Hei,
olen tekemässä opinnäytetyönä opasta vastasyntyneiden lasten vanhemmille ja haluaisinkin nyt pienten lasten vanhemmilta mielipiteitä ja ajatuksia siitä mitä oppaan tulisi sisältää. Onko jotain asiaa mikä ei nykyisistä oppaista löytynyt? Mihin kysymyksiin olisitte halunneet vastauksia?
Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa vanhoja oppaita uusiksi vaan luoda uutta ja lisätä informaatiota. Opas tulee sisältämään infoa äidin voinnista synnytyksen jälkeen, lastenhoidosta sekä perheen sisällä tapahtuvista muutoksista lapsen syntymän jälkeen. Erityisessä osassa oppaassani tulevat olemaan isien kokemukset. Opas on siis kokonaisvaaltainen ja tiivis paketti tuoreille vanhemmille.
Kiitos jo etukäteen kommenteista! :)
olen tekemässä opinnäytetyönä opasta vastasyntyneiden lasten vanhemmille ja haluaisinkin nyt pienten lasten vanhemmilta mielipiteitä ja ajatuksia siitä mitä oppaan tulisi sisältää. Onko jotain asiaa mikä ei nykyisistä oppaista löytynyt? Mihin kysymyksiin olisitte halunneet vastauksia?
Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa vanhoja oppaita uusiksi vaan luoda uutta ja lisätä informaatiota. Opas tulee sisältämään infoa äidin voinnista synnytyksen jälkeen, lastenhoidosta sekä perheen sisällä tapahtuvista muutoksista lapsen syntymän jälkeen. Erityisessä osassa oppaassani tulevat olemaan isien kokemukset. Opas on siis kokonaisvaaltainen ja tiivis paketti tuoreille vanhemmille.
Kiitos jo etukäteen kommenteista! :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meidän esikoinen oli todella vaativa vauva. Tuolloin luin paljon oppaita, mitkä oli tarkoittu vastasyntyneen vanhemmille. Oppaissa oli paljon "totuuksia" lapsista ja niiden käyttäytymisestä. Juuri mikään näistä ohjeista ja neuvoista ei osunut meidän lapseen. Hän vain huusi (koliikkia?) ensimmäiset kolme kuukautta ja siitä seuraavat puoli vuotta hän vaati syliä lähes koko ajan. Tuolloin olisin tarvinnut jotain lohduttavaa luettavaa tällaisesta lapsesta. Kun odotin seuraavaa lasta, olin aivan kauhuissani, miten tulen selviämään kahden pienen kanssa, kun en meinannut millään selvitä edes yhden kanssa. Toinen lapsi olikin sellainen, mistä näissä oppaissa kerrottiin. Hän oli iloinen, tykkäsi kuunnella lauluja, hänen kanssaan oli helppo leikkäi, hän nukkui melko hyvin ja hän viihtyi jopa itsekseen lattialla. Nyt kahden lapsen kanssa onkin ollut PALJON helpompaa kuin tämän todella vaativan esikoisen kanssa. Itse olisin toivonut ihan omaa osiota vaativista vauvoista näihin opaskirjoihin. Silloin ei olisi tarvinnut ihmetellä, miten kaikki muut äidit ("tavallisten" lasten kanssa) viettävät ihanaa vauva-aikaa, kun samaan aikaan itse mietti,miten jaksaa seuraavan vuorokauden, kun ei milloinkaan saanut nukkua 2 tuntia pitempään, eikä käytönnössä koskaan saanut edes istua sohvalle.
Tsemppiä opinnäytetyön tekoon! :)
on kokenut ja muiden juttuja seurannut niin semmoiset ikäkausiin liittyvät ongelmat, niistä ei paljoa ole puhuttu tai kirjoitettu. Tarkoitan siis näissä neuvolassa jaetuissa oppaissa, yleensä vain mainitaan juuri koliikista tms.
Olisin halunnut lukea enemmän siitä, että 2 viikon iässä voi alkaa esiintymään iltaitkuisuutta ja mahavaivoja, siitä miten niitä voi hoitaa yms.
Olisin halunnut lukea enemmän koliikista ja siitä mitä tehdä jos epäilee yms.
Olisin halunnut lukea enemmän siitä mitä tehdä jos maito ei riitä vauvalle ja tiheän imun kausista (tosi usein äidit kirjoittaa palstalla, että mulla on 3kk ikäinen lapsi, joka vain roikkuu rinnalla) Rinnalla oppaassa on tosi vähän kerrottu vaikka osaimetyksestä, Siitä saa kuvan, että tissi suuhun ja istu siinä vaikka 24h.
