Varmasti nyt kaikki tahtomattaan lapsettomat hermostuvat, mutta otetaan se riski sitten...
Olen päättänyt, etten halua lapsia. Ajattelin jo nuorempana näin, mutta jossain vaiheessa tuli sitten vauvakuume, joka kuitenkin meni pian ohi. Olen myös ollut raskaana, mutta raskaus päättyi varhain keskenmenoon. Olin tietysti järkyttynyt (ja kaikille näyttelin suurta surua), mutta nyt voin jo myöntää itselleni, että tavallaan oli helpotus, etten saanutkaan lasta.
Minua ärsyttävät lapset, jotka huutavat yleisillä paikoilla. Ja vielä enemmän ärsyttävät vanhemmat, jotka olettavat, että kaikkien pitäisi ihailla heidän lapsiaan ja vahtia heitä vanhempien puolesta jne. Ja sitten nämä vanhemmat vielä toitottavat vanhemmuuden ihanuudesta. Ei kiitos, pidän elämästäni näin. Sitä paitsi uskon, etten jaksaisi omia lapsia... Ajatteleeko kukaan muu näin? Miehelleni en vielä ole asiasta uskaltanut puhua, hän kun taitaa haluta lapsia. Menee sitten varmaan se suhde siinä, mutta kun ei vaan nappaa. Mieluummin yksin kuin huutavien kakaroiden keskellä..
Olen päättänyt, etten halua lapsia. Ajattelin jo nuorempana näin, mutta jossain vaiheessa tuli sitten vauvakuume, joka kuitenkin meni pian ohi. Olen myös ollut raskaana, mutta raskaus päättyi varhain keskenmenoon. Olin tietysti järkyttynyt (ja kaikille näyttelin suurta surua), mutta nyt voin jo myöntää itselleni, että tavallaan oli helpotus, etten saanutkaan lasta.
Minua ärsyttävät lapset, jotka huutavat yleisillä paikoilla. Ja vielä enemmän ärsyttävät vanhemmat, jotka olettavat, että kaikkien pitäisi ihailla heidän lapsiaan ja vahtia heitä vanhempien puolesta jne. Ja sitten nämä vanhemmat vielä toitottavat vanhemmuuden ihanuudesta. Ei kiitos, pidän elämästäni näin. Sitä paitsi uskon, etten jaksaisi omia lapsia... Ajatteleeko kukaan muu näin? Miehelleni en vielä ole asiasta uskaltanut puhua, hän kun taitaa haluta lapsia. Menee sitten varmaan se suhde siinä, mutta kun ei vaan nappaa. Mieluummin yksin kuin huutavien kakaroiden keskellä..
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ja tämä piti lapsettomuuspalstalle tulla jakamaan? Jos et halua lapsia niin se on sinun asiasi, turhaan sinä siitä täällä palstalla tulet avautumaan.
Eikös tämä nimenomaan lapsettomuuspalsta ole? Miksei siis voisi täällä purkaa tunteitaan? Oletkohan itse perillä palstan ideasta?
enkä kyllä hermostunut viestistäsi, miksi pitäisi? se nyt on aika selvää, että jokaisella on oma elämänsä ja omat unelmansa, ja että ne vaihtelevat henkilöstä toiseen. jokainen ottaa vastuun itsestään. niin ja joo, kerro miehellesi.
"keskustele kipeästä aiheesta:........" ei toi kuules kuulu palstalle jossa juttelee tahattomasti lapsettomat.tää on palsta ihmisille joilla ei ole ketään kuka ymmärtäisi lapsettomuuden tuomaa tuskaa! se ei ole vuosien jälkeen enää pelkkä LAPSETTOMUUDEN tuska,vaan siihen pakettiin on jostain kumman syystä liittynyt paljon muitakin ongelia,esim itseluottamuksen suhteen.mulla ainakin! en tunne itseäni naiseksi,en kestä "maho-vitsejä,enkä jaksa katsoa kun tuttava itkee TAAS KERRAN maha pystyssä,kuinka vaikeeta sillä on! yksikään joka on valinnut itse olla lapseton,ei näitä suruja ole. saa paskaa jauhaa varmasti missä haluaa,mutta aikuinen nainen ei tulisi niitä surevien palstalle jakamaan. en minäkään mene syöpäpalstalle selittämään miten pahalta tuntuu kun ajan pääni kaljuksi,ja tiedän siten miltä syöpäpotilaistakin tuntuu. ai että mulla savuaa pää.
Miksi kaikki lapsettomat ei saisi täällä olla?
Abortti palstalla on tekijät ja vastustajat,lihavuus palstalla haukutaan lihavia,köyhyys palstalla haukutaan köyhiä jne joten mikä asia tää lapsettomuus on ettei vapaaehtoiset lapsettomat sais täällä puhua lapsettomasta elämästä.
Ollaanko me omasta tahdosta lapsettomat niin hirveitä ihmisiä ettei me saada siitä puhua.
Ihan hyvä paikka tämä lapsettomuuspalsta on tulla tuotakin asiaa puhumaan. Nimittäin tiedän sen, että Suomessa 90% lapsista tehdään muiden ja tämän sairaan suorituskeskeisen yhteiskunnan painostuksesta.
Näkeehän tuon kun katlselee TV;tä, ohjelmat ovat: "Vanessa ja pikkuväki, Masu pystyssä, Meille tulee vauva", voi herrajumala sentään mitä pinnallisten paska-aivojen aivopesua jotta saadaan uusia VERONMAKSAJIA muka! - kusipäiden lapsista tulee isänsä ja äitinsä kaltaisia kusipäitä pahemmassa muodossa, ja ei ne anna muille mitään veroeuroja, vaan ne elävät niillä veroeuroilla itse!
Jos ihmiset tekisivät lkapsia vain kun he itse haluavat, eikä siksi kun muutkin tekevät, eli ei haluta olla erilaisia, niin täällä saisi lastensuojelun lakkauttaa kokonaan. Syntyvyys toki laskiksi 90%, mutta olisipa jotakin järkeä tässäkin lastenteossa. Tuntuu että hankalimmat tyypit tekee lapsia monessakin tapauksessa!
Siitä annan ap:lle kritiikkiä, kun et meinaa miehellesi kertoa ettet halua lapsia!! Tajuatko miten iso asia se lapsi on sellaiselle ihmiselle joka ikänsä haluaa lapsia ja odottaa sitä oikeata puolisoa ensinnäkin ja sitten oikeata ajankohtaa elämässä. Se on kova pala kuulla sitten ettet halua lapsia ja olette jotain 35-vuotiaita. Ja älä imeessä tee lapsia vain sen toisen osapuolen mieliksi, koska se on kivinen tie, vielä enemmissä määrin kuin tämä kun tehdään kun muutkin tekee ja halutaan päteä ja todistella jotakin. Kerro siis miehellesi ja erotkaa jos unelmanne eivät kohtaa!
Haha! kakattaski vähä, kuulostat tosi katkeroituneelta ihmeseltä. Eiköhän tuo sinun 90% ole ihan tuulesta temmattu luku. Kyllä useimmalla ihmisellä on aivan omasta takaa sisäsyntyinen halu ja tarve lisääntyä. Joillain se tulee ennemmin, joillain myöhemmin. Joillain jopa liian myöhään. Millainen on hankala tyyppi? Sinä ainakin kuulostat hankalalta tyypiltä. Mahdatko kuulua itse niihin mainostamiisi kusipäisten vanhempien kakaroihin? Pinnallisuudesta ja lapsiarjesta ei mielestäni voi puhua samana päivänä. Ei myöskään lapsiarjesta ja pätemisestä. Itse olen lapsistani ja hyvästä miehestäni niin onnellinen, etten voisi kuvitella mistään hinnasta vaihtavani toisenlaiseen elämään tai minkään kokoiseen rahasummaan. Joskus kuvittelin uran olevan minun juttuni. Nyt huomaan, että firma arvostaa uraohjusta, niin kauan kuin tämä tahkoaa sille rahaa, lapsi arvostaa vanhempia koska vanhemmat ovat tälle korvaamattomia ihmisenä ja yksilönä.
tuo olettamuksesi tekee sinut onnelliseksi, niin ok. Sanoin vain rehellisen mielipiteeni asiaan.
