Juttu saattaa tuntua tarulta, mutta uskokaa pois se on totisinta totta. Tilanne on se että minulla on ollut noin 10 vuotta, .22 pistooli, luvallisesti. Sillä olen ammuskellut ampumaseurani radalla. Ampumaseuraan olen kuulunut yhtä kauan kuin minulla ase on ollut. Mitään varsinaista lajia en ole harrastanut. Lähinnä tauluja puhkonut. Useimmiten vielä olen ollut radalla yksinäni. Ajatuksissa oli hommata hieman isompi kalibarinen ase. Asiaa kysyin paikallisen poliisin "konttorista". Siellä pyydettiin soittamaan Herra, iso herralle ja tiedustelemaan asiaa. Konttorista sai laput varoiksi jos sattuisi Herra iso herra antamaan mahdollisuuksia aseelle. Lopulta kun Herran sain kiinni, hän meinasi että saattaa olla turha koittaa isompi kaliberistä asetta.
Perustelut olivat:
Minä en pysty todistamaan että harrastaisin ammuntaa säännöllisesti.
Pitäisi olla näyttää esim. ratamestarin allekirjoittama ampumapöytäkirja.
Kun kysyin seuralta että miten voin saada ratamestarin allekirjoituksen, vastaukseksi tuli että :Meillähän ei ole ratamestaria.
Antakaapas viisaamat neuvoja miten saada laillisesti isompi ase.
Perustelut olivat:
Minä en pysty todistamaan että harrastaisin ammuntaa säännöllisesti.
Pitäisi olla näyttää esim. ratamestarin allekirjoittama ampumapöytäkirja.
Kun kysyin seuralta että miten voin saada ratamestarin allekirjoituksen, vastaukseksi tuli että :Meillähän ei ole ratamestaria.
Antakaapas viisaamat neuvoja miten saada laillisesti isompi ase.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olet joutunut tiukentuneen aselupapolitiikan kohteeksi. Näin on käynyt jo monelle ja tulee edelleen käymään. Tällä saaadaan pitkässä juoksussa näivetettyä ampumaharrastus. Harrastuksen aloittaminen tehdään jo niin vaikeaksi että monikaan ei jaksa tapella asiansa puolesta.
Ampumapöytäkirjan pito on ehdottoman tärkeää. Kahden henkilön allekirjoittama harrastustodistus on riittävä. Ja pää pitää tietysti tutkia.Niin ja tarkka selvitys mitä lajia aikoo ampua.
Luvan saannissa on kuitenkin edelleen paikkakuntakohtaisia eroja. Joten vaikeaa on...
olet 10 v ollut seuran jäsen ja jopa käynyt ampumassa radalla. Silti kukaan ei tunne sinua.
Ja mikähän olisi tämä isompi kaliperi? Ei kuulosta ainakaan 32 cal kilpa-aseelta. Practical ammunta ei myöskään juttusi perusteella ole lajisi. Jos taas harrastat reserviläisammuntoja, niin pistoolia tai revolveria voi hakea kyllä ihan perustellusti. Ja tuo harrastuksen todistaminen on vähän sellainen juttu, että miten sitä voi mitään todistaa, kun ei ole vielä edes asetta millä harrastaa.
Silhuetti-ammunta lienee myös mahdollinen hyväksyttävä laji isommalle käsiaseelle...
ja siinähän aseina kai on jopa jotain kivääreistä tehtyjä 'käsiaseita'. Minkähänlainen paperisota sellaisessakin aseessa on, vaikka ovatkin vain pulttilukkoisia kertalaukaus aseita.
Emmehän me radalla suljetuin silmin kulje ja ammu joten tietenkin näemme siellä ihmisiä. Tunteminen on kuitenkin jotakin enemmän kuin näkeminen. Kilpailijoiltaniko minun pitäisi ruveta kerjäämään jotakin todistusta! Ei siellä radalla välttämättä ole jatkuvasti päivystämässä sellaista neutraalia tahoa joka voisi todistuksia kirjoittella.
minusta koko vouhotus jostain harrastuksen todistamisesta on täysin järjetöntä. Oli lait mitä tahansa, niin minä en ainakaan rupea mitään todistelemaan kellekään. Ammun tai olen ampumatta, vittuuko se kellekään kuuluu.
