Asiakkaan utopistiset käsitykset

No oletan, että kaikki siivoojat jos parikin vuotta alalla ovat, törmäävät tähän jossain vaiheessa.

Kolme tahoa:

1. Asiakas odotuksineen ja luuloineen. Sekä olemattomine tunteineen joista maksaa (Joukossa kyllä poikkeuksiakin toki paljon, jotka ovat hyvinkin fiksuja ja tietoisia "oikealla tavalla". Tietävät mistä maksavat ja ovat realistisia sen puoleen, että sillä saa juuri sen, ei enempää. Lähinnä avainpaikat joista ovat tarkkoja tai sitten aina "oi kun täällä on puhdasta", vaikkei tosiaan edes ole...)

2. Myyntimies/nainen, jonka mitoitukset on toki aina tehty asiakkaan edessä nyökytellen. Jos paikka on 8 tunnin kohde ja kahden tekijän selvästi, mutta asiakas suostuu maksamaan vain 4 tunnista ja yhdestä tekijästä niin silloinhan "totta kai meidän firmamme tästä suoriutuu, paikat tulevat kiiltämään", jos vaihtoehto on sanoa suoraan ettei ole millään mahdollista edellytetty jälki ja sitä kautta ei sopimusta. Ja kohta tulee kuitenkin joku toinen "hoituu"-nyökyttelijä joka saa sopparin.

3. Työn suorittaja. Jonka niskaan sitten kaatuu niin asiakkaalta kuin firmaltakin asiakkaan suuntaan tehdyt myöntelyt, että kyllä me ohjeistamme väkemme kunnolla, jos "miksi teidän siivooja ei ole tehnyt työtään kunnolla". -huutoa ilmenee.

Sanoisin, että ongelma eivät ole asiakkaat, vaan ongelma ovat mitä tahansa ja kelle tahansa myyvät myyntitahot, joilla ei välillä ole edes käytännön kokemusta/taitoa arvioida realistisesti.

Itse kun olin käynyt alalta pari tutkintoa ja ollut muutamissa eri esimiesasemissa, niin tulinkin jo siihen johtopäätökseen, että tiedän liikaa asioista innostuakseni hommasta enää. Vaihdoin koko alaa jättäen kakkoshommiksi nuo siivoilut. Mielenviriksi joskus.