Voiko terapia parantaa narsismin?

...ilmeisesti ole "puhdas" narsisti. Hän tunnustaa osan virheistään (ei kaikkia) ja on itse hakeutunut terapiaan. Terapeutin mukaan hänellä on narsistisia piirteitä, mutta myös piirteitä, jota ei narsistilla ole (esim. syyllisyydentunto, empatia läheisiä kohtaan ja halu muuttua).

Juuri näin.

Lähde. Eroa. Älä katso taaksesi. Nauti uudesta elämästäsi.

Minun mielestäni vain siinä tapauksessa kannattaa lähteä tukemaan, jos tuntuu siltä, että omat voimat riittävät siihen.

Terapiaan lähteminen on tietysti hyvä asia mutta kun se pelkkä lähteminen ei vielä riitä ja terapian toimivuus NPH:n kyseessä ollessa on hyvin kyseenalaista, niin sen vuoksi, jos puoliso on jo valmiiksi ihan rikki ja loppu, hänen pitää ajatella ennen kaikkea omaa jaksamistaan tässä vaiheessa.

henna001 kirjoitti:

Terapiaan lähteminen on tietysti hyvä asia mutta kun se pelkkä lähteminen ei vielä riitä ja terapian toimivuus NPH:n kyseessä ollessa on hyvin kyseenalaista, niin sen vuoksi, jos puoliso on jo valmiiksi ihan rikki ja loppu, hänen pitää ajatella ennen kaikkea omaa jaksamistaan tässä vaiheessa.

Lue lisää

Nyt vasta luin kaikki aloittajan viestit eli voimia ja tsemppiä yrittämiseen on, joten tuo edellinen kirjoitukseni ei taida koskea häntä.

Yritämme auttaa! Mut ihmisii mekin ollaan..

http://www.youtube.com/watch?v=xJPoE2BjLao

Niinpä juuri. Nähty on tuokin.
Omasta aloitteestaan meni mutta lopetti terapian sitten loukaantuneena, koska koki vääränä sen, että terapeutti "yritti udella hänen yksityisasioitaan ja tunteitaan ovelilla konsteilla, salakavalasti yritti saada hänet puhumaan asioista, jotka eivät kuuluneet terapeutille".

Varmaan on kaikille vaikeaa henkilökohtaisten asioiden puhuminen terapeutille mutta se ei sulje pois sitä, että narsistin auttaminen terapialla on melkein mahdotonta. Ainakin asiantuntijat sanovat käsittääkseni niin.

henna001 kirjoitti:

Varmaan on kaikille vaikeaa henkilökohtaisten asioiden puhuminen terapeutille mutta se ei sulje pois sitä, että narsistin auttaminen terapialla on melkein mahdotonta. Ainakin asiantuntijat sanovat käsittääkseni niin.

Lue lisää

"Vähän varmana tuuristakin kiinni, minkälaisen terpan juttusille sitä eksyy. "
Noin varmaan on noin yleensä mutta narsistin ollessa kyseessä sillä, minkälainen terapeutti on, ei käsittääkseni oli juurikaan vaikutusta..

henna001 kirjoitti:

"Vähän varmana tuuristakin kiinni, minkälaisen terpan juttusille sitä eksyy. "
Noin varmaan on noin yleensä mutta narsistin ollessa kyseessä sillä, minkälainen terapeutti on, ei käsittääkseni oli juurikaan vaikutusta..

Lue lisää

Eli minun vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen "voiko terapia parantaa narsismin" on, että todennäköisesti ei voi, mikäli narsismilla tarkoitetaan narsistista persoonallisuushäiriötä.

"Siis on olemassa ammattilaisia, jotka kykenevät näkemään sen narsistisen kuoren läpi. "

Minä taas uskon, että useimmat terapeutit kykenevät näkemään narsistisen kuoren läpi (on tietysti enemmän tai vähemmän tähän asiaan perehtyneitä), mutta ongelma ei ole siinä näkeekö terapeutti narsistisen kuoren läpi vaan siinä, että narsisti ei näe itse oman kuorensa läpi, eikä terapeutti voi siihen "pakottaa", narsisti ei paljasta itseään terapiassa vaikka terapeutti olisi kuinka hyvä, narsistilla ei ole aidosti ja syvällisesti mahdollisuutta oppia tuntemaan esim. empatiaa, koska hänen persoonastaan puuttuu tietyt "palikat", millä ylipäänsä voi tuntea empatiaa. Sanotaan niinkin että terapiassa narsisti oppii paremmin tuntemaan ihmisen psyykeä (kun yleensä älyssä ei ole vikaa) ja oppii käyttämään toisiin ihmisiin entistä paremmin ja ovelammin tietämystään ihmisen psyykestä ja narsistisia keinojaan. Narsisti voi ehkä oppia "mekaanisesti" käyttäytymään (mutta sisimmältään on sama entinen itsensä) niin että aiheuttaa itselleen ehkä vähemmän vaikeuksia ihmissuhteissaan, piilottamaan narsismiaan.

henna001 kirjoitti:

Varmaan on kaikille vaikeaa henkilökohtaisten asioiden puhuminen terapeutille mutta se ei sulje pois sitä, että narsistin auttaminen terapialla on melkein mahdotonta. Ainakin asiantuntijat sanovat käsittääkseni niin.

Lue lisää

En kyllä tunne yhtään ihmistä joka on valmis kertomaan kaiken itsestään.

utelias __-- kirjoitti:

En kyllä tunne yhtään ihmistä joka on valmis kertomaan kaiken itsestään.

Jos lähtisin hakemaan apua terapeutilta niin tietäisin kyllä sen että ainoa mahdollisuus saada apua on uskaltaa paljastaa sisintään muutenhan koko juttu eli terapiaan meno olisi ihan turhaa.

utelias __-- kirjoitti:

En kyllä tunne yhtään ihmistä joka on valmis kertomaan kaiken itsestään.

...terapeutille pitää olla valmis kertomaan kaikki. Se just on sitä motivaatiota. Mieheni rakastaa puhua itsestään. Myös niistä huonoista puolistaan (tykkää shokeerata) ja uskon, ettei hänellä ole ongelmaa siinä, etteikö hän kykenisi kertomaan kaikesta. Ongelma on siinä, onko hän valmis päästämään irti narsistisista piirteistään ja ylipäätänsä, haluaako hän päästää niistä irti. Mut toisaalta, kyllä mulle kävis sekin, että hän ulkoisesti käyttäytyis paremmin, vaikkei sisäisesti olis muuttunutkaan. Minähän näen hänessä vain sen ulkoisen.

...Lumi kirjoitti:

...terapeutille pitää olla valmis kertomaan kaikki. Se just on sitä motivaatiota. Mieheni rakastaa puhua itsestään. Myös niistä huonoista puolistaan (tykkää shokeerata) ja uskon, ettei hänellä ole ongelmaa siinä, etteikö hän kykenisi kertomaan kaikesta. Ongelma on siinä, onko hän valmis päästämään irti narsistisista piirteistään ja ylipäätänsä, haluaako hän päästää niistä irti. Mut toisaalta, kyllä mulle kävis sekin, että hän ulkoisesti käyttäytyis paremmin, vaikkei sisäisesti olis muuttunutkaan. Minähän näen hänessä vain sen ulkoisen.

Lue lisää

"Mut toisaalta, kyllä mulle kävis sekin, että hän ulkoisesti käyttäytyis paremmin, vaikkei sisäisesti olis muuttunutkaan. "
Itse en näkisi mitään syytä olla esim. empatiaa näyttelevän robotin kanssa. Jos itsekin olisin tunteeton robotti niin ehkä sitten...

henna001 kirjoitti:

"Mut toisaalta, kyllä mulle kävis sekin, että hän ulkoisesti käyttäytyis paremmin, vaikkei sisäisesti olis muuttunutkaan. "
Itse en näkisi mitään syytä olla esim. empatiaa näyttelevän robotin kanssa. Jos itsekin olisin tunteeton robotti niin ehkä sitten...

Lue lisää

...mä sitä tietäis, et näytteleekö se vai ei. Ja kyllä sillä tunteita on nytkin. Jotkut tietyt piirteet vaan häiritsee mua ja jos se niistä pääsis eroon, niin olisin tyytyväinen.

Lumi... kirjoitti:

...mä sitä tietäis, et näytteleekö se vai ei. Ja kyllä sillä tunteita on nytkin. Jotkut tietyt piirteet vaan häiritsee mua ja jos se niistä pääsis eroon, niin olisin tyytyväinen.