Olisin halunnut lukea enemmän uniongelmista, lapsen nukuttamistavoista ja mitä tehdä jos yöt on yhtä tappelua vielä 9kk iässä ja siitä mitä tehdä jos vauva vain ei nuku. Olen joskus kuullut valheen, että pikkuvauvat vain syö ja nukkuu... Ei meillä ainakaan ole sellaista näkynyt. Samaan syssyyn olisin halunnut tukea ja kannustusta, kun vauva onkin vaativa tapaus, joka ei viihdy yksin missään.
Olisin halunnut vinkkejä siitä mistä tietoa ja neuvoja löytyy jos itse ei osaa/pysty/jaksa. Luojan kiitos näiden keskustelupalstojen, näistä löytyy joskus ihan hyviäkin vinkkejä.
Isistä en osaa sanoa mitä olisin halunnut tietää. On ollut mielenkiintoista seurata isän ja tytön suhteen kehittymistä. Isä on aina auttanut, muttei ole ollut mikään höösääjä. Enemmän tytön kanssa leikkiminen ja oleminen on alkanut kiinnostamaan nyt, kun tyttö on 11kk ja seurustelee jo kovasti. Nyt näkee miten ylpeä isä on tytöstään ja jopa ikävöi tätä työpäivän aikana. No ehkä sen voisi miehille kertoa, että ei kannata säikähtää, jos vauva itkee aina isän syliin joutuessa, ettei se johdu isän "huonoudesta" tai ole pysyvä tilanne :)
Nämä nyt äkkiseltään tulivat mieleen. Itsekin aikanani opinnäytetyönä oppaan väänsin ja en voi muutakuin toivottaa kovasti onnea ja jaksamista urakallesi :)
Kiitoksia asiallisista kommenteista ja kannustuksesta. :)
Ajattelin kommentoida tuohon imetys asiaan sen verran että, luulen ettei näissä oppaissa saa mainostaa osittaistaimetystä tai pulloruokintaa mikä sinänsä on harmi sillä kaikki eivät syystä tai toisesta voi imettää omia lapsiaan. Suomessa noudatetaan WHO:n suosituksia, ja yleinen käytänne on että äitien toivotaan imettävän niin kauan kuin mahdollista (6kk -täysimetys, jopa 3v -osittaisimetys; suomessa tosin 1 vuoden ikään asti).. Laki esimerkiksi kieltää korvikemaitojen mainonnan minkä vuoksi yleisissä oppaissa ei pulloruokintaa voida senkään vuoksi liikaa mainostaa vaan ohjataan kääntymään neuvolan puoleen.
mitä tulee mieleen:
-Nykyään monilla on valloilla käsitys, että elämä ei muutu tai sen ei pitäisi muuttua mitenkään lapsen syntyessä. Mielestäni oppaissa voisi kertoa, että muutos on välttämätön ja lapsen synnyttyä mikään ei tavallaan ole ennallaan, vaikka toki esim. omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita voi ja pitääkin vielä olla. Eli kertoa henkisestä kasvusta vanhemmaksi, mitä se tarkoittaa, uhrauksista jne.
-Lapsen ja ensisijaisen hoitajan/hoitajien kiintymyssuhteen merkityksestä (eli jotenkin pehmeästi voisi kertoa, ettei nykyään suositut risteilyt tai muut lomat vanhempien kesken lapsen ollessa pikkuvauva ole paras idea, eikä pientä vauvaa ole hyvä retuuttaa hoidossa milloin missäkin)
-Enemmän imetykseen liittyvistä haasteista (esim. imetysote, rintatulehdus, tiehyttukos, suihkutissit, vieroitus jne jne) ja siitä, kuinka niitä voi ratkaista. Kumotaan yleisiä vääriä uskomuksia (esim. että pumppaamalla näkisi paljonko tulee maitoa jne) sekä kerrotaan tiheän imun kausista jne. Myös ohjeita esim. rintakumin käytön lopettamiseen sekä siihen, kuinka imetys jatkuu, kun kiinteät ruoat tulevat mukaan.
-Isien osiossa voisi olla siitä, kuinka tärkeää on olla alusta saakka mukana lapsen hoidossa. Tämän lisäksi ehdottomasti siitä, että äitikin tekee kotona raskasta työtä ja äidillä on yhtäläinen oikeus levätä miehen tullessa kotiin.
-Vastaavasti äideille voisi kertoa, että miehellä on omat tapansa tehdä asiat ja hänen tulee saada olla isä omalla tavallaan. Eli kehotettaisiin äitejä olemaan jatkuvasti arvostelematta miehen tapaa olla lapsen kanssa, vaihtaa vaippoja jne.
