Mäykkyni on muuttunut; ennen oli aika ns itseriittoinen, vaan ei enää; kävi sellainen asia että isokokoinen uros saksanpaimenkoira hyökkäsi koirani kimppuun, sakemanni oli i r r a l l a a n.
Se heitti pienen koirani ilmaan, niskavilloista otti kiinni.
Kun sakemanni hetkeksi katsoi muualle, nappasin ulisevan ja huutavan koirani syliini.
Mäykyn jalkaa se onnistui puremaan.
Mutta sen jälkeen mäykkyni on " kuin toinen mäykky " , seuraa minua joka paikkaan, jopa suihuun änkeää mukaan, istuu pytyn takana ja katselee tyytyväisenä, luultavasti sille jäi jokin voimakas pelkotila:
jos/kun makoilen vaikka soffalla, mäykky tunkee oitis päälleni ja yöt se nukkuu tosi tiivisti vierelläni.
Nukkui kyllä ennenkin satunnaisesti sängyssäni.
Joskus se myös innostuu nylkyttämään minua, mitä ei ikinä tehnyt ennen.
Koira on 4 v mäyräkoiratyttö.
Olisiko isomman koiran päällekarkaus kaiken tämän aiheuttanut ?
Muutos koirassa
15
404
Vastaukset
- hänttimönttinen
On voinut aiheuttaakin. Mäykky on sillain ja sillain hieman ujo rotu, ja etenkin nartulle voi jäädä pahatkin traumat. Mäykyn luottamus sinuun on voinut kasvaa, kun pelastit sen isomman koiran kynsistä :) Tai sitten se pelkää, että isompi koira hyökkää uudelleen ja mäykkyraukka sitten uskoo, että sinä taas pelastat sen pinteestä... paha sanoa.
- Sama III
Joo, toisaalta niin liikkistä, kun se turvautuu minuun, toisaalta vähän paha eli kun menen ruokakauppaan se sananmukaisesti jää itkemään - olen kysynyt naapureilta, kestääkö se kauankin - se itku?
Ai, he sanovat, olemme jo luulleet, ettei sinulla olekaan koiraa enää - selittyy sillä että ketään ei ole
kerrostalossa kotona päivisin muuta kuin minä koiramamma eläkeläinen.
Aina kun teen lähtö kauppaan, koira käyttäytyy ihan kummasti, tajuaa pienestäkin liiikeestäni että ny´mamma aikoo lähteä - kun otan kauppakassin narikasta, laitan lompakon siihen ja pukeudun se välillä on ihan hassu; juoksee koko ajan perässä - kun lähden, annan sille ruokaa ja luun, jota se muuten saa pitää - sillä on näes taipumus " haudata" luut ja lelut, eihän siinä muuta, mutta kun se kaivaa ne aarteensa joko mun petarin alle, sohvatyynyjen alle ja sitä rataa että jälkeä syntyy.
Kerran se silppusi pussilakanan sentin rimssuiksi, olin poissa about 30 m.
Sitä yksinoloa pitäisi harjoitella, mutta eläkeläisenä en oikein mene muualle ko paikkoihin mihin voin
ottaa sitä mukaani.
Sen isomman koiran hyökkäyksen jälkeen se tosiaan muuttui.
Ison koiran omistajalla ei ole hurtta hallinnassa, sillä on nykyään kuonopanta mutta armoton murina ja hyppely ja vääntäminen että pääsisi toisten koirien kimppuun jatkuu.
Käsittämätöntä, että ihmiset ottavat isoja koiria joita eivät viitsi/ osaa kouluttaa edes alkeellisesti.
Aluella jossa asun, kaikki koiraihmiset väistävät tätä isoa hurttaa, monet kääntyvät täyskäännöksen jos tämä pelottava pari vain vastaan tulee - sen näkee niin ilmiselvästi, että hurtta ei ole hallinnassa.
Enkä ymmärrä sitäkään, miten joku uskaltaa pitää sellaista koiraa -
mitä jos lähietäisyydelle tuleekin pieni lapsi ?
Kun hurtta hyökkäsi koirani kimppuun, se oli vapaana.
Että sellaista koirakuria. - hajustiina
Sama III kirjoitti:
Joo, toisaalta niin liikkistä, kun se turvautuu minuun, toisaalta vähän paha eli kun menen ruokakauppaan se sananmukaisesti jää itkemään - olen kysynyt naapureilta, kestääkö se kauankin - se itku?
Ai, he sanovat, olemme jo luulleet, ettei sinulla olekaan koiraa enää - selittyy sillä että ketään ei ole
kerrostalossa kotona päivisin muuta kuin minä koiramamma eläkeläinen.
