Ihan oikeasti

...monta, on ihmeellistä asiaa, ne hämmästuyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Kuules Käki-kulta, olemme huomanneet, että uskosi ristiin on vahva. Hienoa. Menestystä elämässäsi. Mutta jänkkäyksesi alkaa ihmetyttää. Sinä et voi ymmärtää meidän valintaamme, enkä minä voi ymmärtää sinun. Suhtaudutko samalla lailla myös muslimeihin ja hinduihin? En ole toistaiseksi löytänyt nimimerkkiäsi em. tyyppisiltä saiteilta. Miksi sinä täällä möykkäät, olet tehnyt pointtisi selväksi.
Ja kun olet kerran kaiken tietävä ja aina oikeassa, kerrotko miten pääsee eroon liian monen suklaamunan syönnistä aiheituneista näppylöistä?

>>Mä en todellakaan ymmärrä jotakin wiccailua.>>

Sitä en ihmettele. Kaikille meille ei ole suotu yhtäläistä ymmärrystä.

>>Voisiko joku kertoa, mikä saa ihmisen alkamaan noidaksi?>>

En tiedä miksi kysyt tätä wicca-palstalla. Aihepiiriä paremmin sivuavaa keskustelua käydään Magia-palstalla. Tosin uskaltaisin olettaa ettei sinun ymmärrykselläsi varustettu henkilö välttämättä kykenisi osallistumaan täysipainoisesti siellä käytävään keskusteluun.

Kuten olen selittänyt jo aiemmin juurta jaksain. Wicca-uskontoon kuuluu osana uskonelämää myös maagisten rituaalien harjoittaminen. "Noita" on taas termi, joka viittaa tiettyjä metodeja käyttävään henkilöön.

Noita käytettäviä metodeja kutsutaan yleisesti "noituudeksi". Jos olet oikeasti noin kiinnostunut aihepiiristä, kehottaisin lukemaan Carlos Castanedan kirjoja.

>>Siis mitä hakee elämältä ihminen, joka päättää ruveta harjoittamaan noituutta?>>

Sekin selviää pitkälti Carlos Castanedan kirjoista. Lyhyesti: noituudessa on kyse pitkälti siitä, että kuten kristinuskossakin, "sielu" käsitetään erillisenä fyysisessä ruumiissa majailevana tietoisuutena.

Tuo tietoisuus ei ole välttämättä sidottu fyysisen ruumiin rajallisuuteen vaan tietoisuus voi olla myös yhtä ympäristön kanssa. Luonnossa esiintyvä tietoisuus on yhtä ihmisen kanssa. Noituudessa käytettävin menetelmin pyritään löytämään tuo ammoin kadotettu yhteys.

>Mä en todellakaan ymmärrä jotakin wiccailua.

En minäkään ymmärrä esim. kristinuskoa tai hindulaisuutta. Ei ole mun juttuja.

>Voisiko joku kertoa, mikä saa ihmisen alkamaan noidaksi? Siis mitä hakee elämältä ihminen, joka päättää ruveta harjoittamaan noituutta?

Hmm.. Miksi olen wicca.. Aluksi olin ihan tavallinen mitään ajattelematon lapsukainen, joka uskoi kaikessa rauhassa menninkäisiin ja keijuihin ja tonttuihin. Sitten seurakunnan kerhoista lähtien joka puolelta (varsinkin perheen taholta) alettiin työntää juttua jeesuksesta ja kristillistä maailmankuvaa. Koska en osannut ajatella itse, nielin kaiken mitä eteen tuli. En kuitenkaan piitannut jumalista sen kummemmin, koska koin ne itselleni kaukaisiksi asioiksi.

Minut tietenkin pistettiin rippikouluun. Pienellä paikkakunnalla ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä mitään muuta, enkä tuolloin asiaa vastaan ollutkaan, koska sain niin paljon sosiaalista kiitosta muilta (oma perhe, perhetuttavat, ikätoverit, yms..). Riparilla tulin ns. "uskoon", koska aloin pelätä sitä kauheaa paikkaa, johon kaikki muut sanoivat uskovansa eli helvettiä. Luin ahkerasti raamattua ja opiskelin sitä. Kävin kirkossa ja erilaisissa eri kristillisten seurakuntien tapaamisissa (pääasiassa luterilaisissa ja helluntailaisissa). Ajauduin muutamien muiden samanikäisten kanssa ryhmään, jota kutsuttiin Dynaamisen Opetuslapseuden Kasvuryhmäksi. Olimme hyvin tiiviisti yhdessä.

Kuitenkin jossain vaiheessa n. 17-vuotiaana huomasin hämmästykseksseni, että moraalikäsitykseni ja arvoni eivät vastanneetkaan kristillistä oppia. Suhtauduin aina (ja itseasiassa yhä) kristinuskoon siten kuten ihminen joka tuntee raamattunsa suhtautuu: olin sitä mieltä, että on ajateltava kristillisesti, uskottava kristillisesti ja annettava sydämensä jeesukselle ollakseen kristitty. Järkytyksekseni huomasin luettuani lisää tietoa kristinuskosta ja sen historiasta, että oma mielipiteeni koko juttuun on, että maailmankatsomukseni ei ollutkaan lainkaan kristillinen. En uskonut, että jeesus on jumalan poika, en uskonut helvettiin, en uskonut raamattuun "jumalan sanana", en uskonut juutalaiskristillisiin moraalikäsityksiin ja kaikkein vähiten "Paavali-naistenalistajan" oppeihin.