Lue lisää

JOS KAIKKI OLISIVAT NARSISTEJA MAAILMA OLISI PAREMPI PAIKKA.

Valitit jossain, että netisssä sinut on leimattu narsistiksi vaikka et sitä todellisuudessa ole - KAMALAA, miksiköhän??? Oisko ihan omien kirjoitustesi perusteella? (Tosin sun useimmat kommentit ovat aika lapsellisia, niin kuin tuokin edellä oleva)

Itse käyn terapiassa mikä on uutta minulle ja ennakkoluulot mitä minulla on toisia kohtaan. Pitääkö narsistin siis muuttua rumaksi että muut voivat tuntea olevansa parempia kuin hän? Sittenkö narsisti on parantunut? Sitten kun on ylipainoinen ja ei meikkaa tai laita itseään. Minulla on vaan se tunne kun terapeutti on aina niin laitettuna, että pitääkö minun ruvetä päinvastaiseksi?

Mutta jos haluan jotain mitä jollain muulla on. esim. tavara tai ulkonäkö tai mies niin mitä se kertoo elämästäni? Mitä oikeasti haluan? Enkö sitten haluakaan noita asioita? Minullahan on vaikea ostaa mitään kaupasta itselleni koska en tunne itseäni. Tuntuu että pitää miellyttää. En tiedä mistä pidän. Tai ajattelen että jokin on liian hieno minulle eli ei tyyliseni. Ja miksi sitten ystäväni tuntuvat jotenkin huonommilta kuin itse. Eli tuntuu että heillä on mies asiat paremmin mutta sitten muuten ovat tyyliltään huonompia kuin minä? Miksi minulla tulee tälläisiä ajatuksia? Miksi minulla on tarve peitellä itseäni ja olla vaikuttamatta ylpeältä tai näyttää paremmalta kuin muut?

Olen vasta tämän itseni kanssa alussa ja kun näin peilistä narsistisia piirteitä ekan kerran niin jo silloin oksetti. En tiedä mikä tarkoitus on olla olemassa jos en saa koskaan vastarakkautta sellaiselta jolta haluan. Onko minun tarkoitus katsoa vierestä onnellisia ja miettiä sitä mitä en koskaan saa, samalla kun tyhjennän suruani materiaalista haaveiluun mihin ei edes olisi varaa. Kun minä tunnen mielihyvää siitä että olen mielestäni kauniimpi ja tyylitajuisempi kuin ystäväni ja sitten hän saa tuntea mielihyvää siitä että on rakastunut. Voi p mitä elämä tarjoaa...ja mitään muuta en haluaisi kuin rakkautta ja sitä en saa koskaan. Ja saan vielä katsoa aitiopaikalta kun tyttäreni ja ehkä poikani kokee tämän saman paskan joskus edessään. Että materia ja kauneus mikä on katoavaista on ainut mistä saat mielihyvää. Voinko löytää koskaan rakkautta vaikka olisin narsisti? Sielunkumppanuutta. Voi kun sen saisi niin olisi onnellinen. Miksi tämä osa on annettu minulle? Ikuinen prinsessa ilman prinssiään saa katsella kun talonpojan tytöt vievät prinssit. Tajuaakohan kukaan minua. Olen terapian jälkeen jotenkin herkkänä nyt ja nousee pettymystä ja kovasti. Miksi vanhempani antoivan minulle tämän osan. Mikseivät he osanneet rakastaa aitoa minua ja antaa rakkautta ja rajoja sen sijaan että hellivät leluilla ja olivat poissa?

tai sitten vaihtavat miestä luullen että se uusi vastaa paremmin heidän prinssiään vaikka minä sivusta huomaan täysin samankaltaisuuden edellisen kanssa. Mutta mitä kun mies ei ole täysin sitä toiveita vastaava? Eli kun haluaisi sitä että saisi enempi, kun minä olen elänyt sen elämän että tuin tätä omaa sammakkoani omalla varallisuudellani ja olen jäänyt paljosta paitsi. Nyt kaikki menee lapsiin ja taloon ja mitään en saa itselleni hänestä? Hän ei anna mitään eikä koskaan tuo lahjoja? Olisiko helppo saada nättinä sinkkuäitinä "hyvätuloinen" lähde? ;) Siis ja aivan toivoton ei saisi ulknäön suhteen enään olla mielellään koska sen verran olen kasvanut.

niin vaihtoehdot ovat löytää jotain onnea tai sitten katkeroitua ja huomata ettei aita ruoho ollutkaan vihreää. Tapasin netissä miehen jonka kanssa oli seksuaalinen kemia läsnä samalla tavalla kuin mieheni kanssa alussa, mutta kun näin kuvan olin oksentaa. En pystynyt näkemään häntä haluttavana vaan oksettavana. Ja silti hän kehui itseään..
yököttävää..onko minulla joku alistus fantasia? Fantasia törkysiin miehiin ja raiskaajan näköisiin. Nuorena seksifantasia oli joskus tulla raiskatuksi ja minulle joskus työkaveri sanonut että muistutan hänen entistä luokkakaveriaan joka tuli melkein raiskatuksi. Paistaako se niin läpi? Miksi olen tälläinen? Mielummin tapan itseni kuin haluan elää mahdollisen raiskaajan tai pervon kanssa tai lapsiin sekantujan.

"Uhrit ovat narsistisia persoonallisuushäiriöisiä siinä missä narsitiset persoonallisuushäiriöisetkin"

Ei pidä paikkaansa vaikka sinä täällä tuota ajatusta kovasti yritätkin tyrkyttää.

henna001 kirjoitti:

"Uhrit ovat narsistisia persoonallisuushäiriöisiä siinä missä narsitiset persoonallisuushäiriöisetkin"

Ei pidä paikkaansa vaikka sinä täällä tuota ajatusta kovasti yritätkin tyrkyttää.

Lue lisää

mikäs pelle se sinä olet? olet takuulla niitä joitten mielestä narsisti on niin mahtava jotta uhripoloinen ei mahda mitään. jos näin on miten selität sen ettei narsistin kanssa eläminen saa aikaa mitään muutosta uhrissa? ja JOS saa, miksi se ei olisi narsististen piirteiden siirtoa uhriin? narsismi on kehityksellinen ongelma ja se todellakin kehittyy ja vahvistuu narsistin kanssa eläessä - haluat tai et.

Miten tuo minun haukkumiseni liittyy siihen tosiasiaan, että narsistien uhrit eivät ole narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä? Ei minun persoonallani ja sillä millainen minä (mielestäsi) olen, ole mitään tekemistä sen kanssa millaisia narsistien uhrit ovat.

Kun katson peiliin, niin näen hyvin tavallisen naisihmisen jolla on melko paljon tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä lukemisen, omakohtaisen kokemuksen ja muiden uhrien kertoman kautta.

Silläkään jos "narsismi on sielullinen vamma", ei ole mitään tekemistä sen kanssa että narsistien uhrit eivät ole (tai sinun väittämäsi mukaan ovat) itsekin narsisteja.

"Minä taas olen kadottanut omani."
Jotenkin sen huomaa kirjoituksistasi. Oletko varma että se on joskus ollut sinulla? On jotenkin todella säälittävää tuo sinun tapasi haukkua sellaista ihmistä, joka ei "tottele", ei ole samaa mieltä sinun oman pääsi tuottamien "totuuksien" kanssa, kuten mm. se että uhrit ovat itsekin narsisteja.

vilosohvi kirjoitti:

mikäs pelle se sinä olet? olet takuulla niitä joitten mielestä narsisti on niin mahtava jotta uhripoloinen ei mahda mitään. jos näin on miten selität sen ettei narsistin kanssa eläminen saa aikaa mitään muutosta uhrissa? ja JOS saa, miksi se ei olisi narsististen piirteiden siirtoa uhriin? narsismi on kehityksellinen ongelma ja se todellakin kehittyy ja vahvistuu narsistin kanssa eläessä - haluat tai et.

Lue lisää

Temppuilijako se siellä kirjoittelee tällä kertaa ilman rekisteröityä nimimerkkiä kun samanlainen minun haukkuminen näyttää jatkuvan?

