heipsis! ihmetyttää ihmiset jotka tulevat tälle palstalle ja haukkuvat kaikki ulkomaalaiset miehet! kerrompa tarinani:olen hieman yli 30v nainen ja olen eronnut suomalaisesta miehestä n,7v sitten,väkivaltaisuuden ja alkoholismin takia,lapsia meille siunaantui kolme,ja lähdin itse siitä liitosta edellämainituista syistä!olin yksinhuoltajana useita vuosia,kunnes tapasin nykyisen mieheni,joka on ulkomaalainen!siitä elämäni alkoi,olemme päivät yhdessä töissä(yrittäjiä),mieheni ei ikinä ole saanut sossunluukulta latiakaan,kaikki rahat ansaitsemme kovalla työllä! vapaa-ajalla käymme yhdessä ravintolassa syömässä,urheilemme,ja vietämme luppo aikaa koko perheen kanssa.lapseni ja mieheni tulevat erinomaisesti toimeen keskenään,olemmehan asuneet jo 4v yhdessä! olen myös ollut oman ystäväni kanssa ulkomaan matkalla,jolloin mieheni on ollut lapsieni kanssa kotona,omasta tahdostaan!!!!! voin käydä kavereideni kanssa kaljalla,leffassa ym ym..ilman että mieheni sanoisi siihen jotain. saan paljon rakkautta häneltä,kukkakimpuista ja suklaarasioista mukaan lukien,jota minun ex-suomalainen ei tehnyt ikinä!nykyinen mieheni kunnioittaa minua,lapsiani,ja minun vanhempiani ja muuta sukua! olemme onnellisia siitä huolimatta että saamme joskus kuulla rasistisia huutoja peräämme,mutta emme välitä siitä! meillä on ihana perhe ja nyt odotammekin ansaittua lomaa etelän lämpöön,koko perheen kanssa! toivotan kaikille ja etenkin monikultuurisille perheille aurinkoista kesän odotusta,ja pidetään lippu korkealla,mehän olemme ylpeitä miehistämme,ja emme anna muiden latistaa tunteitamme miehiämme kohtaan,ollaan onnellisia:) :) :)
ulkomaalainen mies!!!!
nainen
112456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...
Heipsis vaan,
Ihan uteliasisuuttani haluaisin kysyä minkämaalainen tämä sinun ihana miehesi on? Harvoin lukee/kuulee näin positiivisia tarinoita. Itse naimisissa turkkilaisen kanssa 5v ja ei hirveesti viitti hehkuttaa. Ei tulis kuuloonkaan et yksin lähtisin ulkomaanmatkalle. Kaljalla voi käydä joskus harvoin.
Moikka Pirkko. Mullakin on turkkilainen mies. Kyllä mäkin oon menny kavereiden kanssa ulkomaille.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, kolme niistä naimisissa. Ennen lapsemme syntymää olin harva se viikonloppu frendien kanssa ulkona, mieheni ollessa töissä. Nykyään viihdyn mieluummin kotona poikamme kanssa. Olen silti käynyt välillä ulkona tuulettumassa, miehenikanssa ja ilman.
Kyllä minä hehkutan, ja syystä!
Ei meillä mieheni kanssa huonosti mene. Mut ei täs viitti hehkutella kun mies töis TIETYSTI pizzerias 5pv/vko 12h/pv. Et aika yksin sitä saa olla lapsen kans. Anne onko sinun miehelläsi "normaali" työaika. Mä en vaan tunne yhtään sellasta turkkilaista, jolla olis. Sitten kun mies vapaalla teemme kyllä kaikkea yhdessä.
Lemppaa ukko pihalle ja ota kunnon suomalainen mies. 7-15 töissä viitenä päivänä viikossa ja kunnon lomat. Tuo on työssään ja elämässään pärjäävän miehen työaika.
Tuttu juttu. Mieheni omaistaa pizzerian, ja on töissä lähes joka päivä. Silloinkin kun pitäisi olla vapaata, joku aina soittaa, et on kiire tai jotain on loppunu. Ehkä juuri siksi, koska hän on niin kiinni töissään, ei hän voi minunkaan sanomisista ja tekemisistä nurista. Yksinkö pitäisi kotona nyhjöttää?
Reisaamme lapseni kanssa ympäri ämpäri kyläilemässä, ja meillä käy paljon vieraita. Kyllä joskus tuntuu yksinäiseltä, kun toinen on koko ajan töissä, mutta leivän hän tuoi kotiin, eikä minun sovi siitä asiasta kiukutella.
Hieno juttu, että teette kaikkea yhdessä vapaa-aikananne. Niin mekin. Monet turkkilaiset kun katsovat vapaa-aikansa kuuluvan kavereilleen tms. Ei mieleenikään tullut, että teillä menisi huonosti. Hermoja rasittavaahan se välillä on, mutta ota kaikki irti "omasta ajastasi" lapsesi kanssa, ja tee myös omia juttujasi. Sitä me äidit tarvitsemme! Ja onnea suhteellesi. Mielestäni voisit hehkuttaa, koska olet löytänyt rinnallesi todennäköisesti hienon miehen.
Täällä palstalla tosiaan keskustelu värittyy lähinnä provojen, onnettomien kokemusten ja rasismin maailmaan...
Mutta meitä onnellisiakin on ja suhteellisen paljon, luojan kiitos. :o) Tunnen useita, joilla on vuosikymmenen tai useampienkin vuosikymmenten monikulttuurinen parisuhde takanaan ja hyvin sujuu edelleen, eikä vain kulisseissa.
Itse kuulun sakkiin "onnelliset, mutta ei vielä vuosikymmen täynnä". :o) Meillä on yhteistä taivalta täynnä 6 vuotta ja risat sekä yksi 3-vuotias lapsi on liittoamme siunannut. Rakkaus kukoistaa.