Aina kun teen lähtö kauppaan, koira käyttäytyy ihan kummasti, tajuaa pienestäkin liiikeestäni että ny´mamma aikoo lähteä - kun otan kauppakassin narikasta, laitan lompakon siihen ja pukeudun se välillä on ihan hassu; juoksee koko ajan perässä - kun lähden, annan sille ruokaa ja luun, jota se muuten saa pitää - sillä on näes taipumus " haudata" luut ja lelut, eihän siinä muuta, mutta kun se kaivaa ne aarteensa joko mun petarin alle, sohvatyynyjen alle ja sitä rataa että jälkeä syntyy.
Kerran se silppusi pussilakanan sentin rimssuiksi, olin poissa about 30 m.
Sitä yksinoloa pitäisi harjoitella, mutta eläkeläisenä en oikein mene muualle ko paikkoihin mihin voin
ottaa sitä mukaani.
Sen isomman koiran hyökkäyksen jälkeen se tosiaan muuttui.
Ison koiran omistajalla ei ole hurtta hallinnassa, sillä on nykyään kuonopanta mutta armoton murina ja hyppely ja vääntäminen että pääsisi toisten koirien kimppuun jatkuu.
Käsittämätöntä, että ihmiset ottavat isoja koiria joita eivät viitsi/ osaa kouluttaa edes alkeellisesti.
Aluella jossa asun, kaikki koiraihmiset väistävät tätä isoa hurttaa, monet kääntyvät täyskäännöksen jos tämä pelottava pari vain vastaan tulee - sen näkee niin ilmiselvästi, että hurtta ei ole hallinnassa.
Enkä ymmärrä sitäkään, miten joku uskaltaa pitää sellaista koiraa -
mitä jos lähietäisyydelle tuleekin pieni lapsi ?
Kun hurtta hyökkäsi koirani kimppuun, se oli vapaana.
Että sellaista koirakuria.sait silti pitää vielä rakkaan mäykkysi. Itse menetin ensimmäisen mäykkyni vuonna 1964 kun isäni ulkoilutti mäykkyämme Tampereen Pyynikillä iltamyöhään niin irrallaan ollut dobermanni hyökkäsi koiramme kimpuun ja puri kaulavaltimot poikki! Meidän Boy oli silloin vasta kolmivuotias ja kuoli muutaman minuutin jälkeen verenvuotoon! - Sitä tapahtumaa en unohda ikinä enkä hyväksy, en hyväksy koskaan sitä että isot koirat saavat uhotaja tehdä mitä vaan!
Tällä hetkellä minulla on oma 8 kuukauden vanha karkkariuros, kuudes mäykkyni ja suojelen ja rakastan sitä yli kaiken! Ja... annathan sinäkin kaiken rakkautesi tärisevälle mäykkyimmeiselle maailmassa - ihmisen parhaalle ystävälle - IloinenMummo
hajustiina kirjoitti:
sait silti pitää vielä rakkaan mäykkysi. Itse menetin ensimmäisen mäykkyni vuonna 1964 kun isäni ulkoilutti mäykkyämme Tampereen Pyynikillä iltamyöhään niin irrallaan ollut dobermanni hyökkäsi koiramme kimpuun ja puri kaulavaltimot poikki! Meidän Boy oli silloin vasta kolmivuotias ja kuoli muutaman minuutin jälkeen verenvuotoon! - Sitä tapahtumaa en unohda ikinä enkä hyväksy, en hyväksy koskaan sitä että isot koirat saavat uhotaja tehdä mitä vaan!
Tällä hetkellä minulla on oma 8 kuukauden vanha karkkariuros, kuudes mäykkyni ja suojelen ja rakastan sitä yli kaiken! Ja... annathan sinäkin kaiken rakkautesi tärisevälle mäykkyimmeiselle maailmassa - ihmisen parhaalle ystävälleJoo kuule hajustiina, minun karkkarityttöni on hyvässä ja hellässä hoivassa:
nukkuu yöt mun selän takana, joskus aamulla meillä on päät yhteisellä tyynyllä.
Ulkoilemme paljon, hyvää syötävää saa, ei liian paljon mutta sopivasti.
Olen ollut tosi vihainen isojen koirien omistajille kun he uhoavat:
ei meidän hauva mitään tee, pidä se lamppuharjasi pois näkyvistä -
no tasan tarkkaan ei mene niin; minulla on koira kiinni, tämä sakemanni joka hyökkäsi koirani kimppuun oli tosiaan irti.
Juu, ei tehnyt mitään ei. Kunhan nappasi niskavilloista kiinne ja heitti ilmaan !
Voi saateri että suututti.
Nytkin, kun kirjoittelen, hauvani nukkuu varmuuden vuoksi toisella jalallani...kun tästä nousen hän seuraa minua ko hai laivaa, etten vaan katoa..
tämä on toinen ihan oma mäykkyni, edellisen elämä oli lyhyt; vain 7 v kun tuli syöpö ja se joutui koirie taivaaseen. Kova ikävä oli ja on sitä ihanaa koiraa, mutta minkäs teet.
