Olen yrittänyt lukea erilaisten koirien luonteista, mutta eihän niistä oikein ota selvää että mikä koira sopisi kerrostaloon. Eli toivoisin teiltä omakohtaisia kokemuksia koirista jotka suurinpiirtein täyttäisivät nämä vaatimukset:
-suhteellisen pienikokoinen
-ei hauku paljo
-hellyydenkipeys plussaa
-ei ajoviettiä
-ei tuhoa kotia, vaikka joutuu olemaan n.6-8 tuntia yksin kotona
-ei mielellään villakoira
-suhteellisen pienikokoinen
-ei hauku paljo
-hellyydenkipeys plussaa
-ei ajoviettiä
-ei tuhoa kotia, vaikka joutuu olemaan n.6-8 tuntia yksin kotona
-ei mielellään villakoira
Vastaukset 32
Vanhimmat
No ranskanbulldoggi täyttää kaikki vaatimukset. Mutta en suosittele mitään koiraa, jos joutuu olemaan kovasti yksin. Koska rotu ON hellyydenkipeä.
Kaiken rotuiset koirat tuhoavat helposti kotinsa kaikki huonekalut ja esineet, jos ovat stressaantuneita jostai, esim. liikunnan ja aktivoinnin puutteesta. Kyllä koira yleensä rodusta riippumatta oppii, että omistaja tulee aina jossain vaiheessa takaisin. Kaiken rotuiset koirat ovat kotona hellyydenkipeitä. Yleensä kerrostaloissa koirista kasvaa hiljaisia, sillä siellä ne tottuvat hyvin lähiympäristön meluihin, mutta haukkuvat kylläpitkästyneinä. Kaiken rotuiset koirat sopeutuvat asumaan kerrostalossa.
Ranskanbulldoggia en suosittele, sillä se ollaan niin sairaaksi jalostettu, että se tukehtuu helposti, ei pysty uimaan, eikä synnyttämään luonnollisesti (vaan keisarinleikkauksella).
Olisoko mistään kotoisin löwchen, kromfohrländer tai schipperke?
Cotton de Tulear. Meillä on pari vuotta vanha Cotton-poika, joka on usein päivät yksin kotona. Eikä ole tehnyt tuhoja.
Japanese chin pieni,lähes haukkumaton(!),ystävällinen,ei ajo-, eikä vahtiviettiä. Rotu tyytyy vähään liikuntaan mutta jaksaa juosta jos pidemmille mennään,toisin kuin joillakin lyttynaamoilla japanese chinillä on aika vähän näitä silmäsairauksia ja hengitystie vaikeuksia.Chin voi "kroosata" kylmällä tai tuulisella säällä,ja kroosaustahan esiintyy cavoillakin.
Ja vaikka chineillä ei ole kovinkaan paljon miellyttämishalua,ne ovat silti useimmiten tottelevaisia.
Rotu on pitkäkarvainen mutta turkkia ei trimmata,vain pesu tarpeen tullen ja harjausta.
Chin on terverakenteinen koira,joka on lempeä mutta silti omaa luonnetta(Sopii silti ensikoiraksi).
http://www.toydogs.net/japanesechin/index.htm Tässä mielestäni hyvä linkki joka kertoo chineistä,vieraskirjastakin voi kysäistä jos jotain kysyttävää on.
Itse en vielä omista,mutta japanese chin tuntuu sopivan minulle todella hyvin.
wfuh wfuh perusteleppas väitteesi "Ranskanbulldoggia en suosittele, sillä se ollaan niin sairaaksi jalostettu, että se tukehtuu helposti, ei pysty uimaan, eikä synnyttämään luonnollisesti (vaan keisarinleikkauksella)." Itselläni on kaksi ranskanbulldoggia, eikä kumpikaan ole tukehtunut.. mistäköhän tämä mahtaa johtua?