Siis mikä helkkarin olettamus?
Olet ihanteellisessa tilanteessa - et halua lapsia, joten et varmaan tule myöskään niitä saamaan, Suomessa kun ehkäisy ja abortti ovat laillisia. Minulle ihan ok. Ei kenenkään tarvitse haluta lapsia sen enempää kuin liilaa ulsteriakaan. Onnittelen!
Katkeran kuulosta,mutta onnea!
29v mies enkä halua lapsia nyt, enkä myöhemminkään... en oikeastaan koskaan. Aivan samoista syistä kuin sinäkin olen itse päättänyt jättää lasten teon väliin. Itsestäni tosin tuntuu usein siltä että olen yksin ajatusteni kanssa, kaikilla kun tuntuu olevan jotain kritisoitavaa tuota päätöstäni kohtaan; sukulaiset, kaveritkin jopa (yhtä lukuun ottamatta) ja avovaimoni on viimeaikoina vihjaillut pahaenteisesti siihen suuntaan, että olisi halukas saamaan lapsia (en ole ottanut vielä puheeksi asiaa hänen kanssaan). Joka tapauksessa, et ole yksin ajatustesi kanssa.
"sukulaiset, kaveritkin jopa (yhtä lukuun ottamatta) ja avovaimoni on viimeaikoina vihjaillut pahaenteisesti siihen suuntaan, että olisi halukas saamaan lapsia"
Tarkoitin että sukulaiset ja kaverit ovat kritisoineet päätöstäni, ja avovaimoni vihjaillut lapsen teosta, en siis sitä että sukulaiseni ja kaverini haluaisivat kanssani lasta :D
Tiedän yhden, joka oli iässäsi samaa mieltä. Ajatteli, ettei jaksa omia lapsia ja että lapsien kanssa oleminen on lapsen huudon kuuntelemista päivästä toiseen. Kehuskeli muille elämänsä ihanuutta ja vapautta. Oli hieno ura ja hienoa matkustella. Tätä nykyä lähellä viittäkymppiä tuolla tyypillä ei ole oikeastaan elämästä jäänyt käteen mitään muuta kuin materiaa. Mitä yksin sillä tekee? Rahalla ei aitoja ihmissuhteita saa. Matkustella voisi, mutta aika ikävää ja irrallista mennä aina yksin. Kukaan ei odota paluuta suomeen. Hienolla tittelillä varustettu, joka 20-30 vuoden päästä makaa kunnallisessa vanhainkodissa kusivaipoissa thaimaalaisten ja somalialaisten hoitajien hoidettavana, eikä kukaan käy katsomassa saati aja etuja puolesta.
Tämä tyyppi olen minä. Että mietihän tarkkaan. Sen neuvon annan. Et ole enää mikään nuorukainen, jos et vanhakaan, mutta 20 vuotta hurahtaa äkkiä. Sitten olet vain 50v lapseton ja perheetön kääkkä. Luulisi, että 11 vuotta "vapaata" elämää riittäisi.
miksi jokaisen tarttis haluta se lapsi?tehdä vanhuudenpäivilleen omaksi iloksi joku kakara, joka tuskin sen paremmin muistaa olemassaoloasi kuin naapurisikaan..
olen 24v nuori nainen, ja ollaan ihan avokkini kanssa päätetty että lapsia ei tule.
jo se lasten itkeminen ja huutaminen kaupoissa riittää heräämään siihen todellisuuteen mitä lapsiperhearki pahimmillaan on..eli itkua, huutoa, kiukuttelua, kusi- ja paskavaippoja, oksennusta, happaman maidon löyhkää, samankaltaisia päiviä vuodesta toiseen siinä samalla tylsistyt ja vittuunnut omaan elämääsi.
minulle riittää että olen vain kahden lapsen täti, ei kaikkien tarvi niitä omia lapsia pykätä. elämä voi olla täyttä ilmankin lapsia. ja se on kuule ihan itsestä kiinni minkälaista se elämä on, aina voi hankkia harrastuksia, tavata uusia ihmisiä, pitää illanistujaisia, rakastua, matkustella, kokeilla jotain uutta..maailma on mahdollisuuksia täynnä.
kun tästä saadaan mieheni kanssa raha-asiat parempaan kuntoon, niin voidaan alkaa keräämään rahaa, ja tehdä vaikka puolen vuoden patikkaretki "madventures"-tyyliin ympäri maapallon..
se on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa=)
jotkut haaveilevat lapsista, toiset elämästä..that´s life.
"Rahalla ei aitoja ihmissuhteita saa. Matkustella voisi, mutta aika ikävää ja irrallista mennä aina yksin. Kukaan ei odota paluuta suomeen. Hienolla tittelillä varustettu, joka 20-30 vuoden päästä makaa kunnallisessa vanhainkodissa kusivaipoissa thaimaalaisten ja somalialaisten hoitajien hoidettavana, eikä kukaan käy katsomassa saati aja etuja puolesta. "
Aivan.... ja lapsetko ovat ihmisten elämässä AINOITA jotka nämä kaikki kohdat täyttää? Ja anteeksi nyt vain mutta aika suurinosa vanhuksista jää kuin jääkin somalialaisten hoidettavaksi, olkoon vanhuksella lapsia tai ei, lapset vain käyvät silloin tällöin kattomassa. Lyön vetoa että tämän jutun kirjottajalla on perhe, yrittää vain saada muutkin lisääntymään.
Antakaa nyt vain joidenkin parien olla lapsettomia jos niin haluavat, ei se teiltä ole poissa...
Onko lapsen tarkoitus olla vain vanhempiensa hoivaaja sitten, kun nämä ovat vanhoja? Tällainen ajattelu on minusta todella väärin.
Olen myös samaa mieltä, että on surullista, kun kaikenlaiset idiootit tekevät lapsia. Esim. kun ajattelen, millainen sortaja tuttuni on ollut koko ikänsä ja että hänen lapsestaan varmaan tulee samanlainen suvaitsematon ääliö, niin eipä paljon naurata. Ja miksi tehdä lapsia maailmaan, jossa ei nykyään edes töitä saa jne? Minusta on itsekästä tehdä lapsia tänne...
En oikein ymmärrä miksi jäisin yksin kun tulen vanhaksi? Siitä huolimatta ettei minulla olisi lapsia, minulla on kuitenkin avovaimoni, tuttavani ja muut sukulaiseni.
ootkin vielä itte niin pentu että hyvä ettet lapsia haaveile! kuule sinä olet kanssa ollu sellanen kusihousu ja haissu yrjölle,luuletko että äitisi aattelee sinusta ainoastaan noin?? tai toivoitko omalla kohallas aborttia? kasva muutma vuosi ja tule sitte uuestaaan tänne juttelemaan..
eikö ole kautta aikain ollu selvää että ukot jahtaa vaan tavaraa. ei ne kuules mieti luonnossakaan elukat tai afrikkalaiset lapsiaan maatessaan et "ai kun olis ihana saada sunkanssa se vaaleanpunainen tyttövauva blaablaablaa..". ukot ei tiedä vauvakuumeesta,tai hoivavietistä,tai yleensäkkään mistään mitään. niiden aivot seisoo jalkojen välissä! tämä on ainoa fakta tällä palstalla!
