Olemme pariin otteeseen yrittäneet avopuolisoni kanssa lasta, mutta yritys on jäänyt kullakin kerralla kesken tuloksetta, koska olen saanut selville mieheni käyttäytyneen epäluotettavasti minua kohtaan (raha-asioihin liittyen). Tässä jokin aika sitten sain tietää, että minulla on sairaus, josta syystä minun tulisi saada lapseni mahdollisimman aikaisin, tai en ehkä voi saada niitä ollenkaan. Olemme nyt siinä pisteessä mieheni kanssa, ettemme tiedä erotako vai ei. Minua on vaivannut jo pitkään aivan valtava vauvakuume, samoin miestäni. Lapsen saaminen on aina ollut elämäni tärkein päämäärä. Lapsen saannin jälkeen voisin kuolla sillä mielin, että olen kokenut kaiken tarpeellisen elämässä. Olisin hyvä äiti, ja samoin mieheni olisi hyvä isä. Ongelma on vain meidän parisuhteemme... Uskokaa pois, kaikki mahdolliset keinot suhteen pelastamiseksi on kokeiltu. Pelkään niin, että jos lähden mieheni luota, en enää ehdikään saada lasta. Sydäntäni särkee aina kun näen tai ajattelen lasta.
Vauvakuume, vaikea tilanne
Elämäntyö
5344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lasta tuollaiseen parisuhteeseen.
Minkä ikäinen olet: "Pelkään niin, että jos lähden mieheni luota, en enää ehdikään saada lasta"
Voithan hankkia lapsen yksinkin, kyllähän yksinäinenkin nainen voi mennä klinikalle.
Olen nuori, alle 25, mutta kuten sanoin, sain jokin aika sitten kuulla, että minulla on eräs sairaus, mistä syystä minun tulisi saada lapseni mahdollisimman nuorena tai saatan jäädä lapsettomaksi. Helppohan se oli tutkivan kätilön kehottaa minua hankkiutumaan pian raskaaksi, kun ei tiennyt, minkälainen parisuhde tilanne minulla ja miehelläni on...
Lapsi olisi teille molemmille tärkein, huolimatta parisuhteestanne - sen jatkumisesta/loppumisesta - ja ajattelet että sinä olisit hyvä äiti ja hän hyvä isä niin kannattaa varmaan se lapsi tehdä. Jos vaihtoehto nimittäin todella on se, että saatat jäädä lapsettomaksi mikäli et lasta nyt tee. Miehiä tulee ja menee, parisuhteet ja suhteettomuudet eivät ole maailmaloppu. Lapsi sen sijaan on aika vaikeasti korvattavissa oleva asia. Ja huolimatta siitä jatkuuko suhde, molemmat, sekä isä että äiti tulevat lastaan rakastamaan lopun elämäänsä riippumatta keskinäisistä asioista. Minä ainakaan en riskeeraisi vaan tekisin sen lapsen:)
Tsemppiä sinulle päätöksentekoon:)
"Tässä jokin aika sitten sain tietää, että minulla on sairaus, josta syystä minun tulisi saada lapseni mahdollisimman aikaisin, tai en ehkä voi saada niitä ollenkaan."
Ota huomioon, että te olette jo yrittäneet lapsen hankkimista, etkä ole tullut raskaaksi. Voi olla, ette tulekaan koskaan tai et tule juuri tämän miehen kanssa. Jos todellakin on niin, että lapset on hankittava nuorena ja jatkat yrittämistä väärän miehen kanssa (johon et luota tai et rakasta) ja tuhlaat arvokkaat lisääntymiskykyiset vuotesi häneen, harmittaako sinua myöhemmin. Lapsettomuudesta 1/3 on naisesta, 1/3 miehestä ja 1/3 molemmista johtuvaa, joten voi hyvinkin olla, että miehelläsi on myös ongelmia lisääntymisessä. Toisen miehen kanssa saattaisit tulla raskaaksi ensimmäisestä yrityksestä. Ehkä. Ehkä et.
"Lapsen saannin jälkeen voisin kuolla sillä mielin, että olen kokenut kaiken tarpeellisen elämässä."
Entäs jos vaikka kasvaisit aikuiseksi ennen lasten tekemistä?! Lasten tekeminen ei ole mitään kokemusten hankkimista. Oletko unohtanut, että ihmisten lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan USEITA VUOSIA syntymänsä jälkeen. Tuollainen minä-minä-minun-omat-kokemukseni-minä-ajattelu kannattaa unohtaa jo kun suunnittelet lapsen yrityksen aloittamista. Ethän sinä mitenkään voi ajatella lapsen hankkimista kokemuksena, lapset ovat kuitenkin ihan aitoja tuntevia ihmisiä! Voi luoja oikeasti!
Minä en usko että olisit hyvä äiti, vielä. Kirjoituksesi perusteella olet aivan liian itsekäs, eikä tuo ole hyvä ominaisuus. Ja sitä paitsi, jos teillä on ongelmia raha-asioiden suhteen, luuletko tilanteen parantuvan, jos teette lapsen tuohon lisäksi?
Lapsi joka hankitaan parantamaan suhdetta, tulee lähes varmasti sairastumaan psyykkisesti. Jos vanhemmat ei itse saa suhdettaan kuntoon, miten pieni lapsi sen voisi korjata. Myös rakkaudeton ja epäluotettava ilmapiiri perheessä vaikuttaa lapsen kehitykseen todella negatiivisesti. Rikkinäisestä ja rakkaudettomasta perheestä (jota pidetään kasassa vain lasten takia) tulee tasapainottomampia lapsia, kuin yksinhuoltajien kasvattamista. Mielummin hanki lapset yksin ja avokkisi hankkikoot lapsensa toisen kanssa. Tuo on huomattavasti parempi ratkaisu kaikille osapuolille.
No kummallakin kerralla yritys on jäänyt tosi lyhyeen, toistaiseksi onneksi. Joten uskon, että jos yritys olisi jatkunut jonkin aikaan, niin olisin tullut raskaaksi.
En todellakaan tarkoita, että haluan lapsen vain tuomaan minulle kokemuksia. Kirjoittaessani tuota tekstiä mielessäni pyöri lauseita, joissa ihmiset käskevät minun odottaa, jotta voin elää elämääni ensin ja hakea erilaisia kokemuksia ennen perheenperustamista. Ja tarkoitinkin, että jos/vaikka saisin lapsen, en kaipaisi mitään maailmanmatkailuja ym., koska lapsen saannin jälkeen olisin kokenut kaiken tarpeellisen. Tottakai minä ymmärrän, että lapsi tarvitsee minua koko loppu elämän, taidat olla hiukan... idiootti, sanoisinko.
Enkä ole hankkimassa lasta suhdetta parantamaan. Enkä oikeastaan lasta ollenkaan tällä hetkellä. Pyysinkö kirjoituksessani ohjeita? En. Se oli ainoastaan tunteiden purkamista. Kiitos kuitenkin kahdelle ensimmäiselle vastaajalle, vastauksenne olivat erittäin asiallisia ja mukavia.