Ositus "pähkinä"

Yksi nolla tippui pois asunnon arvosta
(800/2 lauseke pitäisi olla 8000/2)
mutta itse laskelmiin se ei vaikuta

ahaa ... nyt alko lyyti kirjoittamaan.

Olen ollut käsityksessä, että avioliitossa niin omaisuus kuin velatkin yhteiset (riippumatta kumman nimissä)... vaan velat ovatkin henkilökohtaiset, mutta vaikuttavat nettovarallisuuden määrään mikä tasataan.

Vekkuli juttu, mun "putkiaivomainen lähestyminen" olisi tuonut huomattavasti "edukkaamman" tuloksen.

Onko tietoa, miksi laskenta lain mukaan on kuten esitit ... kai siihen joku viisaus miksi oikeudemukaisin näin?

Siis onko tosiaan niin, että avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta vähennellään henkilökohtaisia velkoja?

Miten helvetissä meillä sitten vähennestä ei tehty?

Meillä homma meni näin:
asunto-osake 10 000
auto 1000

Mulla velkaa 1000 autosta, joka jäikin mulle, vaimolla ei ollut henk.koht velkaa

Tässä ne isoimmat, ennen ei kummallakaan omaisuutta. Ositus tehtiin näin:
10 000 :2 = 5000
Siis maksoin muijalle 5000 euroo ja itelle jäi asunto ja auto 1000 euroo velkaa autosta

Onko nyt kumminkin niin, että muijan olisi pitäny maksaa mulle tasinkoa?

Mietitäänpä tilannetta, että JOS henkilökohtaiset velat ovat vähennettävissä netto-omaisuudesta, mitä tapahtuu tilanteessa, jossa aviovaimo ilmoittaa miehelleen, että ero tulee.

Mies marssii seuraavana päivänä pankkiin ja ottaa lainaa niin paljon kuin saa. Sanotaan että heidän yhteinen netto-omaisuutensa olisi 100 000.
Mies ottaa 50 000 lainaa, vaikkapa kuukautta ennen kuin ero allekirjoitetaan.

Mallin mukaan siis miehen 50 000 netto-omaisuudesta vähennetään hänen 50 000 lainansa, jonka hän kuukautta aiemmin haki.
Miten käy vaimon? Hänellä ei ole velkaa, ainoastaan tuo puolikas omaisuudesta...

Kysymys kuuluu, onko tässä jaossa kaikki ok?
100 000 : 2 = 50 000
molemmille asunnosta.

Mies:
50 000 asunnosta
- 50 000 ottamansa laina (kiusallaan)
Jää puhdas nolla.

Vaimo:
50 000
ei velkaa
jää 50 000

Jaetaanko nyt 50 000 kahdella?
Eli saako mies vaimolta vielä 25 000 osinkoa?

Jos näin on, kehotan jokaista avioeron eteen joutuvaa tekemään samoin!

lakinainen kirjoitti:

Mietitäänpä tilannetta, että JOS henkilökohtaiset velat ovat vähennettävissä netto-omaisuudesta, mitä tapahtuu tilanteessa, jossa aviovaimo ilmoittaa miehelleen, että ero tulee.

Mies marssii seuraavana päivänä pankkiin ja ottaa lainaa niin paljon kuin saa. Sanotaan että heidän yhteinen netto-omaisuutensa olisi 100 000.
Mies ottaa 50 000 lainaa, vaikkapa kuukautta ennen kuin ero allekirjoitetaan.

Mallin mukaan siis miehen 50 000 netto-omaisuudesta vähennetään hänen 50 000 lainansa, jonka hän kuukautta aiemmin haki.
Miten käy vaimon? Hänellä ei ole velkaa, ainoastaan tuo puolikas omaisuudesta...

Kysymys kuuluu, onko tässä jaossa kaikki ok?
100 000 : 2 = 50 000
molemmille asunnosta.

Mies:
50 000 asunnosta
- 50 000 ottamansa laina (kiusallaan)
Jää puhdas nolla.

Vaimo:
50 000
ei velkaa
jää 50 000

Jaetaanko nyt 50 000 kahdella?
Eli saako mies vaimolta vielä 25 000 osinkoa?

Jos näin on, kehotan jokaista avioeron eteen joutuvaa tekemään samoin!

Lue lisää

sana "netto", iski väärään paikkaan...mutta asia selvinnee kuitenkin...

lakinainen kirjoitti:

Mietitäänpä tilannetta, että JOS henkilökohtaiset velat ovat vähennettävissä netto-omaisuudesta, mitä tapahtuu tilanteessa, jossa aviovaimo ilmoittaa miehelleen, että ero tulee.

Mies marssii seuraavana päivänä pankkiin ja ottaa lainaa niin paljon kuin saa. Sanotaan että heidän yhteinen netto-omaisuutensa olisi 100 000.
Mies ottaa 50 000 lainaa, vaikkapa kuukautta ennen kuin ero allekirjoitetaan.

Mallin mukaan siis miehen 50 000 netto-omaisuudesta vähennetään hänen 50 000 lainansa, jonka hän kuukautta aiemmin haki.
Miten käy vaimon? Hänellä ei ole velkaa, ainoastaan tuo puolikas omaisuudesta...

Kysymys kuuluu, onko tässä jaossa kaikki ok?
100 000 : 2 = 50 000
molemmille asunnosta.

Mies:
50 000 asunnosta
- 50 000 ottamansa laina (kiusallaan)
Jää puhdas nolla.

Vaimo:
50 000
ei velkaa
jää 50 000

Jaetaanko nyt 50 000 kahdella?
Eli saako mies vaimolta vielä 25 000 osinkoa?

Jos näin on, kehotan jokaista avioeron eteen joutuvaa tekemään samoin!

Lue lisää

>>Mies:
50 000 asunnosta
- 50 000 ottamansa laina (kiusallaan)
Jää puhdas nolla.
Vaimo:
50 000
ei velkaa
jää 50 000>>

No, mihinkäs se lainaraha katosi laskelmassasi (ja todellisuudesta vai joiko mies sen kuukaudessa?).

Eli siis näin:
Mies 50 000 asunnon puolikas
käteistä rahaa 50 000
velka 50 000

Netto-omaisuus: 50 000 50 000 - 50 000 = 50 000.

Vaimo 50 000 asunnon puolikas
ei velkoja

Netto = 50 000

Avio-osa on 100 000 / 2 = 50 000, joten kumpikaan ei maksa tasinkoa.

Jos kuitenkin mies olisi hukannut ottamansa lainarahat, ne voidaan ottaa huomioon vastikkeen muodossa.

Siis:

Mies 50 000 asunnon puolikas
velka 50 000

Miehen netto-omaisuus on 0.

Vaimo 50 000 asunnon puolikas
vastike 50 000
ei velkoja

Vaimon netto-omaisuus on 0.

Avio-osa on 0. Kumpikaan ei maksa tasinkoa.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

>>Mies:
50 000 asunnosta
- 50 000 ottamansa laina (kiusallaan)
Jää puhdas nolla.
Vaimo:
50 000
ei velkaa
jää 50 000>>

No, mihinkäs se lainaraha katosi laskelmassasi (ja todellisuudesta vai joiko mies sen kuukaudessa?).

Eli siis näin:
Mies 50 000 asunnon puolikas
käteistä rahaa 50 000
velka 50 000

Netto-omaisuus: 50 000 50 000 - 50 000 = 50 000.

Vaimo 50 000 asunnon puolikas
ei velkoja

Netto = 50 000

Avio-osa on 100 000 / 2 = 50 000, joten kumpikaan ei maksa tasinkoa.

Jos kuitenkin mies olisi hukannut ottamansa lainarahat, ne voidaan ottaa huomioon vastikkeen muodossa.

Siis:

Mies 50 000 asunnon puolikas
velka 50 000

Miehen netto-omaisuus on 0.

Vaimo 50 000 asunnon puolikas
vastike 50 000
ei velkoja

Vaimon netto-omaisuus on 0.

Avio-osa on 0. Kumpikaan ei maksa tasinkoa.

Lue lisää

miksi meille asianajaja laski jutut ja sillosista markoista 160 000 asunnosta laitettiin puoliksi eli 80 000 mk. Miehellä oli 40 000 kulutusluottoa, kaikenlaista sen krääsää. Ei mitään sanottavaa. Taisi siinä olla etelänmatkakin viinoineen ja huorineen.

Noh, joka tapauksessa 160 000 pantiin eka puoliksi. 80 000 mulla, ei velkaa, miehellä se 40 000 laina ja 80 000. Asunto myytiin sillä 160 000 markalla. Mä sain puolet ja äijä puolet.
Jos kerran velka on käteistä miksen saanut tasinkoa mieheltä? Miksi laitettiin puoliksi?

minä kirjoitti:

miksi meille asianajaja laski jutut ja sillosista markoista 160 000 asunnosta laitettiin puoliksi eli 80 000 mk. Miehellä oli 40 000 kulutusluottoa, kaikenlaista sen krääsää. Ei mitään sanottavaa. Taisi siinä olla etelänmatkakin viinoineen ja huorineen.

Noh, joka tapauksessa 160 000 pantiin eka puoliksi. 80 000 mulla, ei velkaa, miehellä se 40 000 laina ja 80 000. Asunto myytiin sillä 160 000 markalla. Mä sain puolet ja äijä puolet.
Jos kerran velka on käteistä miksen saanut tasinkoa mieheltä? Miksi laitettiin puoliksi?

Lue lisää

Siis miksi sinun olisi pitänyt saada tasinkoa, jos miehesi oli kulutusluottonsa vuoksi KÖYHEMPI kuin sinä.

Normaalisti siis olisit sinä joutunut maksamaan tasinkoa miehellesi.

Miehen omaisuus:
puolet asunnosta 80 000
velka 40 000

Miehen netto-omaisuus on 80 000 - 40 000 = 40 000.

Sinun omaisuus:
puolet asunnosta 80 000
ei velkoja

Nettosi on 80 000.

Avio-osaksi muodostuu: miehen netto-omaisuus plus sinun netto-omaisuus jaettuna kahdella eli

(80 000 40 000) / 2 = 60 000.

Tasinko olisi avio-osa miinus miehen netto-omaisuus = 60 000 - 40 000 = 20 000.

Joutuisit siis maksamaan miehelle 20 000 mk:n tasingon.

Koska kuitenkin todellisuudessa kävi niin, että asunto laitettiin puoliksi etkä siis maksanut tasinkoa, on asianajaja ottanut huomioon vastikkeen avulla sen, että lopputulokseksi tulee yhtä suuret netto-omaisuudet molemmille eikä kumpikaan maksa tasinkoa. Tapauksessanne on siis toimittu oikein hyvittämällä vastikkeella miehen holtiton luoton ottaminen.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

>>Mies:
50 000 asunnosta
- 50 000 ottamansa laina (kiusallaan)
Jää puhdas nolla.
Vaimo:
50 000
ei velkaa
jää 50 000>>

No, mihinkäs se lainaraha katosi laskelmassasi (ja todellisuudesta vai joiko mies sen kuukaudessa?).

Eli siis näin:
Mies 50 000 asunnon puolikas
käteistä rahaa 50 000
velka 50 000

Netto-omaisuus: 50 000 50 000 - 50 000 = 50 000.

Vaimo 50 000 asunnon puolikas
ei velkoja

Netto = 50 000

Avio-osa on 100 000 / 2 = 50 000, joten kumpikaan ei maksa tasinkoa.

Jos kuitenkin mies olisi hukannut ottamansa lainarahat, ne voidaan ottaa huomioon vastikkeen muodossa.

Siis:

Mies 50 000 asunnon puolikas
velka 50 000

Miehen netto-omaisuus on 0.

Vaimo 50 000 asunnon puolikas
vastike 50 000
ei velkoja

Vaimon netto-omaisuus on 0.

Avio-osa on 0. Kumpikaan ei maksa tasinkoa.

Lue lisää

En ole lakia lukenut, mutta minulla on käsitys, että yhteisestä omaisuudesta ei saa vähentää kuin yhteiset velat. Omat velat vähennetään omasta omaisuudesta jos sellaista on.

Olen muistavinani näin omasta erostani.
Samalla minulla on seuraavanlainen lista asianajajalta.
Seuraa missä järjestyksessä asiat ovat ryhmittelyssä...

"Omaisuuden avioero-ositus
Avioeroon liittyy aina puolisoiden taloudellisten suhteiden selvittäminen. Käräjäoikeus ei ota kantaa asiaan avioeron yhteydessä, vaan osapuolten on itse selvitettävä taloudelliset suhteensa. Tässä puolisoiden taloudellisten suhteiden selvittelyssä eli osituksessa asianajaja on usein suureksi avuksi. Asianajajaan voi ottaa yhteyttä molemmat osapuolet tai toinen heistä. Neuvottelussa kartoitetaan
• Ajankohta, jota silmällä pitäen ositus suoritetaan
• Mahdollinen avioehto tai sopimus avioeron varalta
• Puolisoiden yhteinen omaisuus
• Puolisoiden yhteiset velat
• Kummankin puolison oma omaisuus
• Kummankin puolison omat velat


Neuvottelun perusteella asianajaja laatii sopimuksen puolisoiden väliseksi ositukseksi. Osituksella sovitaan
• Mitä omaisuutta puolisot pitävät itsellään
• Mitä omaisuutta puolisot saavat toiselta
• Yhteisten velkojen siirtyminen toisen nimiin
• Mahdolliset suoritukset puolisolta toiselle, ns. tasinko
Osituksen tarkoitus pääsääntöisesti on tasajako: puolisoiden taloudellinen tilanne on yhtäläinen avioeron jälkeen. Tämä ei tarkoita jokaisen yksittäisen esineen jakamista, vaan järkevää kokonaisratkaisua, johon osapuolet voivat olla tyytyväisiä vuosienkin päästä.
Avioeron tunnepuoli on osapuolille usein sen verran rankka, että asianajajan apu lasten asioiden järjestämisessä ja puolisoiden omaisuuden osituksessa usein nopeuttaa ja selkeyttää asioita. Koska asianajaja myös lähtökohtaisesti pyrkii aina ensin sovintoratkaisuun osapuolten välillä, asianajajan käyttäminen tulee usein edullisimmaksi ratkaisuksi."


Lähde: Asianajajaliitto

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Siis miksi sinun olisi pitänyt saada tasinkoa, jos miehesi oli kulutusluottonsa vuoksi KÖYHEMPI kuin sinä.

Normaalisti siis olisit sinä joutunut maksamaan tasinkoa miehellesi.

Miehen omaisuus:
puolet asunnosta 80 000
velka 40 000

Miehen netto-omaisuus on 80 000 - 40 000 = 40 000.

Sinun omaisuus:
puolet asunnosta 80 000
ei velkoja

Nettosi on 80 000.

Avio-osaksi muodostuu: miehen netto-omaisuus plus sinun netto-omaisuus jaettuna kahdella eli

(80 000 40 000) / 2 = 60 000.

Tasinko olisi avio-osa miinus miehen netto-omaisuus = 60 000 - 40 000 = 20 000.

Joutuisit siis maksamaan miehelle 20 000 mk:n tasingon.

Koska kuitenkin todellisuudessa kävi niin, että asunto laitettiin puoliksi etkä siis maksanut tasinkoa, on asianajaja ottanut huomioon vastikkeen avulla sen, että lopputulokseksi tulee yhtä suuret netto-omaisuudet molemmille eikä kumpikaan maksa tasinkoa. Tapauksessanne on siis toimittu oikein hyvittämällä vastikkeella miehen holtiton luoton ottaminen.

Lue lisää

kirjoitit että laina on KÄTEISTÄ! Että se pitää näkyä omaisuudessa. Meillä ei näkynyt!

MIKSI ÄSKEN KIRJOITIT TOISTA?

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Siis miksi sinun olisi pitänyt saada tasinkoa, jos miehesi oli kulutusluottonsa vuoksi KÖYHEMPI kuin sinä.

Normaalisti siis olisit sinä joutunut maksamaan tasinkoa miehellesi.

Miehen omaisuus:
puolet asunnosta 80 000
velka 40 000

Miehen netto-omaisuus on 80 000 - 40 000 = 40 000.

Sinun omaisuus:
puolet asunnosta 80 000
ei velkoja

Nettosi on 80 000.

Avio-osaksi muodostuu: miehen netto-omaisuus plus sinun netto-omaisuus jaettuna kahdella eli

(80 000 40 000) / 2 = 60 000.

Tasinko olisi avio-osa miinus miehen netto-omaisuus = 60 000 - 40 000 = 20 000.

Joutuisit siis maksamaan miehelle 20 000 mk:n tasingon.

Koska kuitenkin todellisuudessa kävi niin, että asunto laitettiin puoliksi etkä siis maksanut tasinkoa, on asianajaja ottanut huomioon vastikkeen avulla sen, että lopputulokseksi tulee yhtä suuret netto-omaisuudet molemmille eikä kumpikaan maksa tasinkoa. Tapauksessanne on siis toimittu oikein hyvittämällä vastikkeella miehen holtiton luoton ottaminen.

Lue lisää

kuulisin mieluusti, miten se oikein on...vähennetäänkö niitä henkilökohtaisia velkoja vai ei? Ja jos vähennetään niin mistä?

minä kirjoitti:

kirjoitit että laina on KÄTEISTÄ! Että se pitää näkyä omaisuudessa. Meillä ei näkynyt!

MIKSI ÄSKEN KIRJOITIT TOISTA?

Lakinainen kirjoitti:
"Mies marssii seuraavana päivänä pankkiin ja ottaa lainaa niin paljon kuin saa. Sanotaan että heidän yhteinen netto-omaisuutensa olisi 100 000.

Mies ottaa 50 000 lainaa, vaikkapa kuukautta ennen kuin ero allekirjoitetaan."

Tähän tilanteeseen otin kantaa omassa vastauksessani "kaksi asiaa". Mies on mennyt nostamaan lainaa kuukautta ennen kuin avioeroa haetaan. Hän on siis saanut pankista tukun käteistä (50 000). Vastaukseni oli kaksi osainen. Ensimmäisessä osassa käsittelin sitä, että ko. rahatukku on miehen hallussa (eli ei ole juonut sitä). Tällöin lainaraha on otettava osituslaskelmassa huomioon käteisvaroina, joka kasvattaa netto-omaisuutta.

Jos mies on juonut rahat (ks. vastaukseni jälkimmäinen osa, jossa käsittelin vastiketta), ei laina näy miehen käteisvaroina, koska ne on esim. juotu kurkusta alas (aika tehokkasti toimittu, jos oli ne vain kuukautta ennen lainannut). Tällöin asia hyvitetään vaimon netto-omaiuutta koskevassa laskelmassa 50 000 arvoisella vastikkeella ja lopptulos on, että netto-omaisuudet ovat jälleen yhtä suuret eikä tasinkoa makseta.

Pahoittelen, jos lyhyt laskelmani ei tätä tuonut riittävän selvästi aiemmassa viestissäni esiin.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Lakinainen kirjoitti:
"Mies marssii seuraavana päivänä pankkiin ja ottaa lainaa niin paljon kuin saa. Sanotaan että heidän yhteinen netto-omaisuutensa olisi 100 000.

Mies ottaa 50 000 lainaa, vaikkapa kuukautta ennen kuin ero allekirjoitetaan."

Tähän tilanteeseen otin kantaa omassa vastauksessani "kaksi asiaa". Mies on mennyt nostamaan lainaa kuukautta ennen kuin avioeroa haetaan. Hän on siis saanut pankista tukun käteistä (50 000). Vastaukseni oli kaksi osainen. Ensimmäisessä osassa käsittelin sitä, että ko. rahatukku on miehen hallussa (eli ei ole juonut sitä). Tällöin lainaraha on otettava osituslaskelmassa huomioon käteisvaroina, joka kasvattaa netto-omaisuutta.

Jos mies on juonut rahat (ks. vastaukseni jälkimmäinen osa, jossa käsittelin vastiketta), ei laina näy miehen käteisvaroina, koska ne on esim. juotu kurkusta alas (aika tehokkasti toimittu, jos oli ne vain kuukautta ennen lainannut). Tällöin asia hyvitetään vaimon netto-omaiuutta koskevassa laskelmassa 50 000 arvoisella vastikkeella ja lopptulos on, että netto-omaisuudet ovat jälleen yhtä suuret eikä tasinkoa makseta.

Pahoittelen, jos lyhyt laskelmani ei tätä tuonut riittävän selvästi aiemmassa viestissäni esiin.

Lue lisää

samaa mieltä. Mutta kuinka arvotat esim. kymmeniä vuosia aiemmin otetun lainan osituksessa. Vaikkapa vanhan maksamattoman opintolainan. Joka siis on henkilökohtainen eikä kuulu yhteisiin velkoihin?

Lisäätkö myös sen käteiseksi vai miten toimitaan?
Vrt: "Maamittarin" laskelma.

lakinainen kirjoitti:

kuulisin mieluusti, miten se oikein on...vähennetäänkö niitä henkilökohtaisia velkoja vai ei? Ja jos vähennetään niin mistä?

Lähes kaikki velat ovat avioliitossa erillisiä (so. henkilökohtaisia). Ainoastaan perheen yhteistä taloutta varten tehdyt muut kuin rahavelat ovat yhteisiä. Ja tietenkin yhdessä otetut, yhteisissä nimissä olevat velat.

Loppujen lopuksi on kuitenkin jokseenkin sama, ovatko velat henkilökohtaisia vai yhteisiä, sillä ne otetaan huomioon kummankin puolison netto-omaisuutta laskettaessa.

Esim.

Mies omistaa:
asunnon 100 000
auton 60 000

Miehen velat:
autoluotto 40 000

Vaimo omistaa:
turkin 50 000

Vaimon velat:
kulutusluotto 10 000

Yhteiset velat:
yhteinen asuntovelka 80 000

Miehen nettovarat:
asunto 100 000
auto 60 000
- autoluotto 40 000
- puolet asuntovelasta 40 000

yhteensä varat miinus velat: 160 000 - 80 000 = 80 000.

Vaimon nettovarat:
turkki 50 000
- kulutusluotto 10 000
- puolet asuntovelasta 40 000

vaimon netto on yhteensä 0.

Avio-osa: (80 000 0) : 2 = 40 000.

Miehen on maksettava tasinkoa 40 000 vaimolle.

lakinainen kirjoitti:

samaa mieltä. Mutta kuinka arvotat esim. kymmeniä vuosia aiemmin otetun lainan osituksessa. Vaikkapa vanhan maksamattoman opintolainan. Joka siis on henkilökohtainen eikä kuulu yhteisiin velkoihin?

Lisäätkö myös sen käteiseksi vai miten toimitaan?
Vrt: "Maamittarin" laskelma.

Lue lisää

Kuvitellanpa vaikka, että toisessa vastauksessani alla oleva vaimon kulutusluotto onkin vaimon opintolaina.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Lähes kaikki velat ovat avioliitossa erillisiä (so. henkilökohtaisia). Ainoastaan perheen yhteistä taloutta varten tehdyt muut kuin rahavelat ovat yhteisiä. Ja tietenkin yhdessä otetut, yhteisissä nimissä olevat velat.

Loppujen lopuksi on kuitenkin jokseenkin sama, ovatko velat henkilökohtaisia vai yhteisiä, sillä ne otetaan huomioon kummankin puolison netto-omaisuutta laskettaessa.

Esim.

Mies omistaa:
asunnon 100 000
auton 60 000

Miehen velat:
autoluotto 40 000

Vaimo omistaa:
turkin 50 000

Vaimon velat:
kulutusluotto 10 000

Yhteiset velat:
yhteinen asuntovelka 80 000

Miehen nettovarat:
asunto 100 000
auto 60 000
- autoluotto 40 000
- puolet asuntovelasta 40 000

yhteensä varat miinus velat: 160 000 - 80 000 = 80 000.

Vaimon nettovarat:
turkki 50 000
- kulutusluotto 10 000
- puolet asuntovelasta 40 000

vaimon netto on yhteensä 0.

Avio-osa: (80 000 0) : 2 = 40 000.

Miehen on maksettava tasinkoa 40 000 vaimolle.

Lue lisää

juuri kuten tuossa kehotin populaa ottamaan lainaa ennen eroa...yllä olevan mukaan asia on juuri niin, että enemmän omistava puoliso maksaa rempseämmän juhlimisen...

MOT

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Lähes kaikki velat ovat avioliitossa erillisiä (so. henkilökohtaisia). Ainoastaan perheen yhteistä taloutta varten tehdyt muut kuin rahavelat ovat yhteisiä. Ja tietenkin yhdessä otetut, yhteisissä nimissä olevat velat.

Loppujen lopuksi on kuitenkin jokseenkin sama, ovatko velat henkilökohtaisia vai yhteisiä, sillä ne otetaan huomioon kummankin puolison netto-omaisuutta laskettaessa.

Esim.

Mies omistaa:
asunnon 100 000
auton 60 000

Miehen velat:
autoluotto 40 000

Vaimo omistaa:
turkin 50 000

Vaimon velat:
kulutusluotto 10 000

Yhteiset velat:
yhteinen asuntovelka 80 000

Miehen nettovarat:
asunto 100 000
auto 60 000
- autoluotto 40 000
- puolet asuntovelasta 40 000

yhteensä varat miinus velat: 160 000 - 80 000 = 80 000.

Vaimon nettovarat:
turkki 50 000
- kulutusluotto 10 000
- puolet asuntovelasta 40 000

vaimon netto on yhteensä 0.

Avio-osa: (80 000 0) : 2 = 40 000.

Miehen on maksettava tasinkoa 40 000 vaimolle.

Lue lisää

ei kyllä ole yhdentekevää saako mies vähentää vaikkapa entisen tyttöystävänsä tekemät velat yhteisestä varallisuudestamme, jonka jälkeen minä velattomana saan maksaa ne rahat hänelle tasinkona. Hänellehän jää velat, koska maksaminen ei koske kuin yhteistä velkaa. Silti hän saisi rahat minulta siihen. Kuten esimerkissäsi väität.

En kyllä tuota usko, en.

lakinainen kirjoitti:

juuri kuten tuossa kehotin populaa ottamaan lainaa ennen eroa...yllä olevan mukaan asia on juuri niin, että enemmän omistava puoliso maksaa rempseämmän juhlimisen...

MOT

Lue lisää

Tai sitten puolison rempseä juhliminen otetaan huomioon vastikkeella.

Sama esimerkki uudestaan, mutta huomioiden vastike.

Mies omistaa:
asunnon 100 000
auton 60 000

Miehen velat:
autoluotto 40 000

Vaimo omistaa:
turkin 50 000

Vaimon velat:
kulutusluotto 10 000

Yhteiset velat:
yhteinen asuntovelka 80 000

Miehen nettovarat:
asunto 100 000
auto 60 000
- autoluotto 40 000
- puolet asuntovelasta 40 000

Miehelle annettava vastike:
vastike 10 000

yhteensä varat miinus velat: 160 000 - 80 000 = 80 000, josta lisäksi vähennetään VASTIKETTA 10 000 = 70 000.

Miehen netto-omaisuus vastikkeen jälkeen on 70 000.

Vaimon nettovarat:
turkki 50 000
- kulutusluotto 10 000
- puolet asuntovelasta 40 000

vaimon netto on yhteensä 0.

Avio-osa olisi vastikkeen huomioimisen vuoksi seuraava:

(70 000 - 0) : 2 = 35 000

Miehen maksama tasinko olisi siis vain 35 000.

Jos nainen ei olisi rempseästi ottanut kulutusluottoa lainkaan, mies joutuisi maksamaan tasinkoa 45 000.

Tämä tasinko saadaan laskelmasta miehen netto-omaisuus naisen netto-omaisuus ilman kulutusluottoa eli

(80 000 10 000) : 2 = 45 000.

Vastikkeella tilanne puolisoiden välillä on siis ennallistettu siten, että rempseällä velkaantumisella ei ollut merkitystä.

MOT

helmi kirjoitti:

ei kyllä ole yhdentekevää saako mies vähentää vaikkapa entisen tyttöystävänsä tekemät velat yhteisestä varallisuudestamme, jonka jälkeen minä velattomana saan maksaa ne rahat hänelle tasinkona. Hänellehän jää velat, koska maksaminen ei koske kuin yhteistä velkaa. Silti hän saisi rahat minulta siihen. Kuten esimerkissäsi väität.

En kyllä tuota usko, en.

Lue lisää

Eipäs nyt sentään ihan levottomia puhuta!

Ei kukaan tietenkään saa vähentää kuin OMIA velkojaan osituksessa. Muiden henkilöiden ottamat velat ovat heidän eikä niillä voi olla koskaan vaikutusta puolisoiden omaisuuden osituksessa.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Eipäs nyt sentään ihan levottomia puhuta!

Ei kukaan tietenkään saa vähentää kuin OMIA velkojaan osituksessa. Muiden henkilöiden ottamat velat ovat heidän eikä niillä voi olla koskaan vaikutusta puolisoiden omaisuuden osituksessa.

Lue lisää

nainen on jättänyt ne miehen maksettaviksi! Tehnyt velkaa miehen nimiin, vaikkapa miehen kortilla.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Tai sitten puolison rempseä juhliminen otetaan huomioon vastikkeella.

Sama esimerkki uudestaan, mutta huomioiden vastike.

Mies omistaa:
asunnon 100 000
auton 60 000

Miehen velat:
autoluotto 40 000

Vaimo omistaa:
turkin 50 000

Vaimon velat:
kulutusluotto 10 000

Yhteiset velat:
yhteinen asuntovelka 80 000

Miehen nettovarat:
asunto 100 000
auto 60 000
- autoluotto 40 000
- puolet asuntovelasta 40 000

Miehelle annettava vastike:
vastike 10 000

yhteensä varat miinus velat: 160 000 - 80 000 = 80 000, josta lisäksi vähennetään VASTIKETTA 10 000 = 70 000.

Miehen netto-omaisuus vastikkeen jälkeen on 70 000.

Vaimon nettovarat:
turkki 50 000
- kulutusluotto 10 000
- puolet asuntovelasta 40 000

vaimon netto on yhteensä 0.

Avio-osa olisi vastikkeen huomioimisen vuoksi seuraava:

(70 000 - 0) : 2 = 35 000

Miehen maksama tasinko olisi siis vain 35 000.

Jos nainen ei olisi rempseästi ottanut kulutusluottoa lainkaan, mies joutuisi maksamaan tasinkoa 45 000.

Tämä tasinko saadaan laskelmasta miehen netto-omaisuus naisen netto-omaisuus ilman kulutusluottoa eli

(80 000 10 000) : 2 = 45 000.

Vastikkeella tilanne puolisoiden välillä on siis ennallistettu siten, että rempseällä velkaantumisella ei ollut merkitystä.

MOT

Lue lisää

Kysymys kuuluikin, kumpi on oikea tapa lähestyä asiaa?

Itse olen samaa mieltä kuin sinä, eli vastikkeen käytöllä. Sen sijaan keskustelun aloittajat olivat toista mieltä.

Oletko lukenut pari ensimmäistä?

helmi kirjoitti:

nainen on jättänyt ne miehen maksettaviksi! Tehnyt velkaa miehen nimiin, vaikkapa miehen kortilla.

Jos mies on holtittomasti antanut ex-tyttöystävän maksaa miehen kortilla, tämä täytyy ottaa huomioon - yllätys, yllätys - vastikkeella!

Näin menetellen ex-tyttöystävän velka ei tule toisen puolison maksettavaksi vaan mies joutuu sen hoitamaan ihan itse.

Mutta muistakaa, että puolison on tätä vastiketta ihan itse vaadittava omaisuuden osituksessa. Se ei lankea automattisesti kuin Manulle illallinen.

lakinainen kirjoitti:

Kysymys kuuluikin, kumpi on oikea tapa lähestyä asiaa?

Itse olen samaa mieltä kuin sinä, eli vastikkeen käytöllä. Sen sijaan keskustelun aloittajat olivat toista mieltä.

Oletko lukenut pari ensimmäistä?

Lue lisää

>>Kysymys kuuluikin, kumpi on oikea tapa lähestyä asiaa?>>

Niinkö?

M35 kirjoitti:

ahaa ... nyt alko lyyti kirjoittamaan.

Olen ollut käsityksessä, että avioliitossa niin omaisuus kuin velatkin yhteiset (riippumatta kumman nimissä)... vaan velat ovatkin henkilökohtaiset, mutta vaikuttavat nettovarallisuuden määrään mikä tasataan.

Vekkuli juttu, mun "putkiaivomainen lähestyminen" olisi tuonut huomattavasti "edukkaamman" tuloksen.

Onko tietoa, miksi laskenta lain mukaan on kuten esitit ... kai siihen joku viisaus miksi oikeudemukaisin näin?

Lue lisää

Erityisesti lakinaiselle ja muille epäilijöille
:-)

Osituksen toimittamisesta säädetään Avioliittolain
99 § Lainaan sen tähän kokonaan, siitä kukin voi lukea miten asia on:

"Kun puolisoiden omaisuus on eroteltu ja se vastike, mikä puolisolle 92 §:n nojalla ehkä on tuleva, on otettu lukuun, määrätään sen omaisuuden säästö, johon puolisoilla on avio-oikeus, erikseen kumpaisenkin puolison omaisuuden osalta siten, että omaisuuden arvosta vähennetään ne puolison yksityiset velat, jotka ovat syntyneet ennen 90 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa sekä veloista, joista puolisot ovat vastuussa kumpikin omasta ja toistensa puolesta, niin paljon kuin hänen osalleen tulee. (16.4.1987/411)

Jos omaisuus, johon ei ole avio-oikeutta, avioliittoa päätettäessä tahi silloin, kun se avioliiton aikana avioehtosopimuksin tehtiin tahi lahjakirjalla tai testamentilla puolisolle annettiin sellaiseksi omaisuudeksi, oli kiinnityksen nojalla tai muuten erityisesti velan vakuutena, on tätä velkaa 1 momentissa mainitusta arvosta vähennettävä ainoastaan sikäli, kuin sitä ei voida saada maksetuksi tästä tai tämän tilalle tulleesta omaisuudesta. Sama olkoon lakina velasta, jonka puoliso on tehnyt sellaisen omaisuuden hankkimiseksi tai parantamiseksi, johon ei ole avio-oikeutta.

Jos velka on johtunut siitä, että puoliso on huolimattomasti hoitanut taloudellisia asioitaan tai muuten menetellyt hänen oloihinsa soveltumattomalla tavalla, on tätä velkaa vähennettävä 1 momentissa mainitusta arvosta ainoastaan sikäli, kuin sitä ei voida saada maksetuksi sellaisesta omaisuudesta, johon ei ole avio-oikeutta."

1 momentti kertoo oleellisen eli että puolisojen yksityisestä varallisuudesta (yhteinen omaisuus jaettu puoliksi kummallekkin) vähennetään yksityiset velat (yhteiset velat puoliksi kummallekkin puolisolle). Tästä asiastahan nimenomaan ollaan oltu epätietoisia. Laki kuin luetaan on jo vastannut ansiokkaasti mutta kun täällä lakia kyseltiin niin tässä pykälä johon ositus perustuu.

Periaatteessa jos tehdään ositusta niin yhteiset velat ja varat voidaan jättää kokonaan laskematta sillä ne eivät vaikuta tasinkoon (kumoavat toisensa), Tasingon suuruuteen vaikuttaa vain puolisoiden yksityiset varat ja velat, mutta selvyyden ja lain vuoksi yhteiset omaisuudet ja velat tulee erotella puolisoille.

Viittaus 90§ ajankohtaan tarkoittaa vain yksinkertaisesti sitä että ositukseen ei oteta omaisuutta tai velkaa joka on kertynyt avioerohakemuksen jättöpäivän jälkeen. Viittaus 92 pykälän vastikkeeseen tulee kyseeseen vain jos avio-oikeuden alaista omaisuutta on parannettu avio-oikeudesta vapaalla omaisuudella, siis erikoistapaus.

2. momentti rajoitta velan laskemista erikoistapauksissa ja 3 momentti taasen estää lakinaisen tarkoittaman kuukautta ennen nostetun ja tuhlatun velan sijoittamisen laskelmaan eli yleensä ovat vain erikoistapauksia.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Jos mies on holtittomasti antanut ex-tyttöystävän maksaa miehen kortilla, tämä täytyy ottaa huomioon - yllätys, yllätys - vastikkeella!

Näin menetellen ex-tyttöystävän velka ei tule toisen puolison maksettavaksi vaan mies joutuu sen hoitamaan ihan itse.

Mutta muistakaa, että puolison on tätä vastiketta ihan itse vaadittava omaisuuden osituksessa. Se ei lankea automattisesti kuin Manulle illallinen.

Lue lisää

ole selvempää rajata vastikkeelliset velat pois ja laskea vain ne, joihin sitä ei käytetä...

Enempää en vatvo, selvää asiaa.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Jos mies on holtittomasti antanut ex-tyttöystävän maksaa miehen kortilla, tämä täytyy ottaa huomioon - yllätys, yllätys - vastikkeella!

Näin menetellen ex-tyttöystävän velka ei tule toisen puolison maksettavaksi vaan mies joutuu sen hoitamaan ihan itse.

Mutta muistakaa, että puolison on tätä vastiketta ihan itse vaadittava omaisuuden osituksessa. Se ei lankea automattisesti kuin Manulle illallinen.

Lue lisää

90 §

Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio- oikeutta, pidettävä:

1)omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman johdosta; ja

2)omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen kun pesänjakajan määräämistä taikka avioeroa koskeva asia on tullut vireille; omaisuutta on kuitenkin pidettävä omaisuutena, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, jos pesänjakajan määräämistä koskeva asia on rauennut tai avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen johdosta, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa.

93 §

Jos puolison omaisuuden säästöä 99 §:n mukaan määrättäessä sen arvosta on vähennetty saman pykälän 2 tai 3 momentissa mainittua velkaa, on toiselle puolisolle tai kuolleen puolison perillisille annettava vastiketta sellaisen omaisuuden säästöstä, johon jommallakummalla puolisolla on avio-oikeus.

95 §

Vastiketta on myöskin annettava, niinkuin 94 §:ssä sanotaan, jos puoliso on käyttänyt omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, sellaisen omaisuuden hankkimiseen tai parantamiseen, johon ei ole avio-oikeutta, tai sellaisen velan maksamiseen, josta puhutaan 99 §:n 2 ja 3 momentissa.


2 luku

Osituksen toimittaminen
99 §

Kun puolisoiden omaisuus on eroteltu ja se vastike, mikä puolisolle 92 §:n nojalla ehkä on tuleva, on otettu lukuun, määrätään sen omaisuuden säästö, johon puolisoilla on avio-oikeus, erikseen kumpaisenkin puolison omaisuuden osalta siten, että omaisuuden arvosta vähennetään ne puolison yksityiset velat, jotka ovat syntyneet ennen 90 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa sekä veloista, joista puolisot ovat vastuussa kumpikin omasta ja toistensa puolesta, niin paljon kuin hänen osalleen tulee.

------------------

100 §

Sitten kun on menetelty niin kuin 99 §:ssä sanotaan, ja 91 §:ssä sallittu erottaminen puolison vaatimuksesta on tapahtunut, annetaan kumpaisellekin puolelle, tälle 93, 94 tai 95 §:n nojalla ehkä tulevan vastikkeen lisäksi, puolet siitä, mitä on jäljellä sellaisen omaisuuden arvosta, johon jommallakummalla puolisolla on avio-oikeus, mikäli muuta ei johdu siitä, mitä 59 §:ssä tai 103 §:n 2 momentissa on säädetty tai toinen puoli ole saava lisää 101 tai 102 §:n nojalla.

Tätäkö tarkoitit?

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

>>Kysymys kuuluikin, kumpi on oikea tapa lähestyä asiaa?>>

Niinkö?

ihan mieluusti perusteet siihen. Oman käsitykseni mukaan jo alkuasettelussa on sen luokan virheitä, ettei näitä asioita KUKAAN käsittele tuolla tavalla.

Vain toisella puolisolla lainaa yhteisestä asunnosta? Minne katosi auto?

Joten IHAN oikein se ei ollut...

ex-pertti kirjoitti:

ihan mieluusti perusteet siihen. Oman käsitykseni mukaan jo alkuasettelussa on sen luokan virheitä, ettei näitä asioita KUKAAN käsittele tuolla tavalla.

Vain toisella puolisolla lainaa yhteisestä asunnosta? Minne katosi auto?

Joten IHAN oikein se ei ollut...

Lue lisää

.. vain Maanmittarin tekemään laskelmaan. En ottanut kantaa alkuperäisen kirjoituksen esimerkin mahdollisuuteen. Sehän oli kuvitteellinen.

>>Vain toisella puolisolla lainaa yhteisestä asunnosta? Minne katosi auto?>>

Periaatteessa on mahdollista, että toinen puolisoista maksaa nopeammin oman osuutensa yhteisestä velasta. Silloin laskelma tehtäisiin juuri Maanmittarin laatimalla tavalla.

Omasuuden osituksen laskennallinen puoli on eri asia kuin osituksen toteuttaminen reaalisesti. Tehty laskelma on osituksen laskennallisen puolen toteuttamista. Auton kohtalo selviäisi sitten laskelman tekemisen jälkeen. Myisivätkö puolisot yhteisen autonsa vai antaisiko toinen auton puolikkaansa tasinkona toiselle vai suoritettaisiinko lunastusta?

>>Joten IHAN oikein se ei ollut... >>

Kyllä se ihan oikein meni.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

.. vain Maanmittarin tekemään laskelmaan. En ottanut kantaa alkuperäisen kirjoituksen esimerkin mahdollisuuteen. Sehän oli kuvitteellinen.

>>Vain toisella puolisolla lainaa yhteisestä asunnosta? Minne katosi auto?>>

Periaatteessa on mahdollista, että toinen puolisoista maksaa nopeammin oman osuutensa yhteisestä velasta. Silloin laskelma tehtäisiin juuri Maanmittarin laatimalla tavalla.

Omasuuden osituksen laskennallinen puoli on eri asia kuin osituksen toteuttaminen reaalisesti. Tehty laskelma on osituksen laskennallisen puolen toteuttamista. Auton kohtalo selviäisi sitten laskelman tekemisen jälkeen. Myisivätkö puolisot yhteisen autonsa vai antaisiko toinen auton puolikkaansa tasinkona toiselle vai suoritettaisiinko lunastusta?

>>Joten IHAN oikein se ei ollut... >>

Kyllä se ihan oikein meni.

Lue lisää

toinen puoliso maksaisi puolet jo kaupantekohetkellä, on se yhteistä rahaa, ilman avioehtoa. Samoin on velan laita.

Pankit tekevät yhteiseen asuntoon vain yhteistä velkaa. Ja se on nimenomaan kuvitteelisen tilanteenne suurin virhe. Se olisi myös suuri virhe käytännössä. Henkilö, joka esim. testamentilla saadut varat sijoittaa asuntoon, johon otetaan myös yhteistä velkaa on sangen tyhmä, mikäli ei tee avioehtoa saamalleen perinnölle.

Kyllä minä sen tiedän, että se on eri asia. Eri asia on myös kuvitteellinen laskutoimitus tilanteesta, jota ei päivänvalossa vastaan tule...

Ja lopuksi, MIKÄÄN osituslaskelma ei päse, mikäli siihen ei toinen suostu. Samoin on laita, jos tulos on kohtuuton.
Tiedoksi vain.

Joten varmasti ei mennyt ainoalla oikealla tavalla.

ex-pertti kirjoitti:

toinen puoliso maksaisi puolet jo kaupantekohetkellä, on se yhteistä rahaa, ilman avioehtoa. Samoin on velan laita.

Pankit tekevät yhteiseen asuntoon vain yhteistä velkaa. Ja se on nimenomaan kuvitteelisen tilanteenne suurin virhe. Se olisi myös suuri virhe käytännössä. Henkilö, joka esim. testamentilla saadut varat sijoittaa asuntoon, johon otetaan myös yhteistä velkaa on sangen tyhmä, mikäli ei tee avioehtoa saamalleen perinnölle.

Kyllä minä sen tiedän, että se on eri asia. Eri asia on myös kuvitteellinen laskutoimitus tilanteesta, jota ei päivänvalossa vastaan tule...

Ja lopuksi, MIKÄÄN osituslaskelma ei päse, mikäli siihen ei toinen suostu. Samoin on laita, jos tulos on kohtuuton.
Tiedoksi vain.

Joten varmasti ei mennyt ainoalla oikealla tavalla.

Lue lisää

>>Ja se on nimenomaan kuvitteelisen tilanteenne suurin virhe.>>

Usko jo että minulla ei ole mitään kuvitteelista tilannetta, jossa asuntovelkaa on kummankin puolison nimissä!

Oma esimerkkini oli aivan muuta.

ex-pertti kirjoitti:

toinen puoliso maksaisi puolet jo kaupantekohetkellä, on se yhteistä rahaa, ilman avioehtoa. Samoin on velan laita.

Pankit tekevät yhteiseen asuntoon vain yhteistä velkaa. Ja se on nimenomaan kuvitteelisen tilanteenne suurin virhe. Se olisi myös suuri virhe käytännössä. Henkilö, joka esim. testamentilla saadut varat sijoittaa asuntoon, johon otetaan myös yhteistä velkaa on sangen tyhmä, mikäli ei tee avioehtoa saamalleen perinnölle.

Kyllä minä sen tiedän, että se on eri asia. Eri asia on myös kuvitteellinen laskutoimitus tilanteesta, jota ei päivänvalossa vastaan tule...

Ja lopuksi, MIKÄÄN osituslaskelma ei päse, mikäli siihen ei toinen suostu. Samoin on laita, jos tulos on kohtuuton.
Tiedoksi vain.

Joten varmasti ei mennyt ainoalla oikealla tavalla.

Lue lisää

Tuossa alkuperäisessä esimerkissäni kyllä oli hieman todellisuuspohjaakin. Taustaa nyt hieman kuitenkin, jota en tuohon laittanut kuviota sotkemaan.

Miehellä oli muutakin omaisuutta (metsää), jossa puoliso oli (onneksi) testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle ... mutta oli mm. miehen lainan vakuutena. Naisen vanhemmat muistaakseni lähtivät takaajiksi realivakuuksilla. Eikä ainakaan heidän pankillaan ollut mitään tätä järjestelyä vastaan. Luonnollisesti myös asunto oli vakuutena.

Voisin kuvitella hieman vastaavan tilanteen, kun AVIOEHDOLLINEN pariskunta ostaa asunnon ... ja vaikka naisella on asunnon hankintaan tarkoitettu "puolikas" käsilaukussa, miehellä ei. Asunto molempien nimiin (mahdollisessa erossa siis puoliksi), mutta 50% velka vain miehen (jolla pysyy, jos hopeat menee jakoon) ...

Viimeistä kommenttiasi sitten en enään ymmärtänyt. Tottakai ositussopimus on sopimus, jossa oikeassa elämässä ihmisillä toivottavasti tolkku mukana ja homma sujuu sovussa ... niin itsellänikin. Mutta, ellei sopua synny ... jääkö ositus tekemättä kunnes toinen "alistuu" (tai tulee järkiinsä)? Kai ositusriidat lopulta oikeus (eri asteissaan, tarvittaessa) määrää, ellei muuten tolkkua tule ...

helmi kirjoitti:

ei kyllä ole yhdentekevää saako mies vähentää vaikkapa entisen tyttöystävänsä tekemät velat yhteisestä varallisuudestamme, jonka jälkeen minä velattomana saan maksaa ne rahat hänelle tasinkona. Hänellehän jää velat, koska maksaminen ei koske kuin yhteistä velkaa. Silti hän saisi rahat minulta siihen. Kuten esimerkissäsi väität.

En kyllä tuota usko, en.

Lue lisää

... usko vaan, ja ellet meitä usko ... niin kysy vaikka oikeelta juristilta. Kumma kun ihmiset naimisiin mennessä eivät TAJUA tekemänsä juridisen sopimuksen sisältöä (ei mennä ihmissuhdepuolelle, onhan siinä kyse paljon suuremmistakin arvoista). Jos ero tulee, niin sitten hoopoillaan, että mites se nyt näin meni ... ei mulle kukaan kertonut. Pankkejakin velvoitetaan takaajille ja lainanottajille juurtajaksain selvittämään mihin ovat sitoutumassa ... pitäisikö se olla ehto myös kuulutuksille?

Helmi, oletko naimisissa "ehdoitta" ... vai mistä reaktiosi? Semmonen se laki ny vaan on ...

M35 kirjoitti:

... usko vaan, ja ellet meitä usko ... niin kysy vaikka oikeelta juristilta. Kumma kun ihmiset naimisiin mennessä eivät TAJUA tekemänsä juridisen sopimuksen sisältöä (ei mennä ihmissuhdepuolelle, onhan siinä kyse paljon suuremmistakin arvoista). Jos ero tulee, niin sitten hoopoillaan, että mites se nyt näin meni ... ei mulle kukaan kertonut. Pankkejakin velvoitetaan takaajille ja lainanottajille juurtajaksain selvittämään mihin ovat sitoutumassa ... pitäisikö se olla ehto myös kuulutuksille?

Helmi, oletko naimisissa "ehdoitta" ... vai mistä reaktiosi? Semmonen se laki ny vaan on ...

Lue lisää

Hieman hätäillen kommentoin ... arvelin oikeustajusi tulleen loukatuksi alkuperäisessä esimerkissä. Sorry.

M35 kirjoitti:

Tuossa alkuperäisessä esimerkissäni kyllä oli hieman todellisuuspohjaakin. Taustaa nyt hieman kuitenkin, jota en tuohon laittanut kuviota sotkemaan.

Miehellä oli muutakin omaisuutta (metsää), jossa puoliso oli (onneksi) testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle ... mutta oli mm. miehen lainan vakuutena. Naisen vanhemmat muistaakseni lähtivät takaajiksi realivakuuksilla. Eikä ainakaan heidän pankillaan ollut mitään tätä järjestelyä vastaan. Luonnollisesti myös asunto oli vakuutena.

Voisin kuvitella hieman vastaavan tilanteen, kun AVIOEHDOLLINEN pariskunta ostaa asunnon ... ja vaikka naisella on asunnon hankintaan tarkoitettu "puolikas" käsilaukussa, miehellä ei. Asunto molempien nimiin (mahdollisessa erossa siis puoliksi), mutta 50% velka vain miehen (jolla pysyy, jos hopeat menee jakoon) ...

Viimeistä kommenttiasi sitten en enään ymmärtänyt. Tottakai ositussopimus on sopimus, jossa oikeassa elämässä ihmisillä toivottavasti tolkku mukana ja homma sujuu sovussa ... niin itsellänikin. Mutta, ellei sopua synny ... jääkö ositus tekemättä kunnes toinen "alistuu" (tai tulee järkiinsä)? Kai ositusriidat lopulta oikeus (eri asteissaan, tarvittaessa) määrää, ellei muuten tolkkua tule ...

Lue lisää

erosi. Riidellen ihan tikkuaskeistakin.

Lopulta päätettiin myydä aivan kaikki ja tasata saadut rahat. Se oli pesänselvittäjän neuvo. Ja kaikkein oikeudenmukaisin. Velat maksettiin ensin saaduista rahoista ja yhteisesti joutuivat selvittäjänkin maksamaan. Loput tileille.

Enpä usko (varma en ole) että ketään voidaan vaatia hyväksymään kohtuuton ositus.
Voihan sitä periaatteessa pyytää mitä vaan rahaa vaikkapa asunnosta, jos toisella on siihen tarkoitus jäädä.

helmi kirjoitti:

En ole lakia lukenut, mutta minulla on käsitys, että yhteisestä omaisuudesta ei saa vähentää kuin yhteiset velat. Omat velat vähennetään omasta omaisuudesta jos sellaista on.

Olen muistavinani näin omasta erostani.
Samalla minulla on seuraavanlainen lista asianajajalta.
Seuraa missä järjestyksessä asiat ovat ryhmittelyssä...

"Omaisuuden avioero-ositus
Avioeroon liittyy aina puolisoiden taloudellisten suhteiden selvittäminen. Käräjäoikeus ei ota kantaa asiaan avioeron yhteydessä, vaan osapuolten on itse selvitettävä taloudelliset suhteensa. Tässä puolisoiden taloudellisten suhteiden selvittelyssä eli osituksessa asianajaja on usein suureksi avuksi. Asianajajaan voi ottaa yhteyttä molemmat osapuolet tai toinen heistä. Neuvottelussa kartoitetaan
• Ajankohta, jota silmällä pitäen ositus suoritetaan
• Mahdollinen avioehto tai sopimus avioeron varalta
• Puolisoiden yhteinen omaisuus
• Puolisoiden yhteiset velat
• Kummankin puolison oma omaisuus
• Kummankin puolison omat velat


Neuvottelun perusteella asianajaja laatii sopimuksen puolisoiden väliseksi ositukseksi. Osituksella sovitaan
• Mitä omaisuutta puolisot pitävät itsellään
• Mitä omaisuutta puolisot saavat toiselta
• Yhteisten velkojen siirtyminen toisen nimiin
• Mahdolliset suoritukset puolisolta toiselle, ns. tasinko
Osituksen tarkoitus pääsääntöisesti on tasajako: puolisoiden taloudellinen tilanne on yhtäläinen avioeron jälkeen. Tämä ei tarkoita jokaisen yksittäisen esineen jakamista, vaan järkevää kokonaisratkaisua, johon osapuolet voivat olla tyytyväisiä vuosienkin päästä.
Avioeron tunnepuoli on osapuolille usein sen verran rankka, että asianajajan apu lasten asioiden järjestämisessä ja puolisoiden omaisuuden osituksessa usein nopeuttaa ja selkeyttää asioita. Koska asianajaja myös lähtökohtaisesti pyrkii aina ensin sovintoratkaisuun osapuolten välillä, asianajajan käyttäminen tulee usein edullisimmaksi ratkaisuksi."


Lähde: Asianajajaliitto

Lue lisää

... ja minulla (kuten suurimmalla osalla muistakin täällä, oletettavasti jopa lakia lukeneilla) eri käsitys. Eikä tämä kai ole mielipidekysymys, luulen sen lakikirjoissa kerrotun.

Oma juristini sanoi, että käyhän ihmiset lääkärissäkin jos ovat sairaita ... eivätkä vain käy kirjastosta hakemassa lääkärikirjaa. Miksi sitten puoskaroivat juridisissa asioissa ihan itse "joka kodin lakikirjoilla", ja kärsivät.

Mutta jälleen, eihän laki ole este asioista sopimiselle (mikä arvaten oman osituksesi, ja suurimman osan, tilanne) ... eikä "laillisen" oman omaisuuden luovuttaminen toiselle ole rikollista.

merja kirjoitti:

erosi. Riidellen ihan tikkuaskeistakin.

Lopulta päätettiin myydä aivan kaikki ja tasata saadut rahat. Se oli pesänselvittäjän neuvo. Ja kaikkein oikeudenmukaisin. Velat maksettiin ensin saaduista rahoista ja yhteisesti joutuivat selvittäjänkin maksamaan. Loput tileille.

Enpä usko (varma en ole) että ketään voidaan vaatia hyväksymään kohtuuton ositus.
Voihan sitä periaatteessa pyytää mitä vaan rahaa vaikkapa asunnosta, jos toisella on siihen tarkoitus jäädä.

Lue lisää

Voihan asian varmasti noinkin tehdä, ja pesänselvittäjän neuvo oli varmaan linjassa "maalaisjärjen" kanssa (ainakin minun). Siinähän yhteinen pesä realisoitiin kokonaisuudessaan, ja velat maksettiin ... MUUTEN, aivan kuten alkuperäisessä esimerkissäni olisin tehnyt ... MUTTA joka oli eri miten ositus lain mukaan olisi mennyt !

Tähän sopinee jälleen kommenttinit edeltä : Eihän "laillisen" oman omaisuuden luovuttaminen toiselle ole rikollista, etenkään jos sen kokee oikeudenmukaisimmaksi ratkaisuksi (ja riidattomaksi).

Ei tietenkään kohtuutonta ositusta voi toinen osapuoli "vaatia" hyväksymään (valitettavasti usein sitten lapsilla tai muulla uhkaillen kyllä). MUTTA, jos ositus on Suomen Lain mukaan tehty, niin ellei sitä hyväksy ... niin ei kai tuomioistuimet muutakaan voi kuin sen "vahvistaa" (tai mikä termi sitten onkaan). Se, toteutuuko tuomioissa sitten aina "kansalaisten oikeustaju" onkin jo filosofisempi kysymys...

M35 kirjoitti:

Voihan asian varmasti noinkin tehdä, ja pesänselvittäjän neuvo oli varmaan linjassa "maalaisjärjen" kanssa (ainakin minun). Siinähän yhteinen pesä realisoitiin kokonaisuudessaan, ja velat maksettiin ... MUUTEN, aivan kuten alkuperäisessä esimerkissäni olisin tehnyt ... MUTTA joka oli eri miten ositus lain mukaan olisi mennyt !

Tähän sopinee jälleen kommenttinit edeltä : Eihän "laillisen" oman omaisuuden luovuttaminen toiselle ole rikollista, etenkään jos sen kokee oikeudenmukaisimmaksi ratkaisuksi (ja riidattomaksi).

Ei tietenkään kohtuutonta ositusta voi toinen osapuoli "vaatia" hyväksymään (valitettavasti usein sitten lapsilla tai muulla uhkaillen kyllä). MUTTA, jos ositus on Suomen Lain mukaan tehty, niin ellei sitä hyväksy ... niin ei kai tuomioistuimet muutakaan voi kuin sen "vahvistaa" (tai mikä termi sitten onkaan). Se, toteutuuko tuomioissa sitten aina "kansalaisten oikeustaju" onkin jo filosofisempi kysymys...

Lue lisää

sillä mielestöni semmosta oikeeta ositusta ei ole muita kuin ne, jotka sopipuolet hyväksyvät ja allekirjoittavat. Ei siihen tarvita mitään vaikeita laskelmia eikä ketään ammattilaista sekoilemaan jos homman molemmat hyväksyy. Tehtiin sitten miten tahdottiin!

Siinä mielessä olet oikeassa.

Näitä jaon pitkitysjuttua on varmaan ihan tarpeeksi ja koskevat sitäpaitsi heitä joilla jotain on.
Tyhjätaskuna ei tartte tapella...mutta raha saa hullunkiillon silmiin!

M35 kirjoitti:

Voihan asian varmasti noinkin tehdä, ja pesänselvittäjän neuvo oli varmaan linjassa "maalaisjärjen" kanssa (ainakin minun). Siinähän yhteinen pesä realisoitiin kokonaisuudessaan, ja velat maksettiin ... MUUTEN, aivan kuten alkuperäisessä esimerkissäni olisin tehnyt ... MUTTA joka oli eri miten ositus lain mukaan olisi mennyt !

Tähän sopinee jälleen kommenttinit edeltä : Eihän "laillisen" oman omaisuuden luovuttaminen toiselle ole rikollista, etenkään jos sen kokee oikeudenmukaisimmaksi ratkaisuksi (ja riidattomaksi).

Ei tietenkään kohtuutonta ositusta voi toinen osapuoli "vaatia" hyväksymään (valitettavasti usein sitten lapsilla tai muulla uhkaillen kyllä). MUTTA, jos ositus on Suomen Lain mukaan tehty, niin ellei sitä hyväksy ... niin ei kai tuomioistuimet muutakaan voi kuin sen "vahvistaa" (tai mikä termi sitten onkaan). Se, toteutuuko tuomioissa sitten aina "kansalaisten oikeustaju" onkin jo filosofisempi kysymys...

Lue lisää

ko ei muuten mahdu ... niin laitetaan tähän

***********

Niinhän se on -- laiha sopu lihavaa riitaa parempi aina. Mutta jos katsot alkuperäisen "aloitusviestin" kysymys olikin jokseenkin akateeminen ... sopiminen on aina sopimista (sovitaanhan sitä pahoinpitelyjuttujakin), mutta koska ero on myös juridinen asia... niin jotenkinhan ositus tehdään lain mukaan, ellei kax paukapäätä sopuun pääse.

Lakinaisella tuolla ihmissuhde "osastoilla" hyviä esimerkkejä kuppaamisesta, ja kyllä ne "tyhjätaskut" juuri sen osaavat ... edellyttää tietenkin että toisella jotakin on (vaikkei edes miljoonia).

M35 kirjoitti:

... ja minulla (kuten suurimmalla osalla muistakin täällä, oletettavasti jopa lakia lukeneilla) eri käsitys. Eikä tämä kai ole mielipidekysymys, luulen sen lakikirjoissa kerrotun.

Oma juristini sanoi, että käyhän ihmiset lääkärissäkin jos ovat sairaita ... eivätkä vain käy kirjastosta hakemassa lääkärikirjaa. Miksi sitten puoskaroivat juridisissa asioissa ihan itse "joka kodin lakikirjoilla", ja kärsivät.

Mutta jälleen, eihän laki ole este asioista sopimiselle (mikä arvaten oman osituksesi, ja suurimman osan, tilanne) ... eikä "laillisen" oman omaisuuden luovuttaminen toiselle ole rikollista.

Lue lisää

jos ihmiset ei osaa laskea omaisuuttaan ja jakaa sitä tasan kahden kesken! Se on lain tarkoitus, eikä se, että toiselle tulee kohtuuton tilanne osituksen "oikein" tekemisen takia. On se sitten miinusta tai plussaa!

alle tätä ositusta. Lähtisin vaatimaan kohtuullistamista vedoten perintööni.

lakinainen kirjoitti:

alle tätä ositusta. Lähtisin vaatimaan kohtuullistamista vedoten perintööni.

naisen osuus on osituksessa yli puolet 12 000 omaisuudesta VAIKKA hänellä on suurempi velkataakka.

Lain tarkoitus on osittaa tasan. Ei muuta. Ei enää haeta syyllistä avioeroon eikä sen mukanaan tuomia korvauksia maksella syyttömälle kärsimyksistä.

Vain ositetaan tasan.

lakinainen kirjoitti:

alle tätä ositusta. Lähtisin vaatimaan kohtuullistamista vedoten perintööni.

Mietihän miten muuttuu kuvio, jos mies ei suostu ottamaan vastaan tätä ehdotusta vaan vaatii kohtuullistamista?

Tai miten juttu muuttuu, jos kaikki myydään ja laitetaan rahat taskuun? Miten silloin lasketaan jäännös ja miten se jaetaan?

Kuka silloin on tosiasiallinen "häviäjä" tai "voittaja"? Vai saadaanko vihdoin lain hakema tasapeli aikaan?

helmi kirjoitti:

jos ihmiset ei osaa laskea omaisuuttaan ja jakaa sitä tasan kahden kesken! Se on lain tarkoitus, eikä se, että toiselle tulee kohtuuton tilanne osituksen "oikein" tekemisen takia. On se sitten miinusta tai plussaa!

Lue lisää

Osuit naulan kantaan! Jos täällä henkilöt, joita itse asia ei henkilökohtaisella tasolla töyssytä "pennin vertaa", saavat jos minkälaisia tuloksia ... niin voin hyvin kuvitella että erotilanteessa (siis, tässä kieltämättä poikkeuksellisessa tapauksessa) juristeilla on "hauskaa".

Ja kun lakikirjan mukaan aletaan homma jakamaan ... niin tulos voikin olla kaikkea muuta kuin mitä "maalaisjärjellä" luulisi. Vekkulia, vai mitä!

Aikaisemmin jo kysyinkin ... millainen liikkumavara "oikeesti" tuomarilla olisi JUURI tässä tapauksessa kohtuullistaa( tai siis, onhan kohtuullistaminenkin laissa kirjattu ... Maanmittari, saisko näytölle *heh*).

Ja Karpo pysyy jutunaiheissa ja leivässä....

lakinainen kirjoitti:

alle tätä ositusta. Lähtisin vaatimaan kohtuullistamista vedoten perintööni.

Kas niin, tarkoitus oli tehdä niin jumalattoman yksinkertaisetettu tapaus kuin vain ikuna mahdollista. Se, että perustuu osin tosiasioihin (mm. lainajärjestely) ei oleellista ... koska eroa ei lopulta tullutkaan.

Ymmärrän, että tosielämässä muitakin aspekteja ja kantoja sekä huomioitavaa ... mutta, alkuperäinen kysymyksenihän oli ... Miten ositus lainmukaan menisi, johon maanmittari vastasi mielestäni selkeimmin (oikeinko, en tiedä).

Kohtuulistaminen mielenkiintoinen lisä, jos sen verran hienosäädetään, että unohdetaan ne perinnöt tästä (oma moka, mitas sinne laitoin). Olisiko muuten kohtuulistamiseen perusteita, esim se, että tuolla tavalla (Maanmittari) minusta jako ei ole oikeudenmukainen?

Toisaalla kirjoitit (eri keskustelu) kokemuksestasi miten epäoikeudenmukaisia osituksia ja tuomioita olet nähnyt ... miksi niissä ei kohtuullistaminen ole toteututnut (vai onko)?

M35 kirjoitti:

Kas niin, tarkoitus oli tehdä niin jumalattoman yksinkertaisetettu tapaus kuin vain ikuna mahdollista. Se, että perustuu osin tosiasioihin (mm. lainajärjestely) ei oleellista ... koska eroa ei lopulta tullutkaan.

Ymmärrän, että tosielämässä muitakin aspekteja ja kantoja sekä huomioitavaa ... mutta, alkuperäinen kysymyksenihän oli ... Miten ositus lainmukaan menisi, johon maanmittari vastasi mielestäni selkeimmin (oikeinko, en tiedä).

Kohtuulistaminen mielenkiintoinen lisä, jos sen verran hienosäädetään, että unohdetaan ne perinnöt tästä (oma moka, mitas sinne laitoin). Olisiko muuten kohtuulistamiseen perusteita, esim se, että tuolla tavalla (Maanmittari) minusta jako ei ole oikeudenmukainen?

Toisaalla kirjoitit (eri keskustelu) kokemuksestasi miten epäoikeudenmukaisia osituksia ja tuomioita olet nähnyt ... miksi niissä ei kohtuullistaminen ole toteututnut (vai onko)?

Lue lisää

Kohtuullistamista koskee erinäiset säännöt. Alkutilannehan yleensä on se, että toinen pyytää enemmän kuin mihin toinen on valmis.

Yleensä, siis huom. yleensä, on kyse siitä, että toinen puolisko on saanut päähänsä että velat kuuluu toiselle ja omaisuus toiselle.
Tälle ei asianajajakaan voi yleensä mitään, kun ositus on jo vuosia aiemmin suoritettu.
Ihmisillä on kumma tapa hautoa asioita. Ei ehkä ymmärretä tai muuten olla valmiita käsittelemään asiaa ennemmin. Lisäksi kuten siellä toisaalla sanoin, viejä on usein nainen ja miehellä aina kestää jonkin aikaa huomata virheensä, tai sitten ei kehdata myöntää...naiset ovat myös kovia syyllistämään tässä asiassa.

Kohtuullisen määräajan umpeutuminen on suurin syy hylkäävään päätökseen. Myös toiselle kohtuuton lopputulos on hylkäämisen peruste. Laki hakee puolitusta, ilman ehtoja. Joskus taas käy niin, että lopputulos jää voimaan. Perusteluista tässä on kyse, sen lisäksi ettei kenenkään kuulu saada avioerosta ansaitsematonta hyötyä.

Kohtuullistaa voi myös ilman oikeusistuinta. Sitä kutsutaan osituksen täydentämiseksi. Mutta siihen tarvitaan molempien suostumus. Kuten huomaat on lainlaatija antanut melkoisen määrän mahdollisuuksia hoitaa homma ilman oikeuskäsittelyjä. Ehkäpä juuri sen vapaamuotoisuuden takia näitä ylilyöntejä sattuukin.

Täytyy silti sanoa, että ainoastaan röyhkeimmät menevät oikeuteen asti. Suurin osa neuvottelee kahden ja osa asianajajiensa välityksellä. Lyhyemmän tai pitemmän ajan.

Mielenkiintoinen sivuseikka on se, että avioehdot yleistyvät...

Maanmittarin juttu pitää muuten paikkansa, periaatteena, jos ei katsota mitä velkoja on keneltäkin vähennelty.
Asuntolaina on käytännössä kahden kauppa, kun on kysessä aviopuolisot.

Asunto on yleensä se kallein yhteinen hankinta. Kaikkein viisainta on aina myydä asunto. Velat veks, jos niitä on ja loppu tasan.
Kaikki ostaminen ja myyminen toiselle on osituksen toteuttamista. Se on muuten vapaa, vaikka tuomioistuin määräisikin summat...tasinkoa maksava saa itse valita, miten se maksetaan.

Tuossa maanmittarin laskelmassa tuli suurempi puolikas alunperin vähemmän omistava osaksi.
Raaka pyrkimys on, että omaisuus puoliksi ja velat puoliksi.

Osittaisin näin:
Mies
osakkeet asunnonpuolikas autonpuolikas= 6500
Vaimo
mökki asunnonpuolikas autonpuolikas= 4500

Tästä jo näkee, että osinko on 1000 euroa vaimolle, silloin kun velat laitetaan myös tasan.
Sama tilanne jos omaisuus myydään. Velat tulee suorittaa kaupantekohetkellä. Ennen ei voi omistusoikeus siirtyä.

Itselleen voi varata myös oikeuden vastikkeeseen osituksessa, jos toisella on paljon velkoja, jotka eivät ole tulleet avio-oikeuden piiriin. Siis niillä hankittu omaisuus tietenkin.

Auttoko yhtään? Vai entistä sekaisemmin?

lakinainen kirjoitti:

Kohtuullistamista koskee erinäiset säännöt. Alkutilannehan yleensä on se, että toinen pyytää enemmän kuin mihin toinen on valmis.

Yleensä, siis huom. yleensä, on kyse siitä, että toinen puolisko on saanut päähänsä että velat kuuluu toiselle ja omaisuus toiselle.
Tälle ei asianajajakaan voi yleensä mitään, kun ositus on jo vuosia aiemmin suoritettu.
Ihmisillä on kumma tapa hautoa asioita. Ei ehkä ymmärretä tai muuten olla valmiita käsittelemään asiaa ennemmin. Lisäksi kuten siellä toisaalla sanoin, viejä on usein nainen ja miehellä aina kestää jonkin aikaa huomata virheensä, tai sitten ei kehdata myöntää...naiset ovat myös kovia syyllistämään tässä asiassa.

Kohtuullisen määräajan umpeutuminen on suurin syy hylkäävään päätökseen. Myös toiselle kohtuuton lopputulos on hylkäämisen peruste. Laki hakee puolitusta, ilman ehtoja. Joskus taas käy niin, että lopputulos jää voimaan. Perusteluista tässä on kyse, sen lisäksi ettei kenenkään kuulu saada avioerosta ansaitsematonta hyötyä.

Kohtuullistaa voi myös ilman oikeusistuinta. Sitä kutsutaan osituksen täydentämiseksi. Mutta siihen tarvitaan molempien suostumus. Kuten huomaat on lainlaatija antanut melkoisen määrän mahdollisuuksia hoitaa homma ilman oikeuskäsittelyjä. Ehkäpä juuri sen vapaamuotoisuuden takia näitä ylilyöntejä sattuukin.

Täytyy silti sanoa, että ainoastaan röyhkeimmät menevät oikeuteen asti. Suurin osa neuvottelee kahden ja osa asianajajiensa välityksellä. Lyhyemmän tai pitemmän ajan.

Mielenkiintoinen sivuseikka on se, että avioehdot yleistyvät...

Maanmittarin juttu pitää muuten paikkansa, periaatteena, jos ei katsota mitä velkoja on keneltäkin vähennelty.
Asuntolaina on käytännössä kahden kauppa, kun on kysessä aviopuolisot.

Asunto on yleensä se kallein yhteinen hankinta. Kaikkein viisainta on aina myydä asunto. Velat veks, jos niitä on ja loppu tasan.
Kaikki ostaminen ja myyminen toiselle on osituksen toteuttamista. Se on muuten vapaa, vaikka tuomioistuin määräisikin summat...tasinkoa maksava saa itse valita, miten se maksetaan.

Tuossa maanmittarin laskelmassa tuli suurempi puolikas alunperin vähemmän omistava osaksi.
Raaka pyrkimys on, että omaisuus puoliksi ja velat puoliksi.

Osittaisin näin:
Mies
osakkeet asunnonpuolikas autonpuolikas= 6500
Vaimo
mökki asunnonpuolikas autonpuolikas= 4500

Tästä jo näkee, että osinko on 1000 euroa vaimolle, silloin kun velat laitetaan myös tasan.
Sama tilanne jos omaisuus myydään. Velat tulee suorittaa kaupantekohetkellä. Ennen ei voi omistusoikeus siirtyä.

Itselleen voi varata myös oikeuden vastikkeeseen osituksessa, jos toisella on paljon velkoja, jotka eivät ole tulleet avio-oikeuden piiriin. Siis niillä hankittu omaisuus tietenkin.

Auttoko yhtään? Vai entistä sekaisemmin?

Lue lisää

vaimolle eikä osinko...tässä puhuin puhelua toisaalle ja nyt osingot ja tasingot sekaisin!

Muuten, nämä poikkeukset ja poikkeusten poikkeukset sekä eri käytännöt ovat niin pitkä tarina, että maksaako vaivaa edes aloittaa?

Tsemppiä! Ja hymy.

lakinainen kirjoitti:

Kohtuullistamista koskee erinäiset säännöt. Alkutilannehan yleensä on se, että toinen pyytää enemmän kuin mihin toinen on valmis.

Yleensä, siis huom. yleensä, on kyse siitä, että toinen puolisko on saanut päähänsä että velat kuuluu toiselle ja omaisuus toiselle.
Tälle ei asianajajakaan voi yleensä mitään, kun ositus on jo vuosia aiemmin suoritettu.
Ihmisillä on kumma tapa hautoa asioita. Ei ehkä ymmärretä tai muuten olla valmiita käsittelemään asiaa ennemmin. Lisäksi kuten siellä toisaalla sanoin, viejä on usein nainen ja miehellä aina kestää jonkin aikaa huomata virheensä, tai sitten ei kehdata myöntää...naiset ovat myös kovia syyllistämään tässä asiassa.

Kohtuullisen määräajan umpeutuminen on suurin syy hylkäävään päätökseen. Myös toiselle kohtuuton lopputulos on hylkäämisen peruste. Laki hakee puolitusta, ilman ehtoja. Joskus taas käy niin, että lopputulos jää voimaan. Perusteluista tässä on kyse, sen lisäksi ettei kenenkään kuulu saada avioerosta ansaitsematonta hyötyä.

Kohtuullistaa voi myös ilman oikeusistuinta. Sitä kutsutaan osituksen täydentämiseksi. Mutta siihen tarvitaan molempien suostumus. Kuten huomaat on lainlaatija antanut melkoisen määrän mahdollisuuksia hoitaa homma ilman oikeuskäsittelyjä. Ehkäpä juuri sen vapaamuotoisuuden takia näitä ylilyöntejä sattuukin.

Täytyy silti sanoa, että ainoastaan röyhkeimmät menevät oikeuteen asti. Suurin osa neuvottelee kahden ja osa asianajajiensa välityksellä. Lyhyemmän tai pitemmän ajan.

Mielenkiintoinen sivuseikka on se, että avioehdot yleistyvät...

Maanmittarin juttu pitää muuten paikkansa, periaatteena, jos ei katsota mitä velkoja on keneltäkin vähennelty.
Asuntolaina on käytännössä kahden kauppa, kun on kysessä aviopuolisot.

Asunto on yleensä se kallein yhteinen hankinta. Kaikkein viisainta on aina myydä asunto. Velat veks, jos niitä on ja loppu tasan.
Kaikki ostaminen ja myyminen toiselle on osituksen toteuttamista. Se on muuten vapaa, vaikka tuomioistuin määräisikin summat...tasinkoa maksava saa itse valita, miten se maksetaan.

Tuossa maanmittarin laskelmassa tuli suurempi puolikas alunperin vähemmän omistava osaksi.
Raaka pyrkimys on, että omaisuus puoliksi ja velat puoliksi.

Osittaisin näin:
Mies
osakkeet asunnonpuolikas autonpuolikas= 6500
Vaimo
mökki asunnonpuolikas autonpuolikas= 4500

Tästä jo näkee, että osinko on 1000 euroa vaimolle, silloin kun velat laitetaan myös tasan.
Sama tilanne jos omaisuus myydään. Velat tulee suorittaa kaupantekohetkellä. Ennen ei voi omistusoikeus siirtyä.

Itselleen voi varata myös oikeuden vastikkeeseen osituksessa, jos toisella on paljon velkoja, jotka eivät ole tulleet avio-oikeuden piiriin. Siis niillä hankittu omaisuus tietenkin.

Auttoko yhtään? Vai entistä sekaisemmin?

Lue lisää

Niin, inttämässä täällä en olekaan ollut, ja oma ositukseni meni tavattoman sopuisasti. Koska mitään kummia konkeloita ei ollut (ja oli avioehto), lisäksi kaksi fiksua vaan yhteen sopimatonta ihmistä oli asialla ;-))

Ja kiitos erittäin selventävästä sekä yleissivistävästä "oppitunnista" (mitäs oon velkaa...*hih*) Tämä riittänee maallikolle, toistaiseksi ... ;-))

lakinainen kirjoitti:

Kohtuullistamista koskee erinäiset säännöt. Alkutilannehan yleensä on se, että toinen pyytää enemmän kuin mihin toinen on valmis.

Yleensä, siis huom. yleensä, on kyse siitä, että toinen puolisko on saanut päähänsä että velat kuuluu toiselle ja omaisuus toiselle.
Tälle ei asianajajakaan voi yleensä mitään, kun ositus on jo vuosia aiemmin suoritettu.
Ihmisillä on kumma tapa hautoa asioita. Ei ehkä ymmärretä tai muuten olla valmiita käsittelemään asiaa ennemmin. Lisäksi kuten siellä toisaalla sanoin, viejä on usein nainen ja miehellä aina kestää jonkin aikaa huomata virheensä, tai sitten ei kehdata myöntää...naiset ovat myös kovia syyllistämään tässä asiassa.

Kohtuullisen määräajan umpeutuminen on suurin syy hylkäävään päätökseen. Myös toiselle kohtuuton lopputulos on hylkäämisen peruste. Laki hakee puolitusta, ilman ehtoja. Joskus taas käy niin, että lopputulos jää voimaan. Perusteluista tässä on kyse, sen lisäksi ettei kenenkään kuulu saada avioerosta ansaitsematonta hyötyä.

Kohtuullistaa voi myös ilman oikeusistuinta. Sitä kutsutaan osituksen täydentämiseksi. Mutta siihen tarvitaan molempien suostumus. Kuten huomaat on lainlaatija antanut melkoisen määrän mahdollisuuksia hoitaa homma ilman oikeuskäsittelyjä. Ehkäpä juuri sen vapaamuotoisuuden takia näitä ylilyöntejä sattuukin.

Täytyy silti sanoa, että ainoastaan röyhkeimmät menevät oikeuteen asti. Suurin osa neuvottelee kahden ja osa asianajajiensa välityksellä. Lyhyemmän tai pitemmän ajan.

Mielenkiintoinen sivuseikka on se, että avioehdot yleistyvät...

Maanmittarin juttu pitää muuten paikkansa, periaatteena, jos ei katsota mitä velkoja on keneltäkin vähennelty.
Asuntolaina on käytännössä kahden kauppa, kun on kysessä aviopuolisot.

Asunto on yleensä se kallein yhteinen hankinta. Kaikkein viisainta on aina myydä asunto. Velat veks, jos niitä on ja loppu tasan.
Kaikki ostaminen ja myyminen toiselle on osituksen toteuttamista. Se on muuten vapaa, vaikka tuomioistuin määräisikin summat...tasinkoa maksava saa itse valita, miten se maksetaan.

Tuossa maanmittarin laskelmassa tuli suurempi puolikas alunperin vähemmän omistava osaksi.
Raaka pyrkimys on, että omaisuus puoliksi ja velat puoliksi.

Osittaisin näin:
Mies
osakkeet asunnonpuolikas autonpuolikas= 6500
Vaimo
mökki asunnonpuolikas autonpuolikas= 4500

Tästä jo näkee, että osinko on 1000 euroa vaimolle, silloin kun velat laitetaan myös tasan.
Sama tilanne jos omaisuus myydään. Velat tulee suorittaa kaupantekohetkellä. Ennen ei voi omistusoikeus siirtyä.

Itselleen voi varata myös oikeuden vastikkeeseen osituksessa, jos toisella on paljon velkoja, jotka eivät ole tulleet avio-oikeuden piiriin. Siis niillä hankittu omaisuus tietenkin.

Auttoko yhtään? Vai entistä sekaisemmin?

Lue lisää

Tämä "lakinainen" ei paljoa osituksesta ymmärrä. Maanmittarikin näyttää olevan näistä asioista paremmin perillä. Katsokaa vaikka ylempänä olevaa vastiketta koskevaa keskustelua. Vastikehan on sentään osituksen perusasioita!

sianajaja kirjoitti:

Tämä "lakinainen" ei paljoa osituksesta ymmärrä. Maanmittarikin näyttää olevan näistä asioista paremmin perillä. Katsokaa vaikka ylempänä olevaa vastiketta koskevaa keskustelua. Vastikehan on sentään osituksen perusasioita!

Lue lisää

Luulen, että kyllä tämä lakinainen tietää, kuin Maanmittarikin. Kysymys lähinnä siitä, että se mihin Maanmittari mielestäni lopetti (eli, vastasi esimerkkiini), lakinainen jatkoi ... miten asia oikeassa elämässä varmaan menisi ... kohtuullistaen.

Vai, oliko mielestäsi Maanmittarin laskelma oikeudenmukainen (jos toteutetaan), olkoonkin että lain kirjaimen mukainen saattaa hyvin ollakin?

M35 kirjoitti:

Luulen, että kyllä tämä lakinainen tietää, kuin Maanmittarikin. Kysymys lähinnä siitä, että se mihin Maanmittari mielestäni lopetti (eli, vastasi esimerkkiini), lakinainen jatkoi ... miten asia oikeassa elämässä varmaan menisi ... kohtuullistaen.

Vai, oliko mielestäsi Maanmittarin laskelma oikeudenmukainen (jos toteutetaan), olkoonkin että lain kirjaimen mukainen saattaa hyvin ollakin?

Lue lisää

kertaa päättänyt etten tänne tule, mutta taas täällä olen. :)

Kiitos ymmärtämisestä. Oletkin varmaan fiksuin koko porukasta.

Juuri niin kävi, jonka jo totesitkin. Sillä niitä laskelmia on yhtä monta kuin erojakin. Niiden pohjalta sitten voidaan miettiä, onko mikäkin oikein ja kohtuullista. Laki ei edellytä osituksen asiantuntijalla teettämistä, joskin se on tarpeen suuria omaisuuksia jaettaessa.

Johtoajatuksena se, että kumpikaan ei saa ansaitsematonta hyötyä.

Kuten tuolla toisaalla sanoin, ihan tyypillinen ositus on se, että miehelle kaikki velat ja nainen vie omaisuuden. Vaikka se vaikuttaa vitsiltä, se ei sitä valitettavasti ole...

Tässä oli viimeiset sanani tähän keskusteluun. Teen mieluummin töitä, joista saan palkkion.
:)
Hyvät viikonloput!

lakinainen kirjoitti:

kertaa päättänyt etten tänne tule, mutta taas täällä olen. :)

Kiitos ymmärtämisestä. Oletkin varmaan fiksuin koko porukasta.

Juuri niin kävi, jonka jo totesitkin. Sillä niitä laskelmia on yhtä monta kuin erojakin. Niiden pohjalta sitten voidaan miettiä, onko mikäkin oikein ja kohtuullista. Laki ei edellytä osituksen asiantuntijalla teettämistä, joskin se on tarpeen suuria omaisuuksia jaettaessa.

Johtoajatuksena se, että kumpikaan ei saa ansaitsematonta hyötyä.

Kuten tuolla toisaalla sanoin, ihan tyypillinen ositus on se, että miehelle kaikki velat ja nainen vie omaisuuden. Vaikka se vaikuttaa vitsiltä, se ei sitä valitettavasti ole...

Tässä oli viimeiset sanani tähän keskusteluun. Teen mieluummin töitä, joista saan palkkion.
:)
Hyvät viikonloput!

Lue lisää

... tiedän, olen erittäin hyvä ellen täydellinen, ja ainoa heikkouteni on luontainen vaatimattomuuteni ;-D

Oikein aurinkoista viikonloppua Sinulle myös!

sianajaja kirjoitti:

Tämä "lakinainen" ei paljoa osituksesta ymmärrä. Maanmittarikin näyttää olevan näistä asioista paremmin perillä. Katsokaa vaikka ylempänä olevaa vastiketta koskevaa keskustelua. Vastikehan on sentään osituksen perusasioita!

Lue lisää

"sianajajan" levittää epätietoisuutta lakinaisen tiedoista. Minusta vastaukset ovat olleet asiallisia ja hyvin loogisia. Turha näykkiä.

On se pirua kirjoitti:

"sianajajan" levittää epätietoisuutta lakinaisen tiedoista. Minusta vastaukset ovat olleet asiallisia ja hyvin loogisia. Turha näykkiä.

aiemminkin lakinaisen juttuja lukeneena että hän pitää useimmiten heikomman osapuolen puolta.
tässäkään ei lähtenyt neuvomaan mitä kaikkea voisi saada toisesta rahallisesti irti vaan piti päänsä osittamisen suhteen.

tuossa ylempänä on kirjoitus lakipalstoista netissä. totta on, että jos huonosti osaa kysyä niin vielä huonommin ymmärtää vastausta, mikäli juristi ei halua tulla ymmärretyksi.

selväksi tuli ainakin minulle, että jos nyt eroan, kuten on tässä meininkinä, yritän pitää puoleni. ja tarkistutan paperin asiantuntijalla ennen nimenkirjoitustani.
joten kiitos asiantuntijoille. sen neuvon sain ja pidän siitä huolen!

tuleva kupattu? kirjoitti:

aiemminkin lakinaisen juttuja lukeneena että hän pitää useimmiten heikomman osapuolen puolta.
tässäkään ei lähtenyt neuvomaan mitä kaikkea voisi saada toisesta rahallisesti irti vaan piti päänsä osittamisen suhteen.

tuossa ylempänä on kirjoitus lakipalstoista netissä. totta on, että jos huonosti osaa kysyä niin vielä huonommin ymmärtää vastausta, mikäli juristi ei halua tulla ymmärretyksi.

selväksi tuli ainakin minulle, että jos nyt eroan, kuten on tässä meininkinä, yritän pitää puoleni. ja tarkistutan paperin asiantuntijalla ennen nimenkirjoitustani.
joten kiitos asiantuntijoille. sen neuvon sain ja pidän siitä huolen!

Lue lisää

Kun yleisesti tarkastellaan erojen oikeudenmukaista ositusta, sitä "maalaisjärkeä" ja eduntavoittelemattomuutta mitä mm. Lakinainen peräänkuulutti, luulen että lähes kaikki ovat samaamieltä.

Ongelmia voi tulla silloin kun ero "kuumimmillaan", tunteet velloo ja syyllisiä etsitään ... kipurahaan toinen kerkästi "kuvittelee" olevansa oikeutettu. Väitän, että silloin VOI objektiivisuus häviätä ja ahneus tai "revanssi" mieli nousta ... inhimillistä. Sen verran uskon ihmisiin ja rakkauteen, ettei silkasta hyötymisestä mennä naimisiin tai erota, kuin joissain marginaalisissa tapauksissa (poikkeus vahvistanee säännön).

Mutta hyvät juristit, mikä on ammattietiikkanne ... ajatteko päämiehenne etua ja tahtoa, riippumatta siitä onko se mielestänne oikeudenmukaista ... vaikka laillista ? Kärjistäen ... jos minä sulle palkan maksan, ja tehtävänanto on että teet kaiken voitavasi jotta tuosta pesästä irtoo kaikki mikä mahdollista ... niin menetteletkö näin (ymmärrän, toimeksiannoista voi kieltäytyä ... mutta yleisesti ammattikunnassanne)?

M35 kirjoitti:

Kun yleisesti tarkastellaan erojen oikeudenmukaista ositusta, sitä "maalaisjärkeä" ja eduntavoittelemattomuutta mitä mm. Lakinainen peräänkuulutti, luulen että lähes kaikki ovat samaamieltä.

Ongelmia voi tulla silloin kun ero "kuumimmillaan", tunteet velloo ja syyllisiä etsitään ... kipurahaan toinen kerkästi "kuvittelee" olevansa oikeutettu. Väitän, että silloin VOI objektiivisuus häviätä ja ahneus tai "revanssi" mieli nousta ... inhimillistä. Sen verran uskon ihmisiin ja rakkauteen, ettei silkasta hyötymisestä mennä naimisiin tai erota, kuin joissain marginaalisissa tapauksissa (poikkeus vahvistanee säännön).

Mutta hyvät juristit, mikä on ammattietiikkanne ... ajatteko päämiehenne etua ja tahtoa, riippumatta siitä onko se mielestänne oikeudenmukaista ... vaikka laillista ? Kärjistäen ... jos minä sulle palkan maksan, ja tehtävänanto on että teet kaiken voitavasi jotta tuosta pesästä irtoo kaikki mikä mahdollista ... niin menetteletkö näin (ymmärrän, toimeksiannoista voi kieltäytyä ... mutta yleisesti ammattikunnassanne)?

Lue lisää

Luulenpa, että monella on se oma kukkaro ja siihen tulevat varat se tärkein. Myös sillä juristilla. Se taas lietsoo ylläpitämään pientä riitaa asiakkaiden välillä, jos vaikka juttu pitkittyisi ja tulisi oikeudenkäynti.

Joten hyvä kysymys!

M35 kirjoitti:

Kun yleisesti tarkastellaan erojen oikeudenmukaista ositusta, sitä "maalaisjärkeä" ja eduntavoittelemattomuutta mitä mm. Lakinainen peräänkuulutti, luulen että lähes kaikki ovat samaamieltä.

Ongelmia voi tulla silloin kun ero "kuumimmillaan", tunteet velloo ja syyllisiä etsitään ... kipurahaan toinen kerkästi "kuvittelee" olevansa oikeutettu. Väitän, että silloin VOI objektiivisuus häviätä ja ahneus tai "revanssi" mieli nousta ... inhimillistä. Sen verran uskon ihmisiin ja rakkauteen, ettei silkasta hyötymisestä mennä naimisiin tai erota, kuin joissain marginaalisissa tapauksissa (poikkeus vahvistanee säännön).

Mutta hyvät juristit, mikä on ammattietiikkanne ... ajatteko päämiehenne etua ja tahtoa, riippumatta siitä onko se mielestänne oikeudenmukaista ... vaikka laillista ? Kärjistäen ... jos minä sulle palkan maksan, ja tehtävänanto on että teet kaiken voitavasi jotta tuosta pesästä irtoo kaikki mikä mahdollista ... niin menetteletkö näin (ymmärrän, toimeksiannoista voi kieltäytyä ... mutta yleisesti ammattikunnassanne)?

Lue lisää

Asiaa on tutkittukin. En valitettavasti muista, missä yhteydessä tutkimusta koskevaan tietoon törmäsin, joten viitettä siihen en voi antaa.

Tutkimuksessa todettiin lakimiehillä olevan kahdenlaisia perussuhtaumistapoja omaan ammtilliseen rooliin. Yksi on "hired gun" asenne ja toinen "moral agent".

Hired gun tekee sen, mitä asiakas pyytää toteuttaen sen mahdollisimman tehokaasti asiakkaan laillista etua puolustaen. Moral agent puolestaan yrittää ohjata asiakasta toimimaan omassa toimissaan moraalisia periaatteita kunnioittaen ja tavallaan siis moraaliopettajana.

Tutkimuksessa todittiin, että useilla lakimiehillä on työssään näitä molempia asennoitumistapoja vallitsevina, mutta puhtaitakin ääripäitä löytyy.

ON matematiikkaa...helppoa sellaista vieläpä.

Yleensä se menee näin:

Eron jälkeen miehelle jää velat ja vaimo vie omaisuuden.

Eikö se silloin ole matematikkaa ja tasajako?
xD

Sillä muistaa kannattaa että sopimusosituksessa toteutuu se, mitä yhdessä sovitaan. Jos asianajaja ei ositusta tee, se saattaa olla kuvatunlainen.
Pienestä omaisuudesta tuskin kannattaa suurta numeroa lähteä tekemään. Silloin kun kyseessä on huomattavat omaisuudet, on myös miltei poikkeuksetta avioehdot, jotka estävät suuremmat kuppaukset.

Väliin jää harmaa maasto, jossa useimmiten puhutaan enintään keskiluokan palkoista ja omaisuudesta, arvoltaan ehkä sadastatuhannesta eurosta, yhteensä.

Useissa näissä olisi kannattanut käyttää asiantuntijaa. Mutta silloin ei voi huijata...

Tuo nyt sattui olemaan todellinen osuus tuossa esimerkissä. Taustaa nyt hieman kuitenkin, jota en tuohon laittanut kuviota sotkemaan.

Miehellä oli muutakin omaisuutta (metsää), jossa puoliso oli (onneksi) testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle ... mutta oli mm. miehen lainan vakuutena. Naisen vanhemmat muistaakseni lähtivät takaajiksi realivakuuksilla. Eikä ainakaan heidän pankillaan ollut mitään tätä järjestelyä vastaan. Luonnollisesti myös asunto oli vakuutena.

Voisin kuvitella hieman vastaavan tilanteen, kun AVIOEHDOLLINEN pariskunta ostaa asunnon ... ja vaikka naisella on asunnon hankintaan tarkoitettu "puolikas" käsilaukussa, miehellä ei. Asunto molempien nimiin (mahdollisessa erossa siis puoliksi), mutta 50% velka vain miehen (jolla pysyy, jos hopeat menee jakoon) ... teilläkö ei onnistuisi? Itse tullut asioitua kait sitten vain hieman joustavammissa pankeissa...

M35 kirjoitti:

Tuo nyt sattui olemaan todellinen osuus tuossa esimerkissä. Taustaa nyt hieman kuitenkin, jota en tuohon laittanut kuviota sotkemaan.

Miehellä oli muutakin omaisuutta (metsää), jossa puoliso oli (onneksi) testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle ... mutta oli mm. miehen lainan vakuutena. Naisen vanhemmat muistaakseni lähtivät takaajiksi realivakuuksilla. Eikä ainakaan heidän pankillaan ollut mitään tätä järjestelyä vastaan. Luonnollisesti myös asunto oli vakuutena.

Voisin kuvitella hieman vastaavan tilanteen, kun AVIOEHDOLLINEN pariskunta ostaa asunnon ... ja vaikka naisella on asunnon hankintaan tarkoitettu "puolikas" käsilaukussa, miehellä ei. Asunto molempien nimiin (mahdollisessa erossa siis puoliksi), mutta 50% velka vain miehen (jolla pysyy, jos hopeat menee jakoon) ... teilläkö ei onnistuisi? Itse tullut asioitua kait sitten vain hieman joustavammissa pankeissa...

Lue lisää

vapunaattona ostimme mieheni kanssa vanhan kotitilani. Vain mies joutui ottamaan lainaa. Lainan osuus oli sellainen, että kiinnitykset kattoivat lainan ja jäikin vielä.

ENNEN kuin papereita tehtiin kysäisi pankinjohtaja, että tuleeko avioehto. Sanoimme ei. Mies selitti että useimmiten tulee ja se on asiakkaan etu, jota hekin tavoittelevat tällaisissa asioissa. Se on myöskin tehtävä ENNEN ostoa.

Mutta en nähnyt syytä sille. Laina on kuitenkin molempien nimissä...sekin sanottiin pankissa olevan paras vaihtoehto. Tosin mies maksaa sitä nyt yksin. Mutta minun osuuteni on vakuutena. Miten se sitten olikaan mennyt, jos siihen olisi otettu yksin miehelle laina? Pankki olisi siinä tapauksessa suositellut avioehtoa minun perimälleni (saamalleni) osuudelle tilasta.

Näin meillä.

Nähdäkseni se että laina otetaan molempien nimiin ei vaikuta ositukseen. Ja sinänsähän minä olin itse laskelmissani olettanut että laina on yhteinen.

Kun laina on yhteinen niin se tarkoittaa sitä että pankki saa periä sen kummalta puolisolta tahansa. Laskennallisesti puolisot kuitenkin vastaavat kumpikin puolesta lainasummasta. Tämä näkyy siten että mikäli pankki perii esim. koko lainasumman mieheltä niin mies saa periä "yli maksamansa" osuuden eli puolet lainasta vaimolta jos tällä on siis rahaa mitä periä.

Siksi minä ainakin jakaisin ositusta tehdessä yhteisen velan kummallekkin puoliksi riippumatta siitä miten kumpikin henkilökohtaisista varoistaan on velkaa maksanut. Se että pankki voi periä velan kummalta tahansa ei muuta osituksen laskennallista velkojen jakoa koska kuten sanoin niin yli oman osuutensa pankille maksanut saa sen periä pois alle osuutensa maksaneelta.

Maanmittari kirjoitti:

Nähdäkseni se että laina otetaan molempien nimiin ei vaikuta ositukseen. Ja sinänsähän minä olin itse laskelmissani olettanut että laina on yhteinen.

Kun laina on yhteinen niin se tarkoittaa sitä että pankki saa periä sen kummalta puolisolta tahansa. Laskennallisesti puolisot kuitenkin vastaavat kumpikin puolesta lainasummasta. Tämä näkyy siten että mikäli pankki perii esim. koko lainasumman mieheltä niin mies saa periä "yli maksamansa" osuuden eli puolet lainasta vaimolta jos tällä on siis rahaa mitä periä.

Siksi minä ainakin jakaisin ositusta tehdessä yhteisen velan kummallekkin puoliksi riippumatta siitä miten kumpikin henkilökohtaisista varoistaan on velkaa maksanut. Se että pankki voi periä velan kummalta tahansa ei muuta osituksen laskennallista velkojen jakoa koska kuten sanoin niin yli oman osuutensa pankille maksanut saa sen periä pois alle osuutensa maksaneelta.

Lue lisää

Oiotaanpa sitten vähän itseäni

Itseasiassa olin merkinnyt asuntovelan yksityiseksi velaksi enkä yhteiseksi koten äsken väitin. Mutta kuten perustelin niin se että velka on yhteistä ei muuta laskelmaa.

Maanmittari kirjoitti:

Nähdäkseni se että laina otetaan molempien nimiin ei vaikuta ositukseen. Ja sinänsähän minä olin itse laskelmissani olettanut että laina on yhteinen.

Kun laina on yhteinen niin se tarkoittaa sitä että pankki saa periä sen kummalta puolisolta tahansa. Laskennallisesti puolisot kuitenkin vastaavat kumpikin puolesta lainasummasta. Tämä näkyy siten että mikäli pankki perii esim. koko lainasumman mieheltä niin mies saa periä "yli maksamansa" osuuden eli puolet lainasta vaimolta jos tällä on siis rahaa mitä periä.

Siksi minä ainakin jakaisin ositusta tehdessä yhteisen velan kummallekkin puoliksi riippumatta siitä miten kumpikin henkilökohtaisista varoistaan on velkaa maksanut. Se että pankki voi periä velan kummalta tahansa ei muuta osituksen laskennallista velkojen jakoa koska kuten sanoin niin yli oman osuutensa pankille maksanut saa sen periä pois alle osuutensa maksaneelta.

Lue lisää

kuitenkin ainoastaan naisen osuudesta, joka lisää vastaavasti miehen maksamaa tasinkoa...kuvio muuttuu täysin kun jaat asuntolainan tasan ja lisäät kummallekin omansa.

Pankki ei muuten voi periä muilta kuin velallisilta ja takaajilta. Jos miehellä on oma laina ja naisella omansa, he vastaavat näistä lainoistaan yksin.
Sen takia tämän suuntaisia asuntokauppoja koetetaan välttää pankkimaailmassa. Sillä vakuus on kuitenkin yhteinen ja avioliitto suo avio-oikeuden omaisuuteen, toistensa omaisuuteen. Josta siis ainoastaan toinen on velkavastuussa...

Maanmittari kirjoitti:

Oiotaanpa sitten vähän itseäni

Itseasiassa olin merkinnyt asuntovelan yksityiseksi velaksi enkä yhteiseksi koten äsken väitin. Mutta kuten perustelin niin se että velka on yhteistä ei muuta laskelmaa.

Lue lisää

maanmittari, miten niin ei vaikuta? Sait näin vaimolle suuremman tasingon, koska hänellä on pienempi omaisuus!

lakinainen kirjoitti:

kuitenkin ainoastaan naisen osuudesta, joka lisää vastaavasti miehen maksamaa tasinkoa...kuvio muuttuu täysin kun jaat asuntolainan tasan ja lisäät kummallekin omansa.

Pankki ei muuten voi periä muilta kuin velallisilta ja takaajilta. Jos miehellä on oma laina ja naisella omansa, he vastaavat näistä lainoistaan yksin.
Sen takia tämän suuntaisia asuntokauppoja koetetaan välttää pankkimaailmassa. Sillä vakuus on kuitenkin yhteinen ja avioliitto suo avio-oikeuden omaisuuteen, toistensa omaisuuteen. Josta siis ainoastaan toinen on velkavastuussa...

Lue lisää

Siksi että mielestäni ensisijaisesti kun kyseessä on yhteinen velka niin kumpikin puoliso ensijaisesti vastaa puolesta velan määrästä ja toissijaisesti suuremmastakin osasta velkamäärää.

Tämä siksi että pankki voi periä yhteistä velkaa kummalta tahansa pois vaikka koko summan. Toisaalta yli puolet velasta maksanut osapuoli saa periä alle puolet maksaneelta osapuolelelta liikaa maksamansa velat pois.

Esim. jos mies maksaa 10 000 e velasta pankille 7 000 e ja vaimo 3 000 e niin lain mukaan mies voi periä vaimolta 2 000 e takaisin niin että lopputulos olisi että kummatkin ovat maksaneet lainasta 5 000 e. Tämä pätee yleisesti yhteisvelkasuhteisiin, ei pelkästään puolisoiden välisiin yhteisvelkasuhteisiin.

em. perusteella väittäisin että osituksessakin voidaan erotella yhteinen velka siten että jos toinen osapuoli on maksanut omista varoistaan lainaa niin hän ensim maksaa lainasta oman ensisijaisen osuutensa ja sitten vasta rupeaa maksamaan toissijaista osuuttansa (jonka voi periä takaisin). Siksi laskelmissani laskin että mies oli maksanut omalle kontolleen tulevan velan pois ja pelkästään vaimolla on velkaa vaikka velka olikin yhteinen. (ja siis perittävissä pois kummalta tahansa)

Toisaalta jos oletetaan lakinaisen kanta oikeaksi niin että osituksessa puolet vielä maksamattomasta asuntovelasta jaetaan tasan kummallekin puolisolle niin silloinhan miehelle merkittäisiin lainaksi summa jota hänen ei lopullisesti tarvitse maksaa. (siis jos hän maksaa summan pankille niin hän voi sen karhuta vaimoltaan pois) Mielestäni tällaista "lainaa" ei voida merkitä miehelle osituksessa. Jos merkittäisiin niin mielestäni jouduttaisiin naisen kannalta epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, sillä hänen tasinkoaan vähentää miehelle merkitty velka jonka mies voi periä naiselta takaisin jos nainen ei maksa sitä pankille vaan sen tekisi mies. Tämä on vähän vaikeasti selitetty mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Nämä ovat taas niitä kysymyksiä johon laki ei selkeästi anna vastausta joten mielestäni tämä on nyt vähän pattitilanne jos joku ei löydä esim. oikeuskäytännöstä tai kirjallisuudesta mitään lisättävää. Jos löytyy niin mielellään kuulisin siitä, ehkä itsekkin saatan käydä vielä etsimässä jotain tietoa asiaan.

Maanmittari kirjoitti:

Siksi että mielestäni ensisijaisesti kun kyseessä on yhteinen velka niin kumpikin puoliso ensijaisesti vastaa puolesta velan määrästä ja toissijaisesti suuremmastakin osasta velkamäärää.

Tämä siksi että pankki voi periä yhteistä velkaa kummalta tahansa pois vaikka koko summan. Toisaalta yli puolet velasta maksanut osapuoli saa periä alle puolet maksaneelta osapuolelelta liikaa maksamansa velat pois.

Esim. jos mies maksaa 10 000 e velasta pankille 7 000 e ja vaimo 3 000 e niin lain mukaan mies voi periä vaimolta 2 000 e takaisin niin että lopputulos olisi että kummatkin ovat maksaneet lainasta 5 000 e. Tämä pätee yleisesti yhteisvelkasuhteisiin, ei pelkästään puolisoiden välisiin yhteisvelkasuhteisiin.

em. perusteella väittäisin että osituksessakin voidaan erotella yhteinen velka siten että jos toinen osapuoli on maksanut omista varoistaan lainaa niin hän ensim maksaa lainasta oman ensisijaisen osuutensa ja sitten vasta rupeaa maksamaan toissijaista osuuttansa (jonka voi periä takaisin). Siksi laskelmissani laskin että mies oli maksanut omalle kontolleen tulevan velan pois ja pelkästään vaimolla on velkaa vaikka velka olikin yhteinen. (ja siis perittävissä pois kummalta tahansa)

Toisaalta jos oletetaan lakinaisen kanta oikeaksi niin että osituksessa puolet vielä maksamattomasta asuntovelasta jaetaan tasan kummallekin puolisolle niin silloinhan miehelle merkittäisiin lainaksi summa jota hänen ei lopullisesti tarvitse maksaa. (siis jos hän maksaa summan pankille niin hän voi sen karhuta vaimoltaan pois) Mielestäni tällaista "lainaa" ei voida merkitä miehelle osituksessa. Jos merkittäisiin niin mielestäni jouduttaisiin naisen kannalta epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, sillä hänen tasinkoaan vähentää miehelle merkitty velka jonka mies voi periä naiselta takaisin jos nainen ei maksa sitä pankille vaan sen tekisi mies. Tämä on vähän vaikeasti selitetty mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Nämä ovat taas niitä kysymyksiä johon laki ei selkeästi anna vastausta joten mielestäni tämä on nyt vähän pattitilanne jos joku ei löydä esim. oikeuskäytännöstä tai kirjallisuudesta mitään lisättävää. Jos löytyy niin mielellään kuulisin siitä, ehkä itsekkin saatan käydä vielä etsimässä jotain tietoa asiaan.

Lue lisää

älä hakkaa päätäs enempää seinään. Puhut nyt jo ristiin.

Luehan. Ei se ole juridiikkaa että puhutaan asiakas sekaisin, niin ettei se ymmärrä mistään enää mitään vaan hänelle selvitetään selvästi mihin pyritään ja mikä on lain puitteissa mahdollista. Sen jälkeen kerrotaan miten se toteutetaan.

Pankki voi periä yhteistä velkaa kummalta tahansa pois. Totta. Siksi on tärkeää, että kumpikin maksaa oman osuutensa pois, kun ositusta suoritetaan.

Näin toimimalla (jonka pankki muuten valvoo, kun kyseessä on asuntolaina) ei mitään perimisiä voi tapahtua jälkikäteen.

"Toisaalta jos oletetaan lakinaisen kanta oikeaksi niin että osituksessa puolet vielä maksamattomasta asuntovelasta jaetaan tasan kummallekin puolisolle niin silloinhan miehelle merkittäisiin lainaksi summa jota hänen ei lopullisesti tarvitse maksaa"

Miten niin EI tarvitse maksaa? Vastaa tähän kiitos.

Koeta jo tajuta, että lakinainen muutti lainan yhteiseksi, kuten se on yleensä kaikissa avioliitoissa. Pankit eivät suosittele kahta eri lainaa yhteiseen asuntoon. Huomaat varmaan, missä on vika, jos hieman maltat luopua omasta jänkkäämisestäsi.

Onko täällä "häviäminen" ja virheen myöntäminen sitten niin rankka juttu, että siihen ei voi syventyä? Jos niin olet väärällä alalla. Maanmiitauksessa saattaa tulla virheitäkin...;)

ex-pertti kirjoitti:

älä hakkaa päätäs enempää seinään. Puhut nyt jo ristiin.

Luehan. Ei se ole juridiikkaa että puhutaan asiakas sekaisin, niin ettei se ymmärrä mistään enää mitään vaan hänelle selvitetään selvästi mihin pyritään ja mikä on lain puitteissa mahdollista. Sen jälkeen kerrotaan miten se toteutetaan.

Pankki voi periä yhteistä velkaa kummalta tahansa pois. Totta. Siksi on tärkeää, että kumpikin maksaa oman osuutensa pois, kun ositusta suoritetaan.

Näin toimimalla (jonka pankki muuten valvoo, kun kyseessä on asuntolaina) ei mitään perimisiä voi tapahtua jälkikäteen.

"Toisaalta jos oletetaan lakinaisen kanta oikeaksi niin että osituksessa puolet vielä maksamattomasta asuntovelasta jaetaan tasan kummallekin puolisolle niin silloinhan miehelle merkittäisiin lainaksi summa jota hänen ei lopullisesti tarvitse maksaa"

Miten niin EI tarvitse maksaa? Vastaa tähän kiitos.

Koeta jo tajuta, että lakinainen muutti lainan yhteiseksi, kuten se on yleensä kaikissa avioliitoissa. Pankit eivät suosittele kahta eri lainaa yhteiseen asuntoon. Huomaat varmaan, missä on vika, jos hieman maltat luopua omasta jänkkäämisestäsi.

Onko täällä "häviäminen" ja virheen myöntäminen sitten niin rankka juttu, että siihen ei voi syventyä? Jos niin olet väärällä alalla. Maanmiitauksessa saattaa tulla virheitäkin...;)

Lue lisää

että kaikissa niissä tapauksissa, joissa on yhteinen asuntolaina, toisen ei tarvitsekaan maksaa loppulainaa ennen tasingon maksua? Että hän vain niputtaa setelit taskuunsa ja jättää velat maksamatta? Kuinka luulet pankin luovuttavan vakuuden näistä lainoista toisaalle?

Tämähän mielenkiintoiseksi menee! Alkaa lähetä niitä juttuja joista tuolla toisaalla kerroin...

lakinainen kirjoitti:

että kaikissa niissä tapauksissa, joissa on yhteinen asuntolaina, toisen ei tarvitsekaan maksaa loppulainaa ennen tasingon maksua? Että hän vain niputtaa setelit taskuunsa ja jättää velat maksamatta? Kuinka luulet pankin luovuttavan vakuuden näistä lainoista toisaalle?

Tämähän mielenkiintoiseksi menee! Alkaa lähetä niitä juttuja joista tuolla toisaalla kerroin...

Lue lisää

äskeinen kirjoitukseni oli sinulle, maanmittari, ei ex-pertille...anteeksi.

lakinainen kirjoitti:

että kaikissa niissä tapauksissa, joissa on yhteinen asuntolaina, toisen ei tarvitsekaan maksaa loppulainaa ennen tasingon maksua? Että hän vain niputtaa setelit taskuunsa ja jättää velat maksamatta? Kuinka luulet pankin luovuttavan vakuuden näistä lainoista toisaalle?

Tämähän mielenkiintoiseksi menee! Alkaa lähetä niitä juttuja joista tuolla toisaalla kerroin...

Lue lisää

Niin no enpä sitten ajatellut tosiaa tuota että se asuntohan siirretään kokonaan toisen eli tässä miehen nimiin. Silloinhan naisen on joko maksettava loppu velka itse tai hänen on asetettava joku oma vakuutensa loppu velkasummalle tai maksettava velkasumma miehelle. Mutta nainenhan voi maksaa velan pois miehen maksaman asunnon kauppahinnasta. Pankki varmaan pitää huolen että näin tehdään.

Omat aikaisemmat kommenttini ovat koskeneet lähinnä sitä miten velat pitäisi osituksessa laskennallisesti ottaa huomioon, en sitä miten käytänössä puolisoiden pitää toisillee maksaa, jotta järjestely olisi mahdollinen. Kyllähän käytännössä naisen pitää maksaa laina ennen tasingon tai kauppahinnan maksua (tai sen yhteydessä). Mies voi tähän pakottaakkin AL 88§
perusteella.

Pidän kuitenkin vielä kiinni alkuperäisestä laskelmastani kuitenkin sillä lisäyksellä että laskennan jälkeen viimeistään siinä vaiheessa kun rahaa ja omistusoikeutta siirretään puolisolta toiselle niin velka pitää maksaa pois tai siitä pitää muuten asianmukaisesti huolehtia puolisoiden kesken.

ex-pertti kirjoitti:

älä hakkaa päätäs enempää seinään. Puhut nyt jo ristiin.

Luehan. Ei se ole juridiikkaa että puhutaan asiakas sekaisin, niin ettei se ymmärrä mistään enää mitään vaan hänelle selvitetään selvästi mihin pyritään ja mikä on lain puitteissa mahdollista. Sen jälkeen kerrotaan miten se toteutetaan.

Pankki voi periä yhteistä velkaa kummalta tahansa pois. Totta. Siksi on tärkeää, että kumpikin maksaa oman osuutensa pois, kun ositusta suoritetaan.

Näin toimimalla (jonka pankki muuten valvoo, kun kyseessä on asuntolaina) ei mitään perimisiä voi tapahtua jälkikäteen.

"Toisaalta jos oletetaan lakinaisen kanta oikeaksi niin että osituksessa puolet vielä maksamattomasta asuntovelasta jaetaan tasan kummallekin puolisolle niin silloinhan miehelle merkittäisiin lainaksi summa jota hänen ei lopullisesti tarvitse maksaa"

Miten niin EI tarvitse maksaa? Vastaa tähän kiitos.

Koeta jo tajuta, että lakinainen muutti lainan yhteiseksi, kuten se on yleensä kaikissa avioliitoissa. Pankit eivät suosittele kahta eri lainaa yhteiseen asuntoon. Huomaat varmaan, missä on vika, jos hieman maltat luopua omasta jänkkäämisestäsi.

Onko täällä "häviäminen" ja virheen myöntäminen sitten niin rankka juttu, että siihen ei voi syventyä? Jos niin olet väärällä alalla. Maanmiitauksessa saattaa tulla virheitäkin...;)

Lue lisää

Pahoittelen ex-pertti jos olen epäselvä tai sekoitan asioita. En ole koskaan ollut hyvä selittäämään asioita selkeästi muille, mutta lupaan kovasti yrittää opetella. (samoin kuin välttämään vastauksissani esiintyviä monia kirjoitusvirheitä)

Tarkoitin että velkaa ei tarvitse maksaa sitä että jos mies maksaa yhteisestä velasta yli puolet pankille niin hän saa periä ne vaimolta takaisin. Tässä tapauksessahan mies on maksanut jo oman osuutensa yhteisestä lainasta eli 4000 e. Oikeustajuuni ei mahdu että osituksessa pitäisi sijoittaa vielä jäljellä olevasta yhteisestä lainasta (3000) puolet miehen velaksi joka vähentää siis miehen maksettaaksi tulevaa tasinkoa, sillä jos mies maksaa pankille vielä nuo 1500 hän saa periä saman summan puolisoltaan takaisin.

Mutta kuten sanoin lakinaiselle niin käytännössähän yhteinen velka maksetaan pois jo pelkästään sen vuoksikin että velan panttina oleen asunnon omistussuhteet muuttuvat, joten edellä mainittua päättelyä ei tarvitse edes soveltaa kun sitä velkaa ei enää ole kun se on maksettu pois ;-)

Maanmittari kirjoitti:

Pahoittelen ex-pertti jos olen epäselvä tai sekoitan asioita. En ole koskaan ollut hyvä selittäämään asioita selkeästi muille, mutta lupaan kovasti yrittää opetella. (samoin kuin välttämään vastauksissani esiintyviä monia kirjoitusvirheitä)

Tarkoitin että velkaa ei tarvitse maksaa sitä että jos mies maksaa yhteisestä velasta yli puolet pankille niin hän saa periä ne vaimolta takaisin. Tässä tapauksessahan mies on maksanut jo oman osuutensa yhteisestä lainasta eli 4000 e. Oikeustajuuni ei mahdu että osituksessa pitäisi sijoittaa vielä jäljellä olevasta yhteisestä lainasta (3000) puolet miehen velaksi joka vähentää siis miehen maksettaaksi tulevaa tasinkoa, sillä jos mies maksaa pankille vielä nuo 1500 hän saa periä saman summan puolisoltaan takaisin.

Mutta kuten sanoin lakinaiselle niin käytännössähän yhteinen velka maksetaan pois jo pelkästään sen vuoksikin että velan panttina oleen asunnon omistussuhteet muuttuvat, joten edellä mainittua päättelyä ei tarvitse edes soveltaa kun sitä velkaa ei enää ole kun se on maksettu pois ;-)

Lue lisää

sanoit tuossa ensimmäisessä laskelmassasi että yhteinen netto-omaisuus (puolisoiden säästö) on 6250 1750=8000 ja avio-oikeusosan arvo on 4000. Netto siis tarkoitta nettoa, ei enää velkaa.

Joten mies maksaa naiselle 2250 jonka jälkeen ollaan sujut. Molempien omaisuuden arvo erikseen 4000.

Mutta mikä on tämä laskelma kokonaislainasummasta?
Kuinka ihmeessä olet sen tarpeen näin laskenut?
Mieshän maksoi JO tasingossa etunsa naiseen nähden pois. Jäi ainoastaan asunto lunastamatta, joka ei kuulu ositukseen enää pätkääkään!

Mies ottaa neljä tonnia lainaa ja maksaa siitä vaimon vanhan velan pois, 3000. Minne menee se tonni, joka jää ja millä perusteella?
Muista nyt, että alkuperäisessä laskelmassa otit naisen osuudessa huomioon sekä asunnon arvon ETTÄ siitä olleen velan.

Ei muuta. Jos viitsit selventää...

Maanmittari kirjoitti:

Pahoittelen ex-pertti jos olen epäselvä tai sekoitan asioita. En ole koskaan ollut hyvä selittäämään asioita selkeästi muille, mutta lupaan kovasti yrittää opetella. (samoin kuin välttämään vastauksissani esiintyviä monia kirjoitusvirheitä)

Tarkoitin että velkaa ei tarvitse maksaa sitä että jos mies maksaa yhteisestä velasta yli puolet pankille niin hän saa periä ne vaimolta takaisin. Tässä tapauksessahan mies on maksanut jo oman osuutensa yhteisestä lainasta eli 4000 e. Oikeustajuuni ei mahdu että osituksessa pitäisi sijoittaa vielä jäljellä olevasta yhteisestä lainasta (3000) puolet miehen velaksi joka vähentää siis miehen maksettaaksi tulevaa tasinkoa, sillä jos mies maksaa pankille vielä nuo 1500 hän saa periä saman summan puolisoltaan takaisin.

Mutta kuten sanoin lakinaiselle niin käytännössähän yhteinen velka maksetaan pois jo pelkästään sen vuoksikin että velan panttina oleen asunnon omistussuhteet muuttuvat, joten edellä mainittua päättelyä ei tarvitse edes soveltaa kun sitä velkaa ei enää ole kun se on maksettu pois ;-)

Lue lisää

Maanmittarin osituslaskelma on oikea:
- pesän yhteenlaskettu netto 8.000,00
- kummankin puolison avio-osa 4.000,00
- tasinko, jonka mies suorittaa vaimolle 2.250,00 (= 6.250 - 4.000)

Tällä tavoin on saatu tasingon arvo. Jos osituksessa omaisuus ja velat säilyisivät osapuolilla muuttumattomina, mies siis maksaisi vaimolle tuon 2.250,00.

Osituksessa kuitenkin tapahtuu omaisuuden ja velkojen suhteen muutoksia lähtökohtatilanteeseen verrattuna. Mies lunastaa itselleen asunnon ja auton, mikä lisää hänen vaimolle suoritettavaa osuuttaan.

MIES PITÄÄ/SAA:
- asunnon (1/1) 8.000,00
- auton (1/1) 1.000,00
- osakkeensa 2.000,00
BRUTTO 11.000,00
MIES VASTAA:
- asuntolaina 3.000,00
- osamaksuvelka (1/1) 500,00
- tasinko ja lunastus 3.500,00
velat/vastuut yht. - 7.000,00
NETTO 4.000,00

VAIMO PITÄÄ/SAA:
- kesämökin 1.000,00
- tasingon ja lunastuksen 3.500,00
BRUTTO 4.500,00
VAIMO VASTAA:
- opintolaina - 500,00
NETTO 4.000,00

Verotuksellisesti on edullista, että mies ottaa vastattavakseen yhteiset/vaimon lainat (kuten edellä), koska siten lunastukseen ei tarvitse ottaa uutta lainaa eli käyttää PESÄN ULKOPUOLISIA VAROJA. Silta osin kuin asunnon lunastamiseen on käytetty ositettavan pesän ulkopuolisia varoja (siis uutta pankkilainaa), lunastus rinnastetaan kauppaan, ja siitä tulee maksaa varainsiirtovero. Tällainen velkajärjestely (jolloin toinen osapuoli, vaimo, samalla vapautetaan vastaamasta po. velasta) tietenkin edellyttää velkojan myötävaikutusta. Menettely on osituksessa yleinen; ositussopimus ja siihen liittyvät sopimukset allekirjoitetaan samalla kertaa velkojan (pankin) luona. - Jos tällainen velkajärjestely ei onnistu, mies suorittaa vaimolle vastaavasti suuremman lunastushinnan (ottamalla itse velkaa) ja edellyttää, että vaimo lunastuksen saadessaan saman tien (pankissa) maksaa velan pois, jotta mies saa panttina olevat osakkeet oman luottonsa vakuudeksi.

sianajaja kirjoitti:

Maanmittarin osituslaskelma on oikea:
- pesän yhteenlaskettu netto 8.000,00
- kummankin puolison avio-osa 4.000,00
- tasinko, jonka mies suorittaa vaimolle 2.250,00 (= 6.250 - 4.000)

Tällä tavoin on saatu tasingon arvo. Jos osituksessa omaisuus ja velat säilyisivät osapuolilla muuttumattomina, mies siis maksaisi vaimolle tuon 2.250,00.

Osituksessa kuitenkin tapahtuu omaisuuden ja velkojen suhteen muutoksia lähtökohtatilanteeseen verrattuna. Mies lunastaa itselleen asunnon ja auton, mikä lisää hänen vaimolle suoritettavaa osuuttaan.

MIES PITÄÄ/SAA:
- asunnon (1/1) 8.000,00
- auton (1/1) 1.000,00
- osakkeensa 2.000,00
BRUTTO 11.000,00
MIES VASTAA:
- asuntolaina 3.000,00
- osamaksuvelka (1/1) 500,00
- tasinko ja lunastus 3.500,00
velat/vastuut yht. - 7.000,00
NETTO 4.000,00

VAIMO PITÄÄ/SAA:
- kesämökin 1.000,00
- tasingon ja lunastuksen 3.500,00
BRUTTO 4.500,00
VAIMO VASTAA:
- opintolaina - 500,00
NETTO 4.000,00

Verotuksellisesti on edullista, että mies ottaa vastattavakseen yhteiset/vaimon lainat (kuten edellä), koska siten lunastukseen ei tarvitse ottaa uutta lainaa eli käyttää PESÄN ULKOPUOLISIA VAROJA. Silta osin kuin asunnon lunastamiseen on käytetty ositettavan pesän ulkopuolisia varoja (siis uutta pankkilainaa), lunastus rinnastetaan kauppaan, ja siitä tulee maksaa varainsiirtovero. Tällainen velkajärjestely (jolloin toinen osapuoli, vaimo, samalla vapautetaan vastaamasta po. velasta) tietenkin edellyttää velkojan myötävaikutusta. Menettely on osituksessa yleinen; ositussopimus ja siihen liittyvät sopimukset allekirjoitetaan samalla kertaa velkojan (pankin) luona. - Jos tällainen velkajärjestely ei onnistu, mies suorittaa vaimolle vastaavasti suuremman lunastushinnan (ottamalla itse velkaa) ja edellyttää, että vaimo lunastuksen saadessaan saman tien (pankissa) maksaa velan pois, jotta mies saa panttina olevat osakkeet oman luottonsa vakuudeksi.

Lue lisää

Meinaan, että mulla on asiat vähän toisin!
Jos tämä pätee varmasti, lähetän heti vaimolle tästä omilla luvuilla kopion.
Ja nostan kanteen jostakin mistä voin! Sillä mulle se näyttää kolmekymmentäviisituhatta euroo miinusta!

Vastaatko tekstistäsi? Jos nyt nostan jutun niitä vastaan? Miten tämä todistetaan, että se kuuluu juuri näin?

Mies kirjoitti:

Meinaan, että mulla on asiat vähän toisin!
Jos tämä pätee varmasti, lähetän heti vaimolle tästä omilla luvuilla kopion.
Ja nostan kanteen jostakin mistä voin! Sillä mulle se näyttää kolmekymmentäviisituhatta euroo miinusta!

Vastaatko tekstistäsi? Jos nyt nostan jutun niitä vastaan? Miten tämä todistetaan, että se kuuluu juuri näin?

Lue lisää

Ennen kuin teet mitään, on ehkä syytä huomata, että tämä edellisen kirjoittajan tilityslaskelma on juuri osituksen ns. reaalista puolta koskeva.

"MIES PITÄÄ/SAA:
- asunnon (1/1) 8.000,00
- auton (1/1) 1.000,00
- osakkeensa 2.000,00
BRUTTO 11.000,00
MIES VASTAA:
- asuntolaina 3.000,00
- osamaksuvelka (1/1) 500,00
- tasinko ja lunastus 3.500,00
velat/vastuut yht. - 7.000,00
NETTO 4.000,00

VAIMO PITÄÄ/SAA:
- kesämökin 1.000,00
- tasingon ja lunastuksen 3.500,00
BRUTTO 4.500,00
VAIMO VASTAA:
- opintolaina - 500,00
NETTO 4.000,00"

Ositus toteutuu yllä olevan mukaisesti, jos osapuolet niin SOPIVAT. Lunastuksiin ei voi ketään pakottaa ja lopputuloksena voisi tässä esimerkin osituksessa siten reaalisesti olla moni muukin vaihtoehto.

Mutta Maanmittarin laskelma omaisuuden arvomääräisestä jakautumisesta osituksesta on se, mitä avioliittolaki säätää. Sitäkin voitaisiin mahdollisesti kohtuullistaa, jos sille edellytyksiä olisi olemassa.

sianajaja kirjoitti:

Maanmittarin osituslaskelma on oikea:
- pesän yhteenlaskettu netto 8.000,00
- kummankin puolison avio-osa 4.000,00
- tasinko, jonka mies suorittaa vaimolle 2.250,00 (= 6.250 - 4.000)

Tällä tavoin on saatu tasingon arvo. Jos osituksessa omaisuus ja velat säilyisivät osapuolilla muuttumattomina, mies siis maksaisi vaimolle tuon 2.250,00.

Osituksessa kuitenkin tapahtuu omaisuuden ja velkojen suhteen muutoksia lähtökohtatilanteeseen verrattuna. Mies lunastaa itselleen asunnon ja auton, mikä lisää hänen vaimolle suoritettavaa osuuttaan.

MIES PITÄÄ/SAA:
- asunnon (1/1) 8.000,00
- auton (1/1) 1.000,00
- osakkeensa 2.000,00
BRUTTO 11.000,00
MIES VASTAA:
- asuntolaina 3.000,00
- osamaksuvelka (1/1) 500,00
- tasinko ja lunastus 3.500,00
velat/vastuut yht. - 7.000,00
NETTO 4.000,00

VAIMO PITÄÄ/SAA:
- kesämökin 1.000,00
- tasingon ja lunastuksen 3.500,00
BRUTTO 4.500,00
VAIMO VASTAA:
- opintolaina - 500,00
NETTO 4.000,00

Verotuksellisesti on edullista, että mies ottaa vastattavakseen yhteiset/vaimon lainat (kuten edellä), koska siten lunastukseen ei tarvitse ottaa uutta lainaa eli käyttää PESÄN ULKOPUOLISIA VAROJA. Silta osin kuin asunnon lunastamiseen on käytetty ositettavan pesän ulkopuolisia varoja (siis uutta pankkilainaa), lunastus rinnastetaan kauppaan, ja siitä tulee maksaa varainsiirtovero. Tällainen velkajärjestely (jolloin toinen osapuoli, vaimo, samalla vapautetaan vastaamasta po. velasta) tietenkin edellyttää velkojan myötävaikutusta. Menettely on osituksessa yleinen; ositussopimus ja siihen liittyvät sopimukset allekirjoitetaan samalla kertaa velkojan (pankin) luona. - Jos tällainen velkajärjestely ei onnistu, mies suorittaa vaimolle vastaavasti suuremman lunastushinnan (ottamalla itse velkaa) ja edellyttää, että vaimo lunastuksen saadessaan saman tien (pankissa) maksaa velan pois, jotta mies saa panttina olevat osakkeet oman luottonsa vakuudeksi.

Lue lisää

Hey, olipa selkeä laskelma jota jopa DI/KTM tajuaa ;-D
Mielenkiinnolla jään odottamaan "haastaako" tuota kukaan, mutta sanos mielipiteesi ... olisiko lopputulos oikeudenmukainen?

Ukko poloinen kun LUULI kuvion menevän näin (ei luule enää).

mies (ja samoin nainen)
1/2 asunnosta 4.000
1/2 autosta 250 (josta siis osamaksuvelka vähennetty)
1/2 osakkeista 1000
1/2 mökistä 500

ja ne velat henkilökohtaisia ... joita ovatkin, mutta vaikuttaavat tasinkoon.

Mielestäni yo. jako olisi ollut oikeudenmukaisin ... ja tietenkin olisivat voineet sopia noin, vaan luulen ettei niin olisi päässyt kuitenkaan käymään. Onnkeksi en tiedä kertoa kuinka oikeasti kävi, koska pariskunta päätyi jatkamaan yhteiseloaan (kyynikot päätelköön miksi...)

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Ennen kuin teet mitään, on ehkä syytä huomata, että tämä edellisen kirjoittajan tilityslaskelma on juuri osituksen ns. reaalista puolta koskeva.

"MIES PITÄÄ/SAA:
- asunnon (1/1) 8.000,00
- auton (1/1) 1.000,00
- osakkeensa 2.000,00
BRUTTO 11.000,00
MIES VASTAA:
- asuntolaina 3.000,00
- osamaksuvelka (1/1) 500,00
- tasinko ja lunastus 3.500,00
velat/vastuut yht. - 7.000,00
NETTO 4.000,00

VAIMO PITÄÄ/SAA:
- kesämökin 1.000,00
- tasingon ja lunastuksen 3.500,00
BRUTTO 4.500,00
VAIMO VASTAA:
- opintolaina - 500,00
NETTO 4.000,00"

Ositus toteutuu yllä olevan mukaisesti, jos osapuolet niin SOPIVAT. Lunastuksiin ei voi ketään pakottaa ja lopputuloksena voisi tässä esimerkin osituksessa siten reaalisesti olla moni muukin vaihtoehto.

Mutta Maanmittarin laskelma omaisuuden arvomääräisestä jakautumisesta osituksesta on se, mitä avioliittolaki säätää. Sitäkin voitaisiin mahdollisesti kohtuullistaa, jos sille edellytyksiä olisi olemassa.

Lue lisää

mikä tahansa käy, mitä sovitaan? Asialla ei sitten olekaan mitään lakia olemassa, jota kaikkien on noudatettava?

Mies kirjoitti:

Meinaan, että mulla on asiat vähän toisin!
Jos tämä pätee varmasti, lähetän heti vaimolle tästä omilla luvuilla kopion.
Ja nostan kanteen jostakin mistä voin! Sillä mulle se näyttää kolmekymmentäviisituhatta euroo miinusta!

Vastaatko tekstistäsi? Jos nyt nostan jutun niitä vastaan? Miten tämä todistetaan, että se kuuluu juuri näin?

Lue lisää

No ihan ensimmäiseksi vedä henkeä ...

Saiskos hieman tausta-aineistoa kehiin. Esim. oletko allekirjoittanut ositussopimuksen jossa lupaat olla moittimatta sitä?

Toisekseen, kyllä nämä laskelmat perustuvat lakiin ... jota tulkitsevat ammattilaiset (suutarit pysykööt lestissään). Eli, neuvoni on ettet nosta kannetta .. vaan marssit juristin pakeille (kyllä, ammattimiehille ja naisille joutuu maksamaan) keskustlemaan aiheesta, ja nostatte kanteen jos aihetta ja edellytyksiä.

M35 kirjoitti:

Hey, olipa selkeä laskelma jota jopa DI/KTM tajuaa ;-D
Mielenkiinnolla jään odottamaan "haastaako" tuota kukaan, mutta sanos mielipiteesi ... olisiko lopputulos oikeudenmukainen?

Ukko poloinen kun LUULI kuvion menevän näin (ei luule enää).

mies (ja samoin nainen)
1/2 asunnosta 4.000
1/2 autosta 250 (josta siis osamaksuvelka vähennetty)
1/2 osakkeista 1000
1/2 mökistä 500

ja ne velat henkilökohtaisia ... joita ovatkin, mutta vaikuttaavat tasinkoon.

Mielestäni yo. jako olisi ollut oikeudenmukaisin ... ja tietenkin olisivat voineet sopia noin, vaan luulen ettei niin olisi päässyt kuitenkaan käymään. Onnkeksi en tiedä kertoa kuinka oikeasti kävi, koska pariskunta päätyi jatkamaan yhteiseloaan (kyynikot päätelköön miksi...)

Lue lisää

että sellaista tasajakoa ei haluta, koska naimisesta pitää saada palkkaa!
Kaikki menee rakkaudesta naimisiin, mutta sitten kun ero häämöttää on alkuperäinen syy hukassa, pois muistista pyyhitty! On vaan taalankuvat silmissä.

Kuka kieltää jakamasta niin kuten sanoit? Itse olisin ainakin ollut siihen kovin tyytyväinen! Nyt laitoin nimen paperiin jonka sisältöä en ymmärrä vieläkään!

Mies kirjoitti:

mikä tahansa käy, mitä sovitaan? Asialla ei sitten olekaan mitään lakia olemassa, jota kaikkien on noudatettava?

Ei kai MIKÄÄN laki voi estää sinua luovuttamasta 35 tonnia exälle, jos niin olette ositussopimuksessa keskenänne sopineet (joko yhteisestä ymmärryksestänne, tai tietämättömyydestäsi johtuen).

ELLET siihen suostu, neuvottelette ja haette sopua. Ellei sellaista synny, niin sitten oikeuteen ja lakikirjaa tavaamaan. Mutta osituksen saatte tietenkin tehdä ihan kuinkas lystäätte.... aivan omien sääntöjenne mukaan, mutta sopien.

Mies kirjoitti:

että sellaista tasajakoa ei haluta, koska naimisesta pitää saada palkkaa!
Kaikki menee rakkaudesta naimisiin, mutta sitten kun ero häämöttää on alkuperäinen syy hukassa, pois muistista pyyhitty! On vaan taalankuvat silmissä.

Kuka kieltää jakamasta niin kuten sanoit? Itse olisin ainakin ollut siihen kovin tyytyväinen! Nyt laitoin nimen paperiin jonka sisältöä en ymmärrä vieläkään!

Lue lisää

mutta silti pakko kirjottaa tähän viikonlopun ratoksi kaverin kommentti naisista:
Naiset on luonteeltaan huoria, edes avioliitossa ne ei anna ilmaiseksi ja jos ero tulee, sitten vasta kallista pillua oli...
Mutta onneksi sitä ei tiedä etukäteen!

Heh, viikonloppuja!

Mies kirjoitti:

mikä tahansa käy, mitä sovitaan? Asialla ei sitten olekaan mitään lakia olemassa, jota kaikkien on noudatettava?

Osituksen perusasioita on, että se jakautuu prosessina kahteen osaan. Omaisuuden osituksen laskennallinen puoli on eri asia kuin osituksen toteuttaminen reaalisesti (tilitys ja esineiden fyysinen jako). Maanmittarin tekemä laskelma on osituksen laskennallisen puolen toteuttamista. Siitä laki säätää täsmällisesti.

Laskennallinen ositus on lähtökohta sille, miten sen jälkeen omaisuus reaalisesti jaetaan.

Jos siitäkään ei sovita, usein joudutaan myymään omaisuutta osituksen toteuttamiseksi. Silloin oikeuden ositusta varten määräämä pesänjakaja hakee myyntilupaa omaisuuden myynnille.

Tässä esimerkin tapauksessa asunto menisi myyntiin, jos muuta sovintoon perustuvaa ratkaisua ei syntyisi.

M35 kirjoitti:

Ei kai MIKÄÄN laki voi estää sinua luovuttamasta 35 tonnia exälle, jos niin olette ositussopimuksessa keskenänne sopineet (joko yhteisestä ymmärryksestänne, tai tietämättömyydestäsi johtuen).

ELLET siihen suostu, neuvottelette ja haette sopua. Ellei sellaista synny, niin sitten oikeuteen ja lakikirjaa tavaamaan. Mutta osituksen saatte tietenkin tehdä ihan kuinkas lystäätte.... aivan omien sääntöjenne mukaan, mutta sopien.

Lue lisää

tarttiskohan asialle oikeesti tehdä jotain? Tarkotan, että tarkempia sääntöjä?

Mies kirjoitti:

että sellaista tasajakoa ei haluta, koska naimisesta pitää saada palkkaa!
Kaikki menee rakkaudesta naimisiin, mutta sitten kun ero häämöttää on alkuperäinen syy hukassa, pois muistista pyyhitty! On vaan taalankuvat silmissä.

Kuka kieltää jakamasta niin kuten sanoit? Itse olisin ainakin ollut siihen kovin tyytyväinen! Nyt laitoin nimen paperiin jonka sisältöä en ymmärrä vieläkään!

Lue lisää

No, miksi IHMEESSÄ menet allekirjoittamaan sellaista mitä et ymmärrä ... tai no, nyt ehkä tiedät miksi niin sun haluttiin tekevän.

MIKSI et palkannut juristia? Kannattiko säästö?

Kyllä kuvaamani tasajako on aivan mahdollinen, laillinen, ja hyväksyttävä ... JOS osapuolet noin sopivat. Mikä tässä on niin vaikeata sulle?

Mies kirjoitti:

mutta silti pakko kirjottaa tähän viikonlopun ratoksi kaverin kommentti naisista:
Naiset on luonteeltaan huoria, edes avioliitossa ne ei anna ilmaiseksi ja jos ero tulee, sitten vasta kallista pillua oli...
Mutta onneksi sitä ei tiedä etukäteen!

Heh, viikonloppuja!

Lue lisää

Ei kakki naiset ... eikä kaikki miet ole aaseja, osa kyllä ...

Mies kirjoitti:

tarttiskohan asialle oikeesti tehdä jotain? Tarkotan, että tarkempia sääntöjä?

Mitä ihmeen sääntöjä ?!?!
Sääntöjä sille, mitä erossa HALUAT sulle laillisesti kuuluvalla omaisuudella tehdä (antaa pois, vai pitää ... on syyt mitkä tahansa) ... hey HALOO ... holhousta tässä yhteiskunnassa jo tarpeeksi. Ettäkö säännöillä pitäisi pakottaa ihminen ottamaan hänelle kuuluva ... entäs jos ei tahdo?
Säännöt ON JO laissa (tulkinta joskus vaikeaa, tässä viimeisimmät viestit ovat olleet vaihteeksi selkeitä laskelmia siitä, miten lakia tulkitaan "pilkulleen").

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Osituksen perusasioita on, että se jakautuu prosessina kahteen osaan. Omaisuuden osituksen laskennallinen puoli on eri asia kuin osituksen toteuttaminen reaalisesti (tilitys ja esineiden fyysinen jako). Maanmittarin tekemä laskelma on osituksen laskennallisen puolen toteuttamista. Siitä laki säätää täsmällisesti.

Laskennallinen ositus on lähtökohta sille, miten sen jälkeen omaisuus reaalisesti jaetaan.

Jos siitäkään ei sovita, usein joudutaan myymään omaisuutta osituksen toteuttamiseksi. Silloin oikeuden ositusta varten määräämä pesänjakaja hakee myyntilupaa omaisuuden myynnille.

Tässä esimerkin tapauksessa asunto menisi myyntiin, jos muuta sovintoon perustuvaa ratkaisua ei syntyisi.

Lue lisää

MIES PITÄÄ/SAA:
- kesämökki 1.000,00
- auton (1/1) 1.000,00
- osakkeensa 2.000,00
BRUTTO 4.000,00
MIES VASTAA:
0
NETTO 4.000,00

VAIMO PITÄÄ/SAA:
- asunnon 8.000,00
(josta tasinkona 2.250,00
ja 1.750,00 lunastusta)
BRUTTO 8.000,00
VAIMO VASTAA:
- asuntovelka 3.000,00
- opintolaina 500,00
- auton osamaksun maksaminen pois 500,00
NETTO 4.000,00

Naisen lunastus miehelle sisältää siis kesämökin 1000 naisen osuuden auton arvosta 500 auton osamaksun miehen osuuden maksamisen pois 250 (yht. 1.750,00). Lisäksi nainen maksaa oman osuutensa auton osamaksusta 250 pois.

Näinkin voidaan SOPIA.

M35 kirjoitti:

Mitä ihmeen sääntöjä ?!?!
Sääntöjä sille, mitä erossa HALUAT sulle laillisesti kuuluvalla omaisuudella tehdä (antaa pois, vai pitää ... on syyt mitkä tahansa) ... hey HALOO ... holhousta tässä yhteiskunnassa jo tarpeeksi. Ettäkö säännöillä pitäisi pakottaa ihminen ottamaan hänelle kuuluva ... entäs jos ei tahdo?
Säännöt ON JO laissa (tulkinta joskus vaikeaa, tässä viimeisimmät viestit ovat olleet vaihteeksi selkeitä laskelmia siitä, miten lakia tulkitaan "pilkulleen").

Lue lisää

täällä? Kun kukin saa tehdä kuten tahtoo.

Mies kirjoitti:

täällä? Kun kukin saa tehdä kuten tahtoo.

eihän sopimisessa tarvitse tai voi tehdä kuten kukin tahtoo "itte", vaan miten yhdessä sovitaan ... ei sitä laki määrää, tietenkään.

Koska kaikki ei osaa/tahdo/kykene sopimaan, niin silloin oltava joku tapa tehdä jako ... siis laki (jotka valitsemamme eduskunta säätää) ... ja siitä täällä on ollut kyse .. miten jako lain mukaan menee, ellei sovita. Unohtamatta laissa olevaa pykälää kohtuullistamisesta.

jos sitä maksetaan, se on 350, eikä kuten virheellisesti näppäilin 250...

Eipäs mennä sormeilemaan esimerkkiä, ei muuten saa vertailukelpoisia tuloksia ;-))

Siihen en ota kantaa, oliko kyseinen "lainojen splittaus" mitenkään järkevää ... mutta niin tehtiin (tässä on todellisuuspohjaa), ja varmasti on harvinaista. Se, mitä erossa tämä merkitsisi heille tuskin oli tiedossa ... nyt on. Kerrotaan nyt sekin, että mies palasi kotiin ja elelevät yhdessä ... joten "oikeaa vastausta" mulla ei ole antaa. Sitä en tiedä, johtuiko tämä "uudelleen yrittäminen" tuosta mahdollisesti kalliista osituksesta (maanmittarin tulkinta oli lähellä miehen juristin näkemystä) jonka vaimo oli "hokannut" --- EI KAI nyt sentään ;-D

Vaan sitten sun laskelmaan. Yksi näkemys se on, ja varmasti monen mielestä oikeudenmukaisin "maalaisjärjellä" ajateltuna -- varmasti puolisot voisivat juttunsa noinkin sovitella. Suurin osa täällä kirjoittaneista asiantuntijoista kuitenkin pitänee sitä oikeudessa kestämättömänä laskelmana. Korjatkaa jos väärin olen ollut tulkitsevinani.

Mitä taas autoon tulee (olet yllättävän kiinnostunut sen kohtalosta), niin mikäli se mitenkään laskelmiasi muuttaa, niin sovitaan että se myytiin "markkinahintaan" (ai niin, osamaksullisessa kaupassa niin ei voi tehdä ko ei oo luovaria, ja rahoituslaitos kuittaisi velkansa ensin päältä ... nooh, muutetaan esimerkkiä että se oli ostettu kulutusluotolla). Kuten aikaisemmin on todettu, itse laskelman kannalta se epäoleellista.

M35 kirjoitti:

Eipäs mennä sormeilemaan esimerkkiä, ei muuten saa vertailukelpoisia tuloksia ;-))

Siihen en ota kantaa, oliko kyseinen "lainojen splittaus" mitenkään järkevää ... mutta niin tehtiin (tässä on todellisuuspohjaa), ja varmasti on harvinaista. Se, mitä erossa tämä merkitsisi heille tuskin oli tiedossa ... nyt on. Kerrotaan nyt sekin, että mies palasi kotiin ja elelevät yhdessä ... joten "oikeaa vastausta" mulla ei ole antaa. Sitä en tiedä, johtuiko tämä "uudelleen yrittäminen" tuosta mahdollisesti kalliista osituksesta (maanmittarin tulkinta oli lähellä miehen juristin näkemystä) jonka vaimo oli "hokannut" --- EI KAI nyt sentään ;-D

Vaan sitten sun laskelmaan. Yksi näkemys se on, ja varmasti monen mielestä oikeudenmukaisin "maalaisjärjellä" ajateltuna -- varmasti puolisot voisivat juttunsa noinkin sovitella. Suurin osa täällä kirjoittaneista asiantuntijoista kuitenkin pitänee sitä oikeudessa kestämättömänä laskelmana. Korjatkaa jos väärin olen ollut tulkitsevinani.

Mitä taas autoon tulee (olet yllättävän kiinnostunut sen kohtalosta), niin mikäli se mitenkään laskelmiasi muuttaa, niin sovitaan että se myytiin "markkinahintaan" (ai niin, osamaksullisessa kaupassa niin ei voi tehdä ko ei oo luovaria, ja rahoituslaitos kuittaisi velkansa ensin päältä ... nooh, muutetaan esimerkkiä että se oli ostettu kulutusluotolla). Kuten aikaisemmin on todettu, itse laskelman kannalta se epäoleellista.

Lue lisää

kun toiselle kirjoitat, mutta asia on niin, että oikeuteen ei mikään mene, jos puolisot tyytyvät tekemäänsä ositukseen. Ja mikseivät tyydy jos sen yksintuumin tekevät?

Toisaalta, jos haet tässä sitä, miten tässä eniten voisi toisella aiheuttaa kustannuksia lain puitteissa, pitää muistaa edelleen, ettei oikeus välttämättä vahvista kohtuutonta lain mukaan "oikein" laskettuakaan ositusta...

Pitää minunkin kysyä, etkö olekaan kiinnostunut tietämään sitä, miten ositus tehdään, vaiko vain sen laskemisesta, jota loppujen lopuksi kukaan ei voi oikeaksi todistaa?

Hänen laskemansa esimerkki (en muista nickiä) laskennasta ei välttämättä kaadu oikeudessa...

merja kirjoitti:

kun toiselle kirjoitat, mutta asia on niin, että oikeuteen ei mikään mene, jos puolisot tyytyvät tekemäänsä ositukseen. Ja mikseivät tyydy jos sen yksintuumin tekevät?

Toisaalta, jos haet tässä sitä, miten tässä eniten voisi toisella aiheuttaa kustannuksia lain puitteissa, pitää muistaa edelleen, ettei oikeus välttämättä vahvista kohtuutonta lain mukaan "oikein" laskettuakaan ositusta...

Pitää minunkin kysyä, etkö olekaan kiinnostunut tietämään sitä, miten ositus tehdään, vaiko vain sen laskemisesta, jota loppujen lopuksi kukaan ei voi oikeaksi todistaa?

Hänen laskemansa esimerkki (en muista nickiä) laskennasta ei välttämättä kaadu oikeudessa...

Lue lisää

Oikein vapaasti voip kommentoida, jopa suositeltavaa ... siihenhän nämä keskustelupalsat on tarjoitettu ;-))




Mihinkäs minä ne rautalangat taas jätinkään ... SIIS, useassa paikassa ole todennut, että sopiminen tietenkin paras (ja onneksi yleisin tapa) keino ositus hoitaa. Ja siksi kai ositussopimuksen loppuun tuleekin maininta "moittimatta jättämisestä". Eli, etästä ei ole ollut kysymys missään vaiheessa, tai tämän sopimisen "mollaamisesta". Itsekin niin olen tehnyt, ja joustanut mm. juuri omien velkojeni kanssa, koska mielestäni se oli oikeudenmukaista (joskin, lain mukaan olisin voinut toisinkin menetellä)




No nyt olet lähempänä alkuperäistä ajatustani "pähkinästä". Ajatukseni ei kuitenkaan aivan noin "raadollinen", paremminkin ... voiko sellainen olla laillista, minkä kansa tuntee väärydeksi. Onko osituslakimme epäoikeudenmukainen (mielestäni on)? Miksi?


>

Tähän kaipaisin jälleen ASIANTUNTIJOIDEN kommenttia Suomen oikesukäytännöstä. Rikosjutuissa ymmärrän, että tuomiot vaihtelevat niin rikosnimikkeistön (lievä- / törkeäraiskaus) kuin oikeuskäytännönkin mukaan (miltä kohtaa asteikko tuomio napataan). Mutta, jos ositusesimerkki periaatteesa kuten alkuperäisessä esimerkissäni, JA vaikka Maanmittarin ensimmäinen tulkinta kuten laissa kirjoitettu on ... niin mitä muutakaan tuomioistuin voi tehdä, kuin vahvistaa ositus. Muuten käsittääkseni tuomiovalta menee säädäntövallan puolelle... vai?




Pelottava ajatus, ettei lakiin perustuvaa asiaa (ositus) voida määrittää näin yksinkertaisessa esimerkissä yksiselitteisesti (oikeudenmukaisuuteen en ota kantaa). Toivon hartaasti, että sinänsä rönsyillevän ja mielenkiintoisen keskustelun syynä ei ole lainsäädännön "harmaus" tälläkin alueella ... vaan "mutuilu".

Niin, ja tiedän oikein tarkkaan miten ositus tehdään, siihen en tarvitse nyt tai koskaan täältä apua. Ja kun tarvitsin, maksoin siitä asiantuntijalle.




Aivan aivan .. eli JOKU on laskenut oikein ... edelleen, pelkäänpä että Maanmittari...

M35 kirjoitti:

Oikein vapaasti voip kommentoida, jopa suositeltavaa ... siihenhän nämä keskustelupalsat on tarjoitettu ;-))




Mihinkäs minä ne rautalangat taas jätinkään ... SIIS, useassa paikassa ole todennut, että sopiminen tietenkin paras (ja onneksi yleisin tapa) keino ositus hoitaa. Ja siksi kai ositussopimuksen loppuun tuleekin maininta "moittimatta jättämisestä". Eli, etästä ei ole ollut kysymys missään vaiheessa, tai tämän sopimisen "mollaamisesta". Itsekin niin olen tehnyt, ja joustanut mm. juuri omien velkojeni kanssa, koska mielestäni se oli oikeudenmukaista (joskin, lain mukaan olisin voinut toisinkin menetellä)




No nyt olet lähempänä alkuperäistä ajatustani "pähkinästä". Ajatukseni ei kuitenkaan aivan noin "raadollinen", paremminkin ... voiko sellainen olla laillista, minkä kansa tuntee väärydeksi. Onko osituslakimme epäoikeudenmukainen (mielestäni on)? Miksi?


>

Tähän kaipaisin jälleen ASIANTUNTIJOIDEN kommenttia Suomen oikesukäytännöstä. Rikosjutuissa ymmärrän, että tuomiot vaihtelevat niin rikosnimikkeistön (lievä- / törkeäraiskaus) kuin oikeuskäytännönkin mukaan (miltä kohtaa asteikko tuomio napataan). Mutta, jos ositusesimerkki periaatteesa kuten alkuperäisessä esimerkissäni, JA vaikka Maanmittarin ensimmäinen tulkinta kuten laissa kirjoitettu on ... niin mitä muutakaan tuomioistuin voi tehdä, kuin vahvistaa ositus. Muuten käsittääkseni tuomiovalta menee säädäntövallan puolelle... vai?




Pelottava ajatus, ettei lakiin perustuvaa asiaa (ositus) voida määrittää näin yksinkertaisessa esimerkissä yksiselitteisesti (oikeudenmukaisuuteen en ota kantaa). Toivon hartaasti, että sinänsä rönsyillevän ja mielenkiintoisen keskustelun syynä ei ole lainsäädännön "harmaus" tälläkin alueella ... vaan "mutuilu".

Niin, ja tiedän oikein tarkkaan miten ositus tehdään, siihen en tarvitse nyt tai koskaan täältä apua. Ja kun tarvitsin, maksoin siitä asiantuntijalle.




Aivan aivan .. eli JOKU on laskenut oikein ... edelleen, pelkäänpä että Maanmittari...

Lue lisää

En tarkoittanut maanmittaria...

Mutta tuossa lueskelin uudelleen näitä. Miksi sanot että mies pitää asunnon, kun et selvää minne joutuu muu omaisuus? Jaat osan, ja porukka meni siihen, muistamaatta että muutakin omaisuutta oli.

En tiedä, miten sen nyt sanoisin niin selvästi että ymmärrät. Ei sinun ymmärryksessä mitään vikaa ole, mutta ehkä minun ulosannissani. ;)

Alussa aina tehdään laskelma, tehdään se sitten asiantuntijalla tai kahdestaan. Riidat menee oikeuteen ja se joko vahvistaa tai hylkää. Sillä se, joka on tyytymätön, hänellä on yleensä peruste asiaan, josta toinen osapuoli viis veisaa. Sen takia, oikeinkaan laskettua ei välttämättä tuomita, jos se on kohtuuton. Esim. lyhyen liiton vuoksi. On niitä muitakin syitä.

Tuon autosta kyselemisen ymmärrän minäkin niin, että miksi jaoit osan, mutta jätit osan ulkopuolelle? Loppusummana on nyt tasinko asunto. Voiko se pitää silloin kutinsa, jos muu omaisuus on jakamatta, asuntoa lukuunottamatta? Omasta mielestäni ei.

Jos tarkoitus oli ainoastaan saada laskutapa, miksi lähdit jakamaan asuntoa, eli menit asioiden edelle? Osituksen toimittamiseen...

Toisaalta, en ymmärrä vastoin yleistä käytäntöä olevaa lainanottoakaan. Tämähän koskee vain tätä tapausta, eikä mielestäni toimi osviittana yleisesti.

En mollaa. Kunhan ihmettelen...:)

merja kirjoitti:

En tarkoittanut maanmittaria...

Mutta tuossa lueskelin uudelleen näitä. Miksi sanot että mies pitää asunnon, kun et selvää minne joutuu muu omaisuus? Jaat osan, ja porukka meni siihen, muistamaatta että muutakin omaisuutta oli.

En tiedä, miten sen nyt sanoisin niin selvästi että ymmärrät. Ei sinun ymmärryksessä mitään vikaa ole, mutta ehkä minun ulosannissani. ;)

Alussa aina tehdään laskelma, tehdään se sitten asiantuntijalla tai kahdestaan. Riidat menee oikeuteen ja se joko vahvistaa tai hylkää. Sillä se, joka on tyytymätön, hänellä on yleensä peruste asiaan, josta toinen osapuoli viis veisaa. Sen takia, oikeinkaan laskettua ei välttämättä tuomita, jos se on kohtuuton. Esim. lyhyen liiton vuoksi. On niitä muitakin syitä.

Tuon autosta kyselemisen ymmärrän minäkin niin, että miksi jaoit osan, mutta jätit osan ulkopuolelle? Loppusummana on nyt tasinko asunto. Voiko se pitää silloin kutinsa, jos muu omaisuus on jakamatta, asuntoa lukuunottamatta? Omasta mielestäni ei.

Jos tarkoitus oli ainoastaan saada laskutapa, miksi lähdit jakamaan asuntoa, eli menit asioiden edelle? Osituksen toimittamiseen...

Toisaalta, en ymmärrä vastoin yleistä käytäntöä olevaa lainanottoakaan. Tämähän koskee vain tätä tapausta, eikä mielestäni toimi osviittana yleisesti.

En mollaa. Kunhan ihmettelen...:)

Lue lisää

Noh, oikeastaan tuo ei ole myöskään oleellista. Eihän mies pidä asuntoa, vaan tavallaan ostaa sen… Varsinaisen jaon suhteen tuo on ”irrallinen juttu”. Esimerkin aritmetiikan suhteen yhtä epäoleellinen kuin autokin (voisihan mies ostaa ”yksinään” vastaavan asunnon naapurista, maksettuaan ensin tasingon exälle). Siis, jos tuo esimerkissä närästää, niin jätetään pois, ja jaetaan pelkästään riihikuivaa rahaa ja maksellaan tasinkoja.



Edelleen, esimerkin oleellisinta pointtia tuo ei muuta … joten mennään ”kaiken realisoinnin linjalle”. Syy miksi otin tuon irrallisena mukkaan on huomata se, että mies maksaakin asunnon osuutensa kahdesti (ensin sen oman 50%, ja nyt loput ja tasingon)




Kyllä kyllä, ja taitaa olla termi ”kohtuullistaminen” (siksi mainitsin esimerkissäni avioliiton keston)… josta voisikin heittää mahdollisesti oikeaa oikeuskäytäntöä tunteville … olisiko mielestänne kohtuullistamisen paikka jos käräjille päädytään. VAI, onko antamani esimerkki ”halki-poikki-ja-pinoon” jos sinun nuijittavaksi tulisi?



No jaettiinhan se … oli mukana niin minun kuin Maanmittarin laskelmissa … en ymmärrä? Ja jos se fyysinen auton rotisko niin vaikeaksi tekee asian ymmärtämisen, niin pistetään lihoiksi sekin ja jaetaan rahat.

>

Jösses, jottei seuraavaksi ruveta lakanoista meuhkaamaan, niin sanotaan että aivan kaikki myytiin, vain päällä olevat vaatteet jäi, ja velkakirjat sekä läjä rahaa. Siittä aletaan jakelemaan. ;-D



Vain ja ainostaan sen vuoksi, että sillä esimerkillä näkee otalohkollakin että joku systeemissä mättää, jos ositus lain mukaan menee noin. MUTTA, jos laki onkin viitteellinen ja lopulta tuomari riitatilanteessa kohtuullistaa miten parhaaksi katsoo, niin hyvä niin. Kysymys kaiken takana ehkä onkin … onko näin?



Tietenkin koskee vain tätä tapausta … tapaus kuitenkin.



Ei sellaisena otettukaan :-)) *takasin*

M35 kirjoitti:

Noh, oikeastaan tuo ei ole myöskään oleellista. Eihän mies pidä asuntoa, vaan tavallaan ostaa sen… Varsinaisen jaon suhteen tuo on ”irrallinen juttu”. Esimerkin aritmetiikan suhteen yhtä epäoleellinen kuin autokin (voisihan mies ostaa ”yksinään” vastaavan asunnon naapurista, maksettuaan ensin tasingon exälle). Siis, jos tuo esimerkissä närästää, niin jätetään pois, ja jaetaan pelkästään riihikuivaa rahaa ja maksellaan tasinkoja.



Edelleen, esimerkin oleellisinta pointtia tuo ei muuta … joten mennään ”kaiken realisoinnin linjalle”. Syy miksi otin tuon irrallisena mukkaan on huomata se, että mies maksaakin asunnon osuutensa kahdesti (ensin sen oman 50%, ja nyt loput ja tasingon)




Kyllä kyllä, ja taitaa olla termi ”kohtuullistaminen” (siksi mainitsin esimerkissäni avioliiton keston)… josta voisikin heittää mahdollisesti oikeaa oikeuskäytäntöä tunteville … olisiko mielestänne kohtuullistamisen paikka jos käräjille päädytään. VAI, onko antamani esimerkki ”halki-poikki-ja-pinoon” jos sinun nuijittavaksi tulisi?



No jaettiinhan se … oli mukana niin minun kuin Maanmittarin laskelmissa … en ymmärrä? Ja jos se fyysinen auton rotisko niin vaikeaksi tekee asian ymmärtämisen, niin pistetään lihoiksi sekin ja jaetaan rahat.

>

Jösses, jottei seuraavaksi ruveta lakanoista meuhkaamaan, niin sanotaan että aivan kaikki myytiin, vain päällä olevat vaatteet jäi, ja velkakirjat sekä läjä rahaa. Siittä aletaan jakelemaan. ;-D



Vain ja ainostaan sen vuoksi, että sillä esimerkillä näkee otalohkollakin että joku systeemissä mättää, jos ositus lain mukaan menee noin. MUTTA, jos laki onkin viitteellinen ja lopulta tuomari riitatilanteessa kohtuullistaa miten parhaaksi katsoo, niin hyvä niin. Kysymys kaiken takana ehkä onkin … onko näin?



Tietenkin koskee vain tätä tapausta … tapaus kuitenkin.



Ei sellaisena otettukaan :-)) *takasin*

Lue lisää

todellakin. Moneen kertaan sanomani tasajako on lain tarkoitus. Ihmiset päättävät mitä hyväksyvät.

Maanmittarin laskuopin mukaan puolet 12 000:sta on 6 250...

lakinainen kirjoitti:

todellakin. Moneen kertaan sanomani tasajako on lain tarkoitus. Ihmiset päättävät mitä hyväksyvät.

Maanmittarin laskuopin mukaan puolet 12 000:sta on 6 250...

Ymmärrän lain tarkoituksen ... eli, jos tämä ositusriita menisi oikeuteen, ja oletetaan että maanmittarin laskelma nyt kuitenkin kuten jos lakia "pilkulleen" tulkitaan laskennan osalta... NIIN onko tuomarilla kuinka suuri valta kohtuullistaa.

M35 kirjoitti:

Noh, oikeastaan tuo ei ole myöskään oleellista. Eihän mies pidä asuntoa, vaan tavallaan ostaa sen… Varsinaisen jaon suhteen tuo on ”irrallinen juttu”. Esimerkin aritmetiikan suhteen yhtä epäoleellinen kuin autokin (voisihan mies ostaa ”yksinään” vastaavan asunnon naapurista, maksettuaan ensin tasingon exälle). Siis, jos tuo esimerkissä närästää, niin jätetään pois, ja jaetaan pelkästään riihikuivaa rahaa ja maksellaan tasinkoja.



Edelleen, esimerkin oleellisinta pointtia tuo ei muuta … joten mennään ”kaiken realisoinnin linjalle”. Syy miksi otin tuon irrallisena mukkaan on huomata se, että mies maksaakin asunnon osuutensa kahdesti (ensin sen oman 50%, ja nyt loput ja tasingon)




Kyllä kyllä, ja taitaa olla termi ”kohtuullistaminen” (siksi mainitsin esimerkissäni avioliiton keston)… josta voisikin heittää mahdollisesti oikeaa oikeuskäytäntöä tunteville … olisiko mielestänne kohtuullistamisen paikka jos käräjille päädytään. VAI, onko antamani esimerkki ”halki-poikki-ja-pinoon” jos sinun nuijittavaksi tulisi?



No jaettiinhan se … oli mukana niin minun kuin Maanmittarin laskelmissa … en ymmärrä? Ja jos se fyysinen auton rotisko niin vaikeaksi tekee asian ymmärtämisen, niin pistetään lihoiksi sekin ja jaetaan rahat.

>

Jösses, jottei seuraavaksi ruveta lakanoista meuhkaamaan, niin sanotaan että aivan kaikki myytiin, vain päällä olevat vaatteet jäi, ja velkakirjat sekä läjä rahaa. Siittä aletaan jakelemaan. ;-D



Vain ja ainostaan sen vuoksi, että sillä esimerkillä näkee otalohkollakin että joku systeemissä mättää, jos ositus lain mukaan menee noin. MUTTA, jos laki onkin viitteellinen ja lopulta tuomari riitatilanteessa kohtuullistaa miten parhaaksi katsoo, niin hyvä niin. Kysymys kaiken takana ehkä onkin … onko näin?



Tietenkin koskee vain tätä tapausta … tapaus kuitenkin.



Ei sellaisena otettukaan :-)) *takasin*

Lue lisää

Avioliittolaissa on osituksen kohtuullistamista koskeva säännös, mutta sen soveltaminen esimerkin tapaukseen on annettujen lähtötietojen riittämättömyyden vuoksi mahdotonta.

On toki nähtävissä , että joitakin kohtuullistamisen perusteita tapaukseen liittyy: esim. että aviomies on panostanut perintövarojaan asuntovelan maksuun vaurastuttaakseen perheen omaisuutta.

Tämä kohtuullistaminen tehdään kuitenkin aina vasta sen jälkeen, kun edellä mainitut osituslaskelmat on ensin tehty, jolloin vasta voidaan arvioida olisiko lopputulos kohtuuton.

Se tarina, miten kohtuullistaminen tehtäisiin, onkin sitten jo aivan eri tarina eikä siihen arvioon kyllä riitä tällä palstalla oleva vastaustila. Siis jos sen vakavasti otettavasti suorittaisi, eikä vain lyhyinä "heittoina".

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Avioliittolaissa on osituksen kohtuullistamista koskeva säännös, mutta sen soveltaminen esimerkin tapaukseen on annettujen lähtötietojen riittämättömyyden vuoksi mahdotonta.

On toki nähtävissä , että joitakin kohtuullistamisen perusteita tapaukseen liittyy: esim. että aviomies on panostanut perintövarojaan asuntovelan maksuun vaurastuttaakseen perheen omaisuutta.

Tämä kohtuullistaminen tehdään kuitenkin aina vasta sen jälkeen, kun edellä mainitut osituslaskelmat on ensin tehty, jolloin vasta voidaan arvioida olisiko lopputulos kohtuuton.

Se tarina, miten kohtuullistaminen tehtäisiin, onkin sitten jo aivan eri tarina eikä siihen arvioon kyllä riitä tällä palstalla oleva vastaustila. Siis jos sen vakavasti otettavasti suorittaisi, eikä vain lyhyinä "heittoina".

Lue lisää

kuten hieman tuolla yllä kirjoitin ... ymmärrän ettei tästä tuomiota voi saada, koska lähtötiedot tarkoituksella olivat minimaalliset.

Mutta takaisin epistolaan ... tämä juttu kun kohta kaluttu loppuun ... juuri tuota laskelmaa hainkin, mitä kohtuullistetaan tai sitten ei.

Se mitä en jaksa ymmärtää, miksi "maalaisjärjen" vastainen jako saadan aikaan "lainmukaisesti" räknättyä, mitä sitten pakko kohtuullistaa. Miksi laki laskee niin nurinkurisesti tuon osituksen?

merja kirjoitti:

En tarkoittanut maanmittaria...

Mutta tuossa lueskelin uudelleen näitä. Miksi sanot että mies pitää asunnon, kun et selvää minne joutuu muu omaisuus? Jaat osan, ja porukka meni siihen, muistamaatta että muutakin omaisuutta oli.

En tiedä, miten sen nyt sanoisin niin selvästi että ymmärrät. Ei sinun ymmärryksessä mitään vikaa ole, mutta ehkä minun ulosannissani. ;)

Alussa aina tehdään laskelma, tehdään se sitten asiantuntijalla tai kahdestaan. Riidat menee oikeuteen ja se joko vahvistaa tai hylkää. Sillä se, joka on tyytymätön, hänellä on yleensä peruste asiaan, josta toinen osapuoli viis veisaa. Sen takia, oikeinkaan laskettua ei välttämättä tuomita, jos se on kohtuuton. Esim. lyhyen liiton vuoksi. On niitä muitakin syitä.

Tuon autosta kyselemisen ymmärrän minäkin niin, että miksi jaoit osan, mutta jätit osan ulkopuolelle? Loppusummana on nyt tasinko asunto. Voiko se pitää silloin kutinsa, jos muu omaisuus on jakamatta, asuntoa lukuunottamatta? Omasta mielestäni ei.

Jos tarkoitus oli ainoastaan saada laskutapa, miksi lähdit jakamaan asuntoa, eli menit asioiden edelle? Osituksen toimittamiseen...

Toisaalta, en ymmärrä vastoin yleistä käytäntöä olevaa lainanottoakaan. Tämähän koskee vain tätä tapausta, eikä mielestäni toimi osviittana yleisesti.

En mollaa. Kunhan ihmettelen...:)

Lue lisää

Anteeksi, luin oman alkuperäisen esimerkkini, ja se todella oli epäselvä lopussa tuo asunnon osalta.

Ymmärrän, että aiheutti "kysymyksiä" (olisi nyt aiheuttanut itsellenikin...). Huono sanavalinta tuo "saa asunnon" (lunastaa olisi kai ollut oikeampi)... toivottavasti itse asia tuli selväksi näissä tämän päivä tarkennuksissani, jotka aiheetta hieman "kärkkäitä".

M35 kirjoitti:

kuten hieman tuolla yllä kirjoitin ... ymmärrän ettei tästä tuomiota voi saada, koska lähtötiedot tarkoituksella olivat minimaalliset.

Mutta takaisin epistolaan ... tämä juttu kun kohta kaluttu loppuun ... juuri tuota laskelmaa hainkin, mitä kohtuullistetaan tai sitten ei.

Se mitä en jaksa ymmärtää, miksi "maalaisjärjen" vastainen jako saadan aikaan "lainmukaisesti" räknättyä, mitä sitten pakko kohtuullistaa. Miksi laki laskee niin nurinkurisesti tuon osituksen?

Lue lisää

>>Se mitä en jaksa ymmärtää, miksi "maalaisjärjen" vastainen jako saadan aikaan "lainmukaisesti" räknättyä, mitä sitten pakko kohtuullistaa. Miksi laki laskee niin nurinkurisesti tuon osituksen? >>

Nähdäkseni tämä ristiriita johtuu siitä, että aviopuolisoiden varallisuussuhteet perustuvat avioliittolaissa omaisuuden ja velkojen erillisyyden periaatteelle. Ihmiset eivät tätä aina ymmärrä. Avioliitto ei aikaansaa mitään yhteistä omaisuusmassaa, jota sitten jaetaan tasan molemmille eron tullessa (näin oli vanhassa laissa aviopuolisoiden omaisuussuhteista 1800-luvun lopulta 1930 saakka). Puolisoiden omaisuus on lähtökohtaisesti erillistä ja molemmat puolisot ovat oikeutettuja toimimaan yksin suhteessaan avioliiton ulkopuolisiin tahoihin oikeudellisissa ja taloudellisissa asioissaan.

Tästä aiheutuu joskus ongelmia, kun puolisoiden keskinäinen avio-oikeus toisaalta on kuitenkin niin laaja. Avio-oikeuden piiriin kuuluu kaikki omaisuus mukaan lukien puolison perintönä tai lahjaksi saamat varat. Joissakin maissa avio-oikeus ulottuu vain puolisoiden avioliiton aikana ansaitsemiin tuloihin. Muu pysyy täysin avioliiton vaikutusten ulkopuolella. Suomeen tällaista järjestelmää ei aikanaan haluttu.

Sitä paitsi, jos sellainen aviolittolaki haluttaisiin säätää, joka ottaisi huomioon kaikki mahdolliset erikoistilanteet, sitä lakia ei takuulla enää ymmärtäisi kuin hyvin harva erikoisasiantuntija. Nytkin avioliittolain ositusjärjestelmä menee keskimääräisen kaduntallaajan hilseen yli aika korkealta ;)