Pärjään ilmankin, Jos avovaimosi silloin enää elää, tai jos olette enää edes yhdessä. Tai jos tuttavasi ja sukulaisesi ovat jo niin vanhoja, etteivät he ole sinun vanhuuden päiviäsi piristämässä. Tai jos heillä on omat perheensä, ettei heitä kiinnosta enää yksinäinen vanha papparainen vanhainkodissa.
Ei se niin mee, lapset käyvät sentään silloin tällöin. Jos ei niitä ole, käy joku seurakunnan työntekijä kerran kuukaudessa.
Ap, hoivaamisen voi hoitaa vanhainkotikin, mutta en oikein ymmärrä miksi sinusta on väärin vaikka lapset pitäisivätkin huolta iäkkäistä vanhemmistaan tai heidän puoliaan? Miksi on väärin, jos lapset käyvät vanhemmilleen joskus kaupassa tai auttelevat arkipäivän asioiden hoidossa? Oletko todella niin itsekeskeinen, että kaikki joka on pois sinun ajastasi on väärin? Tuolla ajattelumaailmalla saattaa hyvinkin olla ettet todellakaan olisi kykenevä huolehtimaan lapsista. Mutta muista, että jos et lapsia saa, niin eipä kukaan muu sinusta vanhana hyvää hyvyyttään huolta pidä tai käy katsomassa ihan vain siksi kun olet rakas ihminen. Eikä ennen vanhuuttakaan. Ketään ei oikeasti kiinnosta lapsettoman vanhanpiian tekemiset tai matkustelut.
ei lapsia ikinä!!! Niinpä, miksi tarvitsisi? Kyse oli varoittavasta esimerkistä kuinka siinä voi käydä yks kaks jos ajattelumaailma noinkin pahasti kuin sinulla sotii perhe-elämää vastaan. Ja todellakin monet lapset kyllä ajattelevat iäkkäitä vanhempiaan ja käyvät katsomassa. Usein muistavatkin. Onhan niitäkin, jotka eivät muista. Ja tällaiset ihmiset ovat usein niitä joiden mielestä oma elämä ja oman elämän huvit ovat niitä kaikkein kauimmas kantavia asioita.
-lasten itkeminen ja huutaminen kaupoissa riittää heräämään siihen todellisuuteen mitä lapsiperhearki pahimmillaan on..eli itkua, huutoa, kiukuttelua, kusi- ja paskavaippoja, oksennusta, happaman maidon löyhkää, samankaltaisia päiviä vuodesta toiseen siinä samalla tylsistyt ja vittuunnut omaan elämääsi- Tuo on vain sitä "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" juttua. Millä ihmeellä voit väittää lapsiperheen elämää samankalaiseksi päivästä toiseen jos et sitä edes ole elänyt? Olet niin nuori hupakko vielä, että kerkeät moneen kertaan heräämään todellisuuteen, ettei oma elämäsi ole sen erinomaisempaa. Sinä elät vaaleanpunaisissa aatoksissasi, että aina olet terve ja kykenevä hankkimaan harrastuksia, ai että avokkisi on aina vierellesi ja tulee olemaan samaa mieltä kuin sinä. Ties vaikka alkaisi haluamaan lapsia ja vaihtaisi sinut johonkin, joka haluaa myös. Vielä voit kokeilla yhtä sun toista, mutta vanhenpana heräät siihen totuuteen, ettei ketään kiinnosta spontaanit illanistujaisesi, tai hikiset matkamuistosi ja valokuvasi jostain perkeleen "madventures" matkalta. Kehen sitten rakastut? Luultavasti johonkin eronneeseen yh isään jonka lapset vihaavat sinua. Naamasi rypistyy päivä päivältä ja muutut yhä epäkiinnostavammaksi. Useimmat lapsia hankkineet nauttivat perheen ympäröimästä elämästä, aidosta rakkaudesta, ilojen ja surujen jakamisesta, yhdessä matkustelusta, yhteisistä muistoista. Ne vanhuusvuodet ovat pitkiä viettää yksin.
onko sinulle "isoäitinäonhyvä" jotenkin vaikeaa se, ettei kaikki ole kanssasi samaa mieltä?tai että kaikki eivät halua lapsia?, tai se että jotkut ovat onnellisia ilmankin sitä perhettä..
sinä haukut täällä ihmisiä "hupakoksi" ja moitit toisten matkasuunnitelmia ja muita tulevaisuudensuunnitelmia.luulisi että itselläsi olisi muutakin tekemistä, esim. lastenlasten hoivaaminen ja lapsiesi luona kyläilyt.
kuule itse olen käynyt lukemassa aikas paljon negatiivista lapsiperhearjesta, jotkut itkevät rahanpuutetta, toiset läheisyydenpuutetta puolison kanssa, kolmannet sitä kun eivät saa lapsiaan kuriin millään..loput murehtivat näitä kaikkia..
ja miksi automaattisesti mielletään lapsettomat sinkut/lapsettomat parisuhteessa elävät ihmiset itsekkäiksi, alkoholisteiksi, muuten vain päihderiippuvaisiksi, lapsellisiksi mieleltään, juhlijoiksi, vanhoiksipiioiksi, yksinäisiksi raukoiksi...?
joillain kun se elämä voi olla täynnä toimintaa, kokemuksia, ystäviä, rakkautta ilmankin sitä omaa lasta.
ja ei ole noissa moitteissanne tullut mieleen, että yhtälaiseen sen lapsiperheen lapset voivat kuolla traagisesti jossain onnettomuudessa, tai kyllä niillä lapsiperheen tuttavilla ja sukulaisillakin voi ilmetä sairauksia joihin kuolee, meistä kuka vain voi jo huomenna olla kuollut..siksi en edes ymmärrä tuollaisia vertauskuvia, koska loppujen lopuksi me kaikki olemme samalla viivalla.
joten tarvinneeko tuota ruveta heti riitaa haastamaan jos jotkut eivät lapsia halua, se ei tee heistä sen huonompia ihmisiä kuin perheelliset.
Onko se sinulta jotain pois jos joku ei lapsia hanki kun täällä pitää yrittää ns. "pelottella" ihmisiä yksinäisillä vanhuusvuosilla? Mitä SINÄ hyödyt että ihmiset lisääntyvät? Et tule luultavasti koskaan tapaamaan minun lapsia jos sellasia hankin tai jos en hanki. Asia ei millääntavalla sinuun vaikuta.
Mitäs muuten sanot noista vanhuksist jotka löytää joku huoltaja asunnostaan muumioituneena ja jossa vanhus on ollu kuolleena sen puolivuotta? Kuulostaako että häntä olisi lapset ja lapsenlapset käyny kattomassa tai soittanut? Ei. Eikö nuo jutut kerro siitäkin että ei nuo lapset vanhempiaan välttämättä kaipaile. Ei se vanhuusvuodet yhtään parane sillä. Ja anteeksinyt vain mutta kyllä lapsettomatkin voivat nauttia aidosta rakakudesta, iloista ja suruista ja yhdessä matkustelusta ja yhteisistä muistoista mitä on tehnyt, tosin ei lapsien kanssa, mutta kaverien ja puolison. Ei lapsien hankkiminen yhtään avaa uusia ulottuvuuksia tuolla saralla.
