En nyt puhu vain naapureista vaan yleensä. Pieni kylä ja pienet piirit. Olen totaalisen kyllästynyt juoruiluun ja päivittelyyn sekä mustamaalaamiseen. Energiaa kuluu, kun mietitään toisten sairauksia, alkoholinkäyttöä, perhesuhteita ja erilaisuutta. Vaatii myös tarkkuutta, ettei asianomainen kuule, ja jos sattuu kuulemaan huolehditaan ettei, pääse sen takia silmille hyppimään eli alkaa julkinen mustamaalaaminen. Lapset saavat hoidossa kuulla muiden sekä omien perheiden "mielenkiintoisia" "totuuksia" henkilökunnan harrastaessa kuppikunta terapiaa ( ovathan he tietenkin oikeassa, kunhan vain vanhemman ymmärtäisivät ongelmansa ).
Jos joutuu sairauden takia töistä olemaan poissa, on diagnoosi kylällä valmiina ( lintsaa, krapula, ei sitä mikään vaivaa ainahan on ollut laiska ). Elämä pienessä kylässä on samaa peliä aamusta iltaan. Hyökkäykset tulee torjua ja tehdä vastahyökkäyksiä. Rivien välissä on oltava paljon tilaa omille olettamuksille.
Olen henkilökohtaisesti ulkoistanut itseni tästä kaikesta. Ei vaan jaksa aina samaa, tympii ja kyllästyttää. Olen yksin ja diagnoosini on leuhka. Harmittaa, sillä yksin en osaa muuta tehdä, kuin olla itse juoruilematta. Lapsten puolesta harmittaa. Ei tälläinen ympäristö sovi normaaliin kasvuun.
Jos joutuu sairauden takia töistä olemaan poissa, on diagnoosi kylällä valmiina ( lintsaa, krapula, ei sitä mikään vaivaa ainahan on ollut laiska ). Elämä pienessä kylässä on samaa peliä aamusta iltaan. Hyökkäykset tulee torjua ja tehdä vastahyökkäyksiä. Rivien välissä on oltava paljon tilaa omille olettamuksille.
Olen henkilökohtaisesti ulkoistanut itseni tästä kaikesta. Ei vaan jaksa aina samaa, tympii ja kyllästyttää. Olen yksin ja diagnoosini on leuhka. Harmittaa, sillä yksin en osaa muuta tehdä, kuin olla itse juoruilematta. Lapsten puolesta harmittaa. Ei tälläinen ympäristö sovi normaaliin kasvuun.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Jos se puhuminen olisi niin kamalaa, niin miksiköhän kaikki sitä tekevät. Kannattaisi ehkä vähän tuulettaa asenteita. Ryhdy vaikka itse juorukellojen kuninkaalliseksi.
http://mattiviikate.newsvine.com/
Puhuminen ja juoruaminen ovat fyysisesti sama asia ( eli suu käy ). Sosiaalisuus on voimavara ja tarve. EIköhän jokainen osaa keskustella ilman liiallista mustamaalaamistakin. Juoruaminen on lähinnä pahan olon purkamista ympäristöön. Vai kuinka suuri osa juoruista on oikeasti aitoa kiinnostusta läheisistä tai kuinka suuri osa positiivista esim. levitämme tietoa ihanasta naapurista.
Olen täysin samaa mieltä.
Hieno kirjoitus.
Toteamus ; Pieni kylä ja pienet piirit , viittaa myös ihmisten sukulaissuhteisiin. Serkkuja naitu kun ei ole jaksettu lähteä pikkukylästä kauemmaksi kosioretkille.
Ei näistä jälkeläisistä mitään järjenjättiläisiä ole syntynyt..valitettavasti
..mutta kyllä meillä suomalaisilla on vielä oppimista asumaan
kalustetuissa huoneissa ja kaupungeissa lähekkäin.
Niin lyhyt on ollut kaupungistumisen aika.
Sitä lähdettiin siitä pienestä kylästä hakemaan avarampaa meininkiä suurkaupungin lähiöön ja kas, mitä oli vastassa? Samat kylämentaliteetilla varustetut ihmiset sieltä kotikulmilta, tahi alkuasukkaat, ei eroa. Se nyt on ihmisen luonto, olla pienissä piireissä me vastaan ne ja pelätä niitä. Mutta ei se haitanne jos joku yksinäinen yksilö vähän kyttäilee ja osallistuu pihalla, se on kai hänen tapansa olla sosiaalinen, joskin karvalakkimallia.