Perheessä on ollut kaiken kaikkiaan 4 mäykkyä, muuta rotua ei olla ajateltu.
Tämä nykyinen neitiseni, on ihana, sanon joskus leikilläni joskus vakavissani että hän
on minun tukeni ja turvani, olen jo mummeli, ja tiedän, että tämä jää viimeiseksi koirakseni, mutta onpa sitten sitä ihanampi.
Lämpimiä terveisiä hajustiinalle! - hajustiina
IloinenMummo kirjoitti:
Joo kuule hajustiina, minun karkkarityttöni on hyvässä ja hellässä hoivassa:
nukkuu yöt mun selän takana, joskus aamulla meillä on päät yhteisellä tyynyllä.
Ulkoilemme paljon, hyvää syötävää saa, ei liian paljon mutta sopivasti.
Olen ollut tosi vihainen isojen koirien omistajille kun he uhoavat:
ei meidän hauva mitään tee, pidä se lamppuharjasi pois näkyvistä -
no tasan tarkkaan ei mene niin; minulla on koira kiinni, tämä sakemanni joka hyökkäsi koirani kimppuun oli tosiaan irti.
Juu, ei tehnyt mitään ei. Kunhan nappasi niskavilloista kiinne ja heitti ilmaan !
Voi saateri että suututti.
Nytkin, kun kirjoittelen, hauvani nukkuu varmuuden vuoksi toisella jalallani...kun tästä nousen hän seuraa minua ko hai laivaa, etten vaan katoa..
tämä on toinen ihan oma mäykkyni, edellisen elämä oli lyhyt; vain 7 v kun tuli syöpö ja se joutui koirie taivaaseen. Kova ikävä oli ja on sitä ihanaa koiraa, mutta minkäs teet.
Perheessä on ollut kaiken kaikkiaan 4 mäykkyä, muuta rotua ei olla ajateltu.
Tämä nykyinen neitiseni, on ihana, sanon joskus leikilläni joskus vakavissani että hän
on minun tukeni ja turvani, olen jo mummeli, ja tiedän, että tämä jää viimeiseksi koirakseni, mutta onpa sitten sitä ihanampi.
Lämpimiä terveisiä hajustiinalle!lukea tekstiäsi kun kirjoituksestasi käy hyvin ilmi suuri rakkautesi "mäykkyimmeistä" kohtaan!!!
Itselläni edellinen uros oli kanssa sellainen että nukuimme selät vastakkain ja usein aamuisin heräsimme nenut vastakkain... ja voi niitä ihania aamun hetkiä - hyrinää ja suukottelua ja vasta kun sanoin että "no niin oiskohan aamupalan aika" niin yhdessä kipitimme keittiöön paahtoleipää valmistamaan. Sitten vasta ulos kun oli hieman massuun saatu täytettä.
Oma vanhin mäykkytyttöni eli onnellisen ja pitkän elämän..."ämmänrähjä" oli viisitoista vuotias lähtiessään mäykkytaivaaseen sairauden murtamana ja se oli tosi kova paikka niin minulle kuin tuolle edelliselle karkkariukolle joka oli tottunut elämään kaverin kera. Meni monta kuukautta kun ukkeli kulki perässä vahtien minua koko ajan kun olin kotosalla.
Ja olen sitä mieltä että mäykyt osaavat kommunikoida ihmisen kanssa täydellisesti ja ovat perheelleen sataprosenttisen uskollisia - en minäkään voisi koskaan kuvitella toista rotua ... nytkin tuossa vieressä "ärvöttää" eli nukkuu selällään haarat leväällään suupielessä hymynkare, pieni karkkaripoika joka yrittää tointua eilisestä ensimmäisestä trimmausreissusta. Kohta meen antamaan yösuukon ja sellasen hellän "karkkari-iltarukouksen" kun viereen en nykyään voi ottaa elämänkumppanin pienen allergian takia.
Ja onhan meillä täällä kotosalla vielä pienen vitriinin sisällä saviruukuissa kaksi "mäykkyenkeliämme" jotka on tuhkattu. Haluamme pitää ne täällä niin kauan kun löydämme paikan jossa ne saisivat levätä rauhassa... niillekin joskus höpisen - hassu kun olen!
Ja luulen minäkin että nyt kasvattelen viimeistä mäykkyäni sillä mummohan minäkin jo olen... suukot sinne "lötköpötkölle" ja iloista kesää !!! - samaMamma
hajustiina kirjoitti:
lukea tekstiäsi kun kirjoituksestasi käy hyvin ilmi suuri rakkautesi "mäykkyimmeistä" kohtaan!!!