Toivon vain ettei sinulla niitä lapsia ole. Kauhistuttaa ajatella että tuollaisia suvaitsemattomia ihmisiä on lisää tällä maankamaralla...
Kyllä se riidanhaastaja löytyy esim tämän "ei lapsia ikinä!!!" nimimerkin alta. Ja usein hänen tyyppisensä ihmiset käyttävät nimenomaan näitä provosoivia sanoja kuten kusi/paskavaippa. Tai oletetaan lapsiperheellisen olevan elämäänsä tylsistynyt. Tai lause "toiset haaveilevat elämästä ja toiset lapsista". Että tulee sitä tekstiä sieltäkin. Yleistetään tylsistyneeksi ja omaan elämäänsä vittuuntuneeksi jos lapset ovat tärkeä asia elämässä.
"kuule itse olen käynyt lukemassa aikas paljon negatiivista lapsiperhearjesta, jotkut itkevät rahanpuutetta, toiset läheisyydenpuutetta puolison kanssa, kolmannet sitä kun eivät saa lapsiaan kuriin millään..loput murehtivat näitä kaikkia"
Kuulehan vain itse, joiltain näistä et lapsettomana välttämättä välty. Voit kärsiä rahanpuutteesta ja läheisyyden puutteesta vaikka ilman lapsia. Tai murehtia vaikka kumpaakin.
Ja itse monet vapaaehtoista lapsettomuutta puoltavat antavat itsekkään kuvan itsestään. Ei siitä nyt millään ilveellä pyyteetöntäkään ihmiskuvaa saa seuraavien lauseiden perusteella: "lasten itkeminen ja huutaminen kaupoissa riittää heräämään siihen todellisuuteen mitä lapsiperhearki pahimmillaan on", "minulle riittää että olen vain kahden lapsen täti, ei kaikkien tarvi niitä omia lapsia pykätä", "jotkut haaveilevat lapsista, toiset elämästä..that´s life." Pidetään vaan sitä omaa huvittelua, matkustelua, juhlimista ja illanistujaisia niin tärkeässä osassa että. Nostetaan oma elämä johonkin jalustalle ja ollaan olevinaan niin paljon parempia kun ei lapsia hankita. Semmoinen ihminen ei paljon nyky-yhteiskunnassa arvostusta osakseen saa. Ihan ymmärrettävistä syistä. Eihän häneltä jää maailmaan mitään. Hänelle itselleen ei jää muistoja, ja tuskin hänkään jää kenenkään muistoihin. Kyllä se niin on, että vasta kun on oma lapsi, niin tietää mitä se todellinen puhtain ja pyyteettömin rakkaus on. Ei ennen.
Joo ihmettelen myös tuota kapeakatseisuutta "isoäitinäonhyvä". Tuntuu että olet juuri niitä ihmisiä jotka eivät näe muuta kuin sen "jumalan luoman tien elää elämää" eli lisääntyä. Ilman lapsia et ole mitään...
Tämä lausahdus "Useimmat lapsia hankkineet nauttivat perheen ympäröimästä elämästä, aidosta rakkaudesta, ilojen ja surujen jakamisesta, yhdessä matkustelusta, yhteisistä muistoista." mielestäni kuvaa hyvin sinun alentavaa ja arvostelevaa asennetta että vain lapsia omaavat pariskunnat ovat jotain. Miksi luulet että jos ei ole omia lapsia, ei voisi olla noita asioita mitä yllä luettelet, hei miksi?? Eikö voi nauttia perheen ympäröimästä elämästä (sisarusten lapset ja muu perhe), aidosta rakkaudesta, ilojen ja surujen jakamisesta, yhdessä matkustelusta, yhteisistä muistoista." jos ei ole lapsia vai??? Ihme ajattelumalli ja saa minut vähän ärtyneeksikin kun tämän päivän Suomessa jotkut ihmiset voi näin omituisesti ajatella.
Toinen asia, tämä kommenttisi "Ja itse monet vapaaehtoista lapsettomuutta puoltavat antavat itsekkään kuvan itsestään. Ei siitä nyt millään ilveellä pyyteetöntäkään ihmiskuvaa saa seuraavien lauseiden perusteella:" Miksi ihmisen pitäisi antaa jotenkin pyyteetön ihmiskuva jos valitsee lapsettomuuden? Mitä se on muilta pois onko oma elämäntapa itsekäs vai ei, mielestäni jokaisella meistä on oikeus valita oma elämäntyylinsä kunhan ei satuta muita. Eli miksi haluaisit että vapaaehtoisesti lapseton olisi joku jeesuksen morsian, täysin epäitsekäs ja muutenkin muita enemmän ajatteleva kuin perusihminen?? Antaako vain lapset oikeuden olla itsekäs?
Sanoit "Pidetään vaan sitä omaa huvittelua, matkustelua, juhlimista ja illanistujaisia niin tärkeässä osassa että." Vapaaehtoisesti lapsettomalla ihmisellä ehkä nuo mainitsemasi asiat ovat tärkeitä kun taas joillekin on tärkeä lapsi. Miksi lapsettomalla tämä tärkeys aiheuttaa -tämän-> "Nostetaan oma elämä johonkin jalustalle ja ollaan olevinaan niin paljon parempia kun ei lapsia hankita. Semmoinen ihminen ei paljon nyky-yhteiskunnassa arvostusta osakseen saa." SInun mielestäsi siis vain lapset saa olla tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, muut vaihtoehdot tuovat sen että " ollaan olevinaan..." Hei haloo...
Ja tämä sinun viimeinen kommentti "Eihän häneltä jää maailmaan mitään." Justiinsa, kiteyttää kaiken... Niin kuin elämän onnellisuutta ja valintoja mitataan sillä mitä jäljelle jääneet näkevät... Hei isoäiti, elämä tapahtuu tässä ja nyt, se on myöhäistä enää elää myöhemmin :)
Eli vähän toivoisin suvaitsevaisuutta näihin lapsettomuuden tuomitseviin kommentteihin, ymmärtäkää ihmiset nyt jo että kaikki tämän maailman ihmiset eivät ole samanlaisia mutta silti yhtä arvokkaita!!
Ja itse olen tahattomasti lapseton mutta ymmärrän miksi vapaaehtoisesti lapsettomat ovat välillä helisemässä yhteiskunnan tuomitsemisen keskellä...
"Pärjään ilmankin, Jos avovaimosi silloin ENÄÄ ELÄÄ, tai jos OLETTE ENÄÄ EDES YHDESSÄ. Tai jos tuttavasi ja sukulaisesi ovat jo niin vanhoja, etteivät he ole sinun vanhuuden päiviäsi piristämässä."
Tekeekö se mielesi jotenkin paremmaksi kun maalailet tuollaisia kauhuskenaarioita? Yritätkö sanoa, että minun pitäisi lapsia tehtailla siksi että en kuolisi "yksin"? Hirveän pessimistinen ajattelu sinulla on, miksi ylipäätään oletat että kaikki kuolisivat kivuliaan, hitaan kuoleman rapistuen vuosikymmenen ensin vanhainkodissa? On monia kahdeksankymppisiä jotka vielä saattavat liikuntaa harrastaa ja elää ihan normaalia elämää omassa kodissaan, esimerkiksi omat isovanhempani. Eivät he välttämättä ikinä ala dementoitua tai rapistua, esimerkiksi Spede Pasanen nukkui pois pitäessään pientä taukoa golf sessiollaan, ja hän oli tuolloin vielä erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen.
Vertauksesi on vähän sama asia kuin että palkkaisin henkivartijan siltä varalta, että joku tunkeutuisi kotiini tappamaan minut vain huvikseen. Kuulostaako järkevältä?
