ARGH, mulla menee hermot!!
Ensinnäkin haluan teille sanoa, jotka ootte joskus tunteenne kertonut heterolle; olkaa onnenllisia, jos se nainen on osannut ottaa sen asian aikuismaisesti!
Menin tosiaan tuossa jokin aikaa sitten kertomaan tunteeni eräälle (tosin tein sen kännissä, mutta kuitenkin). Tiesin alusta alkaen, että hän on hetero enkä tule koskaan häntä saamaan, mutta sehän tiedetään, että kännissä sitä saa loistavia ideoita. Niistä mun kännipuheista ehkä sai sen käsityksen, että mä olisin häntä pitänyt lesbona, tai hän sai sen käsityksen, että mun mielestä hän on lesbo.
Olen pyytänyt anteeksi omaa käyttäytymistäni, mutta se ei näköjään riitä. Koko ajan hänen suunnaltaan tulee sellaisia piilovittumaisia vihjailuja ja hän yrittää kaikin mahdollisimmin keinoin todistaa tätä omaa heterouttaan, en tiedä miksi se mua ärsyttää, mutta joskus tekisi vain huutaa hänelle, että turhaan sä sitä mulle vakuuttelet, tiedän kyllä että hetero olet!!!
Jotenkin tuntuu säälittävältä, että hän yrittää sitä omaa heterouttaan vakuuttamalla vakuuttaen todistella.
Ja nuo piilovittumaiset vihjailut, mä voin sanoa, että mä kestän vittuilua melko hyvin, mutta kuinka paljon ihmisen tarvii sietää, mulla nimittäin alkaa tulemaan raja pikku hiljaa vastaan.
Välillä mietin, että miksi koskaan menin häneen ihastumaan, mutta minkä sitä ihminen tunteillensa voi. On jollain tapaa vihainen itselleen ja sitten on jotenkin vain muuten myös paha olo.
Sori, oli pakko päästä purkautumaan johonkin.
Ensinnäkin haluan teille sanoa, jotka ootte joskus tunteenne kertonut heterolle; olkaa onnenllisia, jos se nainen on osannut ottaa sen asian aikuismaisesti!
Menin tosiaan tuossa jokin aikaa sitten kertomaan tunteeni eräälle (tosin tein sen kännissä, mutta kuitenkin). Tiesin alusta alkaen, että hän on hetero enkä tule koskaan häntä saamaan, mutta sehän tiedetään, että kännissä sitä saa loistavia ideoita. Niistä mun kännipuheista ehkä sai sen käsityksen, että mä olisin häntä pitänyt lesbona, tai hän sai sen käsityksen, että mun mielestä hän on lesbo.
Olen pyytänyt anteeksi omaa käyttäytymistäni, mutta se ei näköjään riitä. Koko ajan hänen suunnaltaan tulee sellaisia piilovittumaisia vihjailuja ja hän yrittää kaikin mahdollisimmin keinoin todistaa tätä omaa heterouttaan, en tiedä miksi se mua ärsyttää, mutta joskus tekisi vain huutaa hänelle, että turhaan sä sitä mulle vakuuttelet, tiedän kyllä että hetero olet!!!
Jotenkin tuntuu säälittävältä, että hän yrittää sitä omaa heterouttaan vakuuttamalla vakuuttaen todistella.
Ja nuo piilovittumaiset vihjailut, mä voin sanoa, että mä kestän vittuilua melko hyvin, mutta kuinka paljon ihmisen tarvii sietää, mulla nimittäin alkaa tulemaan raja pikku hiljaa vastaan.
Välillä mietin, että miksi koskaan menin häneen ihastumaan, mutta minkä sitä ihminen tunteillensa voi. On jollain tapaa vihainen itselleen ja sitten on jotenkin vain muuten myös paha olo.
Sori, oli pakko päästä purkautumaan johonkin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jätä omaanarvoonsa tuollaset,itsekkin ollu vastaavassa tilanteessa ja hengissä selvisin,entistä vahvempana;)
en ymmärrä miksi sanot että "(tosin tein sen kännissä, mutta kuitenkin). Ihan kuin humala olisi jokin järkeenkäypä selitys? Kuinkahan monta erehdystä voisi ihmiset pyyhkäistä listaltaan jos opettelisivat sen että känni ei ole mitenkään hauskaa kun se vedetään överiksi ja/tai kännäys johtaa siihen että silloin uskaltaa avautua. Ihan ymmärrän että otetaan muutama kun pidetään hauskaa mut eiks jo aikuinen ihminen osaa katsoa mikä on se raja että ei enään ymmärrä eikä osaa ottaa vastuuta teoistaan. Ympärikänninen ihminen ei koskaan missään tapauksessa ole viehättävä, hauska, hyvää seuraa jne.