"...miten selität sen ettei narsistin kanssa eläminen saa aikaa mitään muutosta uhrissa? "
No taatusti saa. Mutta mielestäni narsisti ei todellakaan ole niin mahtava että saa siirretyä narsistisen persoonallisuushäiriönsä uhriinsakin. Vaikka narsisti tietysti mielellään ajattelisi niin, ainakin päätellen täällä olevista kirjoituksista. Jos joku uhri käyttäytyy narsistin tavoin joissakin asioissa oltuaan tarpeeksi kauan narsistin piinaamana niin silloinkaan uhrin kohdalla ei ole kysymys narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tietenkin on eri asia jos alunperinkin kaksi persoonallisuushäiriön omaavaa lyöttäytyy yksiin.

Ärsyttää mun itsepäisyys? Se, että mulla on mun omat mielipiteet? Enkä tule sun hoviisi myötäilemään sun mielipiteitä ja ylistämään miten valovoimaisen ihana olet ja täyttämään palstaa kanssasi (ja muutaman muun kanssa elleivät ole sun omia nimimerkkejä) typerällä p**n jauhannalla?

Luulen kyllä että minulla on melko realistinen kuva itsestäni.

Mutta mun osaltani lopetan tämän aiheeseen kuulumattoman p**n jauhamisen siitä, mikä ja mitä minä olen ja mitä sinä olet, tuskin se muita lukijoita kiinnostaa, ketjun tarkoitus oli keskustella siitä että voiko narsismin parantaa terapialla ja narsismi-asiaa oli esim. sun väittämästäsi että narsistien uhrit ovat itsekin narsisteja, mutta et näköjään kestänyt omasta mielipiteestäsi eroavaa mielipidettäni.

Narsisteilla on taipumusta maagiseen ajatteluun.

Kun myönnät olevasi "vähän vammainen", niin muidenkin on oltava? Ja mieluummin paljon eikä vähän?

Hmm.... henkisesti terve ihminen on kutakuinkin sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, pystyy ottamaan omat ja toisten ihmisten tarpeet huomioon (selvennykseksi sinulle: tuo ei tarkoita sitä, että kun sinä esim. väität että myös narsistin uhri on myös narsisti, niin minun pitäisi olla samaa mieltä ottaakseni sinun "tarpeesi" huomioon...)

henna001 kirjoitti:

Hmm.... henkisesti terve ihminen on kutakuinkin sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, pystyy ottamaan omat ja toisten ihmisten tarpeet huomioon (selvennykseksi sinulle: tuo ei tarkoita sitä, että kun sinä esim. väität että myös narsistin uhri on myös narsisti, niin minun pitäisi olla samaa mieltä ottaakseni sinun "tarpeesi" huomioon...)

Lue lisää

"Milloin viisauden, milloin hulluuden tielle ovat monet lähteneet tuijottamalla oman peilikuvansa silmiin sen kysymyksen kaikuessa mielessä, jonka jokainen on ainakin joskus itselleen tehnyt, ja joka edelleen on lukemattomien meditaatiosuuntausten keskusaihe: "Kuka minä olen?" Vastaus on peittynyt elämämme ihmissuhdenäytelmissä varjoksi lukemattomien roolihahmojemme; dramatis personæ, taakse luullessamme kantamaamme näyttelijän naamiota; persona, tuota sosiaalista hyväksyntää kaipaavaa konstruktiotamme omaksi itseksemme. Niinkin viattomalta vaikuttava sanamuoto kuin vaikkapa "olen psykoterapeutti" tai "me psykiatrit", saattaa omalta pieneltä osaltaan kertoa surullista tarinaa nimineulamme kiinnittymisestä virkatakkimme lisäksi myös sieluumme. Shakespearen Macbethin näyttämön lavalla keikkuvan näyttelijärukkamme naamion poisto paljastaa todelliset, yksilölliset kasvomme; de‑personamme aiheuttaen todellistumisen kasvukipuja, milloin vaikeampia, milloin rauhallisemmin kokonaisolemukseen niveltyviä.



Depersonalisaatio on vain yksi sille matkalle johtavista porteista, joiden kautta kuljetaan, joko tarkoituksella tai vastentahtoisesti elämän sinkoamana, sinne mistä unet, myytit, taiteet ja uskonnot saavat elinvoimansa. Eli tänne, takaisin tähän maailmaan, jonka loputon rikkaus ei ole salattu keneltäkään, joka sitä hiljaa kuuntelee. Eksytysten poluilta johtavat tänne lukemattomat muutkin tiet, lyhemmät ja pidemmät, vaikeat ja vaarallisetkin, niin sattumien johdatukset kuin massatodellisuuksien verkoista irti pyristelevien etsijöiden aavistukset ja ponnistukset, jokaisessa kulttuurissa, jokaisella aikakaudella.

Markku Siivola

psykiatrian erikoislääkäri

3.8.2004

"Luulenkin, että vain kaikkein sairaimmat ihmiset kokevat todellisuuden niin kuin se on"

Minäkin arvelen asian olevan näin. Ehkäpä mielisairaalan pakkopaidassa oleva kauhistunut potilas on juuri se ihminen, jolta on nämä suojakuplat puhjenneet, ja hän kokee koko minuudellaan ympäröivän todellisuuden. Ilman ainuttakaan sosiaalista naamiota.

Depersonalisaation kokeminen voi olla kauhistuttava kokemus, tunne että olet hetken itsesi ulkopuolella, tai että vahvaksi luulemasi minuuden alta löytyy toinen minuus, tai dejavu-ilmiö, tai että valvetodellisuus näyttääkin hetken erilaiselta miltä se on ennen näyttänyt. Arvatenkin sen suojakuplan rakoiluilmiöitä, joita voi sattua kenelle terveelle tahansa, ja josta saattaa seurata pelko "hulluksi tulemisesta". Jos sen pelon yli pääsee, löytynee mielestä aivan uusi ulottuvuus.

Jos katson kaunista maisemaa jonkun kanssa, oletan tarkemmin ajattelematta että se toinen näkee ja kokee sen maiseman juuri kuten minäkin. Mutta toinen näkee sen maiseman oman siihenasti muodostuneen tunnemaailmansa valossa. Kaksi ihmistä, kaksi maisemaa.

Voisko jopa sanoa: mielenterveyttä ei edes ole, on vain eriasteista mielensairautta ;-)

"Havaitsemme muutokset helpommin kuin staattiset tilat."

Kyllä, niin fyysisesti aistiemme avulla kuin tunnemaailmassa me havaitsemme liikkuvan kohteen. Se on meihin sisäänrakentunut ominaisuutemme. Tunnemaailmassa uinuva tunne saa merkityksen vasta kun se "liikahtaa". Tämä tieto on jokaisen ulottuvilla mutta harva sitä pysähtyy ajattelemaan. Rakastuminen on oiva esimerkki uinuvan tunteen liikahtamisesta, ja miten sen huomaa ja miten se yhtäkkiä täyttää koko elämän! Haluan antaa ja haluan saada tuolta toiselta ihmiseltä!

Depersonalisaation ajatukseen soisin kaikkien tutustuvan. Ollaan naamio-hemmoja kaikki, vaikka valheellisuudessamme toisin väittäisimme, näin uskon. Jos saisit seurata reaktioitani ollessasi samaan aikaan läheiseni, verovirkailija, liikenteessä puhalluttava poliisi, kaupan myyjä, kaverini, minuun rakastunut nainen, you name it, niin hämmästyisit miten erilaisia vastauksia ja tunnetiloja kohtaisit! Ero voi itsekunkin kohdalla olla hiuksenhieno, mutta roolia kaikki vetää, väitän minä. (saa väittää vastaan ken haluaa) :)

Mutta suoraksi ja vääristämättömäksi peiliksi kannattaa pyrkiä. Se pitäisi olla jokaisen ihmisen priorisointien ykköstavoite. Tuntea itsensä ja olla rehellinen itselleen ja muille. Joka päivä hiukan enemmän rehellinen. Olen tämä mikä olen. Ottakaa tai jättäkää. Kuljen matkallani, tulkaa mukaan ja kulkekaa kanssani, jos niin haluatte, ilahdun seurastanne. Olen hullu, ja etsin terveyttä, tiedätkö sinä tietä sinne(?) Kiitos, kuljen ilahtuneena kanssasi. :)

Nöyryys elämälle, se on jotain muuta kuin jälkiruokaa..