Voi olla että ajattelet noin nyt -toivottavasti myös 40 vuoden kuluttua. Jos et, niin aina voit saattaa kumppanisi raskaaksi vaikka siellä vanhainkodissa. Mutta kerro hyvä ihminen sille avokillesi mitä ajattelet, koska naisilla tulee se raja vastaan ennen pitkää ja sen jälkeen ei enää "lapsia pykätä". Ja jos/kun se vauvakuume avokillesi iskee (siltä pahaenteisesti kuullostaa), siltä ei suojaa mitkään maailman mahdit -sen tulet huomaamaan. Joten lataapa ne pelikorttisi avokkisi eteen ihan avoimesti, todella törkeää jättää noin tärkeä asia "myöhemmäksi". Jos sinä et halua lapsia -fine, mutta kumppanisi tulee olla myös 100% samaa mieltä.
Mitä tuohon eipäs-juupas-väittelyyn tulee, niin minun puolesta ihan sama jos joku ei hanki lapsia -se onkin varmasti suurin ekoteko jonka yksilö voi tehdä elämänsä aikana. MUTTA jättäkää te lapsettomatkin nuo typerät "paska-ja kusivaippa" ja "jotkut haaveilevat lapsista, toiset elämästä"- fraasit näpyttelemättä. Todella alentavaa, ja syystäkin "Isoäiti" lataa tuohon vastaan. Ihan yhtä suvaitsematonta tekstiä myös lapsettomilta, joten ihan turha syyttää Isoäitiä kapeakatseisuudesta!!
ettekö työ tunne sanaa LISÄÄNTYMISVIETTI?????????????? miksi siat ja koirat,apinat,rotat,hamsut.ym muut tekee sitä? se on ELÄMÄÄ!!!!!!!!!!! se kuuluu naisen elämään että haluaa lapsia.samoin kun miehen halu panna kaikkee liikuvaa!!!
Minuako haukut? Anteeksi etukäteen jos viestisi oli jollekin toiselle suunnattu, mutta jos ei niin haluaisin kuulla miksi kutsut minua pallipääksi?
olisi kyllä nyt ihan asiallista kertoa avovaimollesi, ettet halua lapsia. sen seikan salaaminen on todella itsekästä ja vastuutonta.
No on tietysti kieroutunutta ajatella, että lapsi tehdään vaan vanhuudenpäiviä turvaamaan :D Kun siihen vedotaan, niin eiköhän se ole vain yksi positiivinen tekijä, mikä lasten hankkimisesta parhaimmillaan seuraa. Ei tietysti automaattisesti; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan (kliseisesti ilmaistuna). Taas omakohtainen kokemus asiaan on oma mummoni ja ukkini, joita äitini hoiti viimeiseen saakka useasti viikossa. Toivon että sitten vuosikymmenien kuluttua myös me sisarusten kanssa kyetään samaan. Ainakin halua on, toivotaan että se olisi myös käytännössä mahdollista.
Samaa mieltä olen tuosta, ettei kaikkien pälliäisten tarvitsisi hankkia lapsia. Jos ei kiinnosta pitää huolta jälkikasvustaan, on parempi jättää se tekemättä. Onneksi monet sen itse tiedostavat, eikä tuota päätöstä silloin voi kukaan kritisoida. Jos haluaa elää itselleen niin se on vain yksi tapa elää muiden joukossa.
Niin ja tuosta itsekkyydestä, eräs kaverini kuuluttaa myös tuota "on itsekästä hankkia lapsia". Musta se on naurettavaa, sillä siihenhän ihmiskunta on koko elinaikansa pyrkinyt: pysymään hengissä ja viemään geenejään eteenpäin. Siihen nähden koko luomakunta perustuu tietenkin itsekkyyteen, draiviin monistaa omaa DNA:ta. Mutta se tulee mun mielestä erottaa taas sellaisesta itsekkyydestä, että pitää omaa etuaan ja näkemyksiään parhaana, muista välittämättä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Tietysti voi vedota siihen, että moderni ihminen voi valita. No voi varmasti monessa asiassa, mutta se vuosituhansien aikana muodostunut vietti joka pitää ihmis- ja eläinkunnan elossa, ei todellakaan ole vähäpätöinen. Useinkaan siihen ei voi järjellä vaikuttaa.
"Varoitava esimerkki"
-eikö ole itsekästä tehdä lapsi sen takia,että itselle on hoitaja vanhoille päiville.
Minä en halua lapsia olen miettinyt joskus tätä yksinäistä vanhuutta,mutta kiinnostaako lasta huolehtia äidistään jos äiti ei ole oikeista syistä halunnut lasta eikä ole pystynyt tarjomaan onnellista lapsuutta.
Kenenkään ei tarvitse pitää lapsista tai tehdä lapsia sen takia,että on itsekkin ollut lapsi.Ihan kuin olisi velkaa siitä,että on ollut lapsi ja se pitää hyvittää lapsilla.
Ihmeen usein saan itsekin kuulla ton "sinäkin oot ollu lapsi joskus" -fraasin. En mäkään kyllä ymmärrä millä periaattella tuo velvoittaisi ketään hankkimaan omia lapsia, aivan naurettava väite. Luulisipa vielä lisäksi että ei ole kovin perusteellisesti harkittu lapsiasiaa jos ainoa syy niiden hankkimiselle olisi "oman lapsuutensa hyvittäminen".
REPESIN :D
Miksi ihmeessä "lapselliset" aina kuvittelevat, että lapsettomat viettävät jotenkin riehakasta elämää muista piittaamatta?
Meillä ainakin eletään ihan normaalia elämää. Ei me matkustella, ei ryypätä, ei käydä illanistujaisissa. Harrastetaan liikuntaa, vietetään aikaa yhdessä jne. Minä vaan tykkään olla mieheni kanssa kahdestaan, en kaipaa siihen lasta sähläämään.
Enkä minä myöskään vihaa lapsia. Tykkään viettää aikaa sisarusten lapsien kanssa, mutta en vaan halua omia. En koe olevani itsekäs. Sitä paitsi äitini antoi koko elämänsä lapsille ja on nyt vanhoilla päivillään hyvin katkera. En halua, että minulle käy samoin.
Ap, kaipa äitisi on katkera, kun on kaltaisesi muksun saanut, joka on hyvin kiittämättömän oloinen. Antoi kaikkensa sinulle ja oma ajatusmallisi on, ettei sinun tarvitse kuunaan pitää huolta hänestä.
Pärjään ilmankin, näytät tuudittautuvan uskoon, että kaikki menee elämässäsi hienosti. Totuus kuitenkin on se, että suurinosa ihmisistä nimenomaan kokee tuon pitkällisen rapistumisen ennen kuolemaansa vanhainkodissa. Se, että omat isovanhenpasi elävät virkeinä ei kerro mitään sinusta. Omilla isovanhemmilasi on kuitenkin lapsia ja lapsenlapsia. Monet se pitääkin virkeinä ja elämänhaluisena pidenpään, kun ei ole yksinäisyyttä. Yksinäinen vanhus sen sijaan... oi voi. Alkoholismia, itsetuhoisuutta, masennusta, katkeruutta... näin se usein on. Dementoituessasi pääset sentään pakenemaan omaan pään sisäiseen ajatusmaailmaasi. Ties vaikka tekisit vielä vanhana sängyssä maatenkin niitä madventuresmatkojasi suu ammollaan pissavaipoissa. Viimeiseen lauseeseesi henkivartijasta. Karrikoitu lause, mutta kyllä. Elämässä on hyvä miettiä sen mahdollisia mukanaan tuomia negatiivisia puolia. Kaikki ei tule todellakaan välttämättä olemaan luulosi mukaisesti pelkkää tanssia ja laulua päivästä toiseen. Ja silloin hädän hetkellä sen huomaa, kun on yksin.
