Maalatkaa aikaisempien töherrystenne päälle. kaks kärpästä yhellä iskulla, pääset moisesta roskasta eroon ja saat uuden maalaus pohjan. mä ainaki teen niin jatkuvasti. taide ei oo olennaista missään suhteessa. ei ketää kiinnosta mitkää rumat töhryt..eikä niitä kannata ees tehä. mut en vaa käsitä et vaik inhoon taidetta ylikaiken ni aina oon vaan vääntämässä toinen toistaan rumempia "tauluja". ehkä mä olen niin tyhmä, mut toisaalta, ehkä mä inhoon taidetta siks et en osaa tehä sitä, tai sit mä pelkään taidetta, enkä uskalla avautua sille ja hyljeksin sitä. en tiiä mut se on varmaa et inhoon jokaista pensseli kädessä vietettyä sekuntia, niinku inhoon myös jokaista valmiin töhryn edessä vietettyä sekuntia. ja inhoon koko töhryä. vihaan sitä ja haluan viskata kaikki taulut seinään, sanoin ku kaikkien muiden "taiteilijoiden työt" joita tekijä ylistää ja ihannoi. missä on itse kritiikki??
niin moni ihminen löytäis elämänsä suunnan paljon aikasemmin, ja säästäis muita omilta hirveen näkösiltä sotkuilta ku ottais silmät kätee ja kysyis itseltään:"mitä minä oikein luulen olevani?"
jos jokainen taiteilija vihais omia töhryjään yhtäpaljon ku yleisö ja lähimmäiset, ni taide sais parempia suuntia. mut eipäs nyt vaivuta optimismiin, ei sellasta kuule tapahdu, turha luulo, karu totuus on et taidetta pitää vihata ja halveksia. sitä pitää katsoa ylhäältä ja tarvittaessa potkasta koko hökkeli kasaan. taide on jotai mikä vaan riistää ja riivaa, lupailee, seuraava työ on parempi: paskan marjat. joka kerta huononee ja mä haluisinki tehä niin et näyttäisin sille pahuksen itseriittoselle taiteelle mitä se oikeasti on. ottaisin kaikki mun jäljellä olevat, inhottavan hajuiset ja likaset värikkäät mössöt, ainakin 5*5 meriä ison pahvin ja lataisin sen täydeltä maalia keskelle metsää. jättäisin sinne mätänemää vuosikausiks ja menisin sitte ilkkuen kattomaa mitä siitä pakkasen riivaamasta sontakasasta on jäljellä. mahdollisesti ottaisin se rievun mukaa ja veisin kaikille nähtäväksi, tässä on taide, alistettuna ja sammaloituneena. ei oo ainoastaan sallittua, vaan myös toivottavaa että annatte kaikki sille mojovan iskun takalistoon. hitto että vihaan mokomaa.
nimittäin taide ei ole sellainen huoleton harrastus kuin vaikkapa sauvakävely tai masturbointi, se on kavalaa ja inhottavaa. se tunkeutuu sieluusi ja vie sen mennessään, jää pelkkä tyhjä monttu, jota yrität epätoivoisesti lunastaa lahjottamalla taiteelle tunteja, päiviä, vuosia, ja mitä saat takaisin? pelkkää roskaa. on toivottavaa ettei kukaan koskaan tartu taiteilijan välineisiin, jos niitä siksi voi kutsua, parempi termi olisi riivatun sielun epätoivoisen taistelun miekat.
taide johtaa ikuiseen´tuskaan ja ahdistukseen jolla ei ole rajoja. keskittykäämme mieluumin tupakan polttoon ja muuhun olennaiseen, sillä eikö olekin totta että ihmisruumis on kulutus tavaraa? jatkakaa paskan pohtimista, ei taide teille mitään anna. leikkikää että antaa, mutta todellista taiteellisuutta on pelkkä menetys. kaikki on mennyttä taiteen mukana, jos et ole antanyt koko sieluasi taiteelle, et tiedä mitä taide on. nimittäin silloin et ole kokenut riistoa, etkä......... mitä yritän sanoa. vihaan teitä, vihaan taidetta, vihaan kaikkea
niin moni ihminen löytäis elämänsä suunnan paljon aikasemmin, ja säästäis muita omilta hirveen näkösiltä sotkuilta ku ottais silmät kätee ja kysyis itseltään:"mitä minä oikein luulen olevani?"
jos jokainen taiteilija vihais omia töhryjään yhtäpaljon ku yleisö ja lähimmäiset, ni taide sais parempia suuntia. mut eipäs nyt vaivuta optimismiin, ei sellasta kuule tapahdu, turha luulo, karu totuus on et taidetta pitää vihata ja halveksia. sitä pitää katsoa ylhäältä ja tarvittaessa potkasta koko hökkeli kasaan. taide on jotai mikä vaan riistää ja riivaa, lupailee, seuraava työ on parempi: paskan marjat. joka kerta huononee ja mä haluisinki tehä niin et näyttäisin sille pahuksen itseriittoselle taiteelle mitä se oikeasti on. ottaisin kaikki mun jäljellä olevat, inhottavan hajuiset ja likaset värikkäät mössöt, ainakin 5*5 meriä ison pahvin ja lataisin sen täydeltä maalia keskelle metsää. jättäisin sinne mätänemää vuosikausiks ja menisin sitte ilkkuen kattomaa mitä siitä pakkasen riivaamasta sontakasasta on jäljellä. mahdollisesti ottaisin se rievun mukaa ja veisin kaikille nähtäväksi, tässä on taide, alistettuna ja sammaloituneena. ei oo ainoastaan sallittua, vaan myös toivottavaa että annatte kaikki sille mojovan iskun takalistoon. hitto että vihaan mokomaa.
nimittäin taide ei ole sellainen huoleton harrastus kuin vaikkapa sauvakävely tai masturbointi, se on kavalaa ja inhottavaa. se tunkeutuu sieluusi ja vie sen mennessään, jää pelkkä tyhjä monttu, jota yrität epätoivoisesti lunastaa lahjottamalla taiteelle tunteja, päiviä, vuosia, ja mitä saat takaisin? pelkkää roskaa. on toivottavaa ettei kukaan koskaan tartu taiteilijan välineisiin, jos niitä siksi voi kutsua, parempi termi olisi riivatun sielun epätoivoisen taistelun miekat.
taide johtaa ikuiseen´tuskaan ja ahdistukseen jolla ei ole rajoja. keskittykäämme mieluumin tupakan polttoon ja muuhun olennaiseen, sillä eikö olekin totta että ihmisruumis on kulutus tavaraa? jatkakaa paskan pohtimista, ei taide teille mitään anna. leikkikää että antaa, mutta todellista taiteellisuutta on pelkkä menetys. kaikki on mennyttä taiteen mukana, jos et ole antanyt koko sieluasi taiteelle, et tiedä mitä taide on. nimittäin silloin et ole kokenut riistoa, etkä......... mitä yritän sanoa. vihaan teitä, vihaan taidetta, vihaan kaikkea
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=antiikki&t=405
Enpä ole tavannut ketään, joka olisi päästänyt taiteen niin syvälle sieluunsa kuin sinä. Enhän itsekään suhtaudu siihen niin vakavasti; vaikka pakko myöntää, että epäonnistuneet työt painavat ja turhauttavat ja onnistuneista töistä koen arvaamatonta iloa.
Ehkä kaikista maailman ihmisistä juuri sinä tiedät parhaiten, mitä taide oikeastaan on. Mutta niin ei voi sanoa; taide tarkoittaa jokaiselle ihmiselle eri asiaa.Itsekin pysähdyn usein miettimään: Ehkä kaikki onkin vain suurta huijausta, ehkä mitään taidetta ei olekaan, ehkä ihmiskunta pettääkin vain itseään. Ehkä kaikki on vain tyhjää...Mutta se on taidetta. Itse koen taiteen olemassaolon samantapaiseksi kuin Jumalan olemassaolon: Se on epävarmaa, sitä ei voi tietää, siihen voi vain uskoa. Uskonko minä?
Ystäväiseni, sinulla on kriisi. Olet suuri taiteilija, jolla on omat käsityksensä taiteesta. En kysy, miksi edes maalaat, kun se inhottaa sinua. Minä ymmärrän. Teenhän niin välillä itsekin.
Minkälaisia tauluja sinä maalaat? Toteuta tuo 5*5m työsi.
joo..oon aivan samoilla jäljillä ku sä. onko taide oikeasti olemassa, vai onko se vaan ihmisen keksimä käsite? onko taiteella joku tyyssija josta se on lähtösin. se on mielenkiintonen kysymys ja jos taidetta ei ole missää muualla olemassa kuin ihmisen päässä ni ei sitä ole järkeä tehä, pitää päästä perimäisten kysymysten äärelle.
maalaan pää osin sellasia tauluja mille ihmiset, joille niitä näytän, nauraa. ei monikaan ota sitä vakavati, niinku se olis vaan jotain mitä tekemisen puutteesa väännän. on eräs joka otti vakavasti, sano sitä ahdistavaks, ja sitähän se on ollu. taide ei synny ahdistuksesta, vaan ahdistus syntyy taiteesta.
oon positiivisesti yllättyny et sä tiedät mitä se on. kerro omasta työstäsi