Totta on, että kaikki ranskanbulldogit eivät ole kovin hyviä uimaan raskaan ruumiinrakenteensa vuoksi ( varsinkin massakkaat urokset uppoavat helposti) . Totta on myös, että monesti ranskanbulldoggien pennut syntyvät keisarinleikkauksella, mutta luonnollisestikin niitä välillä syntyy. Ranskanbulldoggi ei todellakaan ole muita rotuja sairaampi, vaan on ihan perusterve koirarotu!
Ps. Eivät kyllä kaikki muutkaan koirarodut "pysty" uimaan... mm. glen of imaalinterrieri on aika huono uimari.
Terveisin Kahden ranskanbullan onnellinen omistaja :)
Glen of imaalinterrieri kuuluukin myös niihin rotuihin, joiden ruumiin etupuoli ja pää ollaan jalostettu >>ulkonäkösyistä>> niin massiivisiksi, että ainakin toisinaan pentujen rakenteen vuoksi koira ei pysty synnyttämään luonnollisesti.
CAIRNTERRIERI aivan loistava pikkukaveri kerrostaloon! Mulla oli semmonen yksiössä ja oikein hyvin pärjäsi, kunhan sai sitte tarpeeks lenkkeilyä. Ei mitään suuria määriä liikuntaa tarvii, mutta jaksaa kyllä pitkiäki lenkkejä! sitte ois melko samantyylisiä on norwichinterrieri ja norfolkinterrieri. aivan ihania palleroisia ! Nypityttää tarvii kotikoira n. 2 kertaa vuodessa.
Pienikokoinen, aivan loistava kaveri, istuu illat sylissä, nukkuu vieressä. Ei hauku jos kitket sen heti pois. Meillä 3-narttu eikä mitään tuhonnut, kun on riittävästi aktiviteetteja päivisin. Miinuksena hankala turkki, mutta jos et käy näyttelyssä niin turkin voi pitää lyhyenä. Shih Tzu on toinen ihanteellinen, meidän raukka ei osaa edes haukkua. On pieni tyttö, viihtyy sylissä ja sängyssä, eikä myöskään ole mitään tuhonnut. On kaikkien kaveri, niin lapsien kuin toisten koirienkin, kaikki vieraat ovat tervetulleita =) Siinä muutama hyvä valinta, monien muiden lisäksi.
Siis pieni?Joo ite omistan Kleininpitzin ja sen säkäkorkeus on noin 26cm ja paino on noin 5kg.
Oma koirani ei ole haukkunut juuri lainkaan ja on ERITTÄIN hellyydenkipeä seurakoira.♥
Itselläni on kaks pikkuveljee 7v ja 4v ja vaikka ne hieman "rapsuttaa" liian kovaa ei se ole häirinnyt ollenkaa(eikä oo IKINÄ purrut ketään).Metsästysvaistoa ei ole ollenkaan ja uskaltaa helposti päästää irti metsässäkin.Helposti on oppinut ja kamalan suloinen.Turkki ei vaadi kuin harjausta noin 1-3 kertaa kuukaudessa riippuu vuodenajasta.
Pyydän et luet lisää tietoa vaikkapa Wikipediasta siellåä löytyy kuvia ja tarvittavaa tietoa jos yhtään kiinnostaa.
rotuna. Ei kovin hyvä valinta kerrostaloon!
Tunnen jo 1 kleinin ja 2 mitteliä, joista 1 asuu omakotitalossa ja 2 kerrostalossa. Se omakotitalon koira haukkuu jatkuvasti, mutta kerrostalon koirat ovat molemmat hiljaisia. Myös muista roduista olen huomannut, että vaikka olisivat varsinaisesti herkkähaukkuisia, niin kerrostaloissa kasvavat hiljaisiksi.
Mutta se on sitten SEURAKOIRA ;)
Mukana TV:n katsomisesta suursiivoukseen, ja kaikessa siltä väliltä... Ja jos sanot ääneen sanan auto, niin se on heti ulko-ovella odottamassa miksei jo lähdetä.
pienet ruttukuonot täyttävät kriteerit aika hyvin. Meillä bostoninterrieri jonka hankin vähän samoilla kriteereillä kuin sinä ja hyvin on mennyt.
kiitos kaikille (: tästä oli todella paljon apua !
