Meillä oli äitini perunkirjoitus. Me rintaperilliset (3) emme olleet etukäteen nähneet pankin lakimiehen laatimaa perukirjaa ja saimme kutsun tilaisuuteen vain isältämme puhelimessa. Näimme siis omaisuuden vasta ko tilaisuudessa. Toki tiesimme, että vanhemmillamme on talo, mökki ja 3 sijoitusasunto-osaketta. Äiti olisi aikoinaan jo halunnut jakaa meille ennakkoperintönä omaisuutta mutta isä on vastustanut.
Nyt äidin osuus kaikesta omaisuudesta on 270 000 euroa ja isän 330 000 euroa. Isälle jäi myös hallintaoikeus omakotitaloon, josta hän nyt siis omistaa puolet ja kuolinpesä toisen puolen, isä ei sitä tilannetta haluasi muuttaa eikä meistä kukaan taas halua sitä taloa tai olla siinä mukana kun tiedämme millainen isä on; erittäin hidas ja hankala asioiden hoidossa ja vähän höppänäkin jo, oli mm perukirjaan antanut jotain vääriä tietoja (kyllä vahingossa) ja se menee uusiksi. Yksi asunto-osakkeista oli yksin äidin nimissä (95 000 € arvoltaan).
Kysymys teille viisaille kuuluu: Voimmeko vaatia nyt jokainen omaisuutta/rahaa 90 000 arvosta (270 000/3) vai voimmeko vaatia lakiosamme jakoon vai voimmeko tehdä mitään? Isä ei haluaisi jakaa muuta kuin rahaa sen verran, että saamme perintöverot maksettua ja säilyttää lopun yhteisen kuolinpesässä. Meistä kukaan ei halua sellaista alkaa hoitamaan, esim osakkeista tulisi vuokratuloa kuolinpesän tilille, veroilmoitukset, asioiden hoito hankalaa jne. Ainakin näin kuvittelemme. Joka asiassa isä taatusti jarruttaa kun hänenkin nimensä pitää saada aina sitten papereihin.
Nyt äidin osuus kaikesta omaisuudesta on 270 000 euroa ja isän 330 000 euroa. Isälle jäi myös hallintaoikeus omakotitaloon, josta hän nyt siis omistaa puolet ja kuolinpesä toisen puolen, isä ei sitä tilannetta haluasi muuttaa eikä meistä kukaan taas halua sitä taloa tai olla siinä mukana kun tiedämme millainen isä on; erittäin hidas ja hankala asioiden hoidossa ja vähän höppänäkin jo, oli mm perukirjaan antanut jotain vääriä tietoja (kyllä vahingossa) ja se menee uusiksi. Yksi asunto-osakkeista oli yksin äidin nimissä (95 000 € arvoltaan).
Kysymys teille viisaille kuuluu: Voimmeko vaatia nyt jokainen omaisuutta/rahaa 90 000 arvosta (270 000/3) vai voimmeko vaatia lakiosamme jakoon vai voimmeko tehdä mitään? Isä ei haluaisi jakaa muuta kuin rahaa sen verran, että saamme perintöverot maksettua ja säilyttää lopun yhteisen kuolinpesässä. Meistä kukaan ei halua sellaista alkaa hoitamaan, esim osakkeista tulisi vuokratuloa kuolinpesän tilille, veroilmoitukset, asioiden hoito hankalaa jne. Ainakin näin kuvittelemme. Joka asiassa isä taatusti jarruttaa kun hänenkin nimensä pitää saada aina sitten papereihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>>Nyt äidin osuus kaikesta omaisuudesta on 270 000 euroa ja isän 330 000 euroa. Isälle jäi myös hallintaoikeus omakotitaloon, josta hän nyt siis omistaa puolet ja kuolinpesä toisen puolen>Voimmeko vaatia nyt jokainen omaisuutta/rahaa 90 000 arvosta (270 000/3) vai voimmeko vaatia lakiosamme jakoon vai voimmeko tehdä mitään?
Tuota Nixun "osviittaa" on ilo lukea. Eipä juuri parempaa selvitystä voisi edes rahalla saada. Kiitoksia vain kansansivistäjälle, taas kerran.
Jos äidin osuu pesästä on 270 000. niin rintaperillisten lakiosuus on puolet tästä summasta, eli 135 000 ja toinen puoli kuuluu leskelle ellei tetamentilla ole toisin määrätty.
Miksi ihmeessä puolet menisi leskelle? Ei hän mitään peri ilman testamenttia jos on rintaperillisiä. Osituksessakaan hän ei ole mitään saamassa, koska on vainajaa varakkaampi.
Näin tietämätöntä "lakimiestä" ei olekaan pitkään aikoihin tänne eksynyt. No, nauru pidentää ikää!
Jutustasi ymmärsin, että haluatte eroon pesän/talon yhteishallinnosta. Jos isänne suostuu, niin osituksessa voitte rukata omistuksia myös siten, että talo jää yksin isän osuuteen ja te saatte häneltä muuta tilalle. Talon osalta menetätte kylläkin isän hallintaoikeudesta saamanne veroedun.
Joulukuussa kohistun perintöveroarvon lain tulkinnan yhtenäistämisen mukaan tehdyssä perukirjassa tulisi olla käyvät arvot talolle ja osakkeille, mutta ellei näin ole, niin osituksessa ja jaossa ei tarvitse noudattaa perukirjan arvoja, vaan käypiä arvoja.
Osituksen jälkeen ette tarvitse isänne nimeä perikunnan asioissa, mutta em. ositettuna myöskään isänne ei tarvitse hyväksyntäänne edes talon myyntiin tai lahjoittamiseen. Osituksella saatte lesken ja perikunnan omistukset selkeytettyä, mutta asia voi olla isälle vaikea ymmärtää/hyväksyä ja asian esittävä perillinen voi leimautua "pahanilmanlinnuksi". Harkitkaa huolella edut ja haitat, vaikka usein suositellaan viivyttelemättä tekemään ositus ja perinnönjako.
Äidillä ei ollut testamenttia ja isä ei anna tasinkoa omasta omaisuudestaan, mikä tottakai ihan ok. Isälle jäi omakotitaloon hallintaoikeus ja irtamisto ja vähäarvoinen auto eli hän jatkaa entiseen malliin asumista ja olemista.
Kiitos, tämä helpottava tieto niin pyydämme samaa lakimiestä tekemään mahdollisimman pian jaon. Isällä on tapana haluta kaikkia hallita eikä siitä luopuisi millään, että saa pitää kaikki langat käsissään mutta kun isämme tunnemme niin olimme kaikki yhtä mieltä siitä, ettemme halua jättää mitään jakamatta.