'temppuilija', sun kanssa on kiva kommentoida koska sä olet empaattinen ja ymmärrät rivien välistäkin asioita, ja huomaan että tajusit ton "kaksi katsojaa, kaksi maisemaa" ajatuksen! Ehkä meillä miehillä on tää juttu niin geneettisesti sisäänrakentunut, kannetaan tietoa sisällämme joka on kymmeniä tuhansia vuosia vanhaa, miltä tuntuu istua erätulilla ja syödä sitä haukea. Katsoa ja kuunnella nuotiota. Jakaa sen hetken tunnelma, missä hyväksyy, että toinen miettii välillä omiaan, ja itsekin.

Ämmät ei tätä tunnelmapuolta tajua vaan kälättäisivät vaan kaikesta turvallisuuteen liittyvästä, nukkumispaikoista, mitä huomenna tehdään, minne pissataan... ei ei ei, naisten ja miesten maailma on niin erilainen, ja uskonkin että parisuhderiidat johtuu nykyihmisillä liiallisesta toisen omistamishalusta ja kahlitsemisesta ja siitä perustotuudesta että me miehet ja naiset ollaan perimältämme niin erilaisia ettemme pahimmassa tapauksessa ymmärrä toistemme tarpeita. Mikä narsisti-syytteinäkin ilmenee. Alamme muokata toisesta minämme jatketta, unohtaen että kumppani on vapaana lentävä villi sielu. "olet minun" ajatus tulisi pystyä vaihtamaan nöyrään pyyntöön "saanhan olla kanssasi"

Fuck. Tunnetko itsesi ihan täysin? (kysymys siis kaikille jotka tätä viestiä vilkaisee) Mene meren rantaan ja poimi sieltä vesirajasta pieni kivi. Pistä se suuhusi ja makustele sitä ja tunnustele miltä se tuntuu kielellä ja hampaita vasten. Oliko uusi kokemus? :)

Meillä kaikilla on paljon opittavaa elämältä, vaikka luulemme tietävämme jo kaiken.

Ollaan vatipäitä ja sekopäitä, mutta ollaan ylpeitä tästä alhaisesta asemastamme, hih hih ;-)

yxex kirjoitti:

"Luulenkin, että vain kaikkein sairaimmat ihmiset kokevat todellisuuden niin kuin se on"

Minäkin arvelen asian olevan näin. Ehkäpä mielisairaalan pakkopaidassa oleva kauhistunut potilas on juuri se ihminen, jolta on nämä suojakuplat puhjenneet, ja hän kokee koko minuudellaan ympäröivän todellisuuden. Ilman ainuttakaan sosiaalista naamiota.

Depersonalisaation kokeminen voi olla kauhistuttava kokemus, tunne että olet hetken itsesi ulkopuolella, tai että vahvaksi luulemasi minuuden alta löytyy toinen minuus, tai dejavu-ilmiö, tai että valvetodellisuus näyttääkin hetken erilaiselta miltä se on ennen näyttänyt. Arvatenkin sen suojakuplan rakoiluilmiöitä, joita voi sattua kenelle terveelle tahansa, ja josta saattaa seurata pelko "hulluksi tulemisesta". Jos sen pelon yli pääsee, löytynee mielestä aivan uusi ulottuvuus.

Jos katson kaunista maisemaa jonkun kanssa, oletan tarkemmin ajattelematta että se toinen näkee ja kokee sen maiseman juuri kuten minäkin. Mutta toinen näkee sen maiseman oman siihenasti muodostuneen tunnemaailmansa valossa. Kaksi ihmistä, kaksi maisemaa.

Voisko jopa sanoa: mielenterveyttä ei edes ole, on vain eriasteista mielensairautta ;-)

Lue lisää

Sairasta jos tuo on terapian tavoite, mihin terapeutti nostaa kelan palkkaa. Ei varmasti työkykyä ylläpitävää jaav gasligtiningin tai mielen murtamisen lopputulos.

henna001 kirjoitti:

"Uhrit ovat narsistisia persoonallisuushäiriöisiä siinä missä narsitiset persoonallisuushäiriöisetkin"

Ei pidä paikkaansa vaikka sinä täällä tuota ajatusta kovasti yritätkin tyrkyttää.

Lue lisää

Kyllä noitakin tapauksia löytyy. Esimerkkinä itse. Narsistin uhri, mutta myös itse vähän aikaa sitten diagnosoitu.

"Jos näin olisi hänen olisi sanottava se JOKA KERTA kun joku tulee terapiaan! "

Narsistisesti persoonallisuushäiriöisen mahdollisuus parantua terapialla on hyvin epätodennäköistä ja ainakin äärettömän vaikeaa väittävät tietääkseni asiantuntijat.

"Ehkäpä terapian tarkoitus ei olekaan muuttaa ihmistä, vaan muuttaa hänen käyttäytymistään siten, että se aiheuttaa vähemmän haittaa itselle ja sitä kautta myös muille. "

Tavoite tuokin, mutta silloin ei mielestäni voida puhua PARANTUMISESTA. Ja koska siitä, että narsisti ei pysty muuttumaan sisäisesti vaan vain muuttamaan käyttäytymistään niin että tietoisesti aiheuttaa vähemmän haittaa itselleen ja muille, SAATTAA seurata se, että esim. aggressiivinen narsisti piilottaa aggressionsa itseltäänkin, jotka sitten kuitenkin saattavat yht äkkiä purkautua silmittöminä väkivallantekoina jne. jossakin stressi-/riitatilanteessa. Mielestäni tällainenkin narsisti on aikamoinen aikapommi.

Minulla on sellainen käsitys, että henkinen kasvu on narsisteille lähes mahdotonta.

henna001 kirjoitti:

"Ehkäpä terapian tarkoitus ei olekaan muuttaa ihmistä, vaan muuttaa hänen käyttäytymistään siten, että se aiheuttaa vähemmän haittaa itselle ja sitä kautta myös muille. "

Tavoite tuokin, mutta silloin ei mielestäni voida puhua PARANTUMISESTA. Ja koska siitä, että narsisti ei pysty muuttumaan sisäisesti vaan vain muuttamaan käyttäytymistään niin että tietoisesti aiheuttaa vähemmän haittaa itselleen ja muille, SAATTAA seurata se, että esim. aggressiivinen narsisti piilottaa aggressionsa itseltäänkin, jotka sitten kuitenkin saattavat yht äkkiä purkautua silmittöminä väkivallantekoina jne. jossakin stressi-/riitatilanteessa. Mielestäni tällainenkin narsisti on aikamoinen aikapommi.

Lue lisää

Mitä sinä piilotat itseltäsi? Mietitkö ikinä minkälainen aikapommi sinä olet itsellesi?

Väkivalta on tavanomaista mm. masennuspotilailla.

No voi sun kanssas,
kirjoitit:
"Narsistisille persoonallisuushäiriöisille sekä psykopaateille kyllä"

kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut niin narsistilla tarkoitan nimenomaan narsistisesti persoonallisuushäiriöistä tai psykopaattia!

En kieltäydy mitenkään näkemästä mahdollisuutta, että on olemassa "vamma-asteita" vaan tiedän, että niin on. Ja senkin olen jo aiemmin kirjoittanut täällä, että kun puhun narsistista, en tarkoita sellaisia, joilla on "vain" jotakin narsistisia piirteitä.

Tuo diagnosoinnin problematiikka ei ole minun asiani pohtia. Eikä kyllä sinunkaan, tietääkseni. Se on ihan alan ammattilaisten asia.

"Miten näihin melkein narsistinen persoonallisuushäiriöinen ja melkein psykopaatti pitäisi suhtautua? Siis sinun ajattelun mukaan heillä on mahdollisuus parantua, mutta niillä, joille leima on lyöty ei sitä mahdollisuutta ole?"
Luet kirjoittamaani kuin piru Raamattua. Ja heittelet tyhmiä ja lapsellisia kysymyksiäsi tahallasi väärin "ymmärtäen"?

"Sinä olet väittänyt exääsi narsistiksi. Eikö totta? "
Olen väittänyt ja väitän edelleenkin. Mutta en väitä, että se olisi diagnoosi, koska sellaisen voi tehdä vain ammattilainen, se että exä on narsisti, on minun mielipiteeni, en ole väittänyt sitä diagnoosiksi.

"Mitä tulee diagnosoinnin problematiikan pohtimiseen, minä, sinä ja kaikki muutkin täällä voivat sitä ihan avoimesti pohtia ja siitä käydä keskustelua."
Tarkoitin sitä, että diagnosoinnin problematiikan pohtimiseen ei riitä vailla koulutusta olevan ihmisen tiedot/taidot. Ei minun ainakaan. Ainakaan sellaisen pohtimiseen, mistä aiemmin kirjoitit eli että jos on melkein narsisti niin voiko sellaista auttaa ja että missä kulkee narsistin ja melkein narsistin raja ja missä kulkee raja, että terapia voi auttaa jne.