Itselläni edellinen uros oli kanssa sellainen että nukuimme selät vastakkain ja usein aamuisin heräsimme nenut vastakkain... ja voi niitä ihania aamun hetkiä - hyrinää ja suukottelua ja vasta kun sanoin että "no niin oiskohan aamupalan aika" niin yhdessä kipitimme keittiöön paahtoleipää valmistamaan. Sitten vasta ulos kun oli hieman massuun saatu täytettä.
Oma vanhin mäykkytyttöni eli onnellisen ja pitkän elämän..."ämmänrähjä" oli viisitoista vuotias lähtiessään mäykkytaivaaseen sairauden murtamana ja se oli tosi kova paikka niin minulle kuin tuolle edelliselle karkkariukolle joka oli tottunut elämään kaverin kera. Meni monta kuukautta kun ukkeli kulki perässä vahtien minua koko ajan kun olin kotosalla.
Ja olen sitä mieltä että mäykyt osaavat kommunikoida ihmisen kanssa täydellisesti ja ovat perheelleen sataprosenttisen uskollisia - en minäkään voisi koskaan kuvitella toista rotua ... nytkin tuossa vieressä "ärvöttää" eli nukkuu selällään haarat leväällään suupielessä hymynkare, pieni karkkaripoika joka yrittää tointua eilisestä ensimmäisestä trimmausreissusta. Kohta meen antamaan yösuukon ja sellasen hellän "karkkari-iltarukouksen" kun viereen en nykyään voi ottaa elämänkumppanin pienen allergian takia.
Ja onhan meillä täällä kotosalla vielä pienen vitriinin sisällä saviruukuissa kaksi "mäykkyenkeliämme" jotka on tuhkattu. Haluamme pitää ne täällä niin kauan kun löydämme paikan jossa ne saisivat levätä rauhassa... niillekin joskus höpisen - hassu kun olen!
Ja luulen minäkin että nyt kasvattelen viimeistä mäykkyäni sillä mummohan minäkin jo olen... suukot sinne "lötköpötkölle" ja iloista kesää !!!Kiitos hajustiina.
Ihanaa lukea tekstiäsi.
Meidän perheen vanhin mäykky eli liki 15 vuotiaaksi.
Kyllä ne ovat niin ihania että.
Lapsenlapsi lupasi, että hän hoitaa mäykkyni jos sairastun, ei alle kouluikäisellä lapsella vielä ole sitä aikakäsitystä sillä, yritän kaikkeni että voin hyvin kauan, ja toivon että saan nähdä lapsenlapseni aikuisina.
Mutta tähän mäykkyasiaan;
omani on kyllä oikea elämän nautiskelija; jos sää on kurja, hän tekee tarpeensa pika-pikaa ja heti nokka kotia kohti.
Jos on kaunis sää, hän viivyttelee, nuuskii, katselee, kummastelee, mutta ei kiirettä kotiin.
Muutin ok talosta mäykyn kaa´ja vähän jännäsin,miten käy.
Mutta hienosti on mennyt.
Olen monta kertaa kysynyt naapureilta, haukkuuko hän kun olen poissa, ja moni on
sanonut, luulleensa ettei minulla enää koiraa olekaan kun mitään ei kuulu.
Kun suljen ulko-oven, hän kyllä saattaa haukahtaa pari kertaa, mutta jatkaa sitten omia touhujaan.
Käyn pari kertaa viikossa ruokakaupassa, muut menoni ovatkin sitten sellaiset johon hän saa tulla mukaan.
Aikuisilla lapsillani on myös koiria; on snautseria, corgia, tanskandogia jne.
Että hyvin olen periyttänyt tämän rakkauden koiriin.
Ajattelin joskus haikeana, että tämä tosiaan on viimeinen oma mäykkyni, mutta ei parane olla surusilmäinen, sen kun nauttii nyt nämä vuodet mitä meillä yhdessä on.
Tyttäreni nyppii tämän nykyisen turkkia, aina tarvittaessa, hän onkin koiraihminen sormenpäitään myöten.
Parhaillaan, kun tätä kirjoitan, mäykky tuhisee vielä peittoni alla, ei ole ikäänkuin ollut huomaavinaan, että mamma ihan pirteänä jo on noussut ylös, menen hetkeksi vielä lämpimän peiton alle, ja sitten lähdemme ulos.
Kaikkea hyvää sinulle ja mäykylleksi ja hyvää päivää myös ! - hajustiina
samaMamma kirjoitti:
Kiitos hajustiina.
Ihanaa lukea tekstiäsi.
Meidän perheen vanhin mäykky eli liki 15 vuotiaaksi.
Kyllä ne ovat niin ihania että.
Lapsenlapsi lupasi, että hän hoitaa mäykkyni jos sairastun, ei alle kouluikäisellä lapsella vielä ole sitä aikakäsitystä sillä, yritän kaikkeni että voin hyvin kauan, ja toivon että saan nähdä lapsenlapseni aikuisina.