Tämä, että aloittelevalta harrastajalta vaaditaan jotain näyttöä harrastuksesta, jota ei käytännössä, eikä teoriassa voi edes harrastaa ilman omaa asetta, niin tuntuu jotenkin mielipuoliselta. Se vielä, että jos on ampunut jo vuosia ilmapistoolilla, niin ei lasketa miksikään harrastamiseksi, niin on jo täysin kaistapäistä. Sitten on vielä minunkin tutuissa sellaisia, joita ei ilma-aseet kiinnosta. Harrastuksen voi ihan hyvin aloittaa 22 tai ysimillisellä lajista riippuen. Ja sitten jos joku tykkää lojautella jollain 45 reukulla, niin miksi ei voisi sellaista ostaa omaksi?
Jos nämä aseet pitää olla luvanvaraisia, niin siihen pitäisi riittää, että on luotettava ja rehellinen kansalainen. Sillä ei ole mitään merkitystä monta laukausta sillä aseella meinaa ampua ja milloin ja missä.
"minusta koko vouhotus jostain harrastuksen todistamisesta on täysin järjetöntä. Oli lait mitä tahansa, niin minä en ainakaan rupea mitään todistelemaan kellekään. Ammun tai olen ampumatta, vittuuko se kellekään kuuluu."
Pistäpä yo. tekstisi talteen ja esitä se viranomaiselle sitten kun uuden aselain kakkosvaihe pyörähtää käyntiin :P)
Harrastuksen todistaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Ampumapäiväkirjaksi kelpaa ruutupaperivihko, johon olet kirjannut päivämäärän, suorituspaikan, ammunnassa käytetyn aseen tyypin, laukausten määrän. Todistajaksi ratamestari, ampujakaveri tai oma allekirjoitus. Tällä päiväkirjalla kykenet osoittamaan säännöllisen harjoittelun.
Seuran jäsenyys on hyvä myös todistaa ja pyytää vaikka puheenjohtajalta vapaamuotoinen todistus harrastuksesta.
Liity reserviläisiin ja käy heidän johdetuilla ampumavuoroilla ampumassa. Reserviläisseuroilla on yleensä lainattavana pistooleita ja kivääreitä. Käy vaikka turvallisen ampujan kurssi ja SRA-kurssi.
Ensi syksynä haet lupaa haluamallesi pistoolille. 9mm puoliautomaattipistooli ja perustelut reserviläisammunta, tarkkuusammunta. Liitä mukaan ampumapäiväkirja vuoden alusta, ressukortti, vakuutuskortti, ampumaseuran jäsenyystodistus, käymäsi MPK:n kurssitodistukset. Näillä eväin saat luvan isommalle pistoolille, jos haastattelussa ja taustoiltasi sinut katsotaan sopivaksi. Jos et saa, niin valita hallinto-oikeuteen, niin saat aivan varmasti.
kommentti ihmeellinen..itsekin aikanaan kun asuin helsingissä, kävin ampumaradalla yli kymmenen vuoden ajan eikä siellä siltikään kukaan tuntenut minua, viikin pistooliradalla kävin viikoittain, yksin menin ja yksin ammuin, ei siellä välttämättä tutuiksi tulla.
Voi olla että pahvinpuhkomiseen katsotaan että 22kal ase riittää ja jos ruutiaseella harrastaa tarkkuusammuntaa niin isompi kaliiperi ei tuo tarkkuutta lisää, ehkä päinvastoin.