Olen havainnut, että ihmisiä ärsyttää toisissa nimenomaan ne asiat, mitkä ovat itselle luonteenomaisia. Jos naapurisi on runkkari (kovin rikos ihmisyyttä vastaan ainakin tätien mielestä), niin kannattaa miettiä, mitä tuon 'tiedon' levittelijä oikeastaan tekekään yksin ollessaan. Kun ihminen miettii omalle toiminnalleen savuverhoa niin ei se ajatus kovin pitkälle omista puuhista koskaan mene.
Se on juuri pienten kylien ongelma,meidänkin piha piirissä asuu eräs vanha äijä jolla ei ole muuta tekemistä kun pitää huoli toisten asioista.
Olen joskus sanonut ko.ihmiselle että taitaa sinulla olla omat asia ok kun jaksa nyt toisten asioihin puutua noin ahkeraan.
Ensimmäinen kokemus tästä naapurista oli kun muutimme ,meitä oli vastassa ukkolauma,meni paripäivää kun tämä äijä tuli meidän pihalle ja kertoi tyynesti attä taisit olla kännissä silloin kun muutitte ,mutta sopivasti,hu hu sanoin minä.
Siitä se sitten on jatkunut 2v ,milloin pyykimme on liian pitkään ollut kuivamassa omalla piha alueella ,milloin roska pussissa on liikaa ilmaa ,ym ym .
En halua olla kyseisen ihmisen kanssa misään tekemisessä.Ei tee muuta kun juoruaa toisten asioista ympäri pitäjää.
jos et kestä muita niin muuta korpeen asumaan mulkku.
Kukahan se mulkku itseasiassa on. Ettet vain sinä.
Juuri sinun laisia ihmisiä tarkoitin jotka ovat vain itseään täynnä,ymmärätkö:)
kyllä se oli oikein mulkkujen mulkerssoni, tämä nimimerkki ---------------, ja vielä TYHMÄ kuin saapas!
Ne pienten kylien kasvatit asuvat jotkut kaupungeissa tai niiden lähikunnissa lähiöissä, joten ihminen taitaa kuluttaa turhaa energiaa muiden vahtaamiseen liian kanssa paikassa kuin paikassa?
Myönnän, että minäkin manaan muutamia naapureitani ja haluaisin haukkua heitä ympäri naapurustoamme, mutten kuitenkaan tee sitä. Kun sen haukkumisen tarpeen joutuu sisällään kantamaan tajuaa, että osan siitä voisin purkaa muuttamalla asenteitani ja osan uskaltamalla kohdata vaikeat tilanteet naapurin kanssa eli puhua heille asiasta, joka minua harmittaa. Nykyään ei vaan hyviin tapoihin kuulu sanoa asiasta, vaan kaiken pitäisi olla joko neutraalia tai hirveän hauskaa. Siksi oletan, että yleensä juoruiluun voi kuulua sitä samaa pelkoa, ettei selviä kohtaamisistaan tai onnistuu muuttamaan tilanteet toisen kanssa vielä hankalimmiksi?
Harva tajuaa, että se joka ei juoruile ja vain vaikenee, olisi luotettavin. Samanlaisia on vaikea löytää lähitienoolta, mutta ei kuitenkaan kannata ryhtyä leimaamaan itse itseään leuhkaksi tmv. Muut ovat mitä ovat ja sinä olet mitä olet :)
Taidan ymmärtää, mitä tarkoitat. En koskaan osallistu tällaisiin juttuihin jos satun kuulemaan. Pysyn hiljaa tai vaihdan aihetta jos muita osanottajia ei ole. Kuulumisen kertominen ei ole mielestäni juoruilua, sellaiseksi juttu muuttuu vasta, kun toisten asioita aletaan rääpiä, arvostella, arvioida, puhua pahaa selän takana, kun asenne muuttuu pahantahtoiseksi ...