Mutta tähän mäykkyasiaan;
omani on kyllä oikea elämän nautiskelija; jos sää on kurja, hän tekee tarpeensa pika-pikaa ja heti nokka kotia kohti.
Jos on kaunis sää, hän viivyttelee, nuuskii, katselee, kummastelee, mutta ei kiirettä kotiin.
Muutin ok talosta mäykyn kaa´ja vähän jännäsin,miten käy.
Mutta hienosti on mennyt.
Olen monta kertaa kysynyt naapureilta, haukkuuko hän kun olen poissa, ja moni on
sanonut, luulleensa ettei minulla enää koiraa olekaan kun mitään ei kuulu.
Kun suljen ulko-oven, hän kyllä saattaa haukahtaa pari kertaa, mutta jatkaa sitten omia touhujaan.
Käyn pari kertaa viikossa ruokakaupassa, muut menoni ovatkin sitten sellaiset johon hän saa tulla mukaan.
Aikuisilla lapsillani on myös koiria; on snautseria, corgia, tanskandogia jne.
Että hyvin olen periyttänyt tämän rakkauden koiriin.
Ajattelin joskus haikeana, että tämä tosiaan on viimeinen oma mäykkyni, mutta ei parane olla surusilmäinen, sen kun nauttii nyt nämä vuodet mitä meillä yhdessä on.
Tyttäreni nyppii tämän nykyisen turkkia, aina tarvittaessa, hän onkin koiraihminen sormenpäitään myöten.
Parhaillaan, kun tätä kirjoitan, mäykky tuhisee vielä peittoni alla, ei ole ikäänkuin ollut huomaavinaan, että mamma ihan pirteänä jo on noussut ylös, menen hetkeksi vielä lämpimän peiton alle, ja sitten lähdemme ulos.
Kaikkea hyvää sinulle ja mäykylleksi ja hyvää päivää myös !joskus kauan sitten kun omilla vanhemmillani oli mäykky niin omat lapseni hellivät Hassanin pilalle...ja Hassan antoi kaiken tapahtua...oli prinsessaviittaa ja myssyä päässä... kaikki meni läpi vaikka me vanhemmat näimme Hassanin ilmeestä että tää touhu joskus oksettaa...silti urhea mäykky oli milloin teräsmies milloin prinsessa...voi noita aikoja !!! Kyyneleet nousevat vieläkin silmiini!
Ja nyt...kun kaipaan tuota mennyttä niin Mikkopoika valtaa koko sydämeni. Tänään ostin uuden loikoilupedin olkkariin ja uuden pedin nukkumista varten...ja vähän hellyysnamejas ja leluja...euroissa ei lasketa kun pienestä Mikosta on kysymys... sain palkaksi ostoksista tärinää ja monta suukkoa!!!
Ja toivoa sopii että elämä vie niin että voisin ottaa Mikolle vielä ns. kaverin mutta työelämä sanelee niin paljon... mutta toivossa on hyvä elää ja suukot kotiintullessa korvaa kaiken!
Ajatukset ja rapsutukset...osataanhan teilläkin "ärvöttää"....?
- seSamaMummo
hajustiina kirjoitti:
joskus kauan sitten kun omilla vanhemmillani oli mäykky niin omat lapseni hellivät Hassanin pilalle...ja Hassan antoi kaiken tapahtua...oli prinsessaviittaa ja myssyä päässä... kaikki meni läpi vaikka me vanhemmat näimme Hassanin ilmeestä että tää touhu joskus oksettaa...silti urhea mäykky oli milloin teräsmies milloin prinsessa...voi noita aikoja !!! Kyyneleet nousevat vieläkin silmiini!
Ja nyt...kun kaipaan tuota mennyttä niin Mikkopoika valtaa koko sydämeni. Tänään ostin uuden loikoilupedin olkkariin ja uuden pedin nukkumista varten...ja vähän hellyysnamejas ja leluja...euroissa ei lasketa kun pienestä Mikosta on kysymys... sain palkaksi ostoksista tärinää ja monta suukkoa!!!
Ja toivoa sopii että elämä vie niin että voisin ottaa Mikolle vielä ns. kaverin mutta työelämä sanelee niin paljon... mutta toivossa on hyvä elää ja suukot kotiintullessa korvaa kaiken!
Ajatukset ja rapsutukset...osataanhan teilläkin "ärvöttää"....?
Juu, kyllä osataan : -)
- Pentu tulossa..
seSamaMummo kirjoitti:
Juu, kyllä osataan : -)
Meille on tulossa kohta puoliin pikkuinen mäykkypentu (narttu) ja mielessä on jo, että miten sitä oikein varjelee näiltä irrallaan kulkevilta, aggressiivisilta koirilta?
Yleensähän koira on sairas jos se hyökkää pennun päälle, koska pennunhan ei pitäisi olla kenellekään uhka. Täytyy ilmeisesti pitää silmat tarkkana ja kopata se sitten syliin jos joku ryntää vapaana kohti. En haluaisi pikkuiselle mitään traumoja, ettei tule sitten tosi araksi vanhemmiten.
