvin alussa mutta kaikkea sitä on jo kerennyt miettimäänkin=) mistä päin suomea kirjoittelet?pisti silmään sun ikäsi.mä oon myös 20..ja tuntuu et sä mietit muutenkin samankaltaisia asioita ku minäkin!
Onhan tässä kaikenlaista mietittävää.. Väkisinkin sitä miettii asioita ja muuta.. Olen 08-alueelta. Mistäs sinä?
En tunne kuin yhden samanlaisessa elämäntilanteessa olevan kuin itse, mutta vertaistuki ei ole pahaksi =)
o8 suunnilta!voisitko laittaa sähköposti osoitetta jos vaihdettaisiin meilejä?!=)