Kunnat polkevat vanhusten oikeuksia
25.4.2010 3:00
A A Helsingin Sanomat
Ympäri Suomea on parhaillaan käynnissä mittava mummoralli, kun kunnat uudistavat vanhustenhoitoaan ja samalla etsivät säästöjä siirtelemällä vanhuksia suurempiin hoitoyksiköihin ja lakkauttamalla pieniä hoitokoteja. Usein siirtopäätöksistä kerrotaan vanhuksille ja omaisille vain parin viikon varoitusajalla kysymättä lainkaan vanhusten tai omaisten mielipidettä.
Kuntien palvelusuunnitelmissa vanhusten siirtelyä kutsutaan yleensä palvelujen tehostamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa, että vanhuksia kootaan joko kunnan itsensä omistamista tai yksityisten ylläpitämistä ostopalvelukodeista suurempiin yksiköihin.
Usein lasketaan, että suuressa laitoksessa tarvitaan vähemmän henkilökuntaa ja näin säästetään paitsi kiinteistökuluista myös henkilöstömenoista.
Vanhukset itse hyötyvät harvoin näistä muuttoralleista. Dementiaa poteville ihmisille jo pelkkä muutto on rasitus, joka aiheuttaa pitkään ahdistusta.
On myös tavallista, että kunnat säästösyistä sijoittavat uudessa hoitopaikassa samaan huoneeseen toisilleen vieraita ihmisiä, jotka ovat aiemmin asuneet omissa huoneissaan. Vanhuksilta viedään näin oikeus yksityisyyteen.
Sekä sosiaaliministeriön että sosiaali- ja terveystoimen valvontaviraston Valviran ohjeissa tavoitteeksi asetetaan oma huone kullekin pitkäaikaishoidossa olevalle vanhukselle. Valitettavan usein se jää vain tavoitteeksi.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) otti kantaa vanhusten oikeuteen omaan huoneeseen ja yksityisyyteen vuonna 2002, kun se esti yksityistä palveluntuottajaa kasvattamasta palvelutalon hoitopaikkojen määrää sijoittamalla vanhuksia kahden hengen huoneisiin.
KHO:n mielestä huonelukua suurempaa hoitopaikkojen määrää ei voi perustella tuotannollisilla syillä tai henkilökunnan määrällä.
Kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta on perin kummallista, jos yksityistä palveluntuotantoa ohjaavat erilaiset säännöt kuin julkista palveluntuotantoa.
Asia on tärkeä siksi, että valtaosaa yksityisestä vanhustenhoidosta pidetään käytännössä yllä kuntien ostopalveluna.
Nyt olisi tärkeää saada ennakkopäätös myös siitä, onko kunnilla jokin erityinen valta ohittaa vanhusten oikeus yksityisyyteen ja omaan huoneeseen.
Päätös tarvittaisiin siksikin, ettei sosiaali- ja terveysministeriö ole lupauksistaan huolimatta saanut valmistelluksi lakiehdotusta, jossa määriteltäisiin hyvän vanhustenhoidon vähimmäistavoitteet. Niihin tulisi kuulua oma huone.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kunnat polkevat vanhusten oikeuksia/1135256372219
25.4.2010 3:00
A A Helsingin Sanomat
Ympäri Suomea on parhaillaan käynnissä mittava mummoralli, kun kunnat uudistavat vanhustenhoitoaan ja samalla etsivät säästöjä siirtelemällä vanhuksia suurempiin hoitoyksiköihin ja lakkauttamalla pieniä hoitokoteja. Usein siirtopäätöksistä kerrotaan vanhuksille ja omaisille vain parin viikon varoitusajalla kysymättä lainkaan vanhusten tai omaisten mielipidettä.
Kuntien palvelusuunnitelmissa vanhusten siirtelyä kutsutaan yleensä palvelujen tehostamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa, että vanhuksia kootaan joko kunnan itsensä omistamista tai yksityisten ylläpitämistä ostopalvelukodeista suurempiin yksiköihin.
Usein lasketaan, että suuressa laitoksessa tarvitaan vähemmän henkilökuntaa ja näin säästetään paitsi kiinteistökuluista myös henkilöstömenoista.
Vanhukset itse hyötyvät harvoin näistä muuttoralleista. Dementiaa poteville ihmisille jo pelkkä muutto on rasitus, joka aiheuttaa pitkään ahdistusta.
On myös tavallista, että kunnat säästösyistä sijoittavat uudessa hoitopaikassa samaan huoneeseen toisilleen vieraita ihmisiä, jotka ovat aiemmin asuneet omissa huoneissaan. Vanhuksilta viedään näin oikeus yksityisyyteen.
Sekä sosiaaliministeriön että sosiaali- ja terveystoimen valvontaviraston Valviran ohjeissa tavoitteeksi asetetaan oma huone kullekin pitkäaikaishoidossa olevalle vanhukselle. Valitettavan usein se jää vain tavoitteeksi.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) otti kantaa vanhusten oikeuteen omaan huoneeseen ja yksityisyyteen vuonna 2002, kun se esti yksityistä palveluntuottajaa kasvattamasta palvelutalon hoitopaikkojen määrää sijoittamalla vanhuksia kahden hengen huoneisiin.
KHO:n mielestä huonelukua suurempaa hoitopaikkojen määrää ei voi perustella tuotannollisilla syillä tai henkilökunnan määrällä.
Kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta on perin kummallista, jos yksityistä palveluntuotantoa ohjaavat erilaiset säännöt kuin julkista palveluntuotantoa.
Asia on tärkeä siksi, että valtaosaa yksityisestä vanhustenhoidosta pidetään käytännössä yllä kuntien ostopalveluna.
Nyt olisi tärkeää saada ennakkopäätös myös siitä, onko kunnilla jokin erityinen valta ohittaa vanhusten oikeus yksityisyyteen ja omaan huoneeseen.
Päätös tarvittaisiin siksikin, ettei sosiaali- ja terveysministeriö ole lupauksistaan huolimatta saanut valmistelluksi lakiehdotusta, jossa määriteltäisiin hyvän vanhustenhoidon vähimmäistavoitteet. Niihin tulisi kuulua oma huone.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kunnat polkevat vanhusten oikeuksia/1135256372219
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.