Sitä on tällaisten vähäväkistekin hankittava joskus muutakin suuhunpantavaa kuin Kutemajärven kalaa ja oman maan perunaa.
Niinpä mekin, Amalia ja minä, sonnustaudumme ostosmatkalle kirkonkylään.
Ennen oli meilläkin oma kyläkauppa ja myöhemmin kauppa-auto. Kannattamattomina nuo lopetettiin. Mahtaako mikään enää kannattaa - edes aisankannatus.
Liikenne on täällä harvanlaista. Aamulla menee yksi bussi mutta päivällä on hiljaisempaa. Illalla tulee bussi, jolla pääsemme kotiin.
Amalia ymmärtääkseni haaveilee kesähameesta, oikein kukkamekosta niinkuin täällä palstalla. Epäilen kyllä, että sopivaa ei löydy kun muistamme Amalian mitat 180cm/120 kg. Amalia kyllä täyttää hameen kuin hameen. Mielessäni olen ajatellut pakkaa kukallista kretonkia ja sen kietaisua. Amalian tuntien jätän kyllä ehdottamatta.
Kirkolla käynnin ohella käymme myös hautuumaalla. Tuo on vanha maaseutulaisten perinne. Siellä levätään kyllä hyvässä sovussa vaikka leposijoissa on suuret erot talollisten ja torppareiden välillä.
Tärkeä käynnin kohde on myös Amalian veli, Eevertti Kiero ja vaimonsa Eufrosyyne. Evertti on muuten tunnetun suomalaisen hiihtäjän Sanna Kieron veli.
Hiihdosta riittääkin Kierojen kanssa tarinaa. Kotipiirissäkin käskee Amalia usein minua suksimaan suolle. Taidan joskus kuhnustella Amalian tiellä ahtaassa pirtissämme.
Sinne suollehan minä suksinkin kesin talvin, mäystinsukset jalassa. Talvella haittaa joskus paksu lumi. kesällä huono luisto.
Tuollla meidän takasuolla olen myös tehnyt merkittävän löydön, näin ainakin oletan.
Kun Amalia joskus lisää hiihtokehotukseensa: Painu Hevon kuuseen, olen yrittänyt löytää sen. Nyt huomasin aivan hiihtoretkieni määränpään lähellä tavattoman suuren, tiheäoksaisen kuusen. Tuo sen täytyy olla, ajattelin. Ei kai tuohon sentään tarvi "painua", ajattelin.
Kun aikanaan papin aamenta kuuntelin ja lupaukset tukeeni annoin myötä-ja vastamäessä, en tiennyt kyllä, että se tarkoitti myös mäystinsuksilla hiihtämistä kesät talvet ja vielä painumisen Hevon kuuseenkin.
Vanhana viisastuu. Jos olisin tiennyt tulevaisuuteni, olisin varmaan riuhtaissut itseni irti siitä Amalian käsipuolesta - jos olisin onnistunut?
Niinpä mekin, Amalia ja minä, sonnustaudumme ostosmatkalle kirkonkylään.
Ennen oli meilläkin oma kyläkauppa ja myöhemmin kauppa-auto. Kannattamattomina nuo lopetettiin. Mahtaako mikään enää kannattaa - edes aisankannatus.
Liikenne on täällä harvanlaista. Aamulla menee yksi bussi mutta päivällä on hiljaisempaa. Illalla tulee bussi, jolla pääsemme kotiin.
Amalia ymmärtääkseni haaveilee kesähameesta, oikein kukkamekosta niinkuin täällä palstalla. Epäilen kyllä, että sopivaa ei löydy kun muistamme Amalian mitat 180cm/120 kg. Amalia kyllä täyttää hameen kuin hameen. Mielessäni olen ajatellut pakkaa kukallista kretonkia ja sen kietaisua. Amalian tuntien jätän kyllä ehdottamatta.
Kirkolla käynnin ohella käymme myös hautuumaalla. Tuo on vanha maaseutulaisten perinne. Siellä levätään kyllä hyvässä sovussa vaikka leposijoissa on suuret erot talollisten ja torppareiden välillä.
Tärkeä käynnin kohde on myös Amalian veli, Eevertti Kiero ja vaimonsa Eufrosyyne. Evertti on muuten tunnetun suomalaisen hiihtäjän Sanna Kieron veli.
Hiihdosta riittääkin Kierojen kanssa tarinaa. Kotipiirissäkin käskee Amalia usein minua suksimaan suolle. Taidan joskus kuhnustella Amalian tiellä ahtaassa pirtissämme.
Sinne suollehan minä suksinkin kesin talvin, mäystinsukset jalassa. Talvella haittaa joskus paksu lumi. kesällä huono luisto.