Tiny888 Jos luit koko ketjun, niin huomasit toki lapsettomuuden valinneiden alentavat kommentit heti alkuun. Kuten jo sanoin, siellä vasta olettamuksia piisaa.
Sisaruksilla saattaapi olla jo oma perhe ja lapsia. Luonnollisesti he silloin asettavat oman perheensä etusijalle. Aitoa rakkautta voi olla toki, mutta minä puhuin pyyteettömästä rakkaudesta. Eivät siskosi ja veljesi sinun kämpässäsi istu aina kun haluat ja kuuntele jauhantaa matkoista ja milloin mistäkin lapsettoman "kepeästä" elämästä. Kysyit miksi lapsettomalle tärkeä matkustelu ym antaa sen kuvan, että oma elämä on jalustalla. Ei niinkään se, vaan juuri nämä alentavat kommentit lapsia kohtaan ja provosoimismielessä laitetut olettamukset lapsiperheen elämästä. Ylipäätään se pönkityksen tarve "hei minä olen valinnut näin, ja tämä se on elämää! lapset vain löyhkääviä kusivaippoja" Minäpä päätin nyt siiten kunnolla vastata tähän samalla mitalla. Ja minun sanomiseni voi ottaa joko tuomitsemisena tai sitten yksinkertaisesti painona vaa-an toiseen päähän, kun punnitsee hankkiiko niitä mukuloita vai ei. Selvästi sanomiseni kuitenkin aiheuttavat hiiltymistä, eli se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Kalkutin. Otetaan vain faktat faktoina, eikä pelotteluna. Kyllä totuus pitäisi kestää jos on sellaisen tien itselleen valinnut. Minä tuon vain toisenlaista näkökulmaa tähän asioihin. Ketju oli heti sävyltään provokatiivinen ja minä päätin sitten astua esiin kommentteineni vastapuolelle. Kenties juuri näillä asuntoonsa unohdetuilla ei ollutkaan omia lapsia. Siinäpähän sitä todellisuutta näkyy kuinka voi käydä. Ja jos lapsia oli, ne varmaan olivat näitä "vanhemmistaan ei tarvi huolehtia" ihmisiä. Kyllä sitä on vanhainkodissa näkynyt, kuinka onnellisia ne vanhukset joiden lapset ja lapsenlapset käyvät katsomassa. Kuten sanottu, kavereilla voi olla perhe, ja silloin heidän elämänsä täyttyvät perheen kesken vietetyistä asioista. Puolisosi ei välttämättä pysy rinnallasi etenkin jos hän haluaa itse kuitenkin lapsia. Myöhemmin löytämässäsi puolisossa usein jos hän on lapseton ja naimaton, hänessä on joku vika, kun ei kukaan ole huolinut tai sitten hän on eronnut ja omaa jo omia lapsia. Jotka aina ovat tärkeämpiä kuin sinä.
Ja minulla on lapsia. On lapsenlapsiakin jo. En ole jäänyt matkustelusta, enkä kekkereistä paitsi. Noiden lisäksi vain olen saanut ihanaa perhe-elämää. Vieläkin lapset mielellään viettävät aikaa luonani ja keksitään porukalla yhteistä tekemistä. Omilla kavereillanikin on lapsia. Aikuisia hekin jo ja omia lapsia. Siinä sitä tukiverkkoa riittää. Omassa kasvatuksessani korostan perheen ja huolehtimisen tärkeyttä, en niinkään materialismia.
Lainaan tekstiäsi:
"Tai jos tuttavasi ja sukulaisesi ovat jo niin vanhoja, etteivät he ole sinun vanhuuden päiviäsi piristämässä. Tai jos heillä on omat perheensä, ettei heitä kiinnosta enää yksinäinen vanha papparainen vanhainkodissa."
Myöhemmin kirjoitat:
"Omilla kavereillanikin on lapsia. Aikuisia hekin jo ja omia lapsia. Siinä sitä tukiverkkoa riittää"
Miksi sanot ensin että sukulaisia / tuttavia tuskin kiinnostaa vanha yksinäinen äijänkäppyrä, mutta kuitenkin mainitset omat tuttavasi ja heidän jälkikasvunsa tukiverkostoksesi? Vai onko erona se että kukaan tuttava tai sukulainen ei halua olla tekemisissä lapsettoman ihmisen kanssa?
Tosiasia vain on se, että elämä on melko lyhyt siihen nähden mitä kaikkea voisi tehdä, mutta joutuu jättämään tekemättä koska aika ei riitä. Mutta jos vatvoisin tuota ajatusta päässäni kokoajan, joutuisin katumaan jokaista liikettäni, jokaista ajatustani ja jokaista sanaani. Alituinen "mahdollisen katumuksen" ajattelu ja ennakointi ei johda yhtään mihinkään.
"siinä sitä tukiverkostoa riittää" kun on omia lapsia, lapsenlapsia ja siihen päälle tuttavat joilla sama elämäntilanne.
Useimmat elävät "villejä nuoruusvuosiaan" n. 18-30 vuoden ikäisinä. Siinä on 12 vuotta aikaa. 30 alkavat jo viimeistään yleensä lisääntymään ja alkavat elämään perhe-elämää. Olisin kiinnostunut tietämään mistä tämä nykyajan pakkomielle ikuiselle nuoruudelle kumpuaa? Mistä kumpuaa se kamala kammo aloilleen asettumiseen ja lapsiin? Mistä tulee se järjetön luulo, että kun perhe-elämän ja lapset jättää valitsematta, niin hauskoja hetkiä riittää paljon enemmän? Sen saatan ymmärtää, että ei tunne itseään vain äiti tai isätyypiksi. Mutta sitä en, että kuinka joku luulee, että elämä on ilman lapsia ikuisesti pelkkiä matkoja, kavereita ja illanistujaisia? Yleensä sellainen ihminen jää lopulta yksin kokien karvaan pettymyksen. Miksi sinä määrittelet lapset ja elämän erikseen? Ja sen vihjeen annan sinulle, lapsikulta, että nimenomaan ennakointi ja etukäteen ajattelu säästää monelta harmilta.
Todellakin, minulle riitti tuo alle kolmikymppisenä rilluttelu. Tuli matkusteltua, biletettyä ja kokeiltua yhtä sun toista jännittävää. Ja vielä viitisen vuotta sitten vannoin, etten ikinä mene naimisiin, ja lapsien hankkimista en edes ollut harkinnut. Nyt kolmekymppisenä sitä vaan onnellisesti hoidellaan pientä 8 kk kultamussukkaa kotona. Tuo pieni ihminen on niin uskomaton ja rakkaus kasvaa vaan päivä päivältä. Tietenkin on niitä "kusi- ja paskavaippoja" ja huutoa ja kitinää välillä. Välillä väsyttää ihan julmetusti. So?! Ei sitä jatku kovin montaa vuotta. Useimpina päivinä nauretaan miehen kanssa katketaksemme, samoin pojan kanssa (huom! Pienellä äijällä riittää huumoria :D ) Samoin parisuhde voi hyvin, rakkauselämäkin on vielä ihan liekeissään ;)
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi vapaaehtoisesti lapsettomat peräänkuuluttavat sitä, että elämä on eletty kun lapsia ilmaantuu. Haloo, voihan lasten kanssa matkustella, käydä erilaisissa konserteissa tai mitä ikinä, kunhan muutaman vuoden jaksaa sitä vaipparallia, joka sekään ei ole kuin kullinluikhaus ihmisen koko elämässä! Itse ainakin neljän sisarukseni kanssa muistelen lämmöllä kaikkia reissuja ja retkiä joita vanhempien kanssa tehtiin "pienenä", ei meillä ainakaan kotona pönötetty!