Luulisi suomalainen(kin) perinne että hauskaa on vasta kun silmät ei liiku on jo aikansa elänyt. Kun alkaa humaltumaan ihmiset kiskoo entistä tiheemmin sitä viinaa vaikka voisi vähän miettiä siinä vaiheessa että haluaako että menee taas överiksi.
Kyllä viinan haitat kaikki tuntee, on nähneet ja itsekkin mokailleet kännissä. Silti vaan kännihakuisuus senkun lisääntyy. Asenne on täysin aivoton.
Sinäkin koet että se on vain puolustus että on kännissä, ettei silloin ole niin vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan. Sinä se kännin vedät ja itsesi tilaan missä et osaa järkeäsi käyttää. Jos nyt saat siitä kuulla niin onko se oikeasti vain sen heteron syytä vai olisiko jatkossa mahdollista että näkisit itsesi vastuullisena omista teoistasi. Virheet on virheitä, niistä oppii, mutta kun ne virheet tekee kännissä minä en ainakaan koe minkäänlaista sympatiaa. Jos ihminen ei osaa juoda, ei pidä juoda. Hyvin yksinkertaista.
itseni ehkä tuossa vähän väärin, mutta tarkoitukseni ei todellakaan ole tuo, että tuo känni olisi jokin puolustus, ei todellakaan. Häpeän sitä, että toimin kännissä niin kuin jokin pahainen kakara jne. Kerroin vain että olin kännissä ja että se ehkä mahdollisesti vaikuttaa tuohon, että miksi tämä kyseinen nainen on niin vihainen mm. Olen sitä käyttäytymistäni anteeksi pyytänyt ja katunut tekojani, mutta silti ei näytä riittävän. Hän kyllä antoi anteeksi, mutta ei ilmeisesti sitä tarkoittanut. En tajua, että mitä järkeä on sitten antaa anteeksi, jos ei kerran sitä tarkoita. Mieluummin haluaisin päin naamaa kuulla sen, että hän vihaa mua, eikä tuollaista anteeksiantoa, jota ei edes tarkoiteta.
Ja myönnän, että tuolloin mulla meni yli viinan kanssa. Mutta olen vastuuni ottanut siitä. Mä tein niin kuin tein, ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja en ole kyllä missään vaiheessa sitä sanonut, että vika olisi vain mussa. Mä se olen se ns. pääsyyllinen, mutta ei kai munkaan tarvitse kaikkea paskaa sietää.
Ei tää varmaan edes sattuisi muhun, jos en tuntisi niin paljon häntä kohtaan...
sano hänelle että jo riittää, että mkasit ja olet pyytänyt anteeksi että eiköhän tästä ole nyt kaikki viihde revitty irti. Miten ihmeessä sä tunnet häntä kohtaan vielä jotain vaikka selkeesti hän ei tunteisiisi vastaa?
Heteromimmit on ihan älyttömiä kun kuulevat jonkun kavereistaan olevan lesbo, tämäkin varmaan ei oikein tiedä mitä tehdä sun kanssa ja varsinkin kun tietää nyt että sulla on jotain vetoa häntä kohtaan.
Laita vaikka txt jos et naamatusen saa sanottua että asia on selvä kyllä sun puolelta ja jos hänkin voisi lopettaa asiasta revittelyn.
Eikä sun pidäkkään kaikkea sietää, jos sun mitta on nyt täysi sano se hänelle. Hän kyllä varmaan jaksaisi leikkiä ihastuksellasi vaikka kuinka, mutta laita piste sille.
jos järjellä ajattelee niin täs varmaan pitäis olla tunteet kuollu, mutta ei kai se sitten vaan ole niin yksinkertaista, ei sitä voi vain sormia napsauttamalla lopettaa niitä tunteita.
Ehkä täs on se hyvä juttu että ei mitään kavereita olla sillälailla, eli ei tartte liikkua samoissa piireissä.
Niin toki voisin hänelle sanoa, että lopettais jo hyvän sään aikana, mutta tää nainen on sitä kastia, joka sais siitä vain lisää vettä myllyynsä, ehkä on vain parempi esittää, että mua ei liikuta ollenkaan.
Taisi vissiin osua johonkin arkaan paikkaan tää mun tunteiden tunnustus hänellä, kun siitä piti tällänen helvetti pistää pystyyn.
Oon kyllä ajatellut, että pitäis hänelle varmaan se kertoa, että en mä häntä ole lesbona pitänyt. Kun näytti olevan liian kova kolaus hänen seksuaaliselle identiteetille se, että lesbo on häneen ihastunut.