"Et voi kieltää ihmisiä keskustelemasta jostain ongelmallisesta asiasta. Tai jos voit, olet joko fasisti tai kommunisti."
En tietenkään voi. Enkä haluakaan.

"Me vain emme ymmärrä toisiamme"
No näin on, me emme ymmärrä toisiamme. Mutta niin paljon kun tuossa edellä olevissa viesteissäsi minua haukuit todella rumasti, niin voinen minäkin sitten kysyä sinulta, että kuinkahan moni ymmärtää sinuakaan tällä palstalla? Paitsi ne muutamat, harvat nimimerkit, joista vieläkin epäilen ainakin osan olevan sinun omia nimimerkkejäsi siitäkin huolimatta, että olet asian kieltänyt (eli luulen sinun valehtelevan, varmaksi en tietenkään voi tietää sitä). Minun mielestäni sinä aikana kun olen palstaa seurannut, ei kanssasi ole muuten niin hirveästi ollut tunkua keskustelemaan.

"Sinä olet oikeassa ja minä väärässä. "
Ja lässyn lässyn. Ei minulla ole tarvetta todistella, että olen aina oikeassa, mutta minulla on OIKEUS SANOA OMA MIELIPITEENI asioista ilman että käyt kimppuuni haukkumaan minua milloin miksikin.

"Ja sitten vedät sen takaisin, kun en alistunut tuohon, vaan tarkensin argumenttiani."
En vetänyt takaisin vaan myös minä "tarkensin argumenttiani".

"Et ehkä olekaan niin itsepäinen, kuin miltä näytät."
Kuule, kyllä minä olen todella itsepäinen. Tarpeen vaatiessa.

"Eikö tässä ole pieni ristiriita sen osalta, jos olet sitä mieltä, että exäsi on narsisti?"

Ei mielestäni ole ristiriitaa. Ammattilaisen tekemä diagnoosi on diagnoosi, sellaiseksi en voi nimittää omaa mielipidettäni. Ja uskon, että tämä mielipiteeni on siitä huolimatta ihan oikea vaikkei olekaan diagnoosi. Varmaan jokaiselle on itsestään selvää, että narsisti voi todella olla narsisti vaikkei hänellä olekaan ammattilaisen tekemää diagnoosia, eiväthän nuo asiat mitenkään poissulje toisiaan. Ei se niin mene, että jos ei ole ammatti-ihmisen tekemää diagnoosia narsismista, niin silloin ei voi olla narsisti. Eikä se ettei ole ammattilaisen tekemää diagnoosia narsismista, saa estää narsistin uhria selvittelemästä tilannettaan siitä lähtökohdasta, että kumppani on todennäköisesti narsisti. Narsistin lähipiirissä eläneet ovat tietynlaisia "asiantuntijoita" tässä asiassa, käsittääkseni alan ammattilaisetkin ottavat diagnoosia tehdessään huomioon sen miten lähipiiri kokee tämän ihmisen.

Jossain kirjoitit, että haluaisit kuulla exäni tarinan suhteestamme ja oletit että se on ihan erilainen kuin minun tarinani. Uskoisin, että se on ihan erilainen. Uskoisin myös, että jos sinulla olisi mahdollisuus kuulla hänen tarinansa, hän sanoisi sinulle että kuinka hän vieläkin rakastaa ja kaipaa minua ja koko meidän suhteemme oli ihana, hänellä oli niin hyvä olla minun kanssani (hänellä on tapana kehitellä rakkausfantasia aina sellaisista naisista jotka hän on menettänyt, ja kerta toisensa jälkeen hänen fantasiansa romuttuu, jos nämä naiset ottavat "ruikutustensa" jälkeen takaisin kerta toisensa jälkeen, pian hän "huomaa" ettei rakastakaan ja alkaa kohdella naista todella huonosti ja halveksivasti, kunnes taas tulee ero ja hän taas pakkomielteenomaisesti vannoo rakkauttaan, taitaa uskoa itsekin kehittelemäänsä fantasiaan, kerta toisensa jälkeen sanoo että "NYT VASTA tiedän, miten paljon sinua rakastan, "olet parasta mitä minulle on tapahtunut" ja vaikuttaa aidosti tuskaiselta ja ahdistuneelta (miten paljon tästä on näytelmää, en tiedä, mutta todella hyvin näyteltyä näytelmää), kunnes taas, jos saa naisen takaisin muuttuu kuin kameleontti, välillä suorastaan pedoksi tätä naista kohtaan).

Tosin jos sinulla olisi mahdollisuus keskustella hänen kanssaan ja aloittaisit keskustelun vaikka niin että tiedät, miten törkeästi hän on kohdellut minua, ollut väkivaltainen ja käyttänyt hyväkseen, niin hän olisi todennäköisesti sitä mieltä, että hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta minä olin v**mainen akka, joka keksii kaikenlaista pahaa hänestä.

Eli hänen tarinansa vaihtelee äärilaidasta toiseen, mikä kulloinkin parhaiten sopii tilanteeseen. Niin kuin tuntuu hänen elämänsä muutenkin olevan roolista toiseen hyppäämistä, ei mitään pysyvää ja omaa. Säälittävää!

henna001 kirjoitti:

"Eikö tässä ole pieni ristiriita sen osalta, jos olet sitä mieltä, että exäsi on narsisti?"

Ei mielestäni ole ristiriitaa. Ammattilaisen tekemä diagnoosi on diagnoosi, sellaiseksi en voi nimittää omaa mielipidettäni. Ja uskon, että tämä mielipiteeni on siitä huolimatta ihan oikea vaikkei olekaan diagnoosi. Varmaan jokaiselle on itsestään selvää, että narsisti voi todella olla narsisti vaikkei hänellä olekaan ammattilaisen tekemää diagnoosia, eiväthän nuo asiat mitenkään poissulje toisiaan. Ei se niin mene, että jos ei ole ammatti-ihmisen tekemää diagnoosia narsismista, niin silloin ei voi olla narsisti. Eikä se ettei ole ammattilaisen tekemää diagnoosia narsismista, saa estää narsistin uhria selvittelemästä tilannettaan siitä lähtökohdasta, että kumppani on todennäköisesti narsisti. Narsistin lähipiirissä eläneet ovat tietynlaisia "asiantuntijoita" tässä asiassa, käsittääkseni alan ammattilaisetkin ottavat diagnoosia tehdessään huomioon sen miten lähipiiri kokee tämän ihmisen.

Jossain kirjoitit, että haluaisit kuulla exäni tarinan suhteestamme ja oletit että se on ihan erilainen kuin minun tarinani. Uskoisin, että se on ihan erilainen. Uskoisin myös, että jos sinulla olisi mahdollisuus kuulla hänen tarinansa, hän sanoisi sinulle että kuinka hän vieläkin rakastaa ja kaipaa minua ja koko meidän suhteemme oli ihana, hänellä oli niin hyvä olla minun kanssani (hänellä on tapana kehitellä rakkausfantasia aina sellaisista naisista jotka hän on menettänyt, ja kerta toisensa jälkeen hänen fantasiansa romuttuu, jos nämä naiset ottavat "ruikutustensa" jälkeen takaisin kerta toisensa jälkeen, pian hän "huomaa" ettei rakastakaan ja alkaa kohdella naista todella huonosti ja halveksivasti, kunnes taas tulee ero ja hän taas pakkomielteenomaisesti vannoo rakkauttaan, taitaa uskoa itsekin kehittelemäänsä fantasiaan, kerta toisensa jälkeen sanoo että "NYT VASTA tiedän, miten paljon sinua rakastan, "olet parasta mitä minulle on tapahtunut" ja vaikuttaa aidosti tuskaiselta ja ahdistuneelta (miten paljon tästä on näytelmää, en tiedä, mutta todella hyvin näyteltyä näytelmää), kunnes taas, jos saa naisen takaisin muuttuu kuin kameleontti, välillä suorastaan pedoksi tätä naista kohtaan).

Tosin jos sinulla olisi mahdollisuus keskustella hänen kanssaan ja aloittaisit keskustelun vaikka niin että tiedät, miten törkeästi hän on kohdellut minua, ollut väkivaltainen ja käyttänyt hyväkseen, niin hän olisi todennäköisesti sitä mieltä, että hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta minä olin v**mainen akka, joka keksii kaikenlaista pahaa hänestä.

