kummallista katsoa vanhuutta silmiin
omaa
tajuta hitaasti
hyväksyä
ne osaavat
ilman minuakin
vaikka olen otettu joskus
kysyvät
muistatko
tiedätkö
tietysti tiedän
mutta sanoppas se heille
hei kamoon!!!
oppikoon itse
omaa
tajuta hitaasti
hyväksyä
ne osaavat
ilman minuakin
vaikka olen otettu joskus
kysyvät
muistatko
tiedätkö
tietysti tiedän
mutta sanoppas se heille
hei kamoon!!!
oppikoon itse
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän nauratti osuva runosi,, vaan näinhan se menee,,
näitä 'mahottoman viisaita' syntyy -aina- jälkeen,,, (ei käit mekin...*pyrskis*)
vaan kyllä niitä kysymyksiäkin sitten tulee, kun
tulee se tenkkapoo eteen ja pitäisi osata..
.."hei kamoon!!!
oppikoon itse"
:)))
Tätähän se on vanaha pölijä katteuksissaan kirijottellee
Kuhäntä vähä lohkon ko ei ne taho kuunnella
Peili kertoo sen
suvun ja rakkauden
samat rypyt, sama hymy,
lahjaksi äidiltä sain,
suku poissa on
vanhuus tullut
jatkuu nuorissa elämä
heille lahjoitan
rypyt rakkaat nuo
juuristaan kertomaan
vuorollaan peiliin katsovat
on siellä eletty eämä
Nätti vastaus
Minä joskus vähän kiukuttelen noille nuorille
Käy pikkusen katteeksi ko ne on niin sukkelia nykyään
Mokomat vielä monessa parempia
Niin sen täytyy olla, " pojasta polvi paranee" vanha sanonta , niin myös meillä.
Ruohon juuressa
äiti talloo
rustaa runon elämästä
usein kaupuusta kipeästä
lapset lensi opintielle
kiipuavat korkealle
huipulla usein tuulee.
korjaus : = usein kaipuusta kipeästä