mietin vain miksi minä , ja miksi "he" siis ketkä? ottavat minuun yhteyttä, aika harvoin enää tosin.
esimerkki: tulee pakottava tarve mennä ulos, tai katsoa parvekkeelta ylös taivaalle, niin "jotain" on aina näkynyt.
joko välähdyksiä yöllä, tai pallon muotoisia esineitä leijumassa päivällä, tai muuten vain tekevät kiemuroita taivaalla, ja sitten lähtevät pois.
miksi minä, miksi "he" minulle laittavat noita viestejä päähäni?
olen kyllä sanonut ajatuksissani, etten enää halua, eikä oikein kiinnostakkaan nähdä noita "juttuja".
aina välillä tulee jokin viesti, että katso nyt ylös niin näet taas "meidät".
onko muita joilla sama ongelma....?
esimerkki: tulee pakottava tarve mennä ulos, tai katsoa parvekkeelta ylös taivaalle, niin "jotain" on aina näkynyt.
joko välähdyksiä yöllä, tai pallon muotoisia esineitä leijumassa päivällä, tai muuten vain tekevät kiemuroita taivaalla, ja sitten lähtevät pois.
miksi minä, miksi "he" minulle laittavat noita viestejä päähäni?
olen kyllä sanonut ajatuksissani, etten enää halua, eikä oikein kiinnostakkaan nähdä noita "juttuja".
aina välillä tulee jokin viesti, että katso nyt ylös niin näet taas "meidät".
onko muita joilla sama ongelma....?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ooo niin harvinaista
No olipa typerä kommentti,taitaa olla jossakin vajausta!
Hei!
No alussa oli vähän samoja ongelmia, mutta nyt tämä on minulle selvinnyt, yhteys avaruudenkansoihin.
Jos et halua tuota yhteyttä niin sano se selkeästi heille ajattelemalla kun seuraavan kerran ottavat näitä yhteyksiä.
Onko sinulla tässä mukana valvomista? Pitkä valvominen tekee helposti temput ja antaa lisä höyryjä kuvitelmina.
Noilla puheilla saa kyllä hankituksi mielisairaan paperit, joten jos eläkkeestä tulee hyvä niin siinä on yksi vaihtoehto, jää sitten aikaa harrastaa noita yhteyksiä. Kun se lässytys vaihe menee heiltä ohi niin on todella mielenkintoinen yhteys. Edellyttää että vastailet heille järkevästi.
Hanki kunnon kamera ja ota se mukaan kun tulee noita välähdyksiä tai palloja.
Matti
olen jo kuvannut ja se riitti. istuttivat minuun saakelin sirun, välillä en pysty ajattelemaan kunnolla, ja he käskevät ja ohjailevat minua, onko se sitten jokin tiedonsiirto siru. vasemmassa käsivarressa.
lääkärille ja pyydä ottamaan siru pois....eli jotain Zyprexaa varmaan saat "siruvaivaan".
They are going to TAKE YOU AVAYYYYYY!!! You are dead meat pal! It happen to me some time ago.
So be careful.
Minulle on kerran käynyt noin. Tai siten, että olen katsonut ulos ikkunasta tietäen, että siellä on jokin: valopallo, joka liikkui, peruutti ja nousi suoraan ylös 90 asteen kulmassa. Tämä tapahtui ihan päiväsaikaan.
On ollut muita samantyylisiä juttuja, mutta ne ovat enemmän liittyneet ihmisiin. Esim. kerran tiesin kävelylle lähtiessäni, että tänään kaksi miestä tulee puhumaan minulle. Oli vahva tunne siitä, että heillä on tärkeää asiaa. Tapasin nämä kaksi nuorta miestä, jotka jakoivat jotain "pelastakaa maapallo" -lippulappusia, otin laput mukaan, mutta ei niissä mitään ihmeellistä ollut.
Sitten on muutakin, mutten jaksa siihen nyt paneutua. Yleisesti ottaen asiat ovat olleet sellaisia, että minulle on ilmoitettu, että tapahtuu jotakin, mikä sitten tapahtuu. Eli en ole voinut kuvitella niin hyvin :)
Kaikkein pimein juttu, josta en missään nimessä mene takuuseen, oli ilmoitus jostakin "avaruusolioiden" aivopesuohjelmasta. Tämä ohjelma oli tarkotettu useille ihmisille ja se oli sama, eli ei ollut mitenkään personalisoitu. Semmoinen ns. videoklippi, jota pyöritetään useamman aivoissa. Tässä videossa harmaata muistuttava olento puhui konemaisesti punaisessa valossa. En ymmärtänyt, mitä siinä sanottiin.
Onko muille tämä "ilmoittelija" antanut henkilöllisyyttään? Osa jutuista tulee intuitiona, mutta osan tämän henkilö käy itse ilmoittamassa. Hän on kertonut minulle nimensä, mutta en silti tajua kuka tai mikä on kyseessä. Tietääkseni hän kuitenkin puhuu telepaattisesti ja pystyy ottamaan ainakin osittain fyysisen hahmon.
>>Kaikkein pimein juttu, josta en missään nimessä mene takuuseen, oli ilmoitus jostakin "avaruusolioiden" aivopesuohjelmasta. Tämä ohjelma oli tarkotettu useille ihmisille ja se oli sama, eli ei ollut mitenkään personalisoitu. Semmoinen ns. videoklippi, jota pyöritetään useamman aivoissa. Tässä videossa harmaata muistuttava olento puhui konemaisesti punaisessa valossa. En ymmärtänyt, mitä siinä sanottiin. >Jouduin sairaalaan pitkäaikaisen kannabiksen käyttöni seurauksena.
Sairaalassa ollessani psykiatri sanoi, ettei harhojen syntymistä
helposti huomaa, koska ne syntyvät pikkuhiljaa ja sitten lopulta
onkin psykoosissa. Vaikea itse sanoa mikä on rajana, ts. milloin
on menty psykoosin puolelle ja milloin on vain harhaluuloja tai
vaan väärää tietoa.
Itselläni on ollut viisi kehityskulkua, joiden lopputuloksena
olen ollut psykoosissa.
Kaikki alkaa itselläni siitä, että alan näkemään muissa kuin
suoraan itselleni osoitetuissa teksteissä viestejä minuille.
Lähinnä keskustelupalstoilla ja chateissä. Sitten sitä miettii,
kuka tuntemani henkilö, minulle viestisi. Toisin sanoen kuka tuntee
minut, koska viestit liittyvät elämääni. Tämä on tietysti vain
yhteensattumaa.
Koska näitä yhteensattumia näkyy muuallakin, esim.
lehtikirjoituksissa, musiikkikappaleiden sanoituksissa,
televisiosarjojen tapahtumia, miettii sitä, miten ihan vieraat
ihmiset tietävät elämästäni. Siitä alkaa syntyä käsitys että
joku vakoilee minua. Esim. tietokoneessani on troijan hevonen
tai huoneessani on kameroita tai mikrofoneja.
Sitten noiden vakoilulaitteiden kanssa yrittää kommunikoida
jotenkin. Esim. juttelee mikrofonien kanssa tai kirjoittaen
tietokoneen selaimen osoitekenttään, jos saisi ne lopettamaan
tai että saisi selville syyn miksi kuviteltua vakoilua tehdään.
Vastaukset tulevat sitten esim. musiikkivideoiden sanojen kautta,
poimien niistä ne, jotka tuntuvat tilanteeseen sopivan.
Tämä olisi enää mahdollista, jos olisi laaja salaliitto, johon
poliisitkin osallistuvat, joten nyt uskon jo niihin. Toinen askel
suuruudenhulluudessa. Miksi minä mitättömyys herättäisin
kansainvälistä kiinnostusta ja ihmiset tekisivät radio sekä
televisio-ohjelmia minun kanssani kommunikoidakseen. Myös
vainoharhaisuutta, sillä mitä poliisi minusta haluaisi.
Vähitellen alkaa tulla uskonnollisia ajatuksiakin, koska
yhteensattumat liittyvät myös muuhun kuin viestimistä tulevaan
informaatioon. Luonnontapahtumat, kuten eläinten liikkeet jä
ääntely ovat viestejä minulle. Tietyn värinen auto merkitsee
jotakin, ehkä viesti pahoilta hengiltä. Entäs jos joku kontrolloi
ajatuksiani tai vakoilee niitä? Alkaa keskustelu omien ajatuksien
kanssa. Jos tätä jatkaa tarpeeksi pitkälle, omien ajatuksien
tuottamat vastaukset alkavat kuullostamaan todellisilta ääniltä.
Kolmas askel suuruudenhulluudessa. Minun täytyisi olla jossain
Jumalan erityissuojelussa, jotta tämä olisi totta. Olen siis
muka Jumalan sanansaattaja!
Sitten alkaa tulla väsymistä, kun ei saa enää unta. Alkavat
varsinaiset harhanäyt. Aivot eivät enää käsittele väärin tulevaa
informaatiota vaan tuottavat sitä. Äänet tai oikeammin omat
ajatukset alkavat muuttua vihamielisiksi.
-Pitemmälle en ole koskaan päässyt. Olen aina joutunut sairaalaan
viimeistään tässä vaiheessa.
Kaikki kuitenkin tuntuu riippuvan oikeastaan vain siitä että
laskee elämässä eteen tulevia yhteensattumia minulle tarkoitetuksi
viesteiksi. Oikeastaan aika mitätön virhe ja mihin se sitten
johtaa. Se on siis psykoosia alusta asti mutta sairaalahoitoa
vaativaa vasta myöhemmin.
Totta puhut, silloin kun ihminen alkaa tehdä pakottavasti jotain jota ei muuten tekisi on todennäköisesti psykoosi.
Jos väittää että avaruusolioiden tai "heidän" lähettämiä viestejä on toteltava niin ei pysty omaan kontrolliin.
Pinnistele vastaan ja sano itsellesi että en nyt halua mennä ulos katselemaan ilmiöitä taivaalle.
Katso auttaako. Jos pystyt tähän pääset todennäköisesti eroon tästä.
Jos ei niin silloin olisi paras että hankit apua, muuten psykoosistasi saattaa tulla tosi paha.
Siis jos tähän liittyy valvomista niin jo sellaiset kaksiviikkoa putkeen tietää psykoosia kenelle tahansa, ei tarvitse olla muita mielisairauksia. Jos alat valvomaan mene heti johonkin päivystykseen.
Mitä tulee implanttiin vasemmassa kädessäsi, niin se on todennäköisesti vain sugestoitu kuvitelma sinulle ja siellä ei ole mitään.
Olimme ryhmäni kanssa talvella joskus 80-luvulla maastossa suksien päällä. Meneillään oli sotaharjoitus ja painelimme karkuun tehtyämme tuloksellisen sissi-iskun vihollisen komentopaikkaan. Olimme jo viiden kilometrin päässä tuhotusta kohteestamme. Oli yö ja hiihtelimme edelleen reipasta vauhtia saariston suojissa. Tarkkailimme jatkuvasti mahdollisia takaa-ajajia, joita ei kuulunut, eikä näkynyt. Nousimme Kirkonmaan saareen ja hiihtelimme kohti itää saaren suojissa. Yhtäkkiä viimeiseltä mieheltä tuli viesti suksien aiheuttamasta kahinasta perässämme. Siirryin itse joukon hännille. Meitä oli neljä viisi miestä ja näimme jokainen vihollisyksikön lähestymässä muutaman sadan metrin päässä talviyön hämäryydessä. Näkyin epäselviä hahmoja ja kuului suksien kahinaa, jotka lähestyivät hiljalleen meitä. Syöksyimme polun sivulle ja odotimme, kunnes hahmot olisivat ampumaetäisyydellä. Pulssit hakkasivat ja rynkyt oli napsautettu sarjatulelle. Taka-ajajien suksien kahina lähestyi ja käskystäni hyppäsimme takaisin polulle ja painoimme lippaat tyhjiksi mieheen. Rätinän jälkeen oli täysin hiljaista. Katselimme takaa-ajajien suuntaan. Ei ketään. Hiihtelimme hiljaa takaisin päin paikkaan, jossa varmuudella näimme ja kuulimme takaa-ajajat. Ei ketään. Ei mitään. Vain meidän omien suksien jättämät jäljet. Ei kerrassaan mitään muuta. Ja vain hetkeä aikaisemmin me neljä, viisi miestä, olimme varmasti nähneet vihollisyksikön hiihtämässä perässämme.
Radioyhteys komentokeskukseen selvitti, ettei ketään takaa-ajajia ollut sillä hetkellä meidän perässämme Kirkonmaan saaressa. Meille oli vain mielikuvitus tehnyt temput.