Juoruakat tai -ukot saa hiljaisiksi melkein aina kun kysyy, miten tämä asia meille kuuluu. Sekin lienee taitolaji, että osaa kääntää aiheen joksikin muuksi, yleiseksi, yleismaailmalliseksi, mukavaksi, harmittomaksi jutusteluksi. - Yksin ei kannata jäädä moisen takia, ole viisas, fiksu ja 'filmaattinen' ja näytä, että toisenlaisella asenteella pärjää paremmin.
aivan samaa mieltä kanssasi.
Sitä tiedon leviämistä/juoruilua yms yms.
No, ny ku tajuat että son kamala oireyhtymä, koita salata ja välttää turhaa kanssakäymistä / sosiaalisuutta.
Yhteisrintamalla pahe kuriin. --> Aloita vaikeneminen NYT.
On hyvä olla sosiaalinen ja keskusteleva ja puhuva ja vähintään osata peruskohteliaisuustaidot tervehtimisineen ja pikkujutusteluineen.
Juoruilu tarkoittaa toisten ihmisten asioiden pahantahtoista ja ilkeämielistä selän takana puhumista eikä se valitettavasti täytä sosiaalisuuden kriteereitä. Ihmisen luonteestahan se kyllä kertoo paljon ellei kaikkea. Jos ei pysty kuin juoruiluun, on paree vaieta kuin suu aukaisemalla näyttää tyhmyytensä.
Siis kyllä vähänkin älykkyyttä omaavan ihmisen tulisi osata olla sosiaalinen juoruamattakin. Näin ei valitettavan usein ole ja onkin varmasti yksi syy pahan puhumiseen selän takana. Ihmiset eivät tunne toisiaan ja ennakkoluulot ( osin juorujen peruja ) eivät asioita ainakaan paranna.
Eli silmästä silmään keskustelua vain harjoittelemaan :-) Itse en usko juoruihin, vaan halutessani tutustua aloitan puhtaalta pöydältä ja luon omat ihmissuhteeni ilman ennakkoluuloja.
Jeps, näin yritän minäkin tehrä. Ja yritän vielä enemmän kun kerran kävi sellainen vahinko, että suhtauduin erääseen ihmiseen sen ennakkokäsityksen mukaan, jonka olin muiden puheista saanut, korvia ei voi peittää kuulemasta, kun vieressä puhutaan. Häpesin ihtiäni niiin hirrrveästi jälkeenpäin, että sellaista vahinkoa ei enää tule eikä käy.
Tuo on valitettavan tuttua minulle. Ilmeisesti jotkut ihmiset saavat
tyydytystä pahantahtoisesta juoruamisesta.
Siksi olen valinnut sellaisen linjan että vain moikkaan naapureitani.
Näin vältyn harmeilta.
Mutta ei paimentaa kolmen vuoden välein tehnyttä lapsilaumaansa. Naapureita kyllä jaksetaan kytätä kuin vimmattuna. Juoruaminen ja kyttääminen osoittaa vaan sen ettei oma elämä ole kunnossa ja hallinnassa. Heikko itsetunto ja oman elämän hallitsemattomuus tekee katkeraksi ja pitää kaivella paskaa muista ihmisistä näyttääkseen paremmalta.
Mitä se "lapsilauma on tehnyt kolmen vuoden välein" ?
Otan osaa!
Suomessa juorukulttuuri on omaksunut aivan omat mittakaavansa...Ihania ihmisiä kaikki, mutta minkäs teet, kun tähän on opittu ja näin kuuluu tehdä! Tietysti voisi ottaa ne omat älykkäät aivot käsiin ja päättää, että olenpa nyt se erilainen ja teen niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu ( esim. en juorua vain sen vuoksi, että nöyristely ja huono itsetunto sen vaatii ). Onnea kaikille rohkeille ja älykkäille juoruttomille ja sitäkin enemmän sosiaalisille siis todellisille ihmisille!
Ei se isossa kaupungissa (=helsinki) sen helpompaa ole. Ensimmäisen polven maaltamuuttajilla on helppoa, mutta jo toisessa polvessa saa pitää varansa, ettei astu jonkun 'stadilaisen' varpaille. Silloin tulee koko pohjoismaisten kielten tutkimuslaitos tai vastaava 'iso piiri' vittuilemaan. Pikkumaisia paskiaisia koko maa. Somalitkin pärjäisivät paremmin kun tappaisivat vain ärsyttävät ihmiset pois. No mutta työpaikka ulkomailla on nyt takataskussa, ei tule tätä maata heti ikävä. Juoruilkaa vain naapureistanne, kännipäät ja korruptoituneet paskat.
