Kummallista, ettei ensimmäinen tekstini koskaan palstalle päässyt... =(( Mikä lie ollut vikana.. Ylläpidolle vaan samalla terveisiä...
Kyselin kohtalotovereita, tai mielipiteitä...
Ongelmani on varsin syvällinen. Olen kahden ison lapsen äiti, poika on jo kuolussa, ja tyttö menee syksyllä kouluun. Olin ns. teiniäiti, kun poikani syntyi, eli itsellä on ikää vasta 28.
Tässä vaiheessa ystäväpiirissäni aletaan suunnitella ja perustaa perheitä, on muutama pikkuinen vauveli jo siunaantunutkin, mikä sinäänsä on todella ihana asia, kun joillain se käy niin helposti. =)
Itse olen lasten teon jälkeen sairastanut kohdunkaulan syövän ja samalla kohdusta leikattiin kiinnikkeitä ja 2 kystaa pois. Pari vuotta sitten kolmas raskauteni oli kohdunulkoinen. Se pääsi niin pitkälle, että oli oma henkikultakin lähteä verenhukan takia. Munajohdin sekä munsarjat piti poistaa toiselta puolelta, joten raskaaksi tulemisesta ei ole mitään takuita, ja vaikka se onnistuisikin, on syöpäleikkauksen takia keskenmeno riski yli 70%.
Kertokaapas minulle, kannattaisiko kuitenkin yrittää tuoreen kihlattuni kanssa lasta..? Hän on aikaisemmasta liitostaan yhden koululaisen isä, ja tahtoisi kovasti vauvaa...
Minulla on huono omatunto, kun tunnen itseni niin epätäydeksi... Rikkinäiseksi... =( Olen jopa kateellinen ystävilleni, vaikka pitäisi olla onnellinen heidän perheenlisäyksistään... Jotenkin tuntuu vaan niin rankalta hymyillä, ja pitää pikkuista sylissä, kun sisälle sattuu niin lujaa...
-Cleo-
Kyselin kohtalotovereita, tai mielipiteitä...
Ongelmani on varsin syvällinen. Olen kahden ison lapsen äiti, poika on jo kuolussa, ja tyttö menee syksyllä kouluun. Olin ns. teiniäiti, kun poikani syntyi, eli itsellä on ikää vasta 28.
Tässä vaiheessa ystäväpiirissäni aletaan suunnitella ja perustaa perheitä, on muutama pikkuinen vauveli jo siunaantunutkin, mikä sinäänsä on todella ihana asia, kun joillain se käy niin helposti. =)
Itse olen lasten teon jälkeen sairastanut kohdunkaulan syövän ja samalla kohdusta leikattiin kiinnikkeitä ja 2 kystaa pois. Pari vuotta sitten kolmas raskauteni oli kohdunulkoinen. Se pääsi niin pitkälle, että oli oma henkikultakin lähteä verenhukan takia. Munajohdin sekä munsarjat piti poistaa toiselta puolelta, joten raskaaksi tulemisesta ei ole mitään takuita, ja vaikka se onnistuisikin, on syöpäleikkauksen takia keskenmeno riski yli 70%.
Kertokaapas minulle, kannattaisiko kuitenkin yrittää tuoreen kihlattuni kanssa lasta..? Hän on aikaisemmasta liitostaan yhden koululaisen isä, ja tahtoisi kovasti vauvaa...
Minulla on huono omatunto, kun tunnen itseni niin epätäydeksi... Rikkinäiseksi... =( Olen jopa kateellinen ystävilleni, vaikka pitäisi olla onnellinen heidän perheenlisäyksistään... Jotenkin tuntuu vaan niin rankalta hymyillä, ja pitää pikkuista sylissä, kun sisälle sattuu niin lujaa...
-Cleo-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.