Eli hänen tarinansa vaihtelee äärilaidasta toiseen, mikä kulloinkin parhaiten sopii tilanteeseen. Niin kuin tuntuu hänen elämänsä muutenkin olevan roolista toiseen hyppäämistä, ei mitään pysyvää ja omaa. Säälittävää!

Lue lisää

Jatkuu...

Nyt hän on muutaman vuoden "pääasiassa rakastanut" minua ja "vain" minua" ja "kaivannut minua suunnattomasti" (omien puheidensa mukaan), koska en ole enää suostunut edes tapaamaan häntä. Hän on oman pakkomielteensä orja. Ja hänen ajattelunsa on joustamaton, tuntuu että kun hän on "saanut jonkun ajatuksen päähänsä", muodostanut tietyn mielikuvan jostakin ihmisestä, niin sitä ei muuta yhtään mikään. Minusta hän on rakentanut suhteemme perusteella mielikuvan, että olen "kiltti", olen valmis uhraamaan oman hyvinvointini hänen edestään, olen alistuva, olen valmis huolehtimaan kaikista rahaan liittyvistä asiosta hänenkin puolestaan, vaikka ruikutan pettämisestä niin hyväksyn sen aina hänen manipulointinsa jälkeen, olen heikko, otan kaiken paskan häneltä vastaan jne jne, mutta hän ei millään usko, kun puhelimessa kerta toisensa jälkeen vannoo rakkauttaan ja kehuu kuinka hyvä HÄNEN oli olla minun kanssani ja kuinka ihana olen kun aina huolehdin hänestä jne ja että hän haluaa luokseni takaisin, että en ole enää sama, hänen manipuloimansa ihminen kuin suhteemme aikana, joka alistui melkein kaikkeen, hän ei usko, että olen muuttunut (taas enemmän sellaiseksi kuin olin ennen suhteemme alkua ja ennen hänen manipulointiaan), hänen kaavamaiseen ajatteluunsa ei mahdu tällainen mahdollisuuskaan muuttumisestani, sillä enää ei kiinnosta olla kenenkään kynnysmatto, johon toinen vain pyyhkii jalkansa, olen saanut itsetuntoani takaisin, tiedän että minun ei kuulu elättää ja huoltaa ketään aikuista miestä kuin lasta, nyt taas tiedän, että minulla on oikeus omiin mielipiteisiini, oikeus omiin tunteisiini jne. Joten siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että hänet vielä ottaisin takaisin niin kävisi taatusti niin, että hän toteaisi, että olen todella v***mainen akka ja hän palaisi kipin kapin nyxänsä luokse, joka tietämäni mukaan on nykyisin niin hänen manipuloimansa, että nyt hän taas kerta toisensa jälkeen ottaisi sen takaisin kun kuulisi lorut että "nyt vasta ymmärrän miten paljon sinua rakastan, olet ainoa ketä rakastan".
Eli siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että ottaisin hänet vielä takaisin, hän hyvin nopeasti toteaisi, että olen kuin hänen kannaltaan rikki mennyt esine, EN ENÄÄ TOIMIKAAN SILLÄ TAPAA kuin hän on tottunut ja hän olettaa minun toimivan.

Vielä viimeisen kerran selitän sulle mitä tarkotin kun kirjoitin:

"Tuo diagnosoinnin problematiikka ei ole minun asiani pohtia. Eikä kyllä sinunkaan, tietääkseni. Se on ihan alan ammattilaisten asia."

Tarkoitin siis sitä, että sen rajaamiseen milloin ihminen on MELKEIN narsisti (sun käyttämä ilmaus) johon terapia voi tehota, ei mielestäni PYSTY muut kuin alan asiantuntijat ja siksi se ei ole maallikon asia keskustella tai siis oikeammin mielestäni siitä on maallikon TURHA keskustella, koska maallikko ei voi tietää, missä kulkee raja.

"Olet siis edelleen tätä mieltä, että jos sinulla ei ole johonkin asiaan kompetenssia sanoa mitään, kukaan muukaan ei siihen saa mitään sanoa? Varsinkaan minä? "

En ole sitä mieltä. On eri asia saako sanoa, kuin se että pystyykö maallikko TIETÄMÄÄN jotain tiettyjä asioita, kuten sitä että mikä on raja, milloin narsistisia piirteitä omaavaa voi auttaa. "varsinkaan minä" = minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä ......''

Turha seuraavana heittää, että "pystyykö maallikko vahvasti epäilemään jotain ihmistä narsistiksi". Mielestäni pystyy. Enkä aio siitä enempää kanssasi vääntää.

onko porissa hyvä sää nyt?

Itse aloitin terapian joka on ryhmä. Pelot on ihan hirveät itselläni ja pelottaa. Miten se joka heti nähtyään ekan kerran miehensä oli lähdössä karkuun hänen ulkonäkönsä takia. Tai joka on ollut yhdessä vain saadakseen jotain lapsia ym. Alussa oli varmaan hoivavietti kun mies tosi ressukka! Sitten tuli piirteet että hänen piti olla aina oikeassa ja sanoa viimeinen sana. Olen vain solmussa ja pahoja ahdistuksia tulee. Olin lopettamassa terapian mutta terapeutti suostutteli jatkamaan. Ja tämä on vasta alussa, näen itseni vain vuorenjyrkänteella putoamassa alas. Sitten on tullut mieleen vääristynyt kuva ja myös musta ihminen jonka sisällä on pieni valkoinen ihmisen kokoinen aukko. Ihan selviä narsismin symboleita. Ja vielä terapeutista ei ole 100% varmuutta synkkaako meillä. Pelkään sitä mitä löydän itsestäni tai jos kukaan ryhmässä ei näekään "minua hyvänä" Itse käännään kaiken vaan negatiiviseksi.

bird2 kirjoitti:

Itse aloitin terapian joka on ryhmä. Pelot on ihan hirveät itselläni ja pelottaa. Miten se joka heti nähtyään ekan kerran miehensä oli lähdössä karkuun hänen ulkonäkönsä takia. Tai joka on ollut yhdessä vain saadakseen jotain lapsia ym. Alussa oli varmaan hoivavietti kun mies tosi ressukka! Sitten tuli piirteet että hänen piti olla aina oikeassa ja sanoa viimeinen sana. Olen vain solmussa ja pahoja ahdistuksia tulee. Olin lopettamassa terapian mutta terapeutti suostutteli jatkamaan. Ja tämä on vasta alussa, näen itseni vain vuorenjyrkänteella putoamassa alas. Sitten on tullut mieleen vääristynyt kuva ja myös musta ihminen jonka sisällä on pieni valkoinen ihmisen kokoinen aukko. Ihan selviä narsismin symboleita. Ja vielä terapeutista ei ole 100% varmuutta synkkaako meillä. Pelkään sitä mitä löydän itsestäni tai jos kukaan ryhmässä ei näekään "minua hyvänä" Itse käännään kaiken vaan negatiiviseksi.

Lue lisää

Moikka bird2!
Sä olet sitten lähtenyt itsetuntemuksen pelottavalle taipaleelle. Hyvä! Alku aina hankalaa, ja pelot, mitä siellä kohtaa, on aika normaaleja. Polku tasoittuu kyllä kun etenet rauhallisesti. Moni ei tuolle tielle lähde, vaan elää pinnallista elämää, katselee telkkua tms..
Pidä ittees tutkimusmatkaajana :)
Sussa on kaikkea, yö ja päivä, älä pelkää sitä pimeää puolta..

Vaativan erityistason terapiaa narsistisuuteen on saatavissa, mutta siinä sekä narsisti, että terapeutti joutuvat koville:
Narsisti ei kestä vähemmän imartelevia totuuksia itsestään ja suuttuu keskeyttäen terapian mielellään.
Terapeutti turhautuu kun narsisti ei avaudu, vaan pitää sisällään ja hellii hyviä puoliaan kieltäytyen hyväksymästä , että on vain ihminen, tavallinen ja arkipäiväinen, eikä suinkaan niin yksipuolisen hurmaava kuin arvelee.
Lisäksi kyseessä on käyttäytymisen muutokseen tähtäävä ohjelma. Mitään takeita paranemisesta ei tosiaan ole, sillä narsku itse suuttuessaan ja katkaistessaan terapian turhauttaa sekä läheiset että terapeutin.