Itselläni tuo rebel-asenne "ei ikinä naimisiin tai lapsia" johtui vaan siitä, etten voinut uskoa siihen että sellainen mies ikinä löytyy johon voisin luottaa, ja toisaalta olis sen verran lapsellinen ja itsekäs vielä muutama vuosi sitten että hyvä vaan etten hommannut lapsia aimmin. En sano että olisin aikuinen vieläkään, mutta ehkä hieman kypsempi -tarpeeksi kypsä vanhemmaksi. Ainakin niin toivon ;)
Ja mitä tuohon madventures-matkailuun tulee, itse en lähtisi ko. matkoille sinkkuna/ lapsettomanakaan. Sen verran olen mukavuudenhaluinen, ettei kiinnosta pätkääkään.
Mutta AP ja "Pärjään ilmankin", nyt hopihopi kertomaan kumppaneillenne oma kantanne lasten hankintaan! Uskomatonta pimitystä tuollainen, koska suurimmalle osalle ihmisistä lasten hankinta on itsestäänselvyys ja tavoittelemisen arvoinen asia. Antakaa kumppaneillenne mahdollisuus valita, NYT eikä myöhemmin. Toivon teille tietysti onnea elämäänne, kuuluipa siihen omia lapsia tai ei. Täytyy elää niinkuin parhaaksi näkee, ja antaa se mahdollisuus myös muille.
Olen joskus itsekin ollut lapsi, ja muistan hyvin millaista elämä oli silloin. Joku voi tietysti sanoa, että ei minulla perhe-elämästä ole mitään käsitystä koska minulla ei ole omaa sellaista, mutta olen minäkin sitä tarkkaillut pienenä lapsena hyvinkin läheltä. Omien vanhempieni (ja monien kaverienikin vanhempien) arki oli mielestäni hyvin tylsää ja väritöntä. He kävivät vain töissä ja tulivat sitten kotiin, eivät harrastaneet mitään tai tavanneet kavereitaan (ainoastaan hyvin harvoin). Ymmärrän tuon tietysti siinä mielessä, että todella pienen (vauva- / leikkikouluikäisen) lapsen kanssa vanhemmat viettävät paljon aikaa esim. leikkimällä näiden kanssa. Todella pienten lasten vanhemmilla tosiaan on rajallisesti aikaa, mutta vanhempieni arki ei muuttunut miksikään edes silloin kun minä ja veljeni olimme jo 12, 15, tai edes 18-vuotiaita. He yhä kävivät vain töissä ja tulivat kotiin syömään / nukkumaan. Eiväthän he enää leikkineet kanssamme tai lukeneet meille iltasatuja kun kasvoimme isommiksi, mutta heidän arkensa pysyi yhtä harmaana. Itse en halua tulla kaavoihin kangistuneeksi tylsimykseksi. Elämä on tiedettävästi vain kerran, ja haluaisin kokea mahdollisimman paljon sen aikana, enkä näe lapsiperheen perustamista uutena kokemuksena, koska tiedän jo käytännössä mitä vanhempien arki on.
PS. En tiedä kuinka vanha olet, mutta jos nyt oletettaisiin sinun olevan vaikka 60-vuotias (anteeksi jos arvioin ikäsi ylä- / alakanttiin) on silti alentavaa lapsotella ihmisiä jotka ovat asuneet ja tulleet omillaan toimeen jo kymmenisen vuotta. Eräs työkaverini (iäkkäämpi nainen) lapsottelee myös työkavereitaan. Mielestäni se on alentava ja vähättelevä tapa suhtautua toiseen varsinkin kun otetaan huomioon että tämä kyseinen nainen on aivan yhtä korkeassa asemassa kuin hänen lapsottelemat työkaverinsa. Sinäkään et ole äitini, isoäitini tai pomoni joten tuollainen vähättelevä suhtautuminen ei ole mielestäni asiallista.
no itse olen samoilla linjoilla ap:en kanssa.
en halua omia lapsia, ihan koska pidän omasta rauhasta, ja riippumattomasta elämäntavasta.
olen parisuhteessa oleva nainen, ja kyllä mieheni tietää etten halua lapsia ja hän on samoilla linjoilla kanssani.
vapaaehtoislapsettomuudessa ei ole kyse niinkään ns."ikuisen nuoruuden" tavoittelusta, vaan ihan elämäntapavalinnasta.näköjään monen lapsiperheellisen on vaikea käsittää sitä, että kaikki vapaaehtoislapsettomat eivät tavoittele "ikuisen nuoruuden" elämistä, kaikki vapaaehtoislapsettomat eivät ole alkoholisoituneita, yksinäisiä, inhottavia, päihderiippuvaisia, itsekeskeisiä idiootteja.
nimittäin jotkut vapaaehtoislapsettomat tekevät töitä lasten parissa, menettekö nämäkin ihmiset jotka opettavat ja hoitavat lapsianne, haukkumaan itsekkäiksi k.päiksi, koska teitä ei heidän elämäntapansa miellytä?
enemmänkin olen nähnyt näitä perheellisiä jotka "tyrkyttävät" omaa elämäntapaansa lapsettomuuden valinneille ns. "kaikille parhaana vaihtoehtona".
ja monesti lapsettomuuspalstalla puhutaan siitä kun perheelliset ystävät eivät tajua miten loukkaavat tahattomasti lapsetonta ystäväänsä tuollaisilla "milloin teille tulee lapsi"-kyselyillä, silloin jos menetkin möläyttämään lapsensaantivaikeuksista niin auta armias mikä kyselyntulva "äiti-ihmiseltä" tulee..
on jokaisen oma valinta miten elämäänsä haluaa elää, joillekin vain saattaa huonot kortit osua, ja se on ikävää.sympatiani kaikille tahattomasti lapsettomille ja myös vapaaehtoislapsettomille, te joudutte kestämään paljon toiset kestävät vuosien verran hoitoja ja uteluita, toiset uteluita ja vihanpitoa oman valintansa takia.
joten mitäs jos ihmiset lakkaisitte puhumasta asioista joista ette hevonpeetä tiedä, ja lakkaisitte myös tuomitsemasta toisia ihmisiä heidän HENKILÖKOHTAISISTA VALINNOISTAAN.
ap:lle sanoisin, kerro sille avokillesi oma valintasi perheellistymisestä, jotta hänelläkin olisi mahdollisuus valita.
Tuo on kyllä totta -varmasti on vaikeaa selitellä tutuille ja tuntemattomille sitä miksei lapsia ole. Olipa kyse sitten tahattomasta tai tahallisesta lapsettomuudesta, tulisi sen olla jokaisen parin oma asia (HUOM! yhdessä päätetty asia, ilman painostusta!). Ahdistaa ihmiset jotka kyselevät ja utelevat, että millonkas niitä pienokaisia alkaa tulemaan, räyh!! Itse en ikinä kysele lapsettomilta pareilta ko. asiaa. Jos joku haluaa mulle avautua syistä miksei lapsia ole, niin kuuntelen ja tuen, mutten ala utsimaan.