Tiibetinspanieli on täydellinen
Naapurin tiibetinspanieli on todella haukkuherkkä.
mulla on tipsu ja naapurilla kans. eivät hauku!
Bichonit :)
pittelzpitz
Lapsuudenkodissani on ollut Japanese chin narttu. Meidän koira ei koskaan haukkunut -( räksyttänyt), joten sopi hyvin kerrostaloon. En tiedä muista chineistä miten ne haukkuu, mut meidän vaan inisi tai murisi.
Narttu chinit voi olla tosikin pieniä. Ainakin meidän oli.
Meidän chini kiintyi eniten yhteen ihmiseen - äitiini, mutta tykkäs myös muista ihmisistä. Kissankin kanssa oli hyviä kavereita - meillä oli siis myös kissa, mutta pienistä lapsista ei tykänny, ku oli saanu jonkun trauman pentuna ja ei ollut tottunu toisiin koiriin. Meillä ollut siis vain yksi chini, mut käsityksen olen saanut että tottuu myös lapsiin kun pennun totuttaa ja tärkeää opettaa myös lapset käsittelemään oikein pientä koiraa. Kaipa tää rotu tottuu myös toisiin koiriin meillä ei vaan ole siitä kokemusta.
Meidän chinistä ei kauheen lenkkikoiraks ollu, kyl sille syli kyytikin kelpas :D, mut kyl tykkäs myös metsässä ja ulkona muutenkin juosta ja pomppia.
En kyl muista et meidän chini ois kotia tuhonnu - enemmänkin se oli kissa joka sohvaa raapi :).
mulla 2 ranskanbulldoggia. Ei ole tukehtunut ja osaa uida hyvin!!! On tuhonnut asunnon erittäin kattavasti!!! On hellyydenkipeitä molemmat, erittäin erittäin hellyydenkipeitä. Ja haukkuu kyllä jos kuuluu epäilyttäviä ääniä..
Ranskikset on kyllä yhtä ongelmallisia hengitysteiltään nykyisen jalostuksen myötä kuin mopsitkin. Muotiroduksi nouseminen tekee rodusta sairaan, kun kysyntä ei vastaa tarjontaa ja siitä lähtee tehtailu käyntiin sairailla, terveystarkastamattomilla koirilla.
ranskista suosittelen..
-ei hauku paljoo
-turkki helppohoitonen
-rakastaa ihmistä.
ja meidän bulla kans haukahtelee jos kuulee outoja ääniä..
Minulla on nyt kolmas chini.On tosiaan haukkumaton.Tykkää olla sylissä.Tämä chini ei ole ollut juuri koskaan yksin,mutta aijemmat chinit olivat kuutisen tuntia,pärjäsivät hyvin,ei ollut eroahdistusta.Jäivät rauhallisena lempipaikalleen köllöttämään.
Aina kotiin tullessani,enlähtenyt siihen tuloriehuntaan mukaan,niin eivät ole riehuneet siinäkään vaiheessa.Tulevat tervehtimään kyllä,mutta ovat hiljaa iloisia.
Yhden ihmisen koiria,mutta muuten ovat iloisia vieraista.
Tämä rotu on minulle kovin tuttu,joten tunnen sen ominaisuudet kokemuksen tuomana.Pärjäävät vähälläkin lenkkeilyllä,mutta tekee pitkiäkin lenkkejä tarvittaessa.Oppivat mukavasti asioita.
Oli talvella kahden viikon jakso,kun sairastin rankkaa kuumeista flunssaa.En saanut mistään,joka päivä ulkoiluttajaa,niin chini kävi kylppärin lattiakaivolle tekaisemassa tarpeensa niinä muutamina päivinä.
Kerrotko tuhooks chinis mitään.Mites turkki,onks vaikee hoitaa.Kiinnostas kyllä.