Tämä oli minusta aika yllättävää, että uros hyökkäsi nartun päälle. Olen luullut, etteivät urokset juuri narttujen päälle hyökkää, vaan nimenomaan nartut ovat toisille nartuille potentiaalinen uhka? Mutta näköjään täytyy varoa kaikkia irrallaan liikuvia isoja, hallitsemattomia koiria.
Mäykky kun on niin pieni ja haavoittuvainen ja yksikin purema voi olla kohtalokas. Kertokaa mäykkyjen omistajat, miten olette varjelleet koiraanne näiltä hyökkäyksiltä?
Terkkuja kaikille mäykyn omistajille :)! - SMummeli
Pentu tulossa.. kirjoitti:
Meille on tulossa kohta puoliin pikkuinen mäykkypentu (narttu) ja mielessä on jo, että miten sitä oikein varjelee näiltä irrallaan kulkevilta, aggressiivisilta koirilta?
Yleensähän koira on sairas jos se hyökkää pennun päälle, koska pennunhan ei pitäisi olla kenellekään uhka. Täytyy ilmeisesti pitää silmat tarkkana ja kopata se sitten syliin jos joku ryntää vapaana kohti. En haluaisi pikkuiselle mitään traumoja, ettei tule sitten tosi araksi vanhemmiten.
Tämä oli minusta aika yllättävää, että uros hyökkäsi nartun päälle. Olen luullut, etteivät urokset juuri narttujen päälle hyökkää, vaan nimenomaan nartut ovat toisille nartuille potentiaalinen uhka? Mutta näköjään täytyy varoa kaikkia irrallaan liikuvia isoja, hallitsemattomia koiria.
Mäykky kun on niin pieni ja haavoittuvainen ja yksikin purema voi olla kohtalokas. Kertokaa mäykkyjen omistajat, miten olette varjelleet koiraanne näiltä hyökkäyksiltä?
Terkkuja kaikille mäykyn omistajille :)!En ole keksinyt mitään keinoa varjella; itse menin hädissäni väliin kun sakemanni uros hyökkäsi koirani kimppuun, ei ollut fiksu temppu ei, mutta en voinut vain seistä siinä
ja katsella kun se riepotteli pientä koiraani.
Ei mitenkään oikein voi varautua, kuin toivomalla ettei niin kävisi.
Pitäisi kai aina olla jotain kättä pidempää mukana, mutta eihän se ole mahdollista.
Miksi muiden pitää varoa näitä irrallaan olevia kauhuja ?
Mitä omistajien päässä liikkuu- tuntuukohan hienolta kun huomaa että muut pelkäävät ?
Totta mooses pelkää, sehän on tervettä järkeä se.
Toivon sinulle ja pennullesi hyvää ja turvallista elämää. - hajustiina
SMummeli kirjoitti:
En ole keksinyt mitään keinoa varjella; itse menin hädissäni väliin kun sakemanni uros hyökkäsi koirani kimppuun, ei ollut fiksu temppu ei, mutta en voinut vain seistä siinä
ja katsella kun se riepotteli pientä koiraani.
Ei mitenkään oikein voi varautua, kuin toivomalla ettei niin kävisi.
Pitäisi kai aina olla jotain kättä pidempää mukana, mutta eihän se ole mahdollista.
Miksi muiden pitää varoa näitä irrallaan olevia kauhuja ?
Mitä omistajien päässä liikkuu- tuntuukohan hienolta kun huomaa että muut pelkäävät ?
Totta mooses pelkää, sehän on tervettä järkeä se.
Toivon sinulle ja pennullesi hyvää ja turvallista elämää.on se että aina kun joku vähän isompi tulee vastaan niin on "kopata" pieni mäykky syliin...nääs kun kaikki ei tajuu sitä että pieni on aina pieni vaikka mäykkysiltä luonnetta löytyykin!
Kuten aiemmin kirjoitin on dobermanni purrut pieneltä mäykyltämme vuosikymmeniä sitten kaulavaltimot poikki...silloin ei oma rakassäni osannut varautua tilanteeseen!
Mutta mutta....mäykkykin osaa olla peto. Tiedän Tampereelta tapauksen että sakemanni uhosi aikansa mäykkynarttua ja sitten kerran kävi niin että "vanhaämmä" kyllästyi moiseen ja hyppäsi alakautta kurkkuun kiinni...se oli sakemannin kohtalo!
Minä rakastan mäykkyjä...jo niiden haju on erilainen kuin muiden koirien...ja niiden katse on kuin lottovoitto! Olo ja elo mäykyn kera on vertaansa vailla!