Mutta sen mä tiedän, että jos mä pidän tätä sisälläni ja siedän kaiken paskan, niin jossakin vaiheessa mä räjähdän, ja sillon en ihan oikeesti tiedä, mitä teen..
siis hän vissiin loukkaantui siitä, että häntä voitaisiin pitää lesbona. Jotain sellaista silloin vihjas, tai niin asian ymmärsin.
että oli rohkeaa kertoa tunteistasi. Toinen on se pelkuri jos (jos tuntee samoin) ei uskalla myöntää tunteitaan taikka (jos ei tunne samoin) sanoa asiallisesti kiitos ei. Kyllä ne tunteet ajan mittaan kaikkoaa jos asia on tehty selvälksi eikä niille tunteille saa vastakaikua (vaikka se joskus ei siltä tuntuisikaan). Hänen pitäisi anteeksi pyytää, ei sinun.
kyllä sen asiallisen ei:n, mutta en tajua miks hänen piti alata käyttäytymään sen jälkeen tuollalailla.. Enkä mä jollain tapaa jaksa sitä tällä hetkellä ajatella, käyttäytyköön tuollalailla sitten jos se kerran hänestä hyvältä tuntuu. Annan mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos.
Toki mulla on aikoja kun ajattelen, että ansaitsen tän kohtelun..
Kai hän sitten jonain päivänä on mulle vain sitä pelkkää ilmaa, mut ei ihan vielä..:/
Totta, ne haluavat oikein nauttia tilanteesta. Ap, ihan oikein olet toiminut kertoessasi hänelle. Mutta ei kannata kyllä mennä hänenlaisen ihmisen lähelle, unohda.
Miksi kerroit hänelle tunteesi? Kai sulla joku syy siihen oli?
tätä mä oon miettinyt itekin, ja jotkut varmaan ajattelee, että en olisi sitä selvinpäin tehnyt ja joskus ajattelen niin itekin, mut kyllä mä hänelle olisin kertonut hänelle jossakin vaiheessa kuitenkin.. Kaduttaa vain, että tein sen niin kuin tein..
Kai mä kerroin siks, kun ajattelin että se kertominen jotenkin vapauttais mut niistä tunteista. Tai sillälailla, että mun olis helpompi mennä elämässä eteenpäin, kun olisin saanut sen kerrottua. En mä tiedä tajuatko, mitä yritän selittää. No tiedätkö kun sä tunnet jotain niin voimakasta toista kohtaan ja sä oot pitänyt ne tunteet ihan helvetin kauan sisälläs niin jotenkin se tilanne sitten vain..."ns.räjähtää käsiin". Ja siinä oli vähän muutakin sellasta mikä siihen vaikutti, en halua siitä tässä kertoa.
Välillä vain tuntuu siltä, että tein väärin, että hänelle kerroin..
Jätä hänet ihan omaan arvoonsa. Anna olla. Kuoleta tunteesi, kyllä ne siitä ajan kanssa häipyvät ja löydät uusia ihastuksia. Voi olla että vielä se tuntuu kaukaiselta, mutta se tulee tapahtumaan :).
Tuollaisia ne heterot ovat. Mikä hänessä oli niin ihanaa, että piti mennä kertomaan? Hän todennäköisesti ei sitä oikeasti ole, kuten olet huomannut.
Ei tunteiden kertomisessa ole mitään väärää. Olisi varmasti helpompaa ottaa vastaan halveksuntaa ja vihaa kuin rakkaudentunnustuksia. Sellaista se rakkaus on. Kaikki eivät sitä ymmärrä, valitettavasti.
joskus mä toivoisin, että saisin muistinmenetyksen. Ehkä tää unohtaminen tuntuu vielä tässä vaiheessa vaikeelta, siihen tarvitaan tosiaankin sitä aikaa..
En mä edes tajua miksi mulla on vielä näin voimakkaita tunteita häntä kohtaan, tää oli jotain erilaista, sellasta voimakkaampaa kuin mitä oon ennen tuntenut.. Ehkä se sitte johtuu siitä, kun tietää että se toinen on siellä tavoittamattomissa. Kai mä jonain päivänä ihastun johonkuhun toiseen yhtä voimakkaasti tai ehkä voimakkaamminkin, nyt sitä on vain niin vaikee uskoo... Tai taisin mä tähän naiseen rakastuu, mä en vain uskalla myöntää sitä itelleni..
Mutta elämä jatkuu, kaikella on aina jokin tarkotus, kai tälläkin jutulla jokin tarkotus on, ja jos ei oo niin on ainakin kasvanut tän myötä vahvemmaks...