Mutta aina kannattaa kokeilla. On mahdollista vaihtaa terapeuttia, ja kun löytyy samalla aaltopituudella oleva ihminen, niin sinne vaan.

Rohkeutta. On itseasiassa erittäin mukavaa oppia tuntemaan itsestään uusia puolia.
Ihmisten manipuloinnin tarpeen ja ylimielisyyden vähetessä narsistista voi tulla oikein mukava kaveri.

Empatian puute on asia erikseen, siinä todella puuttuu lapsuudesta kokemuksia, jotka olisivat kehittäneet kyvyn kohdata muitten tunteita. Omatkin ovat hakusessa, joten miten ymmärrät toisia ?

Narsisti kokee olonsa turvalliseksi sarkastisena, ylimielisenä, kiusaavana, omasta mielestään näppäränä ihmisenä, ja hänelle on suorastaan kauhistuttava kokemus havaita olevansa riippuvainen josta kusta toisesta henkilöstä.
Kun täällä joku kertoo, että narsistin uhri on narsistinen itsekin, se on kyllä täyttä puppua, oikea narsistinen pullistuma .
Joka on uhriksi joutunut, hakee usein postraumaattiseen stressireaktioon apua, kun hyväksikäyttö on satuttanut niin syvästi uhrin itsetuntoa.

Mitään hyvää ei narsistin kumppanina olosta ole odotettavissa, ellei sitten hyvänä pidä sitä, että "pärjääjä" pärjäilee toisen kustannuksella , häpeämättä.
Omanarvontunto kun on narsistilta kateissa, niin ylpeyskään ei nouse herättelemään omaa käytöstä fiksumpaan suuntaan.

Mutta kun aloittajan mies on nyt menossa terapiaan, toivotan voimia ja jaksamista puolisolle myös, sillä tulossa on raskaat ajat, jonka jälkeen odottaa ehkä parempi tulevaisuus.

Muista kuitenkin,että toisten tunteet ovat narsistin hiekkalaatikko: hän leikkii siellä kunnes saat oman kakkusi valmiiksi , ja potkii sen sitten nauraen nurin, vähätellen ,että ei se ollut minkään arvoinen.
Tämänhän jo lienet kokenut, jos aidon narskun kanssa elelet.

Etsi itseäsi sinäkin, saatat päätyä tulokseen,että haluatkin muunlaisen puolison kuin omasi on.
Rakkaus saattaa olla jo kuollut, joten rakasta ainakin itseäsi, ja aina löytyy myös tasapainoisempia vaihtoehtoja , ellet elele yhdessä esim. taloudellisesta pakosta.
Lapsia jos teillä on, on parempi, että saavat tasapainoisemman mallin kuin narsisti-isä antaa itsekkyydellään.
Kun on valloittava, on niin valloittava, että ihan.
Mutta kun on kamala, on niin kamala, että tarvitset itse traumaterapiaa voidaksesi selviytyä takaisin normaaliin elämään.

Itse kokenut kirjoitti:

Vaativan erityistason terapiaa narsistisuuteen on saatavissa, mutta siinä sekä narsisti, että terapeutti joutuvat koville:
Narsisti ei kestä vähemmän imartelevia totuuksia itsestään ja suuttuu keskeyttäen terapian mielellään.
Terapeutti turhautuu kun narsisti ei avaudu, vaan pitää sisällään ja hellii hyviä puoliaan kieltäytyen hyväksymästä , että on vain ihminen, tavallinen ja arkipäiväinen, eikä suinkaan niin yksipuolisen hurmaava kuin arvelee.
Lisäksi kyseessä on käyttäytymisen muutokseen tähtäävä ohjelma. Mitään takeita paranemisesta ei tosiaan ole, sillä narsku itse suuttuessaan ja katkaistessaan terapian turhauttaa sekä läheiset että terapeutin.

Mutta aina kannattaa kokeilla. On mahdollista vaihtaa terapeuttia, ja kun löytyy samalla aaltopituudella oleva ihminen, niin sinne vaan.

Rohkeutta. On itseasiassa erittäin mukavaa oppia tuntemaan itsestään uusia puolia.
Ihmisten manipuloinnin tarpeen ja ylimielisyyden vähetessä narsistista voi tulla oikein mukava kaveri.

Empatian puute on asia erikseen, siinä todella puuttuu lapsuudesta kokemuksia, jotka olisivat kehittäneet kyvyn kohdata muitten tunteita. Omatkin ovat hakusessa, joten miten ymmärrät toisia ?

Narsisti kokee olonsa turvalliseksi sarkastisena, ylimielisenä, kiusaavana, omasta mielestään näppäränä ihmisenä, ja hänelle on suorastaan kauhistuttava kokemus havaita olevansa riippuvainen josta kusta toisesta henkilöstä.
Kun täällä joku kertoo, että narsistin uhri on narsistinen itsekin, se on kyllä täyttä puppua, oikea narsistinen pullistuma .
Joka on uhriksi joutunut, hakee usein postraumaattiseen stressireaktioon apua, kun hyväksikäyttö on satuttanut niin syvästi uhrin itsetuntoa.

Mitään hyvää ei narsistin kumppanina olosta ole odotettavissa, ellei sitten hyvänä pidä sitä, että "pärjääjä" pärjäilee toisen kustannuksella , häpeämättä.
Omanarvontunto kun on narsistilta kateissa, niin ylpeyskään ei nouse herättelemään omaa käytöstä fiksumpaan suuntaan.

Mutta kun aloittajan mies on nyt menossa terapiaan, toivotan voimia ja jaksamista puolisolle myös, sillä tulossa on raskaat ajat, jonka jälkeen odottaa ehkä parempi tulevaisuus.

Muista kuitenkin,että toisten tunteet ovat narsistin hiekkalaatikko: hän leikkii siellä kunnes saat oman kakkusi valmiiksi , ja potkii sen sitten nauraen nurin, vähätellen ,että ei se ollut minkään arvoinen.
Tämänhän jo lienet kokenut, jos aidon narskun kanssa elelet.

Etsi itseäsi sinäkin, saatat päätyä tulokseen,että haluatkin muunlaisen puolison kuin omasi on.
Rakkaus saattaa olla jo kuollut, joten rakasta ainakin itseäsi, ja aina löytyy myös tasapainoisempia vaihtoehtoja , ellet elele yhdessä esim. taloudellisesta pakosta.
Lapsia jos teillä on, on parempi, että saavat tasapainoisemman mallin kuin narsisti-isä antaa itsekkyydellään.
Kun on valloittava, on niin valloittava, että ihan.
Mutta kun on kamala, on niin kamala, että tarvitset itse traumaterapiaa voidaksesi selviytyä takaisin normaaliin elämään.

Lue lisää

Olipa mukavaa lukea kerran täältäkin asiallinen kirjoitus. :)

Pitkän tähtäimen suunnitelma, hih hih..  

"ymmärrystä vailla" tilaa ei voi ihmisestä kukaan muu huomata kuin "hullu" itse

Kuulostaa mun terapialta missä olin. Oli sairaampaa kuin minun todellinen elämä. Väkivaltaa, kaapin paikka ja terapian lopuksi olin enemmän sekaisin kuin alussa. Täysin irti itsestäni silmäni pyörivät päässä kuin yksikätisellä. En uskaltanut puhua enään kuin aiheen vierestä, josnolisin purkanut jotain, mitä terapeutti odotti kieli vyön alla, että lasken suojaustani - veti maton jalkojen alta ja iski purkautimiseni niin syvälle takaisin, ettei enään päässyt edes tavoittmaan traumaa.

Lisäksi hän käänsi asiat toisin päin tulkitsi kaiken väärinpäin ja 4kk terapiaa, oli hakattu ja pilkottu niin pieniksi palasiksi, etten voinut kuin hyväksyä. Eroni. Menetin uskalluksen lähteä ulos ja pelkäsin ihmisiä ja pelkään vieläkin. Entinen silmät loistava, avoin ja rakastava ihminen on tuhottu.

Terapiassa painostettiin eroon "juuri niin olet niin Hirveä - eroa"' kun aloin kertomaan olotilojani, että en uskalla nukkua ja oksennan jo öisin - vastaus oli tyly: "Nytkö Jo!?"

Pidän tämänkaltaista terapiaa pahempana väkivaltana kuin mitään. Jos miehesi lähtee tämönkaltaiseen hoitoon, hänestä ei ole välttämättä jäljellä mitään ja taloudellinen sitounus pitäisi pystyä tekemään n. 5-10v.