Tuollla meidän takasuolla olen myös tehnyt merkittävän löydön, näin ainakin oletan.
Kun Amalia joskus lisää hiihtokehotukseensa: Painu Hevon kuuseen, olen yrittänyt löytää sen. Nyt huomasin aivan hiihtoretkieni määränpään lähellä tavattoman suuren, tiheäoksaisen kuusen. Tuo sen täytyy olla, ajattelin. Ei kai tuohon sentään tarvi "painua", ajattelin.
Kun aikanaan papin aamenta kuuntelin ja lupaukset tukeeni annoin myötä-ja vastamäessä, en tiennyt kyllä, että se tarkoitti myös mäystinsuksilla hiihtämistä kesät talvet ja vielä painumisen Hevon kuuseenkin.
Vanhana viisastuu. Jos olisin tiennyt tulevaisuuteni, olisin varmaan riuhtaissut itseni irti siitä Amalian käsipuolesta - jos olisin onnistunut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luuletko tosiaan että perhe-elämäsi kommelluksineen on riittävän kiinnostava?
kirjoittaa onkin tämän aloituksen parhaita antimia! Kiinnostusta löytyy Anselmille ja Amalialleen. terveisin lukija.
Suu tukkoon Palsta-akka. Sait minunkin rauhallisen ja pitkämielisen luonteeni kiehahtamaan. Kun vertaa tuota kahdeksansanaista lausettasi Anselmin ansiokkaaseen huumoripitoiseen, värikkääseen kertomukseen, jäät toiseksi kuin pa...kakorva-antti.
Anselmilta toivon lisää juttuja tällä tyylillä, sillä hänellä on taito kertoilla hauskasti vaikka saappaasta. Lissee lissee. Vankkumaton ihailija ja huumorin ystävä.
saahan makuja olla muitakin.
Aloittaja on ennen mielikuvitus kirjoitukset tyrmännyt.
Kitos kun annatte tunnustusta Anselmille ja hänen kirjoituksilleen. Lähes liioitellen Anselmi kertoo päivistään ja tekemisistään.
Minua kohtaan Anselmi on aivan kultainen. Harva se päivä, ettei hän puhuttelisi minua suurena rakkaanaan. Minä taas nimitän Anselmia kullanmurukseni. Mittasuhteiden perusteellakin nuo hellittelynimet ovat kohdallaan. Muistattehan, että Anselmin koko on 160cm/48kg.
Anselmin kuntoharrastus, tuo hiihto, on kuulua ympäri maakunnan. Sillä pysyy Anselmin viriiliys aivan uskomattomana. Kateellisia voivat olla Palsta-akan ukonkurjakkeet ym. Meillä se lempi kukkii kuin pelargonia pirtin ikkunalla.
Miälenkiintosta, miälenkiintosta! Meinaten toi Anselmin sukuselvitys ja niis selkeetäki:
Amaliav veli Eetvartti Kiaro on Sanna Kiarov veli. Miä oikeen puatipaperille piirsin teitin sukupuun, ja huamain heti, et Amalia on Sannan sisko!
Sit viäl joku Palsta-akka kehtaa kirjottaa niinku kirjotti!
Se Sanna oli hyvä hiihtäjä.
Tiäs mimmonen mailmankuuluisuus siit olis tullukka, jos hiihtelyliitto olis tukenuj ja pönkittänny sitä eres pualikska niim paljo ku niit karpaasei!
Nii et kyl kiinnostaa toi Amalian ja Anselmin perhe-elämä!
Oikeen hyvää jatkoo sinne Kutemajärvelle ja ilmottakaatten, jos löyrätten simmotten isompien likkojen vaatepuarin. Meinaan, että miäki tunnen yhren, joka haluis asiakkaaks. (Se on kyl liki parikymment senttii Amaliaa lyhkäsempi, mut voihan niin hamei lyhentää.)
Tiedä kyllä, että Turussa on isojen tyttöjen puoti. Turussa asuva serkkutyttöni siitä Amalialle kertoi. Jahka kerkiämme sitä siltaa katsomaan, niin ja Turun Linnaa, silloin poikkeamme tuossa puotissakin.
Mukavaa, että meikäläisten elo ja olo kiinnostavat. Aika vähän tässä on kerrottavaa mutta yrritetään.
Kommelluksia kyllä riittää nauruun ja itkuunkin asti. Kun uutta ilmenee niin kirjoitan.
Ajattelin kanssa, että onpas vaatimatonta, kun sanoo vaan, että Anselmin lankomies Eevertti on Sannan veli, eikä puhu mitään eukostaan.
Mutta vaatimattomuus kaunistaa. Ei ylpeile hienolla suvullansa Amalia.