Pieni ukkelini...nyt kahdeksan kuukautta on osoittanut sen että olemme perhe...hyrinä, tärinä ja suukkojen määrä on ylitsevuotavaa ja aitoa!
Minulla on myös ollut labbis ja tanskandoggi mutta kyllä tää mäykky on mun juttu. Vanha äitini totesi joskus minulle ettei mun kannata ottaa mäykkyä kun se on viisaampi kuin mää... ja toden totta, joskus tuntuu että ne vie mua kuin litran mittaa!!!
Mutta... olen luvannut pienelle Mikolle että kuljen sen kanssa läpi tuulen ja tuiskun, rakastan ja annan anteeksi. Olen turva ja opastaja sen elämän varrella. Unohdan omat hirveät vaatimukseni koiran suhteen sillä olenhan saanut maailman parhaimman kaverin itselleni, uskollisen ja rakastavan mäykkypojan!!!
Ah...ihanaa olla mäykyn "äiti" !!! - mäykkisMamma
hajustiina kirjoitti:
on se että aina kun joku vähän isompi tulee vastaan niin on "kopata" pieni mäykky syliin...nääs kun kaikki ei tajuu sitä että pieni on aina pieni vaikka mäykkysiltä luonnetta löytyykin!
Kuten aiemmin kirjoitin on dobermanni purrut pieneltä mäykyltämme vuosikymmeniä sitten kaulavaltimot poikki...silloin ei oma rakassäni osannut varautua tilanteeseen!
Mutta mutta....mäykkykin osaa olla peto. Tiedän Tampereelta tapauksen että sakemanni uhosi aikansa mäykkynarttua ja sitten kerran kävi niin että "vanhaämmä" kyllästyi moiseen ja hyppäsi alakautta kurkkuun kiinni...se oli sakemannin kohtalo!
Minä rakastan mäykkyjä...jo niiden haju on erilainen kuin muiden koirien...ja niiden katse on kuin lottovoitto! Olo ja elo mäykyn kera on vertaansa vailla!
Pieni ukkelini...nyt kahdeksan kuukautta on osoittanut sen että olemme perhe...hyrinä, tärinä ja suukkojen määrä on ylitsevuotavaa ja aitoa!
Minulla on myös ollut labbis ja tanskandoggi mutta kyllä tää mäykky on mun juttu. Vanha äitini totesi joskus minulle ettei mun kannata ottaa mäykkyä kun se on viisaampi kuin mää... ja toden totta, joskus tuntuu että ne vie mua kuin litran mittaa!!!
Mutta... olen luvannut pienelle Mikolle että kuljen sen kanssa läpi tuulen ja tuiskun, rakastan ja annan anteeksi. Olen turva ja opastaja sen elämän varrella. Unohdan omat hirveät vaatimukseni koiran suhteen sillä olenhan saanut maailman parhaimman kaverin itselleni, uskollisen ja rakastavan mäykkypojan!!!
Ah...ihanaa olla mäykyn "äiti" !!!Myös minun mäykkyneitini on selvästi viisaampi ko mä....
mutta ihanaa niin.
Hän osaa olla ihana/raivostuttava / itsepäinen / tottelevainen (jos itse haluaa ) -
remmissä kulkee yleensä ihan hienosti mutta
välistä tekee sellaisia pikaspurtteja, jos ei ole varautunut remmi lähtee kädestä tai
sitten hän kävelee niiiiin viekossa, että on sotkeutua jalkoihini
mutta nämä ovat pikkujuttuja, mikään ei koskaan voita mäyräkoiran kanssa
elämistä
minäkin olen luvannut omalle mussukalleni, että olemme yhdessä for ever - kunnes jompikumpi meistä lähtee muille sfääreille
toivottavasti siihen on vielä monta, monta vuotta
tänään ulkona, kun oli lämpimämpää ja yritin kääntyä kotiinpäin, hän pysähtyi, katsoi minua kuin sanoakseen; ja mihin sinulla muka on nuin kiire?
no, ei ollut kiirettä ei, jatkettiin vielä lenkkiä.
kaikkea hyvää kaikille mäykyn omistajille ja eritoten hajustiinalle : -) - hajustiina
mäykkisMamma kirjoitti:
Myös minun mäykkyneitini on selvästi viisaampi ko mä....
mutta ihanaa niin.
Hän osaa olla ihana/raivostuttava / itsepäinen / tottelevainen (jos itse haluaa ) -
remmissä kulkee yleensä ihan hienosti mutta
välistä tekee sellaisia pikaspurtteja, jos ei ole varautunut remmi lähtee kädestä tai
sitten hän kävelee niiiiin viekossa, että on sotkeutua jalkoihini
mutta nämä ovat pikkujuttuja, mikään ei koskaan voita mäyräkoiran kanssa
elämistä
minäkin olen luvannut omalle mussukalleni, että olemme yhdessä for ever - kunnes jompikumpi meistä lähtee muille sfääreille
toivottavasti siihen on vielä monta, monta vuotta
tänään ulkona, kun oli lämpimämpää ja yritin kääntyä kotiinpäin, hän pysähtyi, katsoi minua kuin sanoakseen; ja mihin sinulla muka on nuin kiire?
no, ei ollut kiirettä ei, jatkettiin vielä lenkkiä.
kaikkea hyvää kaikille mäykyn omistajille ja eritoten hajustiinalle : -)lukea tieidän kaikkien oikeitten "mäykkyimmeisten" tekstiä... suurta rakkautta yli rajojen!