Toki homma voi mennä paremmin jos terapeutti on sopiva, suhde toimii. Mutta hoito tosiaan voi viedä psykoosiin ja laitokseen.

Oikealla hoidolla- kuulostaa väkivallalta ja ihmisoikusrikkomukselta. Näin ajattelevat ammattilaiset ja toiminvat "hoitajat" pitäisi teljetä vankilaan.

Tervetuloa palstalle Cosmia! :)

Pakenija kiittää ja kuittaa:

yxex kirjoitti:

Tervetuloa palstalle Cosmia! :)

Pakenija kiittää ja kuittaa:

Minulla on 6-vuoden kokemus suhteesta narsistin kanssa. Meillä on kaksi lasta. Alkuun elämänä oli kuin unelmaa, mies oli charmantti ja huomaavainen. Sai liehiteltyä minut täysin :) Suhde alkoi menemään ensimmäisen raskausajan aikana kummallisempaan suuntaan. Silloin alkoi pienissä määrin alistaminen ja henkinen tappaminen. Kuitenkin rakastettiin toisiamme paljon ja ajattelin että kestän tämän, että ehkä tulevaisuus on valoisampi. Ajan kuluessa se paha käytös vain kuitenkin kasvoi. Erittäin pahaksi se alkoi menemään toisen lapsen jälkeen, jolloin suhde oli pahassa kriisissä, en enään hyväksynyt asiaa ja riitelimme jatkuvasti. Aloin masentumaan. Sitten... Sain tietää että mies on käynyt pettämässä minua. Asia jota vannoi ettei ikinä minulle tekisi. Suunnaton viha, raivo ja paha olo oli koko ajan. Ihmettelin että miksi, koska itse olen ollut kuitenkin huomaavainen, kiltti ja lojaali. Olin niin vihainen, enkä uskonut niitä perinteisiä pettäjän selityksiä vaan pistin miehen todella ahtaalle ja vaadin rehellisyyttä! Sanoin että jos ei ala kertomaan rehellisesti asioista ei meillä voi suhde toimia ja minä pakkaan kamani ja vien lapset kauas pois. Se onneksi riitti herättämään miehen. Mutta ilman sitä että olisin pistänyt miehen todella ahtaalle ja pakottanut avautumaan, ei hän olisi sitä tehnyt. Nyt olen onnellinen siitä että näin kävi, että hän kävi pettämässä, koska muuten olisimme luultavasti vain eronneet ja ikinä ei näitä asioita olisi pohjia myöten käsitelty. Syy miksi miehelle oli kehittynyt narsistinen persoonallisuushäiriö oli murrosiässä koettu yllättäen esiin tullut sairaudet ja sen myötä tilanne missä ei tiennyt että kuoleeko vai ei, mikä sai hänet kylmäksi. Se oli silloin hänelle pakoreitti tilanteen / pelkojen käsittelystä. Nyt mies on myöntänyt sairaan käytöksensä ja paraneminen voi alkaa, jota hän haluaa kovasti. Hän on myös lupautunut terapiaan käsittelemään traumojaan ja opettelemaan uusia käyttäytymismalleja. 50% paranemisesta on kun tunnustaa asian, vasta sitten voi parantuminen alkaa.

Sen sanon että narsistille ei missään nimessä saa olla alistuva, koska sitä hän juuri haluaa ja ajaa takaa. Sanon myös sen että narsismista voi parantua, mutta vain jos itse ymmärtää ja hyväksyy sairauden ja löytää parantumisen halun. Ja onhan toki narsistejakin erillaisia, ei kaikki siitä pysty / halua parantua.

Vaikka asiat olisi tietenkin voinut mennä elämässämme eri tavalla, mutta luulen että tämä on kasvattanut minua ihmisenä paljon, vaikka kuitenkin aika tuskallisesti... Narsisti on henkisesti todella kypsymätön joka täytyy saada raiteilleen.

Voimia teille muille narsismista kärsineille!

Umppalumppa kirjoitti:

Minulla on 6-vuoden kokemus suhteesta narsistin kanssa. Meillä on kaksi lasta. Alkuun elämänä oli kuin unelmaa, mies oli charmantti ja huomaavainen. Sai liehiteltyä minut täysin :) Suhde alkoi menemään ensimmäisen raskausajan aikana kummallisempaan suuntaan. Silloin alkoi pienissä määrin alistaminen ja henkinen tappaminen. Kuitenkin rakastettiin toisiamme paljon ja ajattelin että kestän tämän, että ehkä tulevaisuus on valoisampi. Ajan kuluessa se paha käytös vain kuitenkin kasvoi. Erittäin pahaksi se alkoi menemään toisen lapsen jälkeen, jolloin suhde oli pahassa kriisissä, en enään hyväksynyt asiaa ja riitelimme jatkuvasti. Aloin masentumaan. Sitten... Sain tietää että mies on käynyt pettämässä minua. Asia jota vannoi ettei ikinä minulle tekisi. Suunnaton viha, raivo ja paha olo oli koko ajan. Ihmettelin että miksi, koska itse olen ollut kuitenkin huomaavainen, kiltti ja lojaali. Olin niin vihainen, enkä uskonut niitä perinteisiä pettäjän selityksiä vaan pistin miehen todella ahtaalle ja vaadin rehellisyyttä! Sanoin että jos ei ala kertomaan rehellisesti asioista ei meillä voi suhde toimia ja minä pakkaan kamani ja vien lapset kauas pois. Se onneksi riitti herättämään miehen. Mutta ilman sitä että olisin pistänyt miehen todella ahtaalle ja pakottanut avautumaan, ei hän olisi sitä tehnyt. Nyt olen onnellinen siitä että näin kävi, että hän kävi pettämässä, koska muuten olisimme luultavasti vain eronneet ja ikinä ei näitä asioita olisi pohjia myöten käsitelty. Syy miksi miehelle oli kehittynyt narsistinen persoonallisuushäiriö oli murrosiässä koettu yllättäen esiin tullut sairaudet ja sen myötä tilanne missä ei tiennyt että kuoleeko vai ei, mikä sai hänet kylmäksi. Se oli silloin hänelle pakoreitti tilanteen / pelkojen käsittelystä. Nyt mies on myöntänyt sairaan käytöksensä ja paraneminen voi alkaa, jota hän haluaa kovasti. Hän on myös lupautunut terapiaan käsittelemään traumojaan ja opettelemaan uusia käyttäytymismalleja. 50% paranemisesta on kun tunnustaa asian, vasta sitten voi parantuminen alkaa.

Sen sanon että narsistille ei missään nimessä saa olla alistuva, koska sitä hän juuri haluaa ja ajaa takaa. Sanon myös sen että narsismista voi parantua, mutta vain jos itse ymmärtää ja hyväksyy sairauden ja löytää parantumisen halun. Ja onhan toki narsistejakin erillaisia, ei kaikki siitä pysty / halua parantua.

Vaikka asiat olisi tietenkin voinut mennä elämässämme eri tavalla, mutta luulen että tämä on kasvattanut minua ihmisenä paljon, vaikka kuitenkin aika tuskallisesti... Narsisti on henkisesti todella kypsymätön joka täytyy saada raiteilleen.

Voimia teille muille narsismista kärsineille!

Lue lisää

mutta pakko kommentoida. Itse elin narsistin kanssa suhteessa kolme vuotta. Olisin halunut jatkaa suhdetta mutta ei narsistin kanssa voi. Siitä ei tule mitään. Hän ei itse nähnyt persoonallisuuden häiriötä - hänkö muka narsisti. Siitä kun kerran hänelle mainitsin niin hän suuttui ja keksi ties mitä mielen sairauksia mitä MINÄ olen :D Eli suhde on silloin tuhoon tuomittu. Minä olisin silloin alistunut hänen metkuilleen ja joutunut elämään siinä alistetussa suhteessa ja jatkuvissa riidoissa ja kyynelissä. Ei terve parisuhde ole sellainen. Jos narsisti ei näe itsessään mitään vikaa, niin sellainen suhde ei voi toimia. Minä yritin ja yritin kolme vuotta, mutta kantapään kautta opin ettei siitä tule mitään.
Nyt kärsin siitä ettei narsisti jätä rauhaan vieläkään vaikka erosta on jo yli puoli vuotta. Loukkauksia satelee edelleen ja ne satuttaa vieläkin.