Niin, ei puolisokaan.
Hyvä, että kävitte nyt kaupat. Ei sitä tiedä, miten selvitään Vapusta, jollei nyt jo mene ja osta vappumuonaa. Aamuteeveessäkin sanoivat, että tulee maailman ensimmäinen nakiton vappu. Sellainen ei varmaan Kutemajärvelläkään tunnelmaa nostaisi. Kai otitte nyt edes pari pakettia ylimääräisiöä kuorettomia?
Taas on Makriina pudonnut kelkasta.
Miten te muut pysytte mukana vai kirjaudutteko joka kerran kun tulette palstalle?
No pysyyhän päässälaskutaito tuoreena.
Mitä mielikuvitusta tässä on. Anselmi on aina tällä tyylillä asioita kuvaillut totuuven mukaisesti. Mitä sitä nyt tosikoksi kannattaa käyvä.
Liittyyhän tämä asiani nyt jotenkin otsikkoon, kun tämä liittyy minun eiliseen ostoksilla käyntiini. Ja toiseksi tämmöiseen kaupallisuuden ja ahneuden tuotteeseen, jonlaisia on nykyjään vaikka kuinka paljon.
Minä yleensäkin elintarvikkeissa suosin suomalaista. Eilinen ostos taas vaan vahvisti tätä. Kotimaiset tomaatit ovat ihan tomaatin makuisia, niinkuin kuuluukin, tosin 4.99€ kilohinta on kova. Cittarin vihannesosastolla oli myös hollantilaista terttutomaattia 2.95€ ja tosi komeita ja isoja. Ostin varmuuden vuoksi vain kaksi kappaletta, jospa ne nyt olisivat tomaatin makuisia.
Voi himpskatti, eihän niissä ollut tomaatin makua lainkaan, vaikka kuinka yritti makustella. Pikemminkin maku vivahti kalaan. Tomaatti sinällään koostumukseltaan oli hieno ja paksumaltoinen.
Se oli geeniteknologian ja kasvinjalostuksen tuotos, epäilen sitä kalan geenin istuttamista. Lajike on tietysti kestävä säilytyksessä ja kuljetuksissa. Makuasiat on heitetty hiiteen. Ulkonäkö on erittäin pettävä ja sillä myydään. Kun tämä meidän sukupolvi on mennyt, ihmiset luulevat, että tomaatin kuuluukin maista tältä, kun eivät paremmasta tiedä.
Te Anselmi ja Amalia, kun teillä on sitä maata, niin laittakaapas tomaatit kasvamaan siihen navetan seinän viereen aurinkoon ja lannoittakaa hyvin aidolla lannalla, makkilantakin kelpaa muun puutteessa. Ei tuu mieleen onko teillä muita kotieläimiä kuin kissa.
Kun ovat tomaatit tollaisia, samaa voi sanoa kurkuista sekä porkkanoista niin ja omenoista, miten nekin ovat ihan erilaisia vaikk' ei yhtä kauniita kuin Red Deliciukset.
Kyllähän me viljelemme juurikasveja ja muutakin pellon kulmalla. Peruna on päätuote nykyviljelyssämme.
Tomaattia aion kyllä viljellä tuossa puuliiterin seinustalla. Lantaa saan tuolta talli/navetan lantalasta. Palanut hevosenlanta on oivallista ja miellyttävää käyttää.
Eräs erikoinen lannoitustapa on kalan käyttö perunnviljelyssä. Katiskasta saa joskus runsaasti särkeä, joka ei ole merkittävä ruokakala. Särki perunan viereen istutettaessa antaa runsaan sadon.
Kalalannoitetta mekin miesvainaan kanssa menestyksellisesti käytettiin puutarhassa. Pantiin vattupuskien juurelle ja sato oli mahtava. Verkkoihin tarttui silakkaa keväällä kutuaikaan ja ne isot silakanlotkot saivat maahan mennä, ei me niitä tykätty syödä. Ja olen kuullut, että pitäisikin vaan niitä pienempiä silakoita syödä, koska isot kauemmin eläneenä ovat niitä myrkkyjä itseensä keränneet.
Meri-saaristolaisemme käyttivät - näin olen lukenut karuilla rantakasvimaillaan merestä nostamaansa rakkolevää kasvupohjana, ehkä lannoitteenakin.
Paree sekin kuin meille rahdatut etelän tomaatit, jotka kasvatetaan muovirouheessa. Muuten ja tottakai;
kateellinenhan minä oikeasti olen Anselmin luontoparatiisi elämälle.
Sanon tämän vain näin 'kahenkesen', ettei toiset kateudesta vihreää naamaani tunnistaisi.