Huolissani siskostani

Olen huolestunut siskostani. Hän täytti juuri 17 vuotta tammikuussa ja asuu äitini, tämän uuden miehen ja heidän yhteisen poikansa (8v) kanssa nelisteen. Minä olen asunut poissa kotoa jo jonkin aikaa ja veljemme muutti pois viime kesänä.
Vaikka olen asunut yli kuusi vuotta poissa kotoa, olen kuitenkin käynyt siellä säännöllisesti. Nämä käynnit kuitenkin lakkasivat muutamiksi viikoiksi, kun minulla oli ihmissuhteissani rajuja ongelmia marraskuun tienoilla. Sen jälkeen huomasin sisaressani tapahtuneen muutoksen. Menin äidilleni sitten kahdeksan aikaa aamulla, yhden tai viiden aikaan päivällä tai yhdeksän aikaan illalla, ei sisareni ole kotona liki koskaan. Viimeisten kahden kuukauden aikana olen nähnyt hänet tasan kaksi kertaa. Toinen kerta tapahtui melkein kuusi viikkoa sitten kahdeksan aikaan aamulla, äiti ja tuon mies oli lähtenyt töihin ja minä olin tullut varmistamaan, että pikkuveli lähtee kouluun ja odottamaan kodinkonekorjaajaa, siskolla oli unohtunut joku koulukirja kotiin ja tuli hakemaan sen ennen kuin meni kouluun ja viimeisin kerta kun olen hänet nähnyt, tapahtui kolme viikkoa sitten ostoskeskuksessa, jossa hän oli kavereidensa kanssa.
Äidilläni ei ole mitään yhteyttä pikkusiskoon. He eivät tule toimeen ja äitini kysymykset, uhkaukset, vaatimukset ja pyynnöt ovat aika tehottommia.
Ennen pikkusiskoni kertoi minulle paljon asioistaan ja tuli usein käymäänkin ja soitteli usein niinkuin minäkin hänelle. Nykyään hän ei kerro mitään. Hän välttelee kysymyksiä ja pysyttelee poissa.
Tapasin hänen pitkäaikaisen kaverinsa kaupungilla ja tämä kertoi olevansa itsekin huolestunut kaveristaan (pikkusiskostani), kun tuo juo usein (ja usein tuon yhteudessä polttelee pilveäkin), lintsailee koulunsa aamutunnit yleensä ja seurustelee ja melkeinpä asuu noin 25-vuotiaan poikaystävänsä kanssa. Kaveri kuitenkin osasi kertoa, että pikkusiskoni tuntuu olevan säännöllisesti yhteydessä isäämme.
Lapsuutemme oli aika vaikea. Isämme oli alkoholisti ja vanhempamme riitelivät usein. Sitten he erosivat, minä olin silloin 12, veljeni 9 ja pikkusisko 4. Eron jälkeen isämme muutti kauas meistä, emmekä nähneet häntä emmekä kuulleet hänestä mitään. Seitsemän vuotta myöhemmin hän ilmestyy takaisin elämäämme. Minä olin juuri muuttanut pois kotoa ja itsenäistymässä, mutta veli ja sisko asuivat vielä kotona. Minä en koskaan oikeastaan lähentynyt isäni kanssa, emme vain löytäneet yhteistä säveltä, kai minä muistin vielä niin selvästi ne ajat lapsuudesta. Palatessaan hän oli raitis, päässyt alkoholista eroon ja aloittanut elämän uudestaan. Ainoa, joka meistä oikeasti lähentyi isän kanssa uudestaan, oli sisareni.
Kysymys onkin, olenko minä vain ylireagoiva isosiksko vai onko minulla oikeasti aihetta huolestua? Pitäisikö minun ottaa yhteyttä isääni yli kahden vuoden tauon jälkeen ja kysyä häneltä, mitä siskoni elämään kuuluu todellisuudessa. Ja ei, siskoni kanssa en voi tästä keskustella. Hän ei kerro mitään, kieltää kaiken ja loppujen lopuksi suuttuu.