Mies ei määrää kotona kaapin paikkaa sen enempää kuin minäkään. Asiat hoidetaan yhteisymmärryksessä ja yhteisillä päätöksillä. On itsestäänselvyys, että elämä, parisuhde ja lapsi ovat yhteisiä ja niitä kaikkia hoidetaan toinen huomioonottaen. Molemmilla vanhemmilla omat menot tasapainossa perhe-elämän kanssa; kumpikaan ei ole töissä aamusta iltaan, kumpikaan ei juokse baareissa joka viikonloppu tai kavereilla joka ilta, eikä kumpikaan rajoita mustasukkaisuuttaan tai omaan kulttuuriinsa/uskontoonsa nojaten toisen menoja, pukeutumista tms. tms. Nyrkki ei heilu, kotimaahan ei syydetä rahaa "näkymättömälle kakkosvaimolle" tai anopille, eikä mies harrasta irtosuhteita sen kummemmin kuin minäkään...
Meidän elämä on tavallista ja onnellista. OHO!
ihana lukea tällaisiakin tarinoita :) Olet löytänyt oikein unelmamiehen. Ja oli mies suomalainen tai ulkomaalainen, ei rodulla ole mitään väliä, jos liitto on onnistunut ja onnellinen.
Moni kakku päältä kaunis. Suomalaismiehille ja ulkomaalaisille löytyvät omat kannattajat ja vihaajat. Pahimmillaan kummatkin voivat olla vaimon alistajia, pettäjiä´, hakkaajia, (suomalaismiehet juoppoja) jne., mutta parhaimmillaan unelma-aviomiesainesta: perheonni kukoistaa ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Ei kannata ajatella että toiset ovat sitä ja toiset tätä, kaikki ovat yksilöitä! Hyviä miehiä omalla tavallaan löytyy kaikista väestöryhmistä.
Onnea teille, nainen ja hyvää kevään jatkoa! Tarinasi oli loistava esimerkki kaikille ennakkoluuloisille, jotka pitävät ulkomaalaisia pettäjinä, vaimon hakkaajina, sossupummeina ja varkaina
Minullakin on suomalaisesta miehestä huonoa kokemusta. Mies joi, eikä mennyt töihin. Haki kaikki mahdolliste tuet kelasta ja sossusta. Ja joi ne rahat ja antoi minun (opiskelijan) elättää itsensä. En tiedä miksi katselin sellaista niin kauan. Välillä hän oli myös väkivaltainen. Henkistä väkivaltaa käytti vielä enemmän. Onneksi tajusin lopulta laittaa miehen menemään.
Nyt olen onnellisesti naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Mitään tukia hän ei ole hakenut noin vuoteen, koska on saanut töitä. Tällä hetkellä hän tekee kahta työtä. Hän on erittäin mukava, ahkera ja rakastava. Kesällä saamme esikoisemme, josta mies on aivan innoissaan. Varmasti hän on hyvä isä. Hän ei ole koskaan osoittanut pienintäkään merkkiä väkivallasta eikä hän ole myöskään temperamenttinen. Teemme yhdessä kaikenlaista aina kun aikaa on. Hän ei juo, eikä kulje epämääräisissä paikoissa.
Tiedän, että sekä ulkomaalaisista että suomalaisista miehistä löytyy hyviä ja huonoja. Kumpa me naiset vain tajuaisimme ajoissa, kenen kanssa kannattaa laittaa hynttyyt yhteen, emmekä sulattaisi kaikkea.
Olenkin ihmetellyt olenko täysin sinisilmäinen vaiko vain todella onnekas, kun olen näitä aikaisempia juttuja lueskellut ja ihmetellyt että mistä johtuu tämä suuri (useimmiten negatiivinen) puhe ulkomaalaisista miehistä. Miten kukaan voi yleistää maan perusteella, en voi käsittää. Itse olen seurustellut kolme vuotta ihan eurooppalaisen miehen kanssa ja kaikki on mennyt todella hyvin, on ollut hankalaakin tietysti koska eri maista olemme kotoisin (saman kokeneet ymmärtävät) ja löytyyhän niitä kulttuurieroja meiltäkin, mutta nehän ennemminkin vain tuovat rikkautta ja mielenkiintoa elämään!
Sovimme hyvin yhteen, teemme mitä haluamme eikä toinen määräile. Olemme molemmat Erittäin kovapäisiä ja riitakausiakin on, mutta loppujen lopuksi olen erittäin onnellinen. Hän halailee, suukottelee, silittää, naurattaa, tekee ruokaa, käy töissä, saa hyvälle päälle. Puhuu tunteistaan ja haluaa viettää aikaa yhdessä, haluaa samoja asioita. Ei ranaa baareissa enemmän kuin minäkään, ja ainoa asia miksi ei välillä tykkää että lähden pidemmälle reissulle on se, että tulee ikävä. Tunnen olevani erittäin onnellinen, ja uskon ettei tämä tästä suuremmin muutukaan, mitä nyt tietysti arki iskee enemmän päälle. Riiteleminenhän on loppujen lopuksi aivan normaalia, pakkohan sitä on jokaisen joskus päästää tunteita pihalle.
Hyvää jatkoa kaikille monikulttuurisille perheille, kirjotelkaa enemmän positiivisia asiota ja jätetään nämä palstoilla pyörivät juntit omaan oloonsa. Tämä palsta on hieno juttu, mukava huomata kuinka paljon "meitä erilaisia" loppujen lopuksi on! :)
te joilla epäonnistunut suhde suomalaiseen mieheen olette luusereita!ette ole saanut parempaa suomalaista miestä ja nyt joudutte tyytymään ulkomaalaisiin.