Massamurhaajan luonnekuva
Naapurimaassamme Ruotsissa on kuitenkin tehty yksitoista joukkomurhaa runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana, viimeksi vime vuonna keskellä Tukholmaa. Toimittaja Aarre Kanth otti selvää millainen on silmittömän tappajan sielunelämä.
Ajankohtaisen kakkosen jutussa haastateltu tukholmalainen oikeuspsykiatrian professori, Lars Lidberg kertoo, että massamurhaajat ovat olleet ennestään psykiatrien tuttuja, heidän luonteensa on ollut omalaatuinen ja usein heillä on ollut aseita kotona . He eivät kuitenkaan ole kuuluneet metsästysseuroihin.
"Taustalla on hyvin syvä loukkaus. Psykologisesti sitä voidaan sanoa narsistiseksi häpeäksi, jolla on tekemistä itsetunnon kanssa. Ei siedetä sitä, että itsetuntoa loukataan. Sellaisella ihmisellä on ylisuuri itsetunto, joka ei sovi yhteen ihmisen tilanteen kanssa yhteiskunnassa ja todellisessa maailmassa. Siitä syntyy ristiriitoja, eikä niitä enää siedetä. Silloin on rangaistava niitä, jotka tekevät "minulle" väärin."
Vallanhimo ja alistaminen yhdessä seksuaaliongelmien ja aseiden ihannoimisen kanssa saattaa tehdä miehestä sokean massamurhaajan. Mitä tällaiset tappajat ajattelevat surmatyötä tehdessään? Lars Lidberg vastaa:
- " Vaikea sanoa, koska he eivät itse sitä muista. Se on niin uskomattoman voimakas kiihkotila, että he eivät muista muuta kuin, että se on kiihkeä tunne. Ihmisellä on silloin eräänlainen tunnelimuisti, joka kattaa hyvin pienen osuuden todellisuudesta."
- " Psykiatriassa on aiemmin sanottu, että vaarallisia ihmisiä ei ole. Eikä kovin monia vaarallisia olekaan mutta joitakin on. Se on tiedettävä, eikä sitä saa väheksyä."
Professori Lars Lidberg on tutkinut myös aivojen signaalijärjestelmää. Järjestelmän heikentyminen saattaa ilmetä eri tavoin. Esimerkiksi päähänsä haavoittuneet invalidit saattavat käyttäytyä impulsiivisesti ja arvaamattomasti. Murhaajalla rikoksen kautta purkautuva impulssi on valtavan voimakas, sillä ei ole mitään loppua, toteaa Lidberg.
Vakavien murhien määrät saattavat lisääntyä, koska yhteiskunta säästää psykiatrista apua tarvitsevien hoitomenoissa. Potilaat ovat vapaalla jalalla silloinkin, kun tarvitsisivat laitoshoitoa. Esimerkiksi Åmselen kolmoismurhaaja Juha Valjakkala ei saanut varsinaista psykiatrista hoitoa ennen verityötä, vaikka Lars Lidberg kertoo tavanneensa miehen ennen ja jälkeen surmien. Professorilla on kuitenkin näin jälkikäteen näkemys Valjakkalan päätymisestä massamurhaajaksi.
- " Hän on yrittänyt hirttää itsensä monta kertaa sekä Ruotsissa että Suomessa, aina uudestaan ja uudestaan. Ja tiedetään, että on olemassa yhteys sisäänpäin suuntautuneen aggression, itsemurhavietin, ja ulospäin suuntautuvan aggressiivisuuden välillä. Se on hyvin voimakas. Jos esimerkiksi uhkailen toista tappamisella, on viisinkertainen mahdollisuus, että otan hengen itseltäni. Ne asiat liittyvät kiinteästi yhteen. Ennen Åmselen murhia Juha Valjakkala tunsi itsensä surkeaksi raukaksi ja sitten hänestä tuli sankari niiden murhien ansiosta."