Suvaitsevaisuutta peliin molemmin puolin vaadittaisi tässäkin asiassa. Mutta toisaalta jos avaus on provosoiva, voi odottaa myös provosoivia vastauksia (taisi tosin pahemmin provosoivia olla tässä tapauksessa avausta seuraavat kommentit). Se ei tosiaankaan ole keltään pois jos ei niitä lapsia hanki (paitsi ehkä pettyneiltä isovanhemmilta, mikä nyt vaan on voivoi ja sääli sinänsä), tai kenenkään elämää ei varmaan mullista se jos telkkarista tuleekin lapsiin liittyvää ohjelmaa keskellä päivää tai jos joku mukula itkeä pillittää kaupassa. That's life.
Erinomaista, kunpa kaltaisiasi olisi enemmän, ja tietysti niitä jotka muiden vapaaehtoisen lapsettomuuden hyväksyisivät ilman syyllistämistä ja torumista.
"Auta muita tai pyydä neuvoa. Keskustele turvallisesti kipeästä aiheesta."
Palstan kuvauksen perusteella tämä aihe ei kyllä mielestäni kuulu tänne, tosin en kyllä hirveästi muita sopivampia palstojakaan keksi. No onnea valinnallesi joka tapauksessa, toivottavasti tiedät mitä teet.
Täälläkin omasta tahdostaan lapseton. Olen vienyt asian niin pitkälle, että olen tehnyt jo geneettisen itsemurhan, siis sterilisaation. Ikää 32 vuotta. Avomies, jonka kanssa yhteistä taivalta kohta 8 vuotta. Hyvin menee ja on vapaus tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Reissaamme paljon yhdessä ja viihdymme toistemme seurassa. Mulla ei yksinkertasesti ole minkäänlaista tarvetta tehdä lasta tähän maailmaan. Ajattelen asiaa myös ekologisesti: maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Luonnonvarat ei yksinkertaisesti kestä tällaista kulutusta, jonka jokainen länsimaalainen ihminen tuottaa. Lisäksi mulla on huonot geenit joita en halua välitää eteenpäin, ettei oma lapseni joutuisi kärsimään sitä mitä olen itse joutunut kärsimään. Adoptiota voisin harkita, jos joskus koen oman elämäni niin tylsäksi, että haluan menettää vapauteni ja omistautua toisen ihmisen hyvinvoinnille 24/7. En tiedä tuleeko tätä aikaa koskaan. Kuuntelen sydäntäni ja elämä kertoo oikeat vastaukset. Huojentavaa lukea että samoin ajattelevia on. Lisääntymiseen kun on ihan MIELETTÖMÄT paineet ulkopuolelta. Kaikki jotenkin automaattisesti olettavat että jokainen nainen haluaa lapsia. Minusta vauvat ovat myös tylsiä, niiden kanssa ei voi keskustella, ne vaan ovat ja ovat täysin avuttomia. Muuten lapset on ihan ok, vanhemmissa taas on useammin toivomisen varaa...
Ihan asiaa kirjottelet, mutta kuten huomaat tämän ketjun viesteistä, vapaaehtoisesti lapsettomat halutaan nähdä itsekkäinä ja lapsellisen typerinä hurjastelijoina. Aivan kuin toisten lapsettomuus olisi joltakulta pois. Usein kyseistä väitettä pyritäänkin puoltamaan mitä typerimmillä jutuilla kuten omien vanhempien oikeudella tulla isovanhemmiksi. En viitsi edes sen tarkemmin selitellä miksi em. argumentti ontuu pahasti. Mielestäni on tosi epäreilua yrittää väkipakolla pistää kaikkia samaan muottiin, toisten valinnanvapaus pitäisi tiedostaa ja näin ollen kunnioittaa toisten mielipiteitä. Väitellä, keskustella ja kritisoida voi mielestäni, mutta vain jos se on aiheellista, rakentavaa ja ennenkaikkea perusteltua. Kovin hedelmällistä keskustelua ei syntyne mikäli pyritään vaan lyttäämään toinen suoralta kädeltä mielipiteittensä vuoksi.
"jos joskus koen oman elämäni niin tylsäksi, että haluan menettää vapauteni ja omistautua toisen ihmisen hyvinvoinnille 24/7"
Tuo on ollut itselläni päälimmäisin syy lapsettomuuteen. Haluan karkeasti sanottuna olla oman elämäni herra. Lapset vievät hirveän paljon aikaa ja energiaa, niin paljon että tuntisin todennäköisesti oman elämäni olevan jo käytännössä ohi. Ketä kohtaan olen muka itsekäs jos ajattelen noin, sitä en ole vielä oikein ymmärtänyt.
Joo ei pidä tehdä lapsia, jos ei halua. Ei muitten painostuksesta, ei siksi että muutkin tekee tai että valtio kannustaa tai että omat vanhemmat haluaa lastenlapsia.
Typerä argumentti tuo vanhuus. Voi olla, että vaikka tekisi lapsia, ne kuolee ennen vanhempiaan, eivät pidä vanhemmistaan joten eivät yhteyttäkään tai viimeistään siinä vaiheessa katoavat kun aletaan kärttämään lapsenlapsia. Joidenkin kun on vaikea ymmärtää, että kaikki niitä eivät halua.
Mulla on sellainen asenne, että tulkoot jos tulee. En niitä ala tekemällä tekemään, mutta en aborttiakaan tee, jos sattu tärppäämään. Miehen kanssa jätetään ehkäisy häiden jälkeen pois ja katsotaan, miten käy. Mikään pakko ei kummankaan ole lapsia saada, joten jos ei tule, niin en mitään hormooneja ala napsia. Se on sattumasta kiinni kelle niitä suodaan. Kenenkään ei niitä tarvitse väen vängällä yrittää väkisin kun kaikille niitä ei vain ole tarkoitettu. Tämäkin pitäisi jossain vaiheessa elämää hyväksyä, jos ei ala haikaraa kuulua.
Minäkään en halua lapsia, oikeastaan vihaan niitä kitiseviä, punapäisinä rääkyviä nenäkkäitä räkänokkia.
Minusta on täysin ok, ettei kaikki halua lapsia. Oikeastaan se on ihan hyväkin, sillä maapallohan olisi entistä ylikuormitetumpi, jos kaikkia lapsia haluaisivat. Siispä olen erittäin tyytyväinen niiden ihmisten päätökseen, jotka ovat päättäneet elää elämänsä tahallisesti lapsettomina!
Itse olen kuitenkin tiennyt ihan pikkulapsesta saakka tulevani joskus perustamaan oman perheen. Oikeastaan minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti jonkinsortin vauvakuume. Olen kuitenkin aina tiennyt, etten lapsia halua ennenkuin minulla on ammatti. Viime vuonna valmistuin ammattiin, ja sen jälkeen vauvakuume onkin ollut lähes kestämätön, samoin miehelläni. Jokin aika sitten sain kuitenkin kuulla sairastavani endometrioosia, jota tässä lähiaikoina yritetään leikata ja hoitaa lääkkeillä. Kun lääkäri vain antaa luvan, niin aion kyllä heti alkaa yrittämään lasta, vaikka näin nuori olenkin. Paljon on varmasti kokematta, mutta koska oman lapsen saanti on ollut aina elämäni tärkein ja hartain toive, haave ja päämäärä, olen valmis luopumaan niistä maailmanmatkailuista sun muista (jotka eivät minua muutenkaan pahemmin kiinnosta), jotta saan nähdä oman lapseni kasvavan, ja nähdä omat geenini jossain toisessa ihmisessä, kasvattaa oma lapseni noudattamaan omia arvojani. Jos vain saan sen mahdollisuuden, niin yritän olla tyytyväinen niinä elämän vaikeinakin hetkinä.