Homman nimi on sellainen, että oon tekemässä eroa tyttöystävästäni.Kaikki ovat sitä "vastaan"!Ystäväni, vanhempani(lähinnä äitini) ja muita lähipiiriimme kuuluvia, myös tyttöystäväni puolelta hänen sisaret muun muassa.
Olemme tyttöystävän kanssa vielä yhdessä, hän koettaa paikata suhdettamme jotta se vielä jatkuisi.Mulla taas ei ole enää mielenkiintoa jatkaa tätä:( Kipinä on kadonnut ja rakkaus ainakin mun puolelta todella hiipunut.
Ongelma nyt on että tyttöystäväni on itkenyt mun erosuunnitelmia tälle edellämainitulle lähipiirille.Ulkoisesti kun meillä menee hyvin, makee kämppä, harrastukset, yhteinen lemmikkieläin, ihanat ystävät ja molempien perheiden kanssa lämpimät välit.
Mutta seinien sisällä kotona on tyhjää ja kylmää.
En kaipaa mitään muuta kuin sitä rakkauden tunnetta ja lämpöä.En välitä ulkoisista puitteista, tuskin edes siitä vaikka ei olisi yhtään ystävää, eikä perhe hyväksyisi.Kunhan olisi kuumaa rakkautta ja tunteiden paloa kahden ihmisen välillä.
Nyt saan kuulla että olen tyhmä, idiootti, järkeni menettänyt jos menen eroamaan.Mun pitäisi lopettaa puheet erosta ja jatkaa yhteistä elämää tyttöystävän kanssa niinkuin tähän asti.Lohduttavat että kesä on tulossa ja silloin kaikki muuttuu paremmaksi...
Tyttöystäväni jatkaa itkemistä heille ja mä saan kuunnella tuota.
Ketään, ei siis ketään tue mua.Eikä sanois mua itsekkääksi:(
Sanovat että "yksin yksiössä" kaipaisin takaisin ja haluaisin takaisin antiseen elämääni.Eräs sanoi että tekisi silloin kaikkensa ettei tyttöystäväni ottaisi mua takaisin.
En ajattele niin pitkälle miltä musta tuntuu kun olen yksin?
Haluan vain hengittää "eri ilmaa".Tää "ilma" on seisahtunutta ja tunkkaista.
Olemme tyttöystävän kanssa vielä yhdessä, hän koettaa paikata suhdettamme jotta se vielä jatkuisi.Mulla taas ei ole enää mielenkiintoa jatkaa tätä:( Kipinä on kadonnut ja rakkaus ainakin mun puolelta todella hiipunut.
Ongelma nyt on että tyttöystäväni on itkenyt mun erosuunnitelmia tälle edellämainitulle lähipiirille.Ulkoisesti kun meillä menee hyvin, makee kämppä, harrastukset, yhteinen lemmikkieläin, ihanat ystävät ja molempien perheiden kanssa lämpimät välit.
Mutta seinien sisällä kotona on tyhjää ja kylmää.
En kaipaa mitään muuta kuin sitä rakkauden tunnetta ja lämpöä.En välitä ulkoisista puitteista, tuskin edes siitä vaikka ei olisi yhtään ystävää, eikä perhe hyväksyisi.Kunhan olisi kuumaa rakkautta ja tunteiden paloa kahden ihmisen välillä.
Nyt saan kuulla että olen tyhmä, idiootti, järkeni menettänyt jos menen eroamaan.Mun pitäisi lopettaa puheet erosta ja jatkaa yhteistä elämää tyttöystävän kanssa niinkuin tähän asti.Lohduttavat että kesä on tulossa ja silloin kaikki muuttuu paremmaksi...
Tyttöystäväni jatkaa itkemistä heille ja mä saan kuunnella tuota.
Ketään, ei siis ketään tue mua.Eikä sanois mua itsekkääksi:(
Sanovat että "yksin yksiössä" kaipaisin takaisin ja haluaisin takaisin antiseen elämääni.Eräs sanoi että tekisi silloin kaikkensa ettei tyttöystäväni ottaisi mua takaisin.
En ajattele niin pitkälle miltä musta tuntuu kun olen yksin?
Haluan vain hengittää "eri ilmaa".Tää "ilma" on seisahtunutta ja tunkkaista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ketä varten oikein elät?
Jos olet kerran jo päättänyt, että eron haluat, niin ota ihmeessä se ero heti. Pitkittämällä asia vain pahenee. Ikävää, ettei kukaan tue, mutta sellaista se joskus on... sun oma päätös se ero kuitenkin on. Sille jätetylle se kuitenkin on varmasti vielä raskaampaa. Sun läheiset varmaan tulee vielä joku päivä ymmärtämään, tai jos ei niin sitten ei. Mutta eroa nyt hyvä ihminen jo äläkä vatvo sitä asiaa ihmisten kanssa jotka ei sua tai sun motiiveja ymmärrä.
ja lähde kävelemään. Parisuhde on kahden ihmisen yhteinen asia, eikä kuulu muille. Toki muillakin on asiansa sanottavana ja kaikki jakelee neuvoja miten pitäisi tehdä (tiedän kokemuksesta) mutta Sinä teet päätöksen, ei muut. Ja suhteen yksi tärkein asia on rakkaus.. jos se puuttuu, puuttuu kaikki. Tulet vain katkeraksi ja hyvin onnettomaksi, mitä pitempää olet suhteessanne. ja pahimmassa tapauksessa alat vihaamaan tyttöystävääsi.