Joo, aikaa siihen tarvitaan, mutta aika siihen kyllä myös auttaa!! Ja varmasti ihastut vielä johonkuhun toiseen yhtä voimakkaasti tai voimakkaammin! Minä ihastuin ensi kertaa naiseen lähes 6 vuotta sitten ja oli TOSI kova paikka kun jouduin "eroon" hänestä ja taisi kestää kokonaisuudessaan lähemmäs kaksi vuotta ennen kuin olin todella päässyt yli hänestä.. Siis mitään ei koskaan ollut välillämme, olin vain yksipuolisesti (tosi) ihastunut häneen, rakastunutkin varmaan. :P Ja kun en enää häntä pystynyt näkemään (nainen oli eräällä kesätyöpaikallani), olin tosi "masentunut" pitkän aikaa sen jälkeen, ja olin ihan varma etten ikinä pääse hänestä yli! Mutta niin se aika vain muuttaa tuntemuksia ja saa unohtamaan. Ja tulee uusia ihastuksia. Nyt olen taas niiin ihastunut yhteen naiseen, tätä on jatkunut jo neljä kuukautta ja tuntuu että se vain voimistuu edelleen.. :D Ensimmäinen kunnon ihastukseni pitkään pitkään aikaan. :)
Niin että tsemppiä vaan sinne! Varmasti se aika vielä koittaa kun huomaat ettet enää ajattelekaan häntä, vaan olet päässyt yli, ja sekin päivä koittaa kun huomaat ihastuvasi johonkuhun toiseen! ;)
kuulla tarinasi, eli mullakin on siis sitten toivoa selviytyä tästä..;)
Pitää vain olla sit vain kärsivällinen ja luottaa siihen, että aika todellakin parantaa.. Olen yrittäny suunnata ajatuksiani kaikkeen muuhun, ja välillä se onnistuuki hyvin, mut sit taas jotenkin ihmeellisellä tavalla huomaa, että ajatukset on siirtynyt häneen..
Niin ihastuksia tulee ja menee.. Mut tää ei oo mitään verrattuna siihen, mitä mun ensi-ihastus oli, ja kun miettii mun seurustelusuhteitakin niin en oo kyllä koskaan mitään näin voimakasta tuntenut.. Mä en todellakaan tiedä, mitä tää nainen mulle teki, lumosi mut täysin.
Mutta oonpahan ainakin tän kokemuksen myötä oppinut/huomannut sen, että ainakin olen kykenevä tuntemaan jotakin toista kohtaan. Mä kun en mikään maailman tunteellisin ihminen ole, välillä sitä miettii, että kuka mä oikein olen.
Mä uskon parempaan huomiseen, eiköhän joku ihanainen joskus jonkun nurkan takaa ilmesty mun maailmaan.:)
?
ihmeteltävää tässä on vai etkö osaa lukea?
Osaan lukea. Ihmettelen vain sitä että lepakkona et ole tavannut ketään, jonka kanssa voisit puhua ajtuksistasi. Ehkä se helpottaisi tilannettasi. En halua mitenkaan aliarvioida kokemustasi, mutta onko sulla ap ( vai oletko ap joka ihmettelet) ihmisiä ympärilläsi, joille voit kokemustasi jakaa?
Minkä ikäinen olet? Varmasti tunnet itsesi , koska voit noin selkeästi lesbona pitää. Luulen, että ystäväpiiristäsi löytyy ihmisiä, joiden kanssa voit käydä läpi tunteistasi.
kysymysmerkin kans samaa mieltä :DDDD ite oon 15v ja seurustellu tytön kans yli vuen enkä oo ikinä kenenkää pojan kans ollu mutta nii mäki sanoin mun kavereille iha suoraa et oon vitun kusessa tohon tyttöön ja kaiken lisäks se oli niitten hyvä ystävä nii ei ne sitä ottanu mitenkää pahala:DDD ...koska ne ties et seki tykkäs musta mutta nii siis kannattas sanoo jollekki vai ooks joku nii random ettei sul oo kavereita :ddd ja mulla ollu vitun vaikeaa sillee hyväksyä et oo rakastunu tyttöön ku porukat on vitusti liikaa sitä vastaan mut oon selvinny kaikesta ainoastaan puhumalla luotettaville ihmisille että käy läpi sun tunteitas jonku kans nii mäki tein xdddxdddxdd
^öö poikkeaa vähä aiheesta mut emt miks sanoin :D:D:D:D::D:D:D:D:D
ja btw vitutti lukea tollast angsti masennus tekstiä et ryhdistäydy hyvä ihminen ja unoha se akka!!!! älä välitä mitä se tai muut sanoo!!!! si ei o mitään välii kuitenkaa sun täytyy vaa olla välittämät siit ja vaa nauraa sille jos se sanoo jotai vittumaista :)