Isopistooli on virallinen kansainvälinen ampumaurheilulaji johon ei 22-kaliiberinen ase riitä. Kaliiberin pitää olla sääntöjen mukaan välillä .30-.38. Kilpatasolla tuota ammutaan pääasiassa .32-kaaliberisella pistoolilla, mutta sääntöjen puitteissa myös .357MAG käy harjoitteluun (ammutaan .38-patruunoilla). Jopa 9mm-pistooli sopii sääntöjen mukaan isopistooliammuntaan, kun käytetään lyijyluoteja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isopistooli
kyllä ampumaseuroissa ja varsinkin reserviläiset ampuu porukalla ammuntojaan kaikissa pistoolilajeissa. Tällaisia ihme kummajaisia näkyy tosiaan seuroissa olevan, joita kukaan ei tunne ja näin ollen ei sellaisille voi kukaan seuran jäsen voi mitään harrastetodistusta kirjoittaa. Vaikka todistetusti kävisitkin ahkerasti ampumassa yksinäsi, niin kukaan ei sitä henkilökohtaisesti ala todistaa jos ei tunne sinua ja pitää sinua jotenkin omituisena tästä syystä.
Jos joku ampumaseuran jäsen on 10 vuotta onnistunut väistelemään seuran toiminnoista niin, että kukaan ei tunne, niin sanoisinpa, että aika aika omituinen otus on. Ampumaseuratoiminta ei ole pelkkää ammuntaa, siihen liittyy paljon muutakin. Pelkkä jäsenmaksun maksaminenkin tietysti seuralle kelpaa, jos jäsenestä ei muuta harmia ole, mutta silloin on ihan turha tulla kyselemään mitään harrastetodistuksia.
Itsekin muistelen Viikin ampumarataa kaiholla... Sen piekkarirataa käytin viikottain. Ja silloin tosiaan oli enemmistö porukkaa, jotka ampuivat omillaan... ...siis kuuluivat kyllä useinkin johonkin seuraan, mutta kukin kävi ampumassa silloin kun itselle sopii, eikä ängetty yhtä aikaa radalle ruuhkautumaan. Porukkaa kiinnosti ampuminen, eikä seurustelu.
Mutta nykyään, kun nämä lupaehdot on tarkoituksella kiristetty sellaisiksi ja ratoja on suljettu, pitää harrastajien kokoontua samanaikaisesti kaikille huonosti sopivaan aikaan paukuttelemaan ja jauhamaan paskaa vaikkapa jonnekin sisäampumaradalle. Käytännössä se tarkoittaa, että kehittyminen omassa lajissa on aikaisempaa huonompaa, sillä ammunnat ovat samanlaisia kuin vaikka varusmiesten ammuntaharjoitukset: sotilaallista tahtimarssia.
Nykyään ampuminen on mennyt sellaiseksi, että pitää olla enemmän kiinnostunut seurustelusta kuin ampumisesta, että saa niitä harrastetodistuksia... Moni varmaan vaan seurustelisi mieluummin baarissa kuin ampumaradalla, ja ihan eri tyyppien kanssa mitä ampumaradalla näkee...
Itsekin mieluiten käyn ampumaradalla juuri yksin. On paljon mukavampaa ampua omaan tahtiin. Myöskin kuulonsuojauksen kannalta on parempi ettei vieressä ole kymmentä muuta pyssyä paukuttelemassa.
Uuden aselain tultua tämä kyllä on sitten ongelma. Olen ajatellut että jos perustan oman ampumaseuran jonka ampuma-asekouluttaja olen, niin voin kirjoittaa sitten itse itselleni harrastustodistukset.
Minäkin varmaan sitten olen "kummajainen" ja luulenpa että on moni muukin. Tunnen vain muutaman seuran ihmisen vaikka olen ampumassa käynyt monien vuosien ajan. Joku tuttu on jo ehtinyt tehdä itsarinkin joten eipä saa häneltäkään nimmaria. Eihän sinne radalle yleensä mennä tutustumaan ihmisiin vaan ampumaan (taulua:-).
"Moni varmaan vaan seurustelisi mieluummin baarissa kuin ampumaradalla, ja ihan eri tyyppien kanssa mitä ampumaradalla näkee..."