Muista, että elämä jatkuu. Myös tyttiksesi elämä jatkuu. Et vói elää onnellisesti, jos kuuntelet muita itsesi sijaan. Jos pysyt epätyydyttävässä suhteessa, et voi löytää elämäsi rakkautta ja tuntea sitä ihanaa lämmön ja nautinnon tunnetta
mutta onhan meidän elämä tyttiksen kanssa rakennettu muiden ympärille.Mä ymmärrän että "rakennelma" hajoaa kun mä lähden.Meidän "perhe", eli mun ja tyttiksen lähipiirin suhteet hajoaa.Mitä yhteistä niillä sitten enää on?Ok, ei sellaista pitäisi miettiä.Mutta ehkä vähän sama juttu kun moni ehkä empii eroa siksi koska tietää että menettää erossa monia muita ihmisiä.Turha sanoo että ihmiset jotka välittää ei katoa, mutta kun yhteinen tekijä häviää, ei suhteet eron jälkeen enää kestä.Pikkuhiljaa yhteydenpito niihinkin häviää.
Siks lähipiiri ei vissiin tue mua.On vähän syyllinenkin olo.Hölmöä, tiedän.Mutta näitä hölmöjä tunteita tulee tässä kun kuuntelee muita ihmisiä ja oon herkkä ihminen.Omasta mielestäni hyvin epäitsekäs.
Tyttöystäväni on hieno ihminen.Mutta minkä voin tunteilleni?Tai tunteille joita ei enää ole.Tavallaan olen onnelllinen, mutta samalla onneton:(
Arvostan pieniä asioita, mutta se suuri puuttuu.
Tuntuu ikävältä kun läheiset "suuttuu" päätöksestäni erota.Oma perheeni tuskin hylkää, mutta en kestäisi kuulla sitä torumista "typeryydestäni."
Ja hei, en tietenkään voi väittää etten voisi katua eroa?Mistä sen etukäteen tietää?
En ole kuitenkaan mikään peluri että leikkisin tyttöystävälläni!
En vatvo kenenkään kanssa eroajatustani.Miksi vatvoisin kun kukaan ei ymmärrä.HE vatvovat minulle!
Tyttöystäväni itkee heille ja hakee ilmeisesti tukea, ja saa sitä!Ymmärrän sen että tyttöystäväni teen onnettomaksi juuri nyt, en ole vihainen hänelle.
Miten se näin päin menee?Mä koen että mun pitäisi saada purkaa pahaa oloani ja saada tukea, mullahan se kriisi tässä on.
Siis mitä te vielä yhdessä teette, jos olet päättänyt jo erota? Kun puhut kuitenkin tyttöystävästä etkä esim. ex-tyttöystävästä... Mitä nopeammin se asia on hoidettu, sitä nopeammin pääset jatkamaan elämääsi, samoin sun tyttöystävä. Tuollaisen tilanteen pitkittäminen muutenkin kuulostaa tympeältä ja kiduttavalta. Millä tavalla tarkalleen ottaen tarvitset tähän jättämisasiaan tukea perheeltäsi ja läheisiltäsi? Jos joku haluaa vatvoa asiaa mutta sinä et, totea, että se on sinun ja hänen välinen asia, mutta anna tyttöystävän rauhassa purkaa sydäntään heille. Sillä ei ole mitään väliä mitä sun perhe on sun erosta mieltä, se on kuitenkin tässä tasan sinun päätös.
Kyllähän sitä miettii noita asioita monelta kantilta..
Minä just mietin sitä mitä minä OIKEASTI haluan elämältä, suhteelta.. Mulla on täydellinen tyttöystävä - siis täydellinen minulle. Minä en vain taida tuntea ihan "oikeanlailla". Tiedän että voisin saavuttaa tämän naisen kanssa kaiken sen ulkoisen mitä olen haaveillut. Mutta mitä niiden seinien sisällä tulisi tapahtumaan?? Luultavasti se alkaisi ahdistaa kun ahdistaa ehkä jo nyt..
Mutta tiedätkös..? Asioiden on tapana järjestyä. Vaikka nyt suret niitä ihmisiä jotka ehkä tulet menettämään, niin tulet tapaamaan vielä paljon uusia ihmisiä ja voit taas hengittää. Jos olet jo päättänyt erota kuten tuosta ymmärtää, teet itse tilanteen vaikeammaksi sillä että pitkität sitä todellista lähtöä. Se on tosiasia.
Et voi tietää mitä tunnet kun saat omaa tilaa. Voihan hyvin olla että onkin tarkoitettu että olette ja elätte elämänne yhdessä, mutta jos nyt et ota irtiottoa, et koskaan tule tietämään miltä sinusta oikeasti tuntuu.
se palo on teiltä loppunut? Kauan te olitte? Ehkä sun kannattaa katsoa tämäkin asia kunnolla ei sen takia että jäätte yhteen mutta sen takia että opit jotain tulevaisuuttasi varten. Jokaisesta suhteesta loppuu palo ja intohimo jos sitä ei vaali ja pidä yllä. Jos annetaan arjen jyrätä ja ei enään muisteta romantiikkaa ja sitä miksi toista rakastaa ja sanoo siitä sekä hemmottelee jne.
Jos sä et siis enään rakasta, ei pitkitys auta ainakaan asiaa. Kumpahan vaan mietit asian ja sen syyn miksi olette tuossa pisteessä, puhut sen selväksi tyttöystäväsi kanssa ja sitten laitatte pisteen asialle.