Joo, siksi ihmiset haluavat muuttaa isoihin kaupunkeihin kun eivät kestä pikkupaikkojen
tunkkaista ilmapiiriä.
Da-daa, yllätys-yllätys odottaa "isossa kaupungissa": kun pienisieluinen ihminen muuttaa isoon stadiin, hänen ympyränsä eivät siitä isone. Hän pyörii ihan yhtä pientä piiriä oman napansa ympärillä kuin "pikkupaikkojen tunkkaisissa ilmapiireissäkin".
Oli, eli ja asui missä tahansa niin tunkkaisuus on, elää ja asuu immeisen korvien välissä eikä se lähde sieltä mihinkään vaikka kuinka karkuun menisi. Siis jollei immeinen ymmärrä muuttua itse, muuttaa omia tunkkaisia asenteitaan ja ajattelutapojaan.
Olisiko mahdollista, että juoruilu on tapa pitää oma pahaolo poissa mielestä. Voi sitä huonon itsetunnon hetkellistä ylä piikkiä, kun pääsee selän takana sivaltamaan. Varmasti ahdistaa, kun ei uskalla eikä voi suoraan sanoa ( näin suurimmalla osalla ).
Ehkä olisi kuplan aika puhjeta ja liikkumatilan kasvaa. Voisi vaikka aloittaa itsestään. Rennompi ote omaan elämään ja pilkettä silmäkulmaan. Pinttyneisiin ajattelukaavoihin vähän ravistelua ja energiaa riittää omaan jaksamiseenkin.
Jooo, ihan hyvä repliikki mutta taitaa olla väärällä viivalla. Nyt sie vastasit ikään kuin "Hah !":lle. Nooo, jos sillä on mitään väliiii.
Kun huomaa, että juoruakat ja -äijät piirittävät sinua, kannattaa pistää suu kunnolla tukkoon omista ja muiden asioista tai puhua sitten ihan vaan "Hyvää päivää kirvesvartta" - juttuja. Ainut ongelma on tietty jos on lapsia, kun niille ei voi hirveesti raja-aitoja pistää tai muuten ne joutuu kiusankohteeksi.
ihan sairasta touhua on naapureilla. En edelleenkään tiedä keitä mielisairaita uusnatseja asui miesystäväni alakerrassa mutta he tuntuivat olevan perillä kaikista asioistamme. Todella ahdistavaa. Minä jouduin silmätikuksi..... no onneksi ei ole sitä ongelmaa enää. Ihmettelen vaan etteikö ihmisillä ole omaa elämää jos pitää kytätä toisten elämää non stop. Tämä ilmiö on ollut kaikissa asuinpaikoissani ja äitini on joutunut itsensäpaljastelin uhriksi (parvekkeen kautta.) Teini-ikäisenä eräs vanha ulkomaalaistaustainen äijä tiputti silmänsä päästään parvekkeelta aina kun kävelin pihalla ja yhden kerran hän jopa vihelsi. Nekään asuinpaikat eivät olleet mitään slummeja. Ensimmäisen kerran yksin asuessani sain naapuriksi mielisairaan skitsofreenikon, joka alkoi uhkailemaan. Jouduin muuttamaan pois. On se rankkaa elää sinkkuna naisena, miehet hyppää melkeen ikkunoista sisään. Yök. En halua olla missään tekemisissä naapureiden kanssa. En halua että minun yksityiselämästä tiedetään jokainen käänne. Sen tähden en tervehdi ketään, paitsi vanhempia ystävällisiä naisia. Pitäköön muut tylynä.
Sorry nyt vaan, mutta jos sä et edes tervehdi etkä ole muutenkaan sosiaalinen, niin ongelma on sinussa, ei muissa ihmisissä. Se, että on "tekemisissä naapureiden kanssa", ei tarkoita että heidän pitäisi "tietää jokainen käänne yksityiselämästäsi". Sen jokainen viisas ja valistunut päättää itse, mitä naapuri saa tietää yksityisyydestä. Seurustella ja puhella voi muista maailman asioista ja ihmeistä, tuskin sinun elämäsi on niin kiinnostavaa, että se jaksaa muita paljonkaan kiinnostaa.