Aloitetaan alusta, luokalleni tuli ala asteella oppilas, hän vaikutti mukavalta tyypiltä ja minäpä "kaikkien kaverina" ehdotin että hän voi tulla minun viereeni istumaan. Ystävystyimme sitten jotain tapahtui, hän alkoi pelaa fudista muiden kans (kyllä olen jätkä joka ei pelaa fudista tm) ja jäin jälkeen.. Myöhemmin tuli riitaa alkoi kiusaaminen jossa koko luokka oli mukana, tönittiin potkittiin lyötiin (ei mustelma kovaa mutta silti) kunnes tuli kaunispäivä, jolloin oli kotona tapahtuneista asioista todella huono fiilis tämä älypää huitaisi mua lankulla selkään kässässä. Kuten arvannette miten tässä kävi huitasin kaverin silmän mustaksi josta hän huitasi poskeen mustelman.
Tässä oli alkutarina tapahtuneesta on 5-6 vuotta, löysin tämän kuvat facebookista.. En tiedä oikeen mitä tapahtui aloin hyperventiloida en saanut happea näkö sumeni, nyrkillä näyttöä (thänks god putkinäyttö) löin kaukosäätimen pöytään rikkihän se meni.. Voiko kukaan selittää tapahtunutta? Vai olenko vain sekoamassa..
Tässä oli alkutarina tapahtuneesta on 5-6 vuotta, löysin tämän kuvat facebookista.. En tiedä oikeen mitä tapahtui aloin hyperventiloida en saanut happea näkö sumeni, nyrkillä näyttöä (thänks god putkinäyttö) löin kaukosäätimen pöytään rikkihän se meni.. Voiko kukaan selittää tapahtunutta? Vai olenko vain sekoamassa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuo sun reaktio johtuu varmaan siitä, ettet ole käsitellyt mielessäsi vanhoja tapahtumia ala-asteella ja sen jälkeen kun kiusaaminen alkoi. nyt kun aikaa on kulunut ja yllättäen näet se kuvan esim juts facebookissa (tai missä vaan) nuo patoutuneet tunteen ja viha ja katkeruus saavat vallan ja se purkautuu juuri kuvailemallasi tavalla. ei se silti ole mikään merkki siitä, että olisisit sekoamassa-se on vai keino purkaa yllättäen eteesi tullut vanha kauna ja katkeruus.
jotta vastaisuudessa voisit välttyä moiselta "kohtaukselta" voisit alkaa työstää mielessäsi mitä oikein on tapahtunut ja mikä oli syynä siihen että kiusaaminen alkoin kohdallasi ja siihen kun pääsee käsiksi, ei kannataisi antaa turhaan katkeruuden ja vihan nostaa päätään, vaan keksittyä siihen, että hyväksyy mitä on tapahtunut ja yrittää löytää keinoja miten käsitellä asiaa syvällisemmin ilman noita voimakkaita purkauksiasi. ja myös yrittäisit keksiä keinoja ettei viha jäisi sisällesi kytemään koko loppuelämäksesi. joskus tuntuu ettei itse löydä keinoja niin kannataisiko hakea ammattiapua (esim koulupsykologi, kuraattori tms)