Halusin kerran kokeilla rottien pitoa, vaikka varsinaisesti olen menettänyt sydämeni gerbiileille.
Rotat olivat jo aikuisia uroksia ne ostaessani. Ne purivat. Kerrankin eräästä puremahaavasta vuoti veri pitkin päivää. Niillä oli uskomaton voima. Puruja piti vaihtaa tiuhaan, haisivat tosi paljon. Söivät kyllä kaikenlaista. Niiden lopetusta (piikillä käyntiä) en halua muistella, se oli sen verran ikävä kokemus. Tuosta puremisesta jäi sellainen trauma, että mietin kyllä kauan, harrastanko enää kesyrottia.
Rotat olivat jo aikuisia uroksia ne ostaessani. Ne purivat. Kerrankin eräästä puremahaavasta vuoti veri pitkin päivää. Niillä oli uskomaton voima. Puruja piti vaihtaa tiuhaan, haisivat tosi paljon. Söivät kyllä kaikenlaista. Niiden lopetusta (piikillä käyntiä) en halua muistella, se oli sen verran ikävä kokemus. Tuosta puremisesta jäi sellainen trauma, että mietin kyllä kauan, harrastanko enää kesyrottia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...että kokemuksesi rotista ovat huonoja. Tulivatko rotat ehkä eläinkaupasta? Silloin ei ole mikään ihme jos purivat, eivät reppanat olleet tottuneet käsittelyyn.
Purut eivät yleensä toimi rottien kuivikkeina, haisevat puhtainakin ja likaisina entistä pahemmalta. Ja luultavasti lähes minkä tahansa jyrsijän häkkiä saa siivota tiuhaan tahtiin jos gerbiileihin vertaa.
Jos joskus päätät hankkia rottia, osta ne kasvattajalta. Ne ovat taatusti käsiteltyjä eivätkä pure ilman syytä (joita omani eivät tunnu keksivän ja hyvä niin). Kuivikkeena parasta on Mörtti Röpö, ei pölise eikä ärsytä rottien herkkiä hengityselimiä. Se sitoo hajuja paremmin kuin purut.
http://www.geocities.com/leenanrotat