kirjailija voi julkaista seitsemän kirjaa, olla omalla alallaan ja omassa maakunnassaan tunnettu, mutta mitä sitten? lisää kirjoja, joiden painosmäärät paremminkin laskevat kuin nousevat. riitoja tympääntyneen kustannustoimittajan kanssa. markkinoinnin puutetta. kirjailijaliiton jäsenyys sentään, ja kustantajan vaihtamisen harkintaa. satunnainen maakuntalehden arviointi ja kritiikki. ja sitten se kaikki työ, työ, työ, että saa taas yhden kirjan valmiiksi. vaimo mäkättää huonoista tienesteistä, käskee mennä oikeisiin töihin. sisu ei anna periksi mennä työvoimatoimistoon eivätkä taidot riitä kirjoituspiirin vetämiseen. lapset haluavat uuden läppärin. jokainen niistä. huoh.
tukekaamme toisiamme; me, jotka vasta yritämme, ja ne, jotka tuon kaiken ovat jo saavuttaneet.
tukekaamme toisiamme; me, jotka vasta yritämme, ja ne, jotka tuon kaiken ovat jo saavuttaneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin jostain, että Suomen maassa elättää itsensä pelkästän kirjoja kirjoittamalla vain parisenkymmentä ihmistä. Loput joutuvat keksimään ns. oheistuotteeksi kaikkea muuta: puhutaan radion terveysruokaohjelmassa asiantuntijan kanssa, nauratetaan tv:tä katsovaa yleisöä hupiohjelmassa, kirjoitetaan kolumneja, opetetaan ja maksetaan elintaso luonnossa (avioliitto hyvätuloisen puolison kanssa). Paljon on myös heitä, jotka eivät koskaan ole luopuneet päätyöstään, vaan jaksavat päivästä toiseen oppilaiden koevastauksiin, rikosuutisiin ja vaikka sakkolappuihin.
Mielestäni kirjailija-nimitys ei sovi ammatiksi ollenkaan. Ennemminkin se on luonteenpiirre, taipumus, joksus ehkä persoonallisuushäiriökin. Toki on ihmisiä, jotka elättävät itsensä taipumuksillaan ja pirteällä, ulospäin suuntautuneella luonteellaan.