Mäykkkyimmeiselle ei koskaan kelpaa se b-luokka vaan kuulumme a-luokkaan niin kuin Kummelissakin todetaan!...ja mäykkylapsien kanssa pärjäävät vain sellaiset immeiset jotka uskaltavat myöntää olevansa tyhmempiä kuin koiruli ;)))
Kesä tulee ja pienellä ukolla tuntuu pihassa riittävän hommia...on uusia hajuja...jalkaa on opittu nostamaan ja välillä tuntuu siltä että "kiinaan ollaan kaivamassa" kun hännänpäätä vain kuopan reunalta vähän näkyy....ja sitten koko naama on mullan peitossa ja kaikki hyvin:)
Rakastan pientä Mikkoani yli kaiken !!! Halit ja ajatukset kaikille mäykkymammoille....pidetään huoli noista "lötköpötköistä" vaikka joskus ollaankin niitten kanssa erimieltä asioista! - Pentu tulossa...
hajustiina kirjoitti:
lukea tieidän kaikkien oikeitten "mäykkyimmeisten" tekstiä... suurta rakkautta yli rajojen!
Mäykkkyimmeiselle ei koskaan kelpaa se b-luokka vaan kuulumme a-luokkaan niin kuin Kummelissakin todetaan!...ja mäykkylapsien kanssa pärjäävät vain sellaiset immeiset jotka uskaltavat myöntää olevansa tyhmempiä kuin koiruli ;)))
Kesä tulee ja pienellä ukolla tuntuu pihassa riittävän hommia...on uusia hajuja...jalkaa on opittu nostamaan ja välillä tuntuu siltä että "kiinaan ollaan kaivamassa" kun hännänpäätä vain kuopan reunalta vähän näkyy....ja sitten koko naama on mullan peitossa ja kaikki hyvin:)
Rakastan pientä Mikkoani yli kaiken !!! Halit ja ajatukset kaikille mäykkymammoille....pidetään huoli noista "lötköpötköistä" vaikka joskus ollaankin niitten kanssa erimieltä asioista!Kiitos Mummolle ja Hajustiinalle mielenkiintoisista mäykkytarinoista!
Mäykyt ovat todella viisaita, itsen(p)äisiä, ihania koiria. Lähipiirissä on monta hurmaavaa mäykkya, niin narttuja kuin uroksiakin - kaikki omalla tavallaan loistavia persoonia. Odotamme jo innolla, että saamme oman pentumme meille kotiin! Mutta vielä sen täytyy kasvaa äitinsä ja sisarustensa tykö, joten täytyy vain kärsivällisesti odotella :).
Sen olen kyllä pannut merkille, että kaikki tuntemani mäykyt (6 kpl) ovat olleet kovia ruuan perään, miten teillä, ovatko koiranne suursyömäreitä? ;)
Ihanaa kesän alkua kaikille!! Nautitaan kesästä ja koiristamme! - samaMummo
Pentu tulossa... kirjoitti:
Kiitos Mummolle ja Hajustiinalle mielenkiintoisista mäykkytarinoista!
Mäykyt ovat todella viisaita, itsen(p)äisiä, ihania koiria. Lähipiirissä on monta hurmaavaa mäykkya, niin narttuja kuin uroksiakin - kaikki omalla tavallaan loistavia persoonia. Odotamme jo innolla, että saamme oman pentumme meille kotiin! Mutta vielä sen täytyy kasvaa äitinsä ja sisarustensa tykö, joten täytyy vain kärsivällisesti odotella :).
Sen olen kyllä pannut merkille, että kaikki tuntemani mäykyt (6 kpl) ovat olleet kovia ruuan perään, miten teillä, ovatko koiranne suursyömäreitä? ;)
Ihanaa kesän alkua kaikille!! Nautitaan kesästä ja koiristamme!Juu, kaikki ruoka käy - mutta mammana voin onneksi säännöstellä sen ruuan himoa, muuten ei tietäisi, käveleekö mäykky vai pyöriikö se..
nyt kevään aikana on laihtunut, kiitos runsaamman liikunnan mikä on hyvä asia - sekä mummolle että mäykylle. Onnellista odotusta teille !!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 712348
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012123- 791745
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441557- 781546
- 111495
- 311459
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?551323Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.781268Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?301209