Naapurimaassamme Ruotsissa on kuitenkin tehty yksitoista joukkomurhaa runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana, viimeksi vime vuonna keskellä Tukholmaa. Toimittaja Aarre Kanth otti selvää millainen on silmittömän tappajan sielunelämä.
Ajankohtaisen kakkosen jutussa haastateltu tukholmalainen oikeuspsykiatrian professori, Lars Lidberg kertoo, että massamurhaajat ovat olleet ennestään psykiatrien tuttuja, heidän luonteensa on ollut omalaatuinen ja usein heillä on ollut aseita kotona . He eivät kuitenkaan ole kuuluneet metsästysseuroihin.
"Taustalla on hyvin syvä loukkaus. Psykologisesti sitä voidaan sanoa narsistiseksi häpeäksi, jolla on tekemistä itsetunnon kanssa. Ei siedetä sitä, että itsetuntoa loukataan. Sellaisella ihmisellä on ylisuuri itsetunto, joka ei sovi yhteen ihmisen tilanteen kanssa yhteiskunnassa ja todellisessa maailmassa. Siitä syntyy ristiriitoja, eikä niitä enää siedetä. Silloin on rangaistava niitä, jotka tekevät "minulle" väärin."
Vallanhimo ja alistaminen yhdessä seksuaaliongelmien ja aseiden ihannoimisen kanssa saattaa tehdä miehestä sokean massamurhaajan. Mitä tällaiset tappajat ajattelevat surmatyötä tehdessään? Lars Lidberg vastaa:
- " Vaikea sanoa, koska he eivät itse sitä muista. Se on niin uskomattoman voimakas kiihkotila, että he eivät muista muuta kuin, että se on kiihkeä tunne. Ihmisellä on silloin eräänlainen tunnelimuisti, joka kattaa hyvin pienen osuuden todellisuudesta."
- " Psykiatriassa on aiemmin sanottu, että vaarallisia ihmisiä ei ole. Eikä kovin monia vaarallisia olekaan mutta joitakin on. Se on tiedettävä, eikä sitä saa väheksyä."
Professori Lars Lidberg on tutkinut myös aivojen signaalijärjestelmää. Järjestelmän heikentyminen saattaa ilmetä eri tavoin. Esimerkiksi päähänsä haavoittuneet invalidit saattavat käyttäytyä impulsiivisesti ja arvaamattomasti. Murhaajalla rikoksen kautta purkautuva impulssi on valtavan voimakas, sillä ei ole mitään loppua, toteaa Lidberg.
Vakavien murhien määrät saattavat lisääntyä, koska yhteiskunta säästää psykiatrista apua tarvitsevien hoitomenoissa. Potilaat ovat vapaalla jalalla silloinkin, kun tarvitsisivat laitoshoitoa. Esimerkiksi Åmselen kolmoismurhaaja Juha Valjakkala ei saanut varsinaista psykiatrista hoitoa ennen verityötä, vaikka Lars Lidberg kertoo tavanneensa miehen ennen ja jälkeen surmien. Professorilla on kuitenkin näin jälkikäteen näkemys Valjakkalan päätymisestä massamurhaajaksi.
- " Hän on yrittänyt hirttää itsensä monta kertaa sekä Ruotsissa että Suomessa, aina uudestaan ja uudestaan. Ja tiedetään, että on olemassa yhteys sisäänpäin suuntautuneen aggression, itsemurhavietin, ja ulospäin suuntautuvan aggressiivisuuden välillä. Se on hyvin voimakas. Jos esimerkiksi uhkailen toista tappamisella, on viisinkertainen mahdollisuus, että otan hengen itseltäni. Ne asiat liittyvät kiinteästi yhteen. Ennen Åmselen murhia Juha Valjakkala tunsi itsensä surkeaksi raukaksi ja sitten hänestä tuli sankari niiden murhien ansiosta."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis kaltoinkohtelua, ivaamista,
seurauksena narsismi ja ylivoimaisuuden ja koston tunne.
Entä sitten henkilö, joka on massa-sekä sarjamurhaaja?