Olin jollain lailla hukassa ja totesin, että en ole kristitty. Uskovaiset "ystäväni" hylkäsivät minut, koska heidän mielestään olin pahimman laatuinen petturi. Onnkesi minulla oli/on muitakin ystäviä. ;) Päätin kuitenkin olla rehellinen itselleni ja luottaa siihen, mitä sydämessäni tunsin sen sijaan, että nielisin sen tiedon mitä muut minulle väkisin tyrkyttävät.

Hylkäsin kaiken uskonnollisuuden turhanpäiväisenä puppuna ja keskityin vain materiaaliseen maailmaan.

Kuitenkin muutamien vuosien kuluessa näin ja koin asioita, jotka saivat minut taas ajattelemaan maailmankaikkeutta ja filosofiaa. Päätin, että sallin itseni ajatella filosofisia kysymyksiä, mutta en nielaise mitään väkisin toisten tunkemana, vaan ajattelen ihan itse. Aloin kysellä itseltäni kuka minä olen, mikä on ihminen, mistä maailmankaikkeus on tullut, onko jumaluuksia ja jos on niin millaisia, onko muuta olemassaolon muotoa kuin materia, mikä on elämän tarkoitus.. Vastasin itse itselleni ja muodostin oman maailmankuvani. Ajattelin sen olevan minun ihan oma juttuni.

Sitten törmäsin kirjastossa kirjaan, jossa puhuttiin wiccasta. Yllätyin ja kiinnostuin. Suhtauduin kuitenkin skeptisesti asiaan, vaikka päätinkin ottaa siitä selvän. Etsin wiccasta tietoa vuoden ajan. Sen vuoden kuluessa huomasin, että wicca on nimitys sille filosofiselle maailmankatsomukselle, jonka olin itse kehitellyt. Sen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta ja elämän tarkoituksesta ja jumaluuksista vastasi omaa käsitystäni.

Tajusin siinä matkan varrella, että jos valitsisin wiccan tien, se merkitsisi minulle elämän mittaista oppimisen, elämän kunnioittamisen, ihmisenä kasvamisen ja maailmankaikkeuden sielun ymmärtämisen tietä. Päätin siis kääntyä tälle tielle, koska ymmärsin saavani sileltä niitä vastauksia, joita muista maailmankatsomusmalleista joihin olin tutustunut, en saanut.

Harjoitanko magiaa? Kyllä.
Olenko siksi noita? Luultavasti.
Miksi harjoitan magiaa? Jotta saisin käyttööni ne kaikki voimavarat, jotka olen jumalata ja jumalattarelta (=maailmankaikkeus) saanut lahjaksi.
Miksi en ole harjoittamatta magiaa? Koska se olisi mielestäni sama, kuin että jos osaisi maalata kauniita tauluja, muttei maalaisi koska ei uskalla.

Selvensikö yhtään asiaa?

Pienestä tytöstä asti tunsin itseni erilaiseksi, näin ja koin asioita joita muut eivät kokeneet.
Koin itseni aina erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.

Isompana tajusin että minun kuuluukin olla erilainen ja etsiä itse oma polkuni.

Olen ollut noita luultavasti jo murrosikäisestä, Harjoitin esim. hyvin wiccalaista kynttilämagiaa jo ennenkuin olin kuullutkaan wiccalaisuudesta.

Kun paljon vanhempana löysin wiccalaisuuden ja aloin ottaa asiasta selvää, tuntui kuin olisin löytänyt jotakin hyvin rakasta ja kadotettua uudelleen.

En ole siis haluamalla halunnut noidaksi tai wiccaksi, niin vain on käynyt ja luultavasti niin on aina ollutkin.

Wiccalaisuus on osa minua, ja omaa persoonaani.
Se on uskontoni ja elämäntapani.
Se ettet sinä tai monet muutkaan hyväksy sitä, ei saa minua luopumaan uskonnostani.

Ikävää että olet noin ennakkoluuloinen.
Itse en ymmärrä miten joku ihminen voi sanoa toiselle, että minä olen oikeassa ja sinä väärässä!
Maailmassa ei ole yhtä ja ainoaa absoluuttista totuutta, jokainen hakee oman totuutensa itse.

Ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille.

jos sinua kiinnostaa wiccalaisuus ja haluat tietää siitä lisää,koska et sitä ymmärrä,kannataisi sinun ehkä tutustua joihinki wicca sivustoihin..

ja sitten pisti silmään tuo noitailu..
siis kaikki wiccat eivät ole noitia ja kaikki noidat eivät ole wiccoja.
itse kyllä voin myöntäväni olevan "noidahtava" wicca ;)
ja ne jotka ovat noitia saattavat haluta noituudelta sen että pystyy vaikuttamaan asioihin muullakin tavalla kuin pinnallisesti. syviä teitä käyden. ja sitä paitsi, itse koen saavani siitä vähästäkin noituudestani jonkinnäköistä turvaa. uskoa siihen että kaikella on sielu :)

jos kerta olette sitä mieltä, niin sama minulle sitten. Menkää helvettiin kuoltuanne ja palvokaa saatanaa elämänne. Minä uskon jumalaan ja pelastun, toisin kuin te.