Tällainen pikkuseikka alkoi mietityttää:
monet, sekä ts:t itse ja asioista perillä olevat että sellaiset, jotka suhtautuvat foobisesti transsukupuolisuuteen ja korjaushoitoihin, nostavat toisinaan esille, että transsukupuolisuus olisi jotenkin erikoislaatuinen diagnoosi siksi, että se perustuu hoitoon hakeutuvan omiin subjektiivisiin tuntemuksiin. Mutta onko siinä mitään kovin erityistä?
Jos valitan lääkärille kipuja, hän ei mittaa kivun voimakkuutta kipumittarilla vaan kyselee tarkemmin subjektiivisista tuntemuksistani. Tarpeellista lääkitystä voi saada, vaikka mitään ulkoisesti havaittavaa syytä kivulle ei löytyisikään. Jos menen näöntarkastukseen, silmälääkäri ei skannaa mykiöitäni mutta ei myöskään dissaa kokemustani "No sulla nyt on vaan tuollainen subjektiivinen tunne, että et näe alinta riviä kunnolla."
Ero taitaa olla vain siinä, että kipua kokevat kaikki ihmiset, ja kaikki ymmärtävät millaista on nähdä epätarkasti. Itseltä puuttuvien kokemusten kohdalla aletaan jostain syystä epäillä tai leimata kokemus "vain subjektiiviseksi". Tässä mielessä transsukupuolisuudesta tulee mieleen kerran selailemani muinainen sukupuolivalistusopas, jonka miespuolinen kirjoittaja totesi, että ei kellään naisella ole kuukautiskipuja, sellaisille ei ole löytynyt mitään lääketieteellistä selitystä, kipujen valittelussa on kyse vain laiskuudesta, huomionkipeydestä yms.
monet, sekä ts:t itse ja asioista perillä olevat että sellaiset, jotka suhtautuvat foobisesti transsukupuolisuuteen ja korjaushoitoihin, nostavat toisinaan esille, että transsukupuolisuus olisi jotenkin erikoislaatuinen diagnoosi siksi, että se perustuu hoitoon hakeutuvan omiin subjektiivisiin tuntemuksiin. Mutta onko siinä mitään kovin erityistä?
Jos valitan lääkärille kipuja, hän ei mittaa kivun voimakkuutta kipumittarilla vaan kyselee tarkemmin subjektiivisista tuntemuksistani. Tarpeellista lääkitystä voi saada, vaikka mitään ulkoisesti havaittavaa syytä kivulle ei löytyisikään. Jos menen näöntarkastukseen, silmälääkäri ei skannaa mykiöitäni mutta ei myöskään dissaa kokemustani "No sulla nyt on vaan tuollainen subjektiivinen tunne, että et näe alinta riviä kunnolla."
Ero taitaa olla vain siinä, että kipua kokevat kaikki ihmiset, ja kaikki ymmärtävät millaista on nähdä epätarkasti. Itseltä puuttuvien kokemusten kohdalla aletaan jostain syystä epäillä tai leimata kokemus "vain subjektiiviseksi". Tässä mielessä transsukupuolisuudesta tulee mieleen kerran selailemani muinainen sukupuolivalistusopas, jonka miespuolinen kirjoittaja totesi, että ei kellään naisella ole kuukautiskipuja, sellaisille ei ole löytynyt mitään lääketieteellistä selitystä, kipujen valittelussa on kyse vain laiskuudesta, huomionkipeydestä yms.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaipa siihen suhtaudutaan kriittisesti myös siksi, että hoidoilla ihminen steriloidaan, toisin kuin silmälaseja määrätessä... Mutta muuten olen kyllä aika samaa mieltä kanssasi. Toi oli hyvä esimerkki, että joku mies voisi sanoa, että kuukautiskivut on vaan huomionhakemista. Vähän niin kuin nainen voisi sanoa, että ei se potku munille oikeasti satu, miehet haluaa vaan hakea sympatiaa ja korostaa sitä, että omistaa munat. Sitä on niin helppo sanoa niin, kun ei itse voi tietää miltä kuukautiskivut tai potku munille tuntuu.
Kaipa siihen suhtaudutaan kriittisesti myös siksi, että juutalaiskristillinen moraali ja maalaisjunttia ahdistaa.
Tuo juutalaiskristillinen moraali syynä on oikeastaan ihan sama kuin tuo sterilointi. Sitä vartenhan ne heteronormatiiviset ja cisseksistiset uskontojen propagandamyllyt ovat että saatais pomoille mahd. paljon lisää alamaisia...
Eiköhän siinä saateta myös ajatella, että henkilö voisi itse myöhemmin katua sterilointiaan. Kuitenkin monelle lapsettomuus on kova paikka.