mä sain kulla olevani adoptiolapsi...vanhempani luulivat minun olevan koulussa kun he tulivat kotia ruokatunnille..olen seiskalla enkä aamulla jaksanut lähteä kouluun kun väsytti.. joten piilouduin sängyn alle enkä voinut olla kuulematta vanhempieni keskustelua siitä että olisin jo kyllin vanha kuulemaan...minulla on pikkuveli joka on ilmeisesti kanssa adoptoitu koska kun menin keittiöön silloin ja kysyin onko se totta, juttelimme äitini kanssa tosi pitkään ja hän kertoi ettei voi saada lapsia...kyllähän se oli järkytys, mutta ei muuta asennettani pikkuveljeen tai vanhempiini...he ovat aina äiti&isi enkä koskaan halua etsiä biologisia vanhempiani...äiti kertoi että se olisi mahdollista jos haluiasin tavata heidät..mutta ehkä parempi vaan jatkaa elämää! :) onko kelleen muulle tapahtunut jotain vastaavaa?
mooi!
jossu
61014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu on käy lue toi mun kirjoitus aihe on: tyhjää kirjoittaja Mira
Itse olen tulevaisuudessa adoptiolapsenäiti.
Kysymys teille: olisiko helpompaa jos olisitte tienneet jo pieninä olevanne adoptoituja?
Itse olen ajatellut ainakin kertoa lapselle jo pienenä et hänet on adoptoitu.
Suhtaudut kaikesta huolimatta hienosti jossu tähän tietoon että olet adoptoitu. Sen huomaa tuosta miten suhtaudut vanhempiisi ja veljeesi.
Muista pitää tuo mielessäsi huonoinakin hetkinä.
kertomista mahdollisimman pienenä. itse sain tietää ollessani 3-vuotias (sitä nuorempana en olisi asiaa ymmärtänyt)ja sen vuoksi olen sinut ottolapsitaustani kanssa. uskon, että myöhemmällä illä kuultuna asia olisi jollain tapaa järkyttänyt.
Sinut rakkaudella kasvattaneet vanhemmat ovat sinulle tietenkin ne oikeat isä ja äiti. Jos joskus haluat tavata biologiset vanhempasi niin se ei tarkoita, että pitäisit adoptiovanhempiasi jotenkin epäonnistuneina tai huonoina vanhempina, eivätkä he sitä varmastikkaan ota sitä niin. Äitisihän jo toi tuon mahdollisuuden esille. Joillain adoptiolapsille herää jossain vaiheessa (ehkä perheen perustamisen yhteydessä) kysymyksiä joihin haluaisi saada vastauksen biologisilta vanhemmiltaan. Jotkut tuntevat surua siitä, ettei biologiset vanhemmat kyenneet hoitamaan häntä. Ole avoin vanhemmillesi tunteidesi kanssa, sinulla on oikeus olla kiinnostunut biovanhemmistasi ja olla myös surullinen jos siltä tuntuu.
Toivon sinulle aurinkoista kevättä ja kesää.
Tässä vielä linkki keskustelupalstalle joka on tarkoitettu aikuisille adoptiolapsille. Vaikka olet vasta seiskalla niin uskon, että olet tervetullut sille palstalle.
http://groups.yahoo.com/group/aikuisetadoptoidutsuomessa/
sain kyllä kuulla jo 3-vuotiaana, enkä vahingossa, vaan vanhempani kokivat minun olevan tuolloin tarpeeksi vanha ymmärtämään. outoa, että sinun vanhempasi salasivat asian sinulta. minusta se vain on väärin toimittu.
Se on minustakin väärin toimittu, mutta joskus vanhemmat tekevät virheitä. Ihan varmasti he ovat tarkoittaneet hyvää ja toimineet niinkuin ovat luulleet olevan paras.
Meillä on adoptiolapsi ja hän on saanut ihan alusta asti tietää olevansa adoptoitu, mutta tietenkin iän mukaisessa muodossa. Tämä me ollaan osattu tehdä "oikein", mutta mokataan varmasti jossain muussa, sitä se vanhemmuus on. Parhaansa sitä kuitenkin jokainen vanhempi yrittää, sen tietää itsekkin nyt kun päänsä puhki miettii mikä olisi parasta meidän rakkaalle lapselle.