Tämä chini ei ole koskenut mihinkään,kaikki on saaneet olla rauhassa.Yksi aijempi cini nyki yhtä matonhapsua,kun osoitti mieltään.Piti huolta,että huomaan sitten sen olemassa olon.
Turkki on tosi helppo,aluskarvaahan ei ole.Aina siisti.Harjailen kuitenkin silloin tällöin.Pesen harvakseltaan.Olen katsonut miten turkki muotoutuu pesun jälkeen.Se on hyvä kampaamattakin,ei takkuunnu.Siis helppo siinäkin asiassa,ei vaadi paljoa.
On ollut mukava seurata tätä chiniä,koska asun yksin ja olen ainut kasvattaja.Siinä huomaan,miten oppivainen on.Ohjaus tulee aina samalla tyylillä.Palkitsemalla ainoastaan,eikä olekkaan tarvinnut komennella.Katsekontaktilla se pyytää luvan kaikkeen,josta on epävarma.Jos joudun kieltämään,se on vain määrätynlainen katse.Pieni elekieli on hyvä tämän kanssa.Minulla on diabetes,ja chini ilmoittaa,jos verensokeri on liian alhaalla.Diabetes tuli kun chini oli n.1v.Se tiesi jotain olevan vinossa,ja oppi haistamaan jotenkin verensokerin heitot.
Suosittelisin maltankoiraa. Se on perhekeskeinen eikä lähde vieraiden perään. Perusterve rotu. Hiljainen ja pienikokoinen. Ainoana miinuksena mainitsisin turkinhoidon, kotikoiran turkin voi toki pitää lyhyenä, mutta näyttelykoiran turkki on on komea, pitkä ja upea valkoinen- joskin myös vaativa. http://www.toydogs.net/maltalaiset/default.htm
Suosittelen Cavalierin kingscharles spanielia! Meillä nyt viiden kuukauden ikäinen, AIVAN mahtava rakkauspakkaus! Ei hauku ja todellakin on hellyyden kipeä... hyvin pärjää kahdeksan tuntia päivässä yksin kun ollaan töissä, sisäsiistiksikin oppinut! meillä alakerrassa westie joka haukkuu aika reippaanlaisesti aamuisin..
Tietysti vähä haukkuinen koira sopii kerrostaloelämään. Itselläni on kyllä kääpiöpinseri ja on herkkähaukkuinen, mutta sekin on niin yksilöllistä. Oma pinserini pystyi hyvin asumaan kerrostalossa ilman jatkuvaa haukkumista.
Oma koirani on seurakoira mutta silti pystyy hyvin olla 8h jopa päivässä yksin, jos on tarvetta. Se on niin yksilöllistä, ja miten koira on tottunut elämään.
Suositelisin chihuahuaa koska:
-Ne ovat pienikokoisia
-Hellyydenkipeitä
-Pärjää yksin jos on tekemistä ja puruluita
-Jos kouluttaa oikein ei hauku
-Turkinhoito helppoa
Mutta chihu on huono jos:
-Merkkailee paljon
-Ei ole sosialistettu/koulutettu oikein
-Ei saa tarpeeksi liikuntaa
-Saa vääränlaista ruokaa
Tässä YouTube pätkässä esittelen ihanan Shitsun, joka sopii mainiosti kerrostaloon.
Ei tiputa karvoja eikä koskaan hauku turhan vuoksi.
Kaikki rakastavat koiraani ja koirani rakastaa kaikkia!
Mielestäni maailman paras seurakoira.
Älykäs ja hauska.
Tässä linkki YouTubeen tai Googleen: http://youtu.be/vgRDszfkF6M
Kääpiöpinseri! Hellyydenkipeä otus, mutta pärjää hyvin yksinään 6-8tuntia. Haukkuherkkä, mutta oma kääkkäni tottui nopeasti kerrostalon ääniin, ja ylimääräinen haukkuminen loppui. :)
Myös pienikokoinen sylihauva.
Oma pinserini ei ole koskaan saanut kotona tuhoa aikaiseksi. Pientä sotkua vaan. :) Suosittelen lämpimästi!!