-Ehkä osio vauvatuksesta ja vauvahieronnasta voisi myös olla mielenkiintoinen.
Tässä nyt jotain mitä tuli mieleen.
Erittäin hyviä ideoita kaikki! :)
Tämä opas tuleekin olemaan siinä mielessä erilainen kuin mitä esimerkiksi HUS:in sairaaloista jaetaan mukaan, sillä tähän olisi tarkoitus lisätä tietoa perheessä tapahtuvasta muutoksesta vauvan tulon jälkeen (vanhemmaksi kasvamista, perheen muodostumista..).
isien osuutta vauvan hoidossa kannattaa korostaa. Yllättävän yleinen käsitys meidän kolmekymppistenkin sukupolven miehillä on, että "eihän isä voi mitään tehdä vauvan ekana vuotena". Ihmeellistä, mutta näin vain edelleen on!
Imetyksestä olisin itse kaivannut tietoa. No, kyllähän siitä luinkin, mutta ristiriitaista tietoa sain. esim. Anna Wahlgren suosittelee kolmea, jopa neljää syöttöä yhdellä aterialla. Tracy Hogg taas yhtä syöttöä kolmen tunnin välein. Neuvolan oppaissa taas tietoa oli tosi vähän, puhuttiin vain ympäripyöreästi lapsentahtisesta imetyksestä.
tällaista yhtäkkiä kiireisesti
ai niin, olisin halunnut tietoa vauvan päiväunien (ja yö) tarpeesta eri ikäkausina. Löysinkin sitten lopulta pienen taulukon englanniksi netistä, no enpä enää löydäkään.
Jäi kiinnostamaan, että mitä tarkoitat tällä?
"Kumotaan yleisiä vääriä uskomuksia (esim. että pumppaamalla näkisi paljonko tulee maitoa jne)"
Itse kun en imettänyt lainkaan, vaan ainoastaan pumppasin, niin kommentti tuntuu oudolta.
Imetykseen liittyen oli kiva lukea aloittajan kommentti siitä, miksi osittaisimetyksestä ei mainita ikinä mitään missään oppaissa. Olen itse ihmetellyt sitä monesti. Syy on siis WHO:n suosituksista orjallisesti kiinnipitäminen?
Mielestäni tällainen yksisilmäisyys ei todellakaan ole positiivinen asia. En kiistä äidinmaidon ylivoimaisia ravitsemuksellisia etuja korvikkeeseen verrattuna, mutta jotain mätää asiassa on, kun tasa-arvon kärkimaassa painostetaan (kyllä, minusta painostaa on tässä yhteydessä oikea sana) naisia täysimettämämään 6 kuukautta, hinnalla millä hyvänsä.
Lisäksi tämä imetyspropaganda ei kuitenkaan todellisuudessa näytä toimivan kovin hyvin:
http: //www. mediuutiset. fi/doc. ot?f_id=827861
" Tutkimuksen mukaan imeväisruokinnan kansalliset ja kansainväliset suositukset toteutuvat Suomessa huonosti. Täysimetyksen kesto oli keskimäärin 1,5 kuukautta, kun suositus on 6 kuukautta. Vain joka toinen lapsi sai vielä puolen vuoden iässä äidinmaitoa."
Siis eihän pumppaamalla saa rinnoista samaa määrää mitä vauva saa. Senhän on selvää. Ihmiset eivät vaan tiedä. Jo pelkkä vauvan kuva jota katselee pumpatessa voi lisätä maidon määrää. Heruminen on sellainen hormonaalinen juttu että kaikki eivät edes heru pumpulle eli ei välttämättä saa pumpulla lainkaan maitoa. Minä en saanut kuin parikymmentä milliä! Jos taas pumppasin toisesta vauvan imiessä toista, sain vaikka desin.
Minusta olisi jo aika kumota sellaisia väitteitä että "äidinmaito on AINA lapselle parasta ravintoa". Kun näin ei kerran ole. Monilla lapsilla on allergioita eikä rintaruokinta siksi onnistu. Yritä siinä sitten itse olla maidottomalla, munattomalla, gluteenittomalla ja vaikka millä dieetillä kun allergiasta ei ole tarkempaa tietoa....
Ahaa... No, täytyy sanoa että oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen. Imetys ei onnistunut monesta eri syystä. Imettämällä en siis todellakaan saanut vauvalle juuri mitään ravintoa. Sen sijaan pumpun kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia herumisessa. Ja omalla kohdallani kaikki "ajattele vesiputousta" ja "katsele vauvan kuvaa samalla" neuvot olivat yhtä tyhjän kanssa. Pumppaaminen oli puhtaasti tekniikkalaji, johon ei itselläni vaikuttanut muu kuin univelka (maitoa vähentävästi) ja toisinaan vauva itse (pumppaus jäi kesken kun lapsi vaati huomiota). Lapsi sai 5 kuukautta pelkästään äidinmaitoa, pumpattua sellaista. Korviketta ei tarvittu kuin satunnaisesti. Tämä oli siis vain oma kokemukseni, en sano etteikö jollakin toisella heruminen voisi olla vaikeampaa/"hormonaalisempaa". Itse vain hämmästyin kuin oma kokemus oli jotain niin muuta kuin oppaissa ja nettipalstoilla.
Itseä ärsytti myös aina kommentit etenkin neuvolassa että "kyllähän sitä läheisyyttä voi lapsen kanssa muutenkin rakentaa kuin imettämällä." Minulle tämä oli itsestäänselvää jo raskausaikana, ennenkuin edes tiesin ettei imetys onnistuisi. Minusta kommentti on yhtä typerä kuin jos joku toteaisi, että "kyllähän parisuhteessa on muitakin keinoja osoittaa läheisyyttä kuin yhdyntä". Tuo neuvolan kommentti jotenkin kiteyttää mielestäni hyvin tämän nykyisen imetysnormi-ilmapiirin.
Siitä olen täysin samaa mieltä, että mantra "äidinmaito on aina parasta ravintoa lapselle" olisi jo todellakin syytä päästä eroon!
sitä tarkoitin, että kaikilta ei heru pumpulle juuri mitään, mutta se ei tarkoita, etteikö maitoa kuitenkin riittäisi vauvalle. Esim itseltäni ei herunut pumpulle kuin pari pisaraa (koitettu sähköistä sekä käsikäyttöistä pumppua), mutta silti täysimetin vauvaani 6kk ja osittaisimetys jatkuu edelleen nyt, kun vauva on yli vuoden. Toki joiltain tulee pumpullekin vaikka kuinka hyvin, mutta olisi tärkeää, että kaikki tietäisivät, ettei yksin siitä voi vetää mitään johtopäätöksiä.
Koska paketti ei kaikkea tietoa voi sisältää, kannattaa pistää linkit esim. imetystukilistan sivuille ja väestöliiton pullonpyörittäjän oppaaseen!!!! Imetys ei kaikilta onnistu tai tarvitsee lisämaitoa ja erittäin harva tietää pullojen oikeaoppisen pesun tai edes rintapumpun pesun. Vaikka korvikkeita ei mainostaisi, tulisi kertoa pullottelun taktiikat koska myös omaa maitoa voi joutua pumppaamaan ja säilömään. Meillä oli aivan kauhea alkuaika kun annettiin huonolla tuttipullolla maitoa jossa oli aivan liian nopea virtaus. Kamalat vatsavaivat ja vauva korisi syötön jälkeen. Pullosta ei saa virrata kun sen kääntää nurinpäin. Lisäksi ei kerrottu oikeaoppisesta pullojen hoidosta ja pesusta ja ihme ettei kuollut ripuliin... Itseltä ei siis tullut pisaraakaan maitoa ensimmäisellä viikolla. Myöhemmin kyllä.
synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ainakin.
ja sitten uusioperhe-elämästä kun ite en ainakaan osaa vaatia paikkaani. Ja näissä oloissa äitiäkin pitäs huomioida paremmin jos kaikki lapset asuu isin luona. välillä rakastetaan vaan miehen lapsia mutta rakkautta vauvaan ei synny kun eipä sekään osaa antaa äitille rakkautta ja tukea ja turvaa kun muu perhe on poissa 19 tuntia vuorokaudessa.jos vielä on sattunut muuttamaan miehen luokse kauemmaksi omista verkostoista miehen exän ex asuntoon niin jes! seinät kaatuu päälle mutta ei oo autoa että pääsis täältä syrjästä pois. se 2 tuntia miehen lapsetonta aikaa että ois vain vauva hereillä menee miehellä koneella kökkimiseen. eli ongelmat ratkotaan jos muistetaan sitten joka toinen viikonloppu tai sitten sälytän kaikki illalla ukkoparan niskaan.
en suoraan sanottuna hirveästi oppaita lueskellut (saati vauva-lehtiä) enää sen jälkeen kun olin lukenut niitä kolme ja kaikki sanoivat samoista asioista eri tavoilla. Kolme eri ohjetta, mihin uskoa?
Voiko sinun tekemääsi oppaaseen luottaa että tiedot ovat ne oikeat? Mihin perustat tilastot sun muut tietosi?
Olisi ihanaa saada sellainen opas joka on kattava mutta ei sanele ehdottomuuksia. Että näin pitää olla ja näin mennä. Vauvat ovat kaikki niin erilaisia ja oppivat ja kehittyvät hirveän eri tahtiin. Meilä on tässä ollut sukulaisten piirissä neljä vauvaa kahden vuoden sisään eikä kellään ole ollut samoja ongelmia. Toisiltamme emme ole siis saaneet ongelmiimme tukea vaan olen kärkkynyt tietoa netistä ja etsinyt vastaavuuksia ja päätellyt itse. Siten on sujunut hyvin.
Vauvan hoidossa ei ole ehottomuuksia koska lapsella on myös oma persoonansa joka vaikuttaa käyttäytymiseen ja siten myös hoitamiseen ja kasvattamiseen. Samoin perhetilanteet vaikuttavat. Äidin ja isän masennukset ja elämäntilanteen äkillinen muuttuminen. Sen olen huomannut.
Kun olen lääkäristä tai neuvolasta asiaa kysynyt saan ympäripyöreitä vastauksia tai sitten suoria ehdottumuuksia eikä mikään niistä ole ollut sitten lopulta se oikea. Itse olen joutunut etsimään vastaukset päättelemällä.
Ärsyttävää on myös se että kaikkeen tuputetaan lääkettä (myös ystäväni tuputtivat masennukseeni lääkehoitoa joka lopulta katosi sillä että lopetin lekurin määräämät minipillerit), eli kaipaisin myös vaihtoehtoista tietoa. Ei se tartte olla *luomua* tai vertaistukea. Vaan sellaista maalaisjärjen sallittua käyttöä.
Hämmästyttävää kyllä se mihin olen enimmäkseen tietoa etsinyt on paljonko maitoa ja sittemmin kiinteitä vauva syö, miten määrä kasvaa tai laskee. Onko huolestuttavaa jos vauva ei yhtenä päivänä syö ja toisena kyllä. Missä iässä aletaan opetella potalle menoa ja miten, lusikan käyttöä, nokkamukia tms. eli ihan perusjuttuja. Kyllä kaikesta psykologisesta kasvattamisesta ja ruuan ravintopitoisuudesta paasataan (kyllä se on hyväkin juttu että paasataan, mutta kun saat samasta asiasta kolme-viisi eri tietoa niin...),
mutta ne käytännön tiedot on jäänyt. Oma äitini ei enää muista omalta kohdaltani että miten silloin olikaan ja muistaa sen että joo, suositukset oli erilaiset ja silloin ei ollut niin paljon turhaa hilpentööriä kaikkeen syöttämiseen sun muuhun. Myös miten alkaa opetella nukuttamaan lasta vuoteeseen? Onko ihan hörhöä nukuttaa yksivuotiasta vielä sylissä?
Lueppas tämän palstan otsikoita mistä kaikesta ihmiset kysyvät. Aika samoja juttuja pyörii koko ajan.
Mistä hankitte vaunut? Turvaistuimet autoon? Vaatetus vauvalle?
Näin se menee. Ihmisiltä joilla on kokemust asiasta on helpompi kysyä koska oppaista ei saada tarpeeksi yksityiskohtaista tai kattavaa tietoa ihan normijutuista. Näin se on mennyt iät kaiket. Kokeneemmat opettavat uusia.
Toivon totisesti että onnistut luomaan oppaan jota seuraavan lapsen kohdalla voin lukea hyvillä mielin. Voin vain onnitella itseäni että sain pojan joka on sairastanut koko 9kk elämänsä aikana vain vatsataudin, ei ole huutanut turhia, ja on oppinut kiltisti nukahtamaan omaan sänkyyn. Ja siitä huolimatta olen päivittäin etsimässä jotain nippelitietoa netistä.
Hei,
Tarkoitukseni ei siis ole luoda uusia ohjeistuksia vaan lisätä infoa sen osalta mitä oppaista puuttuu. Tietoa etsin alan kirjallisuudesta ja käytän tutkittua tietoa. Opas onkin tarkoitettu ihan vastasyntyneiden lasten vanhemmille, niin että he pääsevät turvallisesti ja hyvin alkuun. Ehdottomia totuuksia en tähän oppaaseen ole laatimassa sillä tiedän jo omasta kokemuksesta että jokainen lapsi on omanlaisensa. Oppaan tarkoituksena on antaa vinkkejä sekä ohjata tiedon lähteille :)
Olen miettinyt oppaan julkaisutapaa, olisiko verkossa ilmestyvä opas parempi kuin paperinen versio? Ajattelin että sähköisenä opas saavuttaisi suuremman yleisön.