Tuon näkökohdan lainlaatija ja viranomainen ovat täysin unohtaneet. Monilla ampujilla on voimakas kilpailuvietti ja tarkkuusammunnassa on paljolti kyse nimenomaan kilpailusta. Kilpailijan kanssa ei välttämättä haluta harjoitella samaan aikaan ja muutenkin yhteys halutaan pitää melko etäisenä. Kilpailussa tietysti ollaan yhdessä, mutta akuutti kilpailutilanne on asia erikseen. Harjoittelussa täytyy voida keskittyä harjoittelemiseen.
ammutaan seuran ammuntoja ihan porukalla, vaikka jotkut himoampujat käy lisäksi yksinkin 'harjoittelemassa'.
Onhan tietysti sellaisia velliperseitä varmaan paljonkin, jokka pitää asettaan tyynyn alla ja jos käyvät ampumassa, niin eivät tykkää ollenkaan jos joku näkee. Pistooliammunta ei näet ihan kaikille sovi. Jos käsi tutisee ja on hirveä rekyylikammo, niin eihän sitä tietenkään osu mihinkään ja ei tästä syystä halua ampua muuta kuin yksinään.
kivääriammuntahan on ihan eri asia kuin pistooliammunta!
Ellet sitten harrasta vain vaparia. Vaparillakin on paljon mukavampi ampua jos on muita, vaikka siinä ampuessa todellakin ollaan yksin, eikä seurustella.
Tässäkin vitjassa näkee taas tämän palstan keskustelun tason. Kaikenmaailman muppetit täällä vain piipittää, jokka ei tajua ampumisesta yhtään mitään. Kauhistus on jos joku toinen on samaan aikaan ampumassa ja pitää esim kuviosarjan jälkeen mennä tauluille samaan aikaan, hui, sehän näkee mun reijät ... eiii ... teen itsemurhan ..... määrätkää mulle lääkkeitä...
Pakkotahtisessa harrastuksessa menee hukkaan harrastamisen idea. Harrastuksen tulisi olla sellainen että sitä voi tehdä omaan vapaaseen tahtiin ja itse valitsemallaan ajalla. Varsinkin ampumisen harjoittelu on tällaista. Kilpailut sitten tietenkin ovat asia erikseen.
Monikin ampuja on enemmän kiinnostunut ampumisesta kuin piiri- ja seuraleikeistä. Juuri siksi he ovat ampujia eivätkä esim. runonlaulajia, jonglöörejä tai tanssitaiteilijoita.
Armeijassa ampuminen ja siviilissä ampuminen ovat "hiukan" eri asioita. Armeijassa ammutaan valtion hyväksi ja kriisiaikoihin valmistautuen joten silloin erilainen häirintä, päsmäröinti ja rähinäremmimeininki on normaalia. Sotilaan täytyy voida toimia paineen alaisena koska sota tuppaa olemaan melko stressaava ympäristö. Sota on käytännössä täyttä kaaosta joten sotilaan täytyy opetella sietämään sitä.
Siviilissä ammuttaessa ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole tarkoitus tappaa ketään eikä siviiliampujaa kouluteta toimimaan sotajoukon osana rintamaolosuhteissa, joten harjoittelu on eriluonteista. Ja siviilissä ne viereiset sällit eivät tosiaankaan ole saman sotajoukon jäseniä, vaan kilpailijoita, lähes vihollisia, ellei pahempiakin :-)
Eiköhän sinulla jo lääkkeitä olekin, "tasokkaasta" tekstistäsi päätellen. Muistat vaan ottaa ne lääkkeet säännöllisesti. Tai pyydä äitiä muistuttamaan.
puhut asiaa. ampuminen ja yhdessäolo muut illanistujaiset eivät liity yhteen. nykyään vain katsotaan helposti kieroon tälläisiä
Kannattaa olla aktiivinen jäsen. Joillakin median aivopesemillä ampujillakin voi olla turhia ennakkoluuloja. Sillä eipä kaikki ampujatkaan niin kovin ystävällismielisiä ja avarakatseisia ole. Tulevaisuuden kannalta voi kuitenkin olla ratkaisevan tärkeää että pystyy osoittamaan ampuma-aktiviteettinsa edes jollakin tavalla. Ei pidä tehdä syrjimistä virkamiesmafialle liian helpoksi!
ite oon spolle koulutukseltani enkä sittenkään saanu lupaa